Kaikki kunnia FitFarm-kokeilun tuomille oivalluksille, mutta on se vain ollut ihanaa palata omaan, tuttuun ruokailurytmiin ja -tapaan! ^_^ Nyt olen taas kuukauden verran murkinoinut menemään itselle luontaiseen tapaan, plus treeni/juoksupäivien hiilarilisät.
Pidin viikon ajan ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä söin. Blogissa on nähty induktioviikkojen ruokapäiväkirjaani sekä FitFarm-valmennusjakson kokeiluun liittyviä erikoisruokavaliojuttuja, jotka ovat kummatkin harvinaisia poikkeustilanteita. Ajattelin, kun jotkut ovat näiden äärimmäisten poikkeustilojen pohjalta (induktio-tyylinen syöminen ei kuulu arkeeni edes vuositasolla..!) kehittäneet huolta ruokailustani, että pidän kuvapäiväkirjaa ihan tavallisesta, arkisesta tavastani ruokailla.
Tällä tavalla olen syönyt viimeiset viisi vuotta vaihdettuani vhh:lle, erona ainoastaan tänä vuonna lisätyt säännöllisemmät hiilihydraattiosuudet kuten ohra ja kvinoa. Bataattia ja kaurapuuroa olen syönyt koko vhh:n ajan.
Ruokaviikko on tiistaista maanantaihin, kun kuvaaminen unohtui päiväkirjaviikon ekana päivänä :)
Kaksi mukia kahvia, ensimmäinen soijamaidolla, toinen mantelimaidolla, mukana loraus kermaa. Kananmunia, kasviksia, leipäjuustoa ja soijajogurttia proteiinijauheella, marjoilla & omatekoisella pähkinämyslillä.
Paistettuja kasviksia, lohta ja ohraa.
Tulin juoksulenkiltä ja teki hirveästi mieli tonnikalakauraleipää - mutta kotona ei ollut tonnikalaa. (Hyvin harvinainen tilanne.) Monesti syön juoksun jälkeen palauttavana ateriana kaurapuuroa, mutta just tänään teki mieli kauraleipää tonnikalalla. Oli siis lähdettävä kauppaan, ja söin nopeasti pienen juusto-manteli-snackin vaimentaakseni suurimman nälän tunteen.
Tonnikalakauraleipä, kasviksia ja raejuustosalaatti.
Joskus harvoin tekee mieli kahvia vielä illallakin.
(Olemme pyrkineet miehen kanssa eroon kaikista oudoista eriparimukeista jotka juontavat kummankin menneisyydestä, mutta miehen karmea Cartman-muki on saanut jäädä ^_^)
Soijajogurttia, rahkaa, lesitiiniä, marjoja ja pähkinämysliä. Lesitiini on oppeja FitFarm-ruokavaliosta.
Tuttu aamiainen. Olen syönyt tämäntyyppistä aamiaista viimeiset viisi vuotta, FitFarm-kokeilu vaikutti aamiaiseen siten että lisäsin kasviksia ja vähensin valtavaa juustomäärää. Toisaalta tämä saa myös aikaan sen, että vähempienergisenä aamiainen ei pidä minua kylläisenä ihan yhtä pitkään kuin juuston ja kananmunien varaan rakennettu aamiainen.
Tonnikala-katkarapu-mozzarella-salaatti ohralla.
Sattui päivä, jolloin minun teki mieli jotain makeaa. :) Niitäkin on vielä joitain kertoja vuodessa. :)
Kahvin kanssa maistui kolme palaa sokeroimattomalla hasselpähkinäsuklaalevitteellä voideltua raakakaakaomassaa (100-prosenttista suklaata).
Raejuustosalaattia sekä lohta, höyrytettyä parsakaalia ja vihreitä papuja.
Ja sama tuttu soijajogurtti-rahka-marja-pähkinämyslisekoitus.
