Miten minusta tuntuu, että mulla on jo ollut tällainen otsikko blogissa aiemmin..? En löytänyt arkistoista, mutta erittäin hyvin voisi olla: persikka on nimittäin kaikkein rakkain ja käytetyin meikkisävyni. Silmämeikissä myös violetti on yhtä suuri suosikki, mutta violettia en juurikaan käytä muualla kasvoilla. Silloin tällöin mulla näkee liilaa huulipunaa mutta kyllä persikka jyrää: luomivärit, poskipunat, huulikiillot ja -punat ovat käytössä joka viikko! :)

Tämä postaus on samalla sisarpostaus Idunin Lin -postaukselle, jossa ihastelin sarjan kaunista violettia solo-luomiväriä. Tänään spotlightissa Idunin Akleja - yhtä kaunis kuin violetti sisarensa. Vihdoin löysin the persikkaisen jota suositella kun muut lempparipersikkani ovat joko lopetettuja sävyjä tai ainoastaan netissä saatavilla olevia mineraaliluomivärejä (Pure Luxe). Sain Aklejan testattavaksi Idunin maahantuojalta.

Akleja ja Lin.

Lin on sekoitus pinkkiä korallia ja kultaa, ja luomella ne sekoittuvat heleäksi persikaksi.

Liikkuvalla luomella Akleja, luomivaossa Max Factorin Burnt Bark ja rajaus Sephoran Surfer Babe -kynä.

Itse asiassa Aklejaa on vain tuolla kameraa lähempänä olevalla silmäluomella, sillä...

...halusin vertailla, eroavatko Akleja ja kaikkien aikojen lempparipersikkani L'Orealin Natural Peach (one-shot -tuote vuodelta 2010, muistaakseni) toisistaan.

Kämmenselkään swatchattuna (kuva alempana) Akleja näyttää selvästi korallisemmalta ja NP kultaisemmalta, mutta luomilla eroa tuskin huomaa. Natural Peach siis teistä katsoen vasemmalla puolella, Akleja oikealla.

Ryhmäkuvassa suosikkipersikoitani. L'Orealin Natural Peach on tosiaan sellainen sävy jota suosittelisin kaikille persikan etsijöille aina, mutta se oli kausituote ja myynnissä vain yhden sesongin.

IsaDoran Blooming Spring -paletin vaalea persikka on myöskin todella kaunis ja ahkerassa käytössä, niinkuin koko paletti (yksi IsaDoran kaikkien aikojen parhaita). Blooming Spring poistui IsaDoran valikoimasta muutama vuosi sitten.

MACin Paradisco on sävynä aivan ihastuttava, mutta koostumus harmillisen huono: nappi on todella kova ja väriä saa hinkata olan takaa että saa kunnolla sävyä irti.

Paradisco on persikoista oranssisin, Akleja korallisin, Natural Peach kultaisin ja Blooming Spring vaalein ja neutraalein.

Tässä vielä Akleja / Natural Peach -vertailu luomilla kauempaa. (Kuva on joulukuulta, näemmä vielä Kreikan päivetystä jäljellä :))

Voi sanoa, että Akleja on käytännössä niin lähellä L'Orealin edesmennyttä persikkaa että tätä voi mainiosti suositella sen korvaajana :) Jess, uusi tärppituote suosituslistalle! :)

Piipahdin eilen kuopiolaisessa apteekissa ja siellä Idunin solo-luomivärien hinnat olivat vähän päälle 17 euroa. Nettiapteekissa hinta on 15,10€.

Tykkään yhdistