Tuli taas mieleen tällainen mitä omituisin aihe blogattavaksi. (Alanko mä käydä tätimäiseksi..? Onko nää ihan tätiaiheita..? Varoittakaa jos siltä vaikuttaa! Mun viimeiset 15-vuotiaat lukijat nostaa kohta kytkintä :D)

Hukkaan menevä ruoka.

Kuinka paljon heitätte ruokaa pois? Jääkö teillä paljon yli ruokaa tai elintarvikkeita jotka ehtivät mennä pahaksi?

Aihe tuli mieleeni tänään kun tyhjentelin jääkaappia Maarianhaminassa. Tunnustaudun pakastus- ja ruoanjämienhyödyntäjäfriikiksi (- kaikkien muiden friikkeyksieni ohella.. mitäs niitä löytyikään, kosmetiikka-, kontrolli-, lista…).

Minun tekee pahaa heittää ruokaa pois, ja esimerkiksi tilanteessa, jossa olen lähdössä pitkälle reissulle (kuten nyt), pyrin säästämään tai hyödyntämään jääkaapin sisällön niin perusteellisesti kuin mahdollista. Myös mieheni sangen liikkuvainen työ ja elämäntyyli pitävät huolen siitä, ettei jääkaappi ehdi joka viikko tyhjentyä normaalin arkiruokailun kautta, ja ilman toimenpiteitä ruokaa ehtisi mennä pahaksi aika paljon.

Miehelle vähän korvapuustia siitä, ettei hän ole oppinut huolehtimaan pilalle menevien elintarvikkeiden hyödyntämistä…

Palatessani omilta matkoilta saa miehen jäljiltä olevaan jääkaappiin aina tehdä kiinnostavan tutkimusretken tutustuen eri asteiden kuivettumis- ja homehtumisvaiheissa oleviin vihanneksiin, juustoihin ja leikkeleisiin. Kyllä sinne minunkin jäljiltäni joskus jää vihanneksia, se myönnettäköön, mutta ei tuo mies useinkaan niitä heitä pois vaikka emäntä olisi poissa monta viikkoa :D (Kenen kotona tämä on tuttua...?)

Tänään tyhjensin Maarianhaminan jääkaapin kaikesta öljyjä ja maustetahnoja lukuun ottamatta. Kuten tuli todettua, olen Pakastaja. Heitän pakkaseen melkein kaiken jonka arvioin selviävän pakkasesta hyödyntämiskelpoisena. Luin jostain, että jopa tuoretta, raakaa omenaa voi pakastaa, ja niinpä pakastin viime syksynä sisareni tuomaa omenasatoa. Kelpasivat hyvin piirakan täytteeksi sulatettuina.

Pakastan myös kaikki maitotuotteet, avatutkin. Raejuustot, jogurtit, rahkat, kermat, soijamaidot. Soijamaito esimerkiksi ei ole pakastuksesta moksiskaan, eikä makukaan muutu. Kypsytetty juusto selviää pakastuksesta myös suhteellisen hyvin, mutta tuorejuustojen rakenne muuttuu. Ne ovat edelleen syötäviä, mutta sopivat vetistyneen rakenteensa puolesta paremmin vaikka kastikkeisiin tai sosekeittoihin kuin sellaisinaan syötäviksi. Viime kesänä pakastin netin ohjeiden mukaan jopa mozzarellaa (kaikki neste on poistettava), ja sen koostumus ja maku säilyivät lähes täydellisesti.

Mitä en pysty pakastamaan, otan mukaan tai annan esimerkiksi sisarilleni. Nyt Maarianhaminasta lähti mukaan kassillinen tuorevihanneksia kuten porkkanaa, paprikaa ja sipulia. Ehdin syömään nämä vielä toisessa kodissani ennen reissuun lähtöä. Nyt varmaan nauratte, mutta toin jopa Zürichistä mukanani vihanneksia ja yhden avokadon, joita en ehtinyt syödä majapaikassani. ”Matkaeväiksi”, ajattelin, mutta söin Sveitsistä mukana kulkeutuneen avokadon vasta viikkoa myöhemmin.  :) Se oli vielä ihan kunnossa.

Kaikki ihmisten poisheittämä ruoka ei kuitenkaan ole pahentunutta. Moni, oma mieheni mukaan lukien (Sanni kurtistaa kulmiaan), heittää päiväyksensä ylittäneet, avaamattomatkin elintarvikkeet saman tien roskiin.

Ymmärrän tämän tiettyjen elintarvikkeiden, kuten tuoreen lihan ja kalan kohdalla, mutta en esimerkiksi maitotuotteiden. Tai kananmunien. Useimmat tietävätkin, että kananmunat säilyvät viikkoja, jopa kuukausiakin, päiväyksensä jälkeen. (Luin juuri jostain kanalan pitäjästä joka puhui munien säilymisestä kuukausissa.) Kananmunan kuntoisuuden voi helposti tarkistaa vesilasitestillä; jos veteen laitettu raaka muna kelluu, se on pilaantunut. Pohjaan uppoava on syömiskelpoinen. Pilaantuneen munan sisällä kehittyneet kaasut nostavat sen pintaan.

Entä maitotuotteet? Useat juovat maitoa päiväyksen jälkeen luottaen hajuaistiin (ja kahvin kanssa voi suorittaa juoksettumistestin), mutta moniko söisi kolme viikkoa vanhaa jogurttia? Tai kuukauden vanhaa rahkaa?

Hapanmaitotuotteet säilyvät huomattavan pitkään päiväyksensä jälkeen, kunhan niitä ei avaa. Puhutaan viikoista, jopa kuukaudesta. Tämä vahvistettiin Arlalta, kun viime kevään rahkahulabaloon yhteydessä kysyin heiltä maitorahkan säilyvyydestä. Rahkaa voi muuten Arlan mukaan pakastaakin, mutta kuten muissa tuorejuustoissa (rahkahan on itse asiassa tuorejuustoa), koostumus muuttuu jonkun verran.

Myös raejuusto säilyy pitkään päiväyksensä yli avaamattomana. Sekin valmistetaan maitohappokäymisen avulla, ja hapatus pidentää säilyvyyttä.

Heinäkuussa Sveitsiin lähtiessä jääkaappiin jäi pari soijajogurttia. (Ne, kuten maitojogurtit, ovat myös hapantuotteita.) Parasta ennen 10.7., eli päiväyksestä oli 6 viikkoa. Söisinkö..? Kyllä söin. Jogurtin tuoksu, koostumus ja maku olivat täysin normaalit. Toinen jogurteista jäi vielä avaamatta. Sujautin sen asunnolta lähtiessä kerman ja mantelimaidon kanssa pakkaseen…

Tiedän, että kuulostan nyt joltain Martalta, mutta ruoan hävikki Suomessa on ihan kamala. Suomalaiset heittävät ruokaa menemään 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa (saasyoda.fi).

Täällä puhuttiin hiljattain kestävästä kulutuksesta halpisvaate-kirjoitukseni kommenteissa. "Halparättien” ostamista on helppo kritisoida, mutta moniko tulee ajatelleeksi, että myös ruoan poisheittäminen voi yhtä lailla olla epäeettistä kulutusta? Kuluttajaliiton mukaan "yksittäisen kuluttajan ruokavaliossa ympäristön kannalta suuri merkitys on poisheitetyn ruoan määrällä."

En todellakaan röyhistele täällä rintaani  koska pakastan aterioita ja sullon porkkanapusseja käsilaukkuun, sillä paljon matkustelevana elämäntyylini kiistatta aiheuttaa ympäristökuormitusta. Mutta kuten kotimaisesta ruoasta kirjoittaessani, haluan tuoda esiin pikku juttuja joilla voi olla ja on merkitystä. En itsekään ollut tullut ajatelleeksi ruokahävikin merkitystä ympäristölle, ennen kuin sattumalta osuin aihetta käsittelevään uutiseen.

On epärealistista olettaa, että monikaan kulutus- ja nautintopohjaiseen kulttuuriimme tottunut muuttaisi yhtäkkiä tapansa ja lakkaisi shoppailemasta, tekemästä lentomatkoja tai ottamasta pitkiä kuumavesisuihkuja. Minusta sellaisesta on turha tuntea syyllisyyttä, me emme kaikki ole täydellisen epäitsekkäitä teoissamme. On aivan loistavaa, että joku on tiedostavampi. Mutta myös se on hyvä, jos me muut teemme vaikka niitä pieniä arkisia asioita, joilla on merkitystä pitkässä juoksussa.

Eikö ole hassua, että sen lauantaisen pyttipannun jämän pakastaminen voi olla yksi sellainen asia.   :)

*

Ja nyt lupaan kirjoittaa lähiaikoina enemmän kevyitä ja viihteellisempiä (pinnallisempia?) juttuja...! ^_^ Eiköhän täältä taas parit tuotearvostelut ja meikkipostaukset irtoa. :)

Tänään väsyin lomalentojen äkkilähtöjen kyttäilyyn. Ei näytä Jooniaa enää olevan tarjolla alle satasella joten en uskalla enää odottaa ettei Norskinkin halvat mene.

Ateena it is.

Likavittoksen kukkula, Publicin kirjakauppa Sintagman reunassa,  A For Athensin kattoterassi, se aito ja oikea horiatiki-salaatti... ja ystäväni...! Nähdään runsaan viikon kuluttua! <3 <3

Ja tekin tuutte mukaan! :)

Tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata Joonian saariston puolelle, mutta katsellaan mitkä ovat fiilikset sitten paikan päällä.

*

P.S. Edit. Arvonnassa voittivat seuraavat lukijat:

Liisa - Florascent-setti (tarkistatko Liisa roskapostisi, sulla on Hotmail-osoite ja etenkin Hotmailiin lähetetyt viestit blogisähköpostista menevät jostain syystä melkein aina roskapostiin)

Ina - Korres/Acorelle/Crazy Rumors -setti

Johanna - Lumene/Korres -setti

nnu - Huulipunasetti

Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut! :)

Mitä ne purkit sisältöineen meidän iholle oikein tekee? Miksi läträämme rasvoja nassuun?

Nyt vuorossa kesän ihonhoitokyselyn tulokset.

Minua kiinnosti tietää, mitä ihonhoito teille merkitsee. Onko se lähinnä ihon kunnon ylläpitämistä vai jonkun tietyn ongelman, kuten akne, couperosa tai rypyt, hoitoa. Avasin aiheesta kesäkuussa kyselyn, johon vastasi kahden kuukauden aikana 1093 henkilöä. Lisäksi blogin sivupalkissa on ollut aiheesta pikaversio, johon vastasi 1190 henkilöä.

Kuva ei liity ihonhoitoon, mutta se jaksaa aina naurattaa minua. Toivottavasti teitäkin. :)

Ehkä jonkun kokemus kosmetiikan vaikutuksista voi olla juuri tällainen ^_^

Vastaukset jopa vähän yllättivät minua. Valtaosa teistä kokee kosmetiikan vaikuttavan ihonsa kuntoon merkittävästi ja parantavan sen kuntoa. Miksi tämä olisi niin yllättävää? Myönnän, että olen aina ollut jokseenkin sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä käyttää kosmetiikkaa alla olevista syistä 1 ja 2. Koska niin "kuuluu tehdä", se on opittu tapa. Ja se on kivaa ja tuo elämyksellisyyttä arkeen.

Hoidan ihoani kosmetiikalla, koska:

Kyselyyn vastanneista suurin osa ei lyönyt raksia olettamiini kohtiin. Elämyksellinen hyöty oli huomioitu kolmanneksessa vastauksista (vastaajat saivat valita niin monta kohtaa kuin halusivat), mutta se ei ollut suurin vaikutin ihon hoitoon. Ei myöskään tapa.

Ihonhoitotuotteet tuovat vastanneista suurimmalle osalle konkreettista, iholla näkyvää hyötyä; peräti 61% kokee ihonsa näyttävän paremmalta ihonhoitotuotteiden avulla. Nyt ei puhuta siis värikosmetiikasta eli meikeistä, vaan ihonhoidosta johon kuuluvat puhdistus-, kosteutus- ja muut hoitotuotteet.

Laajempaan kyselyyn vastanneista 52% kokee kosmetiikan näkyvästi ja tuntuvasti parantaneen ihonsa kuntoa, sivupalkin pikakyselyyn vastanneista 56%.

Noin kolmannes vastanneista kuuluu samaan ryhmään kuin minä - kosmetiikka lähinnä ylläpitää ihon peruskuntoa muuttamatta sitä merkittävästi suuntaan tai toiseen. Pienelle ryhmälle kosmetiikka on useammissa tapauksissa jopa ollut haitallista ihon kunnolle.

