Mun piti tehdä tilannepäivitys ruokavaliokokeilun etenemisestä vasta huomenna kun täysi viikko tulee täyteen, mutta just nyt fiilikset on sellaiset, että täytyy päästä vähän purkamaan kuormaa. Mieskään ei enää jaksa kuunnella.

Päivä 6 on menossa ja kokemus on ollut rankkuudessaan yllättävä. Yllättävä aivan toisella tapaa, mitä odotin. Toisin kuin valmennusohjelman ruokamäärillä olisi odottanut, mun energiataso on laskenut päivä päivältä: olo on heikko ja bensatankki huutaa punaisella, tälläkin hetkellä suunnilleen tärisen heikotuksesta. Lihakset huutaa lisää polttoainetta. Salilla olen jaksanut selvästi normaalia huonommin ja jotkut sarjat ovat jääneet puoleen tavallisista toistomääristä. Keskiviikkona meinasi koko treeni jäädä kesken koska oli niin valtava nälkä - ja takana kaksi ateriaa.

En tiedä paljonko minulle suunnitellun ruokavalion täsmällinen kokonaiskalorimäärä on, mutta omien laskelmieni mukaan sen pitäisi olla samaa tasoa kuin vhh-ruokavalionikin. Silti olo on kuin joku olisi koko viikon valuttanut minusta pois energiaa, kuin hana olisi jäänyt auki.

Ongelma on aterioiden energiajako joka poikkeaa täysin siitä mihin kroppani on tottunut, ja tietysti ateriatiheys ja niiden koostumus. Annos täyttää vatsan niin että viimeisiä haarukallisia pitää ihan tsempata koska ruoka vie vatsassa niin paljon tilaa - mutta jo tunnin kuluttua kylläisyyden tunne on haihtunut. Vatsa on edelleen täysi, mutta olo on ei-tyydyttynyt, energiavajainen. Kehossa on koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Se jokin on kenties rasva?

Etenkin aamiainen on ollut kropalle vaikeinta hyväksyä: se on niin vähäenerginen vhh-aamiaiseeni verrattuna että nälkä polttelee jo 20-30 minuutin kuluttua lautasen tyhjenemisestä. Laskin, että omassa vhh-aamiaisessani on ainakin puolet enemmän kaloreita kiitos juuston, siemennäkkärin ja kahviin lorautellun kerman. FitFarm-aamiainen ei pidä nälkää yhtään. Ainakaan tässä vaiheessa kun kroppa on vielä ihan sekaisin uudesta energia- ja ateriajaosta.

Oikeasti, tämä on samaan aikaan tosi mielenkiintoista ja tosi kamalaa. Olen nytkin niin pahantuulinen heikotuksen takia että piti laittaa klassista musiikkia kuulokkeisiin ja yrittää rauhoittua ja rentoutua etten olisi koko ajan märisemässä miehelle olostani.

Tästä pitäisi nyt sitten lähteä näillä energioilla vielä päivän juoksulenkille (treeniohjelman mukaan).

Kuvan puuro on muuten ohjeidenvastainen: siihen ei saisi lisätä pähkinöitä. Pähkinät kuuluvat toiselle aterialle eikä niiden paikkaa saisi vaihdella.

FitFarm-ruokavalion tarkat raaka-ainerajaukset ja -ajoitukset hämmentävät, ja niihin olen saamassa toivon mukaan selvitystä seuraavassa valmennustapaamisessa joka on jo huomenna.

Käsitän täysin, että kropalla menee aikaa tottua uuteen ruokavalioon, mutta tällaista energiatason laskua en silti odottanut. Odotin oireiksi ennemminkin turvotusta tai yleisesti raskasta oloa, mutta ne ovatkin loistaneet poissaolollaan. Vatsa ei ole ollut turvoksissa suuresta ruokamäärästä huolimatta. Hiilarit olen tällä viikolla ottanut kaurasta ja kvinoasta joita vatsani näyttää sietävän hyvin näin suurehkon portaan lisäyksenäkin. Ainakin toistaiseksi.

Äijän mielestä kokeilussa ei ole mitään järkeä, mutta itse olen "lieveilmiöiden" puitteissa entistä kiinnostuneempi siitä mitä kaikkea projektin kautta voi oppia ravinnon vaikutuksesta kehoon ja suorituksiin.

Ensi viikolla teen tarkemman yhteenvedon ensimmäisen viikon kokemuksista ja varmasti saan huomisessa tapaamisessa lisävalotusta siihen, miksi ruokavalio on rakennettu niinkuin se on.

