Eilen illalla oli juhlamatkan main event eli THE juhlat.

Tässä nopea setti fiilis- (ja MEIKKI ;))kuvia illalta. Ajanpuutteen vuoksi en ehdi tekemään kuin tällaisen lyhyen katsauksen, matkan aikana tulleisiin kommentteihin ehdin vastaamaan vasta Suomeen palattuani.

Ja niitä kumppareita muuten tarvitaan tänään ;) Olemme menossa johonkin luolajuttuun, bussi lähtee 5 minuutin kuluttua.

Diana: "Jätä nuo sun hiukset ihan vain noin, rock, en mä noille mitään muuta tekisi kuin laittaisin kiinni".

Diana tupeerasi tupeeraustaidottoman hiukset, ja minä meikkasin meikkaustaidottoman naaman. Vaihdantataloutta :)

Dianan meikki syntyi tällä setillä. NYXin Pore Filler teki taas upeaa jälkeä, ei voi muuta sanoa.

Valmis juhlalook.

.

Juhlapaikkana oli hotellimme uima-allasalueen ravintola:

Eiliseksi oli luvattu sadetta mutta se loisti koko päivän poissaolollaan eikä ilta olisi voinut olla kauniimpi. :)

Minä ja "mun" perhe <3

Kyllä, ponit oli messissä ja suoriutuivat illasta erinomaisesti. :) Kukaan ei edes tallonut niitä tanssilattialla ^_^

Upea Diana.

Alkupalapöydän antimia.

Jälkiruokaan saakka ei tämä nainen tällä kertaa pärjännyt, juustot jäivät vaille ottajaansa... ^_^ (Syytän kalaherkkuja notkuvaa alkupalapöytää..)

Kiitos Tomas :)

Huhhuh. Enpähän ole ennen ollut mukana tällaisessa viimeiseen saakka yllätyksen säilyttävässä jännitysnäytelmässä.

Vieläkin on ihan epätodellinen olo, tapahtuuko tällaista oikeasti? :D Heräsin aamulla Maarianhaminassa kuvitellen päätyväni Tanskaan, Tallinnaan tai eksoottisimmillaan ehkä Berliiniin, mutta 10 tuntia myöhemmin olinkin tällaisissa maisemissa:

Iiiik!!

Juhlien isännällä ei ollut mitään sitä vastaan että raportoin matkasta blogiin (olin ihan että jos tätä en pääse jakamaan niin varmaan poksahdan..!), joten tässä kertomus torstai-päivästä 5. toukokuuta. Kaikkeen sitä pääsee elämässään mukaan..!

Kokoonnuimme aamulla kello 7 ja pakkauduimme laukkuinemme bussiin.

"Vi samlas klockan 7 och frukost äter vi ombord", oli juhlien isäntä kertonut. Ombord, kaikki meistä olivat tietysti tulkinneet sen laivaksi.

Hämmennys olikin valtava kun bussi kääntyi liikenneympyrässä ihan toiseen suuntaan kuin kohti Eckerön satamaa... Nimittäin...

Lentokentälle. Bussissa kantautui epäuskoisia huudahduksia ja muminaa siitä, että tässä vielä yritetään hämätä, kohta me käännytään takaisin Eckerön tielle. Vaan ei, lentokentällä koko joukko komennettiin ulos bussista ja sitten vain laukut check-iniin.

Mitä ihmettä.....

Vielä check-in-jonossakin moni epäili huijausta, kohta kiitotielle kurvaa bussi ja jatkamme matkaa satamaan.

Mutta alkoi vakavasti näyttää siltä, että lentokoneeseen tässä oltiin menossa.

Olin niin puulla päähän lyöty (enkä suinkaan ainoa) että en edes osannut hermostua lennosta ja tavallisesti minua niin piinaava lentopelko unohtui kokonaan.

Pian Maarianhaminan kentälle laskeutui vuokrattu kone. Vieraat kiljahtelivat epäuskoissaan. "Det här kan bara inte va' sant..."

Totta se oli jo kohta mentiin koneeseen.

Koneen portailla meillä oli virallinen kuvaushetki.

Lahjojen sijaan syntymäpäiväsankari oli toivonut vierailta lahjoituksia LoveNepal-järjestölle joka työskentelee lasten seksiorjuutusta vastaan. Järjestölle lähtevä lahjoitus toi lämpimän tunteen rintaan.

Koneessa odotimme, että kohteemme viimein paljastuu pilotin kuulutuksen muodossa. Vaan ei. Kohde paljastuisi vasta kun laskeudumme. Lentoaika: 5 tuntia 45 minuuttia.

Jouduimme yhä suuremman häkellyksen valtaan. Alkoi olla selvää että olimme menossa vähän kauemmas kuin Tanskaan...

Sitten vain ilmaan..!

Lennon edetessä arvailut kohteesta tiivistyivät. Marokko? Dubai? Kanaria..?

Ei, ei näytä Dubailta ainakaan... Lyhyt kiitotie sai minut viimeistään tajuamaan kohteen. :) Täällä olen ollut aiemminkin.

Madeira!

