Purkautuessani eilen Kampissa Onnibussista reppuineni, rikkikuluneine olkalaukkuineni ja eväslaukun virkaa toimittavine S-kaupan kestoruokakasseineni, aloin jostain syystä jälleen miettiä tyylikkyyttä ja sen käsitettä.

Olin menossa rapujuhliin ystäväni luokse, jolle elegantilta näyttäminen on yhtä vaivatonta kuin hampaiden harjaus aamuisin. Olen kirjoittanut blogissa aikaisemmin kateudesta, ja tässä on ystävä, jonka huoleton edustavuus herättää minussa aika ajoin näitä tuntemuksia.

Kuljin Narinkkatorin ihmisvilinän läpi ja mietiskelin omaa habitustani. Miksi kuljen aina tällaisena kassialmana? Pitääkö olla niin homssuinen? Enkö voi edes heittää rikkimennyttä laukkua menemään ja ostaa uutta tilalle?

Ajatuksen ohjaamana kävelin lähimpään tavarataloon ja ostin uuden laukun. Tekonahkaisen ja halvimman joka oli 50% alennuksessa. Sulloin ruokakassin ja vanhan laukun sisällön uuteen laukkuun ja koin kevyttä tyytyväisyyttä siitä, että tämäkin asia tuli hoidettua eikä tarvitse mennä ystävän luokse rikkinäistä olkalaukkua ja ruokakassia roikottaen. Katsoin peiliin ja muistin, että minun piti vaihtaa vaatteetkin. Oli unohtunut bussissa. Voisihan ne vaihtaa ystävänkin luona mutta ajattelin, että jos nyt vähän siistimmässä paidassa saapuisi juhliin, se on kohteliasta emäntää ja isäntää kohtaan.

Menin tavaratalon sovituskoppiin ja vaihdoin päälle reppuun pakatun siistimmän paidan. Katsoin hiuksiani. Pörrössä niinkuin aina. Tyylikäs ystäväni on ammatiltaan kampaaja. Hänen hiuksensa ovat aina moitteettomassa ojennuksessa.

Koin lyhyen hetken pientä harmia ja koitin sukia hiuksiani kuriin. Sitten se meni ohi. Ystäväni tuntee minut, mitä hän nyt välittää. Hän tykkää minusta sellaisena kuin olen, laittaa mielellään hiuksenikin kun ollaan menossa yhdessä jonnekin.

Rentouduin ja lähdin juhliin. Perillä huomasin, että repun olkahihnat olivat rutanneet kotona silitetyn siistin paitani olkapäät ihan ryppyisiksi. Hahah. Se siitä siisteydestä :)

Ilta oli mukava. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin taas ajattelevani, että olen vähän outo ja poikkeava. Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. "Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua," kerroin.  Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa.

"Sehän on vain hyvä asia", yksi vieraista sanoi. "On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta".

Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. "Tämä kahden asunnon juttu on niin hankala. Monesti on tullut tilanteita, että olen halunnut laittaa just sen mekon ja kengät, mutta sitten kun se niihin sopiva laukku tai vyö on toisella asunnolla, niin eihän niitä voikaan laittaa. Ai että ärsyttää!"

Tilanteita, joihin en osaa mitenkään samaistua.

Intohimo kenkiin ja vaatteisiin on osa naisena olemista. Vai onko? Missä niin on päätetty?

Joistain asioista on muodostunut kulttuurissa normeja.

Normi (Wikipedian mukaan): "viittaa yleensä sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla. Normi määritellään 'säännöiksi', joita ryhmä käyttää määrittämään hyväksyttävät ja sopimattomat arvot, uskomukset, asenteen ja käyttäytymismallit."

Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa "epänormaalia" ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.

Mietiskelin aihetta kävellessäni juhlien jälkeen öisen Helsingin läpi kohti majapaikkaani. Katselin ravintoloiden edessä jonottavia ihmisiä ja tarkkailin vastaantulevien ihmisten olemusta. Täällä varmasti moni on miettinyt pitkään missä vaatteissa lähtee illalla ulos, ulkoinen olemus on viilattu ja harkittu. Mutta nyt ollaan kaupungissa. Tekevätkö maaseudun naiset niin..? Liittyykö kauneuden ja muodin normi vain kaupunkilaisuuteen...? No ei kai sentään..? Kai maalaistalossakin varttunut nainen voi aivan yhtä hyvin viehättyä kauniista kengistä ja haaveilla Vuittonista?

Vai onko kuitenkin niin, että se ympäristö, jonka kanssa eniten olemme vuorovaikutuksessa, luo normin? Olen syntynyt kaupungissa ja ollut alati tietynlaisten pinnallisten arvojen ympäröimä, pitää näyttää hyvältä, olla suosittu, käyttää tietynlaisia vaatteita - nuorempana jopa farkkujen merkki määritteli mihin porukkaan kuulut. Murrosiässä normin loivat kaveripiirit, vähän vanhempana vahvemmin media. Lue lehdestä viimeisimmät trendit. Trendikkyys on ihailtavaa.

Toisessa ympäristössä normit kenties ovatkin toiset.

Kello oli 02.20. Kävin Siwassa hakemassa aamiaistarvikkeita.

Kotiovella en ollut päässyt pohdinnassani tulokseen.

Onko epämuodikkuus outoa?

Mikä ylipäänsä tekee tyylikkyyden?

Kokisinko tarvetta sulloa ruokakaupan kestokassini piiloon Inarissa? Tai Sottungassa?

Mitä mieltä te olette?

Määritteleekö ympäristö tyylikkyyden normin?

Ja pitääkö kaikkien naisten tykätä muodista? ;D

Sain Tampereen Sokokselta jälleen mielenkiintoisen yhteistyötarjouksen, jonka sisältö varmasti kiinnostaa itseni lisäksi myös Karkkipäivän lukijoita.

Aihe sopii sattumalta mitä parhaiten viikolla heränneeseen kotimaisuus-teemaan. :) (Ja kyllä - tulen toteuttamaan lukijoiden toiveesta Kotimainen kosmetiikka -teemaviikon! Loistava vinkki.)

Minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua suomalaiseen luonnonkosmetiikkasarja EkoPharmaan sekä samalla Sokoksen Hyvä Olo –hoitolaan, jonka merkkeihin EkoPharma lukeutuu. Hyvä Olon kampaamopuoli onkin minulle jo asiakkaana tuttu, mutta kosmetologihoidoissa en ole siellä käynyt.

Olin kuullut EkoPharmasta aikaisemmin blogini lukijan vinkkaamana, ja tokihan kotimainen, sertifioitu luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina. Suomalaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä kun ei tunnetusti mitenkään tungeksi markkinoilla.

EkoPharma vaikuttaa lupaavalta – sen ainesosaluettelot saivat minulta heti kiitosta ja lisäksi tuotteilla on suomalainen, sitoutumaton luonnonkosmetiikan sertifikaatti (siitäkin lisää myöhemmin). EkoPharma on sattumalta myös ainoa suomalainen hoitolasarja. Aika hienoa, että ainoa kotimainen hoitolatason sarja on luonnonkosmetiikkaa.

Viime viikolla pääsin Hyvä Olo –hoitolaan hemmoteltavaksi. Kosmetologi Janica Lepistö kertoi, että Hyvä Olossa käytetään muitakin sarjoja, mutta hän on itse tykästynyt käyttämään EkoPharmaa lähes kaikissa hoidoissa. Toki konseptoidut hoidot, joihin lukeutuvat esimerkiksi Phytomer ja Reviderm, ovat asia erikseen. Hoitolassa tehdään myös Hi Brow –kulmastailauksia, ripsenpidennyksiä ja kestopigmentointia.