Minulle henkilökohtaisesti ihonhoito merkitsee eniten ihon pitämistä mukavan tuntuisena. Haen hoitotuotteilta sitä, että ihoni jää puhtaan, sileän ja miellyttävän tuntuiseksi eikä sitä kiristä. Ihon ulkonäköön hoitotuotteet vaikuttavat kohdallani vain marginaalisesti tai poikkeustilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi näppylähyökkäykset tai kovilla pakkasilla vaivaava pintakuivuus, joka sekin näkyy käytännössä vain meikin yhteydessä.

Kuva kolmen vuoden takaisesta jutustani koskien näppyjen hoitoa.

Helppohoitoisella ja normaalikuntoisella iholla varustetun ihmisen on tietysti helppo vaipua olettamukseen, että useimmilla muillakin olisi kosmetiikan suhteen sama tilanne. Varmasti kokemukseeni vaikuttaa myös se, että ystävä- ja perhepiiriin ei juuri ole kuulunut suurista iho-ongelmista kärsiviä ihmisiä jotka olisivat hehkuttaneet hoitotuotteista löytämäänsä apua.

Kasvoin siinä "kosmetiikkahengessä", että ihonhoito on opittu rutiini siinä missä hampaiden harjauskin, ja ihmiset pääosin valitsevat ihonhoitotuotteensa fiiliksen ja uteliaisuuden mukaan. Iho puhdistetaan ja kosteutetaan jollain, ja se "jokin" määräytyy oman kiinnostuksen ja tuotteen houkuttavuusarvon perusteella.

Kyselyn vastausten perusteella todellisuus ei ole ihan tällainen.

Jopa puolet vastanneista kokee ihonsa olevan hoidon suhteen keskivaikea tai vaikea ja herkästi reagoiva. Tuotteissa tärkeintä ei ole pelkkä "hyvä fiilis" (katso seuraava kysymys), vaan se, että tuote tekee mitä lupaa ja vaikuttaa konkreettisesti ihon ulkonäköön parantaen sitä.

Minulle tärkeintä ihonhoitotuotteessa on:

'Luksus' ei pärjännyt arvona tässä "skabassa" :)

Minulle tuotetuntu on ehdottomasti ensisijainen asia, eli en käyttäisi ikävän tuntuista kosteusvoidetta vaikka sillä olisikin ihooni myönteisiä vaikutuksia. Yöllä käytettävät näppyvoiteet tai muut täsmähoitotuotteet ovat asia erikseen, mutta niitä ei toki käytetäkään kosteusvoiteen tavoin. Ella Bachén kalaöljyrasvaa voi tuskin kukaan pitää kosmeettisesti erityisen ihastuttavana..! ;D

Kävimme tuotteiden ihofiiliksestä lyhyen, kiinnostavan keskustelun kosmetologin kanssa ollessani Exuviance-hoidossa. Teiltä saamani vastaukset tukevat hänen näkökantaansa. Kun kommentoin kosmetologille Exuviancen muutamien tuotteiden ikävää tunnetta iholla, nainen katsoi minua mietteliäästi. "Hmmm, minä en koskaan koskettele ihoani rasvauksen tai seerumin laiton jälkeen", hän sanoi. "Ei minua haittaa minkä tuntuiseksi iho jää, eikä sillä ole merkitystäkään. Sillä on merkitystä, että ihoni voi tuotteiden avulla hyvin."

Mielenkiintoista. Minä olen ilmeisen sensorinen ihminen, eli miltä jokin tuntuu konkreettisesti iholla tai hiuksissa on todella tärkeää. Tuotteen ihofiilis linkittyy minulla suoraan kokemukseen tuotteen toimivuudesta, vaikkei esimerkiksi tahmaisella pinnalla käytännössä olisi vaikutusta ihon vointiin. Oletteko koskaan miettineet tällaisia...?

Sopivien ihonhoitotuotteiden löytäminen ja valinta ei myöskään ole useimmille sitä helppoa "fiiliksen ja uteliaisuuden mukaan menemistä" kuin olen itse taipunut ajattelemaan.

Tuotteiden valinta on helppoa vain 20 prosentille vastaajista, loput kokevat sen vaikeaksi tai hankalaksi vähintään kausittain,  väärien valintojen aiheuttaessa iholle ei-toivottuja seurauksia.