Kentällä meidät toivotettiin tervetulleeksi synttärijatkoille ja bussi kuljetti meidät saaren pääkaupunkiin Funchaliin. Leuat loksahtelivat jälleen auki kun bussin ovet avautuivat viiden tähden hotellin edessä.

Voiko tämä enää olla todellista... Kävelin hotellin puutarhaan ja sain lasin kuohuvaa käteeni.

Minäkö olin oikeasti nyt madeiralaisessa luksushotellissa...?

Kyllä minä olin. :)

Baltiakin olisi ollut tosi mieluinen kohde, mutta kyllä tämä ylitti kaikki odotukset.

Aurinkokin kurkisti esiin kilistäessämme lasejamme juhlasankarin kunniaksi. :) Mikä fiilis! :)

.

Loppupäivä kului oman vapaan ajan ja juhlaohjelmaan kuuluvan  kiertoajelun ja illallisen merkeissä.

...ja osan kohdalla ilta jatkui pitkälle yöhön...

Skål på den saken! :)

Mikä päivä.

...ja tätä jatkuu vielä sunnuntaihin. :)

Ai hitsi että rakastan yllätyksiä. Huomenna pääsen osalliseksi varmaan jännimpään sellaiseen koskaan - en yhtään tiedä missä huomisiltana edes pääni tyynyyn painan. Tukholmassa? Turkissa? Albaniassa?

Tiedän vain että minun on oltava eräässä osoitteessa huomisaamuna kello 7.00, passi mukaan pakattuna.

Kyseessä on ehkä varmasti suurimmat ja jännimmät jatkot joille pääsen koskaan osallistumaan. Bileet järkkää Ahvenanmaan-perheeni isä joka täytti viime vuonna 50. "Faija" ei ehtinyt järjestää kemuja varsinaisena juhlavuonna, ja päätti tänä vuonna panna kasaan synttäreilleen jatkot, eikä mitkään ihan pienimuotoiset sellaiset. Yleensä yllätysjuhlissa yllätyksen kohteena on sankari, mutta nyt pöytä on käännetty ympäri: yllätys odottaa meitä vieraita. Pippalot eivät kestä yksi tai kaksikaan päivää vaan neljä, torstaista sunnuntaihin, ja 55-päinen vierasjoukko viedään juhlimaan salaiseen mysteerikohteeseen.

Meille on kerrottu vain että passi ja matkavakuutus tulee olla mukana. Tämän lisäksi nimettiin muutamia vaatekappaleita mitä tulee pakata. Listalla oli mm. juhlavaatteet kolmeksi illaksi, kumisaappaat, hienommat shortsit (!) ja uikkarit.

Ja minulta on tilattu juhlameikki perheen äidille :)

Katsoin tilaisuuden My Little Pony -kenkieni ulkoiludebyytin arvoiseksi, Parikat on pakattuina ja valmiina bileisiin! :)

Kokoonnumme huomenna kello 7.00 osoitteessa x Ahvenanmaalla josta kuljetus vie meidät laivaan, tämän verran on paljastettu huomisen ohjelmasta. Suuntaamme siis varmasti Ruotsiin, siitä ei ole epäilystä koska Ahvenanmaalta ei lähde tuohon aikaan muualle laivoja. Mutta jatkuuko matka Ruotsista..? Onko passi-määräys vain hämäystä vai suuntaammeko todella jonnekin johon tarvitsee passin..? Pohjoismaissa passia ei käsittääkseni tarvita... Eikä EU:ssa Schengen-alueella.

Olen koko kevään miettinyt pääni puhki mihin saattaisimme olla menossa ja vahvin kandidaatti on Baltia, Tallinnaanhan pitää aina ottaa passi mukaan. Tukholmasta menee laivoja niin Tallinnan kuin Riikaankin. Paitsi että... hmm, ovathan Baltian maatkin Schengen-aluetta..?

Ei tuokaan logiikka siis pätenyt! Seuraava arvaus on Tanska ja passi on ehkä tosiaan vain bluffia, ei me mihinkään kauas varmasti olla menossa, veikkaan bussi- tai laivamatkaa Ruotsista eteenpäin. Lentolippujen kustannus koko porukalle kuulostaa jo vähän epätodelliselta...

Juhlasankari ja hänen vaimonsa ovat onnistuneet pitämään kohteen salaisuutena jopa perheen lapsilta, kukaan muu kuin he kaksi eivät tiedä mihin olemme menossa. Uskomatonta että joku onnistuu pitämään Ahvenanmaan kokoisessa paikassa näin suuren jutun salaisuutena monta kuukautta. Saarella on varmaan käyty aikamoista supinaa sen jälkeen kun kutsut saapuivat tammikuussa.

Jos minusta ei siis kuulu neljään päivään... niin olen jossain kehitysmaassa johon internet ei vielä ole saapunut ^_^ Muussa tapauksessa aion blogata matkalta.

On kyllä niin kutkuttava tunne ettei tosikaan. Mihin me päädytään huomenna? Ja mihin tarvitaan kumppareita..?

The Hangover, Part 4...? (Toivottavasti ei...! ^_^)