Ihmiskoe-terveisin :),

Sanni

P.S. Söin äsken (ohjeiden vastaisesti) palan juustoa ja olo koheni heti <3 Taidan lähteä lempeälle kävelylenkille juoksun sijaan :)

Olen jo pitkään halunnut tehdä highlight-postauksen yhdestä tavallaan tylsästä ja kirjaimellisesti näkymättömästä, mutta itselle huipputärkeästä meikkituotteesta.

Kulmakarvageeli.

Tältä näyttävät kulmakarvani aamulla herätessä.

Minulla on hyvin hentoinen "baby"kulmakarvalaatu, ja karvat sojottavat minne sattuu. Niissä ei ole ryhdikästä jäykkyyttä tai luonnollista kulmaa vaan ne ovat tuollaiset hieman pyöreäkaariset pötköt. Näytän vihaiselta kun pidän kulmakarvojani rentona, koska ne eivät käytännössä nouse ollenkaan.

Jotta kulmat pääsevät tähän muotoon ja kuosiin, pitää laittaa muutakin kuin kulmaväriä.

Läpinäkyvä kulmageeli. Yksi meikkirutiinini, heh, kulmakiviä.

Ja kaikkein paras on Ardell Brow Sculpting Gel. Jälleen yksi loppuunkäytetty putkilo. Ardellia myydään Kickseissä, hinta muistaakseni 11 - 12 euron kieppeillä. Ensi viikolla pitää taas käydä ostamassa uusi, vaikka kotona on muitakin kulmakarvageelejä. Ne eivät vain pärjää Ardellille.

Monet laittavat kulmakarvageelin vasta kulmavärin jälkeen, mutta minä tykkään laittaa sekä ennen että jälkeen. Koska kulmani ovat niin hennot, karvat eivät "pysy aloillaan" kun levitän niihin kulmaväriä. Kun geelaan ne ensin muotoon, ne on helpompi meikata.

Geeleissä on eroja. Kokemukseni mukaan monet markkinoiden kulmakarvageeleistä ovat pidoltaan heikompia kuin Ardell, ja juuri siksi Ardellista on muodostunut suosikkini. Se pitää kulmakarvat asennossa koko päivän.

Lumenen geeli on heikkopitoinen. Se ei pidä kulmia yhtä hyvin muodossa johon ne harjaan, ja loppupäivästä kulmat sojottavat sinne tänne.

Etsin jatkuvasti edullisia tärppituotteita, ja H&M:n kulmageeli vaikutti ensin lupaavalta. Sen pito on Lumenea vahvempi, mutta koostumus märkä ja hitaasti kuivuva. Tuubin leveä suuaukko vs. harjan ohuus saavat aikaan sen, että harjan mukana tulee kerralla liikaa geeliä. Pidoltaan H&M on kuitenkin esim. Lumenea parempi.

Ardellin harja (keskellä) on H&M:ää ja Lumenea paksumpi. Joskus geeliä levittyy vähän yli koska harja on leveämpi kuin kulmakarvani, ja koollisesti Lumene (oikeanpuoleisin) on näistä eniten mieleeni. Mutta se pito... Lumene, jos luette tätä niin terkkuja kehityspuolelle: saisiko geeliin vähän enemmän ytyä? :)

The gel effect. Meikkasin itse asiassa monta vuotta ilman kulmageeliä, koska en ollut älynnyt miten suuri merkitys sillä on kulman muodolle etenkin tällaisissa lötköpötkökulmakarvoissa. Kun oivalsin minkä eron geeli tekee, en ole enää osannut olla ilman.

Oikea kulmakarvani (kuvassa) on vielä vasenta harvempi. Etenkin alkupää on niin harva että karvat voisi helposti laskea yksitellen. :)

Vasen kulmakarva on hieman tuuheampi ja alkupää paksumpi kuin oikeassa.

Meikattuina eron näkee parhaiten. En ole koskaan mainostanut olevani taitava kulmakarvojen meikkaaja ja tällainen hento, harva kulmakarvan laatu on mielestäni tosi vaikea saada meikattua nätisti ja luonnollisesti. Vaikka kuinka yritän värittää oikean yhtä paksuksi kuin vasen on, niin aina se jää jotenkin vajaaksi.

...eikä asiassa mielestäni aina onnistu ammattilainenkaan. Nämä Stage-11:n meikkiartistin minulle meikkaamat kulmakarvat viime kevään Blog Awardseista olivat monen teidän mielestä todella onnistuneet, mutta itse näen niissä samat ongelmat kuin itse meikatessa: harvaa ja hentoista kulmakarvaa on vaikea saada siistin ja ei-väritetyn näköiseksi.

Mutta nyt lähdettiin taas jo rönsyämään aiheesta. :) Kulmakarvageeli oli päivän sana.

Kuinka monelle muulle se on jokapäiväinen sana? Ehdoton osa meikkiä vai "häh, tarvitseeko tuollaisenkin?

.

P.S. Mami Go Go -blogin Minttu on yksi mun kulmakarvaidoleita:

Just tällaiset kulmakarvat on mun mielestä tosi kauniit. Ryhdikkäät ja selkeä muoto sopivalla siipikulmalla. Kuva tästä Mintun postauksesta jossa lisää kauniita kulmakarvakuvia :) (Kuva julkaistu Mintun luvalla.)

Vinkki teille, jotka etsitte hyvää sivellinten puhdistajaa :) Etenkin jos luonnollisuus on plussaa :)

Meikkisivellinten puhdistus on aihe, josta minulta kysellään blogissa tasaisin väliajoin. Olen tehnyt postauksen aiheesta heinäkuussa 2012, siellä käsittelen sivellinten yleistä huoltoa ja erilaisia puhdistusaineita ja -tapoja.

Kun minulta kysytään suositusta sivellintenpesuaineesta, vastaan, että ostakaa hiusshampoo tai marseille-saippua. Hiusshampoon pitää kuitenkin sisältää mahdollisimman vähän mitään hoitavia, kalvoa muodostavia ainesosia ja marseillesaippuapesun taas osa kokee jotenkin vaivalloisena (saippuan kuivatuksineen) eikä marseilleakaan löydy joka kaupasta.

Varsinaisia sivellinshampoita on markkinoilla yllättävän vähän, peruskaupoista niitä ei ole käytännössä löytynyt lainkaan (korjatkaa jos tiedätte jonkun merkin niin lisään tähän :)).

Nyt EcoToolsin valikoimaan on tullut kasvipohjainen sivellinten puhdistusshampoo sekä puhdistusliinat :)

Shampoo (177 ml) ja liinat (25 kpl) maksavat kumpikin 9,50€.

Sain tuotteet testiin EcoToolsin PR-toimistolta.

Shampoossa on puhdistavana aineena natriumlauryylisulfoasetaattia, joka on miedompi sulfaatti kuin SLS. Toki sivellinputsarissa täytyy melkeinpä sulfaatteja ollakin jos mielii saada oikein tiukassa istuvan lian kuten meikkivoiteen irti. Mukana on myös pari mietoa sokeritensidiä, mutta pelkästään niillä ei kunnon meikkilika lähde irti.

Fenoksietanolin luonnollisuutta vähän epäilen, sitä on luonnossakin mutta kosmetiikkateollisuuden käyttämä on synteettistä. Luonnonkosmetiikassa fenoksietanoli ei ole sallittua.

Puhdistusliinat ovat teholtaan miedompia kuin shampoo ja puhdistus on vähän pintapuolisempi kuin jos vaahdottelee ja huuhtoo siveltimet, mutta voisin kuvitella, että nämä sopivat hyvin vaikka matkalle mukaan jos haluaa illalla hotellissa nopsaan puhdistaa siveltimet. Koska liinat eivät jätä siveltimiä yhtä kosteiksi kuin shampoopesun jäljiltä, siveltimet kuivuvat nopeammin ja ovat siis nopeasti taas käyttövalmiina. Esim. kabukin kuivuminen shampoopesun jäljiltä vie ainakin mulla oli vuorokauden.

Kokeilin liinoja erityyppisten meikkilikojen irroitukseen, ja liinaan liukeni jopa geelieyeliner. Meikkivoidesivellintä en saanut sillä kauttaaltaan puhtaaksi, mutta sitä en odottanutkaan. Luomivärit lähtivät siveltimistä ja mineraalipuuteri kabukista.

Kun nyt EcoToolsista puhuttiin, niin pakko liittää loppuun kestovinkkini todella hyvästä kabukisiveltimestä: EcoToolsin hylsyllinen kabuki.

Tämän kabukin nimeen tuntuvat vannovan suunnilleen kaikki kauneusbloggarit, joten jos hakusessa on erinomainen sivellin mineraalipohjan levitykseen, kokeilepa tätä. Et pety. Olen käyttänyt omaani nyt viisi vuotta ja se on edelleen mun go-to-kabuki. :) Vieläkin tosi hyvässä kunnossa ja harjakset yhtä pehmeät. Alumiinikotelo on superkätevä reissatessa.

EcoToolsia myyvät mm. Ruohonjuuri, Stockmann, Sokos ja erinäiset apteekit ja kauneushoitolat. Lista jälleenmyyjistä täällä.