Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
Random-postaus.
Minun piti tänään lähteä ystäväni kanssa roadtripille Vaasaan, mutta ystäväni joutui perumaan matkan. Juuri nyt tuntuu siltä, että olisin mieluusti perunut reissun itsekin (vaikka olin niiin odottanut pääseväni vihdoin ekaa kertaa Vaasaan!), sen verran painaa väsy tuolta juhlaviikonlopulta. Ei ihan hirveän montaa tuntia tullut nukuttua matkan aikana.
Tulin eilen myöhään mannerkotiin Ahvenanmaalta ja olen tänään potenut kyvyttömyyttä jaksaa tehdä oikein mitään - muuta kuin levittää kaikki tällä hetkellä testausta odottavat kasvojenhoitotuotteet pöydälle ja tehdä niistä testauslista. :D Just sopivaa aivot narikkaan -hommaa juhlaväsyneelle. ^_^ Samaan syssyyn vielä kuvasinkin mokomat. Tuotteiden kuvaus on muuten välillä älyttömän tylsää hommaa (ja tylsiltä ne kuvat näyttääkin), sen puuhan voisin mielellään ulkoistaa.
Mr. Karkkipäivä oli jättänyt minulle kotiintulotervehdyksen <3
Iltapäivään mennessä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteäkseni ulos ja tänään starttasi vihdoin meikäläisen ulkojuoksukausi. Myönnettäköön, ettei ne mäet nyt ihan niin kevyesti vielä heilahtaneet kuin viime kuukaudet olisivat antaneet toivoa... Mutta ei puuskutusta ;) ^_^ Ihana oli hölkötellä menemään kimmeltävässä järvimaisemassa.
Kasvotuotteita lajitellessa käsiin osui muutama "nämä joutaa eteenpäin" -tuote, ja ne olisivat tässä nyt teitille tarjolla, jos joku huolii.
Huikatkaa jos joku näistä kiinnostaa, niin arvon putelit kiinnostuneiden kesken. Acorellet laitan samassa paketissa.
Huikkailla voi vaikka viikonlopulle saakka, en ennätä kuitenkaan postittaa näitä ennenkuin ensi viikolla.
Elokuulle saakka olisi nyt testattavaa... Harvemmin testaan näin tiheällä aikataululla koska välillä on oikeasti kiva käyttää niitä vanhoja lempituotteitakin, mutta osa tuotteista (esim. Estelle & Thildin Biodefense) on odottanut vuoroaan jo yli vuoden. Osa näistä on myös sellaisia, joista olette kyselleet jo moneen otteeseen (kuten Mossa ja Mádaran SOS). Saapa nähdä pysynkö aikataulussa :) Mutta totuus on, että jos en tee aikataulua, on hyvin todennäköistä että testaus vain siirtyy ja siirtyy monen sarjan kohdalla.
Ajattelin aloittaa Lorkusta koska en ole koskaan (!!) käyttänyt L'Orealin ihonhoitotuotteita, ja tiedän, että kontrasti luonnonkosmetiikkaan on suuri. Kiinnostavaa kokeilla L'Orealia pitkän kotimaisen (luonnon)kosmetiikkatestijakson jälkeen.
Vielä viimeiset terveiset Madeiralta:
Lauantaina kumpparit tulivat tarpeen muutenkin kuin luolavierailulla, loppupäivästä nimittäin satoi kaatamalla ja näkyvyys jeeppikiertoajelullamme ylös vuorille oli pahimmillaan ehkä metrin tai kaksi...
Madeiran korkeimman kohdan sijaan näimme tien pientareella sateessa töröttäviä lehmiä, jotka näyttivät olevan meitä enemmän ihmeissään siitä mitä turistit tekivät vuorilla sellaisena päivänä, ja koimme sydäntä halvaavia jännitysmomentteja jeeppien kiitäessä välillä turhankin vauhdikkaasti nollanäkyvyydessä kapeilla mutkaisilla teillä. Madeiran tiet valtavine pudotuksineen eivät sovi korkean paikan kammoisille ;)
Sateesta ja vilusta huolimatta tunnelma oli katossa ja nauroimme jeepin takaosassa vilttiemme alla (varmaan väsymyksestäkin) niin, että välillä puheesta ei tullut mitään. Yksi seurueestamme osti lounaspysäkillä auton täyteen cola-mukeissa myytyä olutta ja minäkin totesin, vaikka en normaalisti olutta juo, että tämä on nyt se päivä jolloin teen poikkeuksen. :) Kyllä se kohme siitä kaikkosi ^_^
*
Arvonnassa voittivat:
Sanna mamma (Laveran itseruskettava)
Minna (Acorellen tuotteet)
Sipe (Estelle & Thild -putsari)
Jaana (Mádaran öljy)
Voittajiin on otettu yhteyttä. :)
Muistatte mitä hiuksilleni kävi tässä vajaa kuukausi sitten.