Hyvä Olon parturi-kampaamopuolen palveluihin kuuluvat mm. Olaplex-käsittelyt ja Kerastase-hoidot. Värjäyksissä käytetään Wellaa, ja kampaajat pitävät ammattitaitoaan ajan tasalla käymällä säännöllisesti Wellan Color Visionist -koulutuksissa. Minun viileän vaalea värini on muuten peräisin tästä kampaamosta. Kyseessä ei ollut yhteistyö vaan käyn Sokoksen kampaajalla myös ihan privaatisti. Hyvä Olon palveluihin kuuluu vielä myös kynsistudio, jossa työskentelee SM-tason kynsitaiteilija.

Nyt olin hoitolassa kasvohoidon ja EkoPharman merkeissä. Asetuin pitkäkseni Janican viihtyisään hoitohuoneeseen, jonka kaunis pyöreä ikkuna muuten kuuluu Tampereen Kauppahallin julkisivun alkuperäiseen arkkitehtuuriin. Hoitola sijaitsee aivan Kauppahallin Hämeenkadun sisäänkäynnin yläpuolella.

Janica oli valinnut minulle hemmottelevan hoidon, mikä onkin kohdallani ihanteellinen valinta, koska ihoni ei juuri hyödy järeämmistä hoitotoimenpiteistä. Janica kertoi käyttävänsä hoidon aikana tuotteita kaikista EkoPharman tuotelinjoista, jotta pääsen tutustumaan eri tuoksumaailmoihin ja koostumuksiin.

EkoPharman ihonhoitolinjat perustuvat erilaisille suomalaisille marjoille, ja linjoja on neljä: kosteuttava (perustuu vadelmaan), rauhoittava (perustuu mustaherukkaan), tasapainottava (perustuu karpaloon) ja anti-age (perustuu tyrniin). Kerron EkoPharmasta ja sen tuotevalikoimasta tarkemmin seuraavassa osassa, testattuani tuotteita itse kotona.

Hoito aloitettiin kosteuttavan linjan puhdistusgeelillä ja kasvovedellä. Sitten iho kuorittiin rauhoittavan linjan ihanan tuoksuisella entsymaattisella kuorinnalla.

Tämän jälkeen iho höyrytettiin. Janica kertoi, että hän höyrytti ihon vasta kuorinnan jälkeen eikä toisinpäin, jotta huokoset olisivat auki ja iho mahdollisimman vastaanottavainen seuraavan vaiheen hoitotuotteille eli seerumille ja hoitonaamiolle.

Iho pyyhkäistiin höyrytyksen jälkeen anti-age-linjan kasvovedellä, jonka tuoksu oli kuorinnan ohella suosikkejani. On muuten kiinnostavaa, miten eri tavalla tuoksut kokee hoidossa kuin kotikäytössä. Seikka, jonka olen pannut monesti merkille eri yhteyksissä. Esimerkiksi Laveran tuoksumaailma avautui minulle hoidon kautta aivan uudella tavalla, vaikka tuotteet ovat kotikäytössä enemmän kuin tuttuja.

Seuraavaksi iho sai tehoannoksen rauhoittavan linjan C-vitamiiniseerumia sekä anti-age-linjan ravitsevaa ja kiinteyttävää kollageeninaamiota.

Sitten oli aika piipahtaa Nukkumatin rajamailla, kun Janica suoritti rentouttavan kasvohieronnan. Nämä osuudet ovat kyllä kiistatta aina omia suosikkejani kasvohoidoissa, hemmottelusta kun on kyse.

Hoito päättyi uuteen annokseen C-vitamiiniseerumia sekä ihon kosteutukseen tasapainottavan linjan öljyttömällä hoitovoiteella ja kosteuttavan linjan silmänympärysgeelillä.