Olen säännöllisrytmisinä treenipäivinä pyrkinyt noudattamaan FitFarmin mallia jossa päivän kaksi pääateriaa syödään lähellä toisiaan, treenin ympärillä. Tällaisina päivinä syön vielä illalla erikseen iltapalan. Muuten syön päivällisen myöhempään illallisena ja jogurtti jää pois.
Alkaako näyttää tylsältä... :D Joka aamu sama setti ^_^ Tähän ei voi kyllästyä <3
Palautusjuoma on myös perua FitFarm-valmennuksesta, siitä on tullut säännöllinen osa treenipäivien ruokailua. Juomani koostuu maustamattomasta heraproteiinista, vedestä ja raakakaakaojauheesta. Joskus lisään joukkoon myös banaanijauhetta.
En juo palkkaria reissussa ollessa (vaikka kävisin salilla) koska en jaksa raahata proteiinipulveria mukana. En myöskään tykkää ostaa valmiita kalliita ja lisäaineita pursuavia palautusjuomia.
Lounastreffit ystävän kanssa ravintolassa.
Kuvasta puuttuu alkukeitto, unohdin kuvata sen. Tuo toinen keitto oli vähän turha extra mutta pakko oli maistaa kun ystäväni sitä tyrkytti ja sanoi että on niin peijakkaan hyvää (hän otti ravintolan seisovan pöydän salaattilounaan johon kuului myös keitto, ja hän vain kylmän viileästi haki minullekin pöydästä keiton.... :p). Ja olihan se hyvää ^_^
Anoppilassa: lohta, salaattia, parsaa, kananmunasilppua.
Keltainen kukkamuki on mun vakkarimuki anoppilassa ^_^
Jäi vielä nälkä niin piti ottaa vähän lisää jogurttia ja marjoja.
Lohta ja kasviksia.
Kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen oli niin kova nälkä ettei pystynyt odottamaan illalliseen asti. Söin Koskenlaskija-juustoa, kurkkua ja porkkanaa.
Appiukon tekemää ihanaa uunilohta tuorejuustokastikkeessa, bataattimuusia, salaattia ja anopin munajuustoa.
Leivän näköiset palat tomaattikuutioiden vieressä ovat munajuustoa.
Samaa kuin perjantain illallisella + paistettua siikaa.
Lohta, paistettua munakoisoa, sinihomejuustolla täytettyä paprikaa ja salaattia.
Jälkiruoaksi lampaanmaitojuustoa ja pari lasia viiniä. Unohdin ottaa kuvat illalla, viinilasikuva on arkistosta. :)
Yhdistelmä edellispäivien jämäkaloja (savulohta, uunilohta, siikaa) + kasviksia ja viimeinen nokare bataattimuusia.
Automatkalla anoppilasta Kuopioon söin puolikkaan Vanilla Almond Crunch Quest -patukan ja pienen kourallisen manteleita. Unohdin ottaa kuvan joten kuvat netistä täältä ja täältä.
Söimme Kuopiossa illallista tosi myöhään ja olin ihan järjettömän nälkäinen. Alkuruoaksi iso rapukeitto (naaam!!) ja sen kylkeen savulohisalaatti.
Palan painikkeeksi lasi viiniä.
Hotelliaamiainen. Useimmiten yövyn Kuopiossa tietysti äiskän luona "koti-kotona", mutta tällä kertaa mies oli Kuopiossa työmatkalla ja yövyin hänen huoneessaan.
Kyseisen hotellin munakokkeli on kyllä jotain niin ala-arvoista että... En tiedä tunnistaisiko edes kananmunaksi jos sokkona maistaisi.
Kokkelit jäivät lautaselle ja hain tilalle pari vanhaa kunnon keitettyä munaa, näihin voi aina luottaa. :)
Ennen salille menoa tuntui siltä ettei aamiainen ollut ollut ihan riittävä ja vetäisin vielä lisäenergiat rahkan ja pähkinöiden muodossa.