Vaikka persikkainen tyvi ei hurjasti hymyilyttänyt, niin tarjoaahan se kuitenkin erinomaisen tilaisuuden keltaista taittavien hopeatuotteiden testaukseen :) Täytyy nähdä asiat aina positiivisessa valossa ^_^
Ostin vihdoin viimein Fudgen Clean Blonde -shampoon, jolla ainakin kauneusbloggaajien keskuudessa on ylittämätön kannatus. Monen mielestä Fudgen hopeashampoo hakkaa hopeanaamiotkin, mikä kertoo aikamoisesta tehosta kun kyseessä on tuote jota ei tarvitse jättää hiuksiin vaikuttamaan (tai voi jättää max. viideksi minuutiksi jos haluaa).
Tämän näköinen tökötti. Budjettipirkko vinkkaa, että Fudge Clean Blonde -shampoon saa halvimmalla FeelUniquesta (18,08€ postikuluineen), mutta itse en jaksanut odottaa postitusta vaan ostin pullon kampaajalta kestäen 2,40 €:n hintaeron :D
Testasin shampoon ensimmäistä kertaa vappuna mökillä (siitä nuo "Villi Pohjola" -henkiset kuvataustat... ;)).
Tuotteen hypetys näyttää olevan ansaittu; kyllähän tällä saa ihan mielettömän viileää jälkeä jo yhdellä ainoalla käsittelykerralla!
Mutta. Kysymys kuuluu: miten ihmeessä tuloksesta saa tasaisen...?
Katsokaa: edessä lähes harmaanhopeiset kutrit, takana ja ylempänä tyvessä kellertävää.
(Tältä näyttää hiukset jotka on saunan jälkeen kieputettu yöksi nutturalle.)
Tyveen Fudge Clean Blonde ei vaikuttanut käytännössä ollenkaan. Jos mahdollista, ero tyven ja pituuksien välillä on nyt vieläkin suurempi kuin heti värjäyksen jälkeen. Sen verran voimakkaasti Fudge kirkasti pituuksia.
Levitän shampoon aina tyveen ja vaahdottelen siellä reilusti, ja annan vaahdon sitten valua pituuksiin jotka käyn läpi puristellen. Pesen hiukset pää alaspäin jotta a) saan sormet kunnolla hiusten tyveen ja shampoon täten kauttaaltaan hiuspohjaan ja b) minimoin suihkun paineen hiuksia katkovan vaikutuksen päälaella. Lisään shampoota vielä erikseen toisen annoksen takaraivolle.
En tiedä millä menetelmällä shampoovaahdon voisi mitenkään saada hiuksiin täysin tasaisesti niin että hopeashampoon ollessa kyseessä pigmenttiä olisi jakautunut kaikkiin hiusosioihin tasaisesti. Kuulostaa lähes mahdottomalta. Fudgen ohjeissakaan ei neuvota mitään erityistoimenpiteitä kuten shampoon kampaamista jotta tulos olisi tasainen.
Sen sijaan siellä kyllä neuvotaan käyttämään hanskoja ihon tahraantumisen välttämiseksi...
Tämänhän minä olin tietenkin missannut ^_^
Sormet olivat violetit vielä neljä päivää Fudge Clean Blonde -pesun jälkeen... No, seuraavalla kerralla tiedän ;)
En ole perehtynyt hopeashampoiden maailmaan joten en osaa sanoa vaikuttaako shampoon kompositiossa tehoon jokin muukin kuin pigmentti. Fudgen shampoossa väripigmentti on CI 60730 eli Acid Violet. Käsittääkseni pigmentit saa merkata inciin aina viimeiseksi, joten sen sijoitus incin viimeisenä ei kerro mitään pitoisuudesta. On ilmeistä, että Fudgen Clean Blonde -shampoossa sitä on aika paljon.
Merkkasin inciin salisyylihapon ihan vain kuriositeettina kun juuri oli puhetta siitä, miten BHA-happoa käytetään kosmetiikassa monessa muussakin funktiossa kuin vain kuorivana ainesosana. Sitä löytää lopulta vaikka mistä tuotteista joissa sitä ei mainosteta aktiiviainesosana, myös shampoista. Hilseshampoissa se toimiikin keratolyyttina eli kuorii päänahkaa, tällöin pitoisuus on tietysti säädetty ko. vaikutuksen mukaisesti. Fudgen shampoossa rooli lienee joku ihan muu, kenties vain osa säilöntäainemixiä.
Silver-honey-hair...
Olisi kyllä mahtavaa jos saisin helmenkirkkaan "Fudge-efektin" koko hiuksiin, mutta shampoon vaikutus on niin voimakas että en taida uskaltaa käyttää sitä kuin ehkä joka kolmas tai neljäs pesu.
Kovasti tekisi mieli kokeilla tyveen kunnon tehokäsittelyä niin että jätän Clean Blonden vaikuttamaan sinne pidemmäksi aikaa, mutta koska shampoota pakostikin leviää muuallekin hiuksiin, näen jo silmissäni kuinka mulla on kohta osin siniseksi vetänyt tukka.... :P
Onko Clean Blonden käyttäjillä jotain vinkkejä..?