Kerrankin minusta tuntui, että iho ei jäänyt liian rasvaiseksi hoidon jäljiltä. Ihoni ei kykene imemään kovin rasvaisia tuotteita, ja useimmiten minulla onkin hoitojen superravitsevien tuotteiden jälkeen sellainen olo, että haluan pestä kasvot. Ei tällä kertaa. Janican valitsemat koostumukset olivat kevyitä ja minun ihotyypilleni sopivia.

Jään innolla odottamaan, miten kotitestijakso sujuu. :) Voin jo nyt kertoa, että merkin SK 15 -päivävoide ei ole yhtään tahmainen, huraa! :) Ja yhdestä silmänympärystuotteesta on jo muodostunut suosikki.

.

Tampereen Hyvä Olo –hoitolan yhteystiedot:

Kotisivu: hyväolotampere.fi

Facebook: facebook.com/sokoshyvaolotampere

Puh. 010 767 0896 (0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min)

Olin eilen vierailulla Charming Nailsin luona ja pääsin vihdoin tutustumaan perheen vauvaan Hippuun. <3

Kuten traditioon kuuluu, CN-Taina teki minulle myös manikyyrin.

Hippu ei oikein olisi malttanut antaa mamille ja vieraalle lakkausrauhaa :)

Toivoin foliokynsiä, kun ne on näyttäneet mielestäni niin upeilta Tainan kuvissa, mutta en itse koskaan jaksa noita koristelujuttuja.

Kynsillä OPIn uuden Venice-kokoelman pastelliliila Purple Palazzo Pants (niin mun sävyinen!) ja päällä kultaista ja fuksiapinkkiä foliota. Foilaustekniikka näytti superhelpolta mitä se varmasti käytännössäkin on, mutta itseni tuntien ei varmasti tulisi foliointeja kotioloissa tehtyä. Sanni - wash-and-go ja polish-and-go. ;)

Foilauksessa kynnelle levitetään kuivuneen lakkauksen päälle erityistä folioliimaa, jonka annetaan kuivua hetki. Liimapinnan ollessa semikuiva, pintaa näpäytellään värifolion palalla jolloin pintaan tarttuu folion riekaleita. Lakkaus viimeistellään päällyslakalla joka estää foliokoristeita irtoamasta.

Rarity-poni sai toimia kuvan huomionsaalistajana kun töpökynnet ovat itsessään niin epäkuvaukselliset. Olisin niin mielelläni nähnyt tämän ihanan lakkauksen pitkillä kynsillä...!

Minulla oli eilen Vehmersalmi-vierailun kunniaksi pitkästä aikaa luomiväriäkin. Olen käyttänyt viimeiset neljä viikkoa pelkkää rajausta, mutta eilen luomille sipaistiin hennon liila pohja MACin Beautiful Iris - ja Seedy Pearl -luomiväreillä.

Joo - kulmakarvat on vielä lomatunnelmissa... :)

Rajauksena Sephoran violetti kynä jonka päällä Meksikosta saamiani vaaleanliilaa ja kultaista nestemäistä eyelineria. Alaluomella Essencen vaaleanpuna-kultainen hohde-eyeliner.

Sanoin tuossa eilen Tainallekin kun juteltiin meikeistä (aiheena mm. ensi viikolla Suomessa lanseerattava Urban Decay), että pastellisävyt tulee aina säilymään minulle rakkaimpana ja omimpana meikkivärimaailmana. Baby-liila, persikka, huurteinen pinkki, mintunvihreä, vaalea turkoosi... Karkkia minun makuuni! :)

Rajauksissa voi vielä irrotella räikeämmillä väreillä, mutta luomille valitsen mieluummin miedompaa.

Tämä kuva on mun suosikki. Hellyys...! <3

Viimeistään jouluna taas moikkaamaan Hippulaista. :)

Kiitos Taina, Mr. ja eläinlapset! (Kissatkin saivat huomionsa...!)

.

- - Ai kuka Taina? No tämä Taina! :)