Quest-patukka sai proteiinijauheen puutteessa toimittaa palkkarin virkaa.
Lounaalle äidin luokse. Tonnikala-leipäjuustosalaattia.
Yritys saada kuvaan eloisuutta äidin kissan kautta, eihän tuo pentele tietenkään suostunut poseeraamaan.
Illallinen myös äidin luona: paistettuja kasviksia ja lohikuutioita.
Liityin myöhemmin illalla miehen ja hänen työkaverinsa seuraan ravintolaan. Miehet söivät taas vaihteeksi älyttömän myöhäistä dinneriä. Mr. Karkkipäivän hamppariannoksen kyljessä olleet bataattiranut vetivät meikäläistäkin puoleensa, nehän ovat puuron ohella mun suurinta hiilariherkkua. :)
Lopulta piti tilata oma annos ^_^ :) On se jännä miten suuri ero perunan ja bataatin välillä onkin vaikka ovat niin samantyyppisiä juureksia, peruna on aina ollut mulle ihan "meäääh" mutta bataatti... Ihan sairaan hyvää.
Ruokaviikko sai hienon lopetuksen tällä näkymällä! ^_^
.
Tällaisella ruokavaliolla painoni ei nouse eikä laske ja pysyn ihan normikuosissa. Keho ei näytä yhtä kuivalta kuin FitFarm-ruokavaliolla ja olo on kaikin puolin normalisoitunut. Kehossa on tuttu olo. <3
Kesätuoksussa saavat tuoksua sitruspuut, mehua tihkuvat hedelmät, lämmin, aurinkovoiteinen iho, merivesi, kosteus... Oma, erityinen tuoksu kuuluu kesäaikaan yhtä itsestäänselvästi kuin varvassandaalit ja rusketusraja. Joskus valitsen makeamman tuoksun joka tihkuu trooppisia kukkia ja kookosta, joskus kevyemmän mehukkaan greippi- tai appelsiinituoksun. Joskus valitsen kesätuoksun tarkoituksella, joskus se valikoituu itsestään.
Klassikkokesätuoksuja vuosien varrella minulle ovat olleet mm. The Body Shopin Dewberry (ah, ysäri!), Issey Miyaken L'Eau d'Issey, Escadan Island Kiss, Yves Rocherin Monoï-tuotteet ja viime kesinä ihollani on viihtynyt mieheltä saamani Givenchyn Bloom.
Tämän kesän kaksikko tulvii keltaista valoa.
Joikin Greippi-Mandariini-vartaloemulsio ja The Body Shopin Polynesian Island Tiaré EdT.
Nyt tulee taas ihan mieletöntä hehkutusta: tuo Joikin vartalovoide!!! Jestas, tämä on jotain niin älyttömän herkullisen tuoksuista että en tiedä mitä kuvaavia sanoja tähän keksisin, mitkä ilmaisut tekisivät oikeutta tälle viettelevän makealle mehukkuudelle.
Rakastan sitrushedelmien tuoksua ja olen heikkona etenkin greippiin. Makeat mandariinit ja appelsiinit eivät jää kauas jälkeen. Greippi on haasteellinen tuoksu, eikä se aina suinkaan tuoksu kosmetiikkaluomuksessa pirskahtelevan makealta vaan usein pistävältä, tunkkaiseltakin. Tai synteettiseltä ja esanssiselta. Ei tällä kertaa.
Joikin Greippi-Mandariini-vartalovoide on sitrushedelmätuoksujen aatelia.
En ole koskaan haistanut yhtä onnistunutta tämän genren tuoksua vartalotuotteissa (hajuvesien puolella Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelune ja Lancômen Ô de L'Orangerie vievät täydet pisteet mun kirjoissa). Koukuttavan hedelmäinen, runsas tuoksu on äärettömän aidon ja epäesanssisen tuoksuinen ja kaikki komponentit ovat tasapainossa. Makeiden sitrusten takana kokonaisuutta kantaa sensuelli, aavistuksenomainen mausteisuus, itse haistan tuoksussa ripauksen vaniljaa vaikkei sitä mainita ainesosaluettelossa.
Ja entäpä kermainen, samettinen koostumus... Yritin kuvata sitä näissä ikkunalautaotoksissa. Pulloon tekisi melkein mieli sukeltaa..! Eikä millään lailla haittaa että Joik on myös luonnonkosmetiikkaa ja hellivät öljyt ja sheavoi juuri sitä "ruokavaliota" jota ihoni noudattaa ^_^
Voide on samalla täyteläisen paksua ja ravitsevaa ja tunne iholla hemmottelevan silkkinen, mutta täyteläisestä runsaudestaan huolimatta voide imeytyy nopeasti jättämättä rasvaista pintaa. Iholle jää miellyttävän samettinen tunne.
Ainoana mahdollisena miinuksena voisi ainakin vaaleita vaatteita käyttävän kannalta olla voiteen sisältämä porkkanaöljy joka värjää ihon kevyesti keltaiseksi. Itse en ole havainnut että voide tahraisi lakanoita, enkä tummissa vaatteissanikaan ole huomannut keltaisia värjäymiä. Mutta voide jättää iholle kevyesti keltaisen värin, sitä ei käy kiistäminen.
Joikin saatavuus Suomessa on edelleen ihme ja kumma todella heikko (bisnesidea, anyone?), ja löysin Googlen avustuksella vain yhden suomalaisen verkkokaupan joka myy Joikia. Siellä voide maksaa 12 euroa. (Jos tiedätte muita niin vinkatkaa.) Joikia kannattaakin hamstrata Viron reissuilla, omani on tammikuiselta Tallinnan matkalta.
Estelle & Thild sai nyt pahan haastajan parhaan vartalovoiteen tittelille (joutuivat jo aiemmin pahemman kerran haastetuiksi seerumirintamalla...). Jos muutkin Joikin vartalovoiteet ovat koostumukseltaan (tai tuoksuiltaan) tätä tasoa, olen kyllä aika hemmetin impressed. Ja haalin lisää! <3
Kesän toinen tuoksuihastus on The Body Shopin Polynesian Island Tiaré EdT (saatu blogin kautta). Tiaré-kukan tuoksu on kesäajan klassikkoja, se tuoksuu melkein joka toisessa kesätuotesarjassa kookoksen ohella.
TBS:n EdT:ssa on molempia, mutta se on raikkaampi, kevyempi ja valkokukkaisempi kuin tyypillisimmät monoï-öljyn raukean raskaalle pohjalle rakentuvat kesätuoksut (monoï-öljy valmistetaan liottamalla tiaré-kukan terälehtiä kookosöljyssä).
Polynesian Island Tiaré EdT:n virallinen tuoksukuvaus:
Latva: kuplivaa bergamottia ja appelsiinia (itse en oikein näitä haista, mutta seuraavat kyllä :))
Sydän: valkoisten kukkien kimppu: tiaré-kukkia, frangipania ja ylang-ylangia
Pohja: aistillinen sekoitus kermaista kookosta ja koukuttavaa vaniljaa
Mmmm..! Vaikka kuvaus saa tuoksun kuulostamaan heavylta, se ei ole sitä ollenkaan. Liekö sitten kuitenkin nuo raikkaat sitrukset tuossa alussa, joita oma nenäni ei erota pehmeän kukkaisesta tuoksumatosta, jotka keventävät tuoksun varsin piristäväksi poikkeukseksi muuten niin imelien ja raskaahkojen tiaré/kookos-tuoksujen joukossa.
Tätä uskaltaa suihkia runsaamminkin!
.
Mitä teidän ihollanne tuoksuu tänä kesänä?
Karvat siis.
En olisi kuun alussa uskonut että a) tulen yks-kaks kirjoittamaan blogiin "villipuutarhasta" ja b) muutamaa viikkoa myöhemmin olen naku.
Se vain oli kokeiltava.
Miehellä saattoi mennä kahvit väärään kurkkuun kun laitoin hänelle tänään aiemmin pienet kuvaterveiset. Sen siitä saa kun kehottaa toista vähän "siistiytymään". ;D (Apua, anoppikin lukee näitä juttuja... :D)
Teidän kommenttinne ja keskustelu aiheesta sai minut lopulta niin uteliaaksi täyshoidon suhteen että päätin, että 37-vuotiaana sellaisen voisi jo lisätä kokemuskenttäänsä.
Keskustelua lukiessa kävi ilmeiseksi, että kyseessä on pitkälti myös ikä- ja sukupolvikysymys, itse edustan ikäluokkaa jonka teiniydessä alakerran trimmaus ei millään muotoa kuulunut yleisiin kauneusrutiineihin, tai ainakaan sellaisiin joista kukaan olisi puhunut ääneen tai lukenut vinkkejä lehdistä. Brasilialainen tarkoitti eteläamerikkalaista tyyppiä joka puhuu portugalia.
Tänään tuli koettua toisenlainen brasilialainen.
Miltä se tuntui?
No sanotaan, että sattui ihan *elvetin paljon enemmän kuin odotin. Melkein tuli huuto ensimmäisen 5 minuutin aikana. "Saako täällä huutaa?" kysyin. Kyllä saa, se on ihan normaalia, hoitaja sanoi. Paidan selkämys oli hetkessä tuskan hiestä märkä ja paita lensi tuolille muiden vaatteiden joukkoon. Sain purtua hampaat yhteen enkä huutanut, mutta kohta oli pyydettävä taukoa sillä kipu oli niin huumaava. Kun uskalsin vilkaista alas näin jotain niin punoittavaa että nykäisin katseen saman tien ylös. Hikipisarat karpaloivat. Nyt tää vain tsempataan tässä, ei voi lähteä keskenkään pois.
Jotenkin selvisin loppuajankin huutamatta, ja toimenpide oli ohi hyvinkin nopeasti. Ei siinä tainnut mennä kuin runsas vartti.
Katsoin alakertaa. Ei hemmetti, kyllä se vain nauratti. Paluu esipuberteettiin.
Kotihoito-ohjeissa neuvotaan välttämään hikoilua ainakin 12 tuntia karvanpoiston jälkeen. Jep, sali jää kyllä väliin huomennakin. Huolellinen kosteutus ja kuorinta estävät karvojen sisäänkasvua. Kuorintatuotteeksi suositellaan öljy- ja sokeripohjaista, koska se on hoitavin. Kyllä, tämän tiesi tätikin. :)
Kipu hiipui hyvin nopeasti puettuani päälle, ja loppupäivän on tuntunut sellaista "hellää polttelua", että tietää että tarhaa on hoideltu jollain vähän "ronskimmalla haravalla". Mielenkiinnolla jään seuraamaan muita "sfinksiin" liittyviä kokemuksia ja sitä, miten nopeasti karva kasvaa takaisin.
Ja sitä, tuleeko mulle halu palata "sokeriteurastajan" penkille toistekin...! ^_^ Kivun tuntemusten pitäisi ainakin hellittää seuraavilla kerroilla.
Jos sokerointi on vähemmän tuttu juttu jollekulle muullekin kuin minulle, niin laitan tähän loppuun pähkinänkuoressa sokeroinnin etuja muihin karvanpoistomenetelmiin verrattuna (saamani kotihoitoesitteen ja jutustelumme mukaan):
Nyt ei sitten tarvitse ainakaan pariin-kolmeen viikkoon miettiä tursuaako Boratit! ^_^ Hoitajan arvion mukaan mun karvanlaadulla seuraavan toimenpiteen tarve voi olla vasta kuudenkin viikon päästä. Katsellaan. :)
Auts.