.

Seuraava kysymys vahvistaa jälleen kosmetiikan, ja etenkin yksilöllisten tuotevalintojen, merkitystä ihon kunnolle.

Vain alle 7% vastanneista kokee, etteivät tuotevalinnat vaikuta ihon kuntoon juuri lainkaan. Loput kokevat valinnoilla olevan vaikutusta, yli puolen mielestä jopa paljon tai merkittävästi.

Toisaalta vastausvaihtoehto "jonkun verran" on laajatulkintainen, ja voi käytännössä tarkoittaa vastaajasta riippuen mitä vain himmeästä ihon pinnasta näppyjen nitistämiseen. Kysymyksen asettelu ei myöskään spesifioi tuotetyyppiä, eli tottahan toki täsmähoitotuote kuten antiseptinen finnivoide vaikuttaa ihoon eri tavalla ja selkeämmin kuin tavallinen kosteuttava päivävoide.

Oma kokemukseni on se, että ehdottomasti eniten ihon kuntoon vaikuttaa puhdistus. Siitä en ole tinkinyt sen jälkeen kun aloin meikkaamaan, jolloin ylipäänsä tulin tietoiseksi ihonhoidosta. Puhdistan ihoni huolellisesti aamuin illoin, meikittöminäkin päivinä. Tuotevalinnalla ei sinänsä ole merkitystä iholleni, se puhdistuu ja näyttää samalta millä tuotteella tahansa. Tärkeintä on itse toimenpide ja sen säännöllisyys. Sekä tarpeeksi lämmin vesi, joka liuottaa lian viileää vettä paremmin. Olosuhteissa, joissa en pysty puhdistamaan ihoa yhtä huolellisesti kuin kotona, ihoni näppyyntyy hyvin nopeasti.

Lopuksi kysyin, koetteko tarvitsevanne ihonhoitotuotteiden valinnassa ammattilaisen apua.

Kenties vähän tylsä kysymys, jonka vastaukset olivat suunnilleen ennakoitavissa. "Joskus". Näinhän se on. Useimmat meistä ovat varmasti elämänsä aikana edes jonkun kerran kääntyneet ammatti-ihmisen puoleen sopivaa hoitotuotetta etsiessään.

Työssäni kosmetiikkamyymälässä tarpeen luonnollisestikin huomasi. Moni asiakas luottaa ammattilaiseen etsiessään ratkaisua ihan tuikitavallisiin perusihonhoidon asioihin. "Mikä olisi hyvä puhdistustuote?". "Suosittele tehokasta silmänympärysvoidetta". "Tarvitsisin mahdollisimman hellävaraisen kuorinta-aineen".

Itse olen asiakkaana tottunut aina etsimään tuotteet omin avuin ja kysyn vain aniharvoin jotain myyjältä. Olen kokenut tarvetta ammattilaisen apuun vain selkeissä ongelmatilanteissa kuten niinä kertoina, kun ihoni on tulehtunut ja herkistynyt. Tällöin osoitteena on ollut lääkäri, ei kosmetologi tai kempparin osasto.

Onneksi moni kuitenkin tarvitsee myyjiäkin ja saa apua kosmetologeilta. Palveluammatteja tarvitaan, ja työllisyys on vain hyvä asia :)

Ei muuta kuin hyvällä mielellä naamaa voitelemaan! :)

*

Nyt tämä lähtee jo rönsyämään, mutta tää lisäis vielä:

Kaikilla megaseerumeilla ja tuplatriplahopla-puhdistusmetodeilla ei tietenkään ole minkäänlaista ihon tarpeiden kannalta perusteltua merkitystä tuotemarkkinoilla, mutta jep - ne tuovat lisämyyntiä ja luovat lisätarpeita = työtä.

Ihonhoito ja rasvat eivät siis pelkästään tee meistä paremman näköisiä - ne tuovat työpaikkoja. :) Se itsessään on suuressa mittakaavassa merkittävä asia. Epäilemättä merkittävämpi kuin se, onko jonkun iho kosmeettisen valmisteen ansiosta tasainen tai vähemmän punoittava.

(Voiko friikkikin perustella tällä holtitonta purkkivarastoaan...? Sitä voi miettiä :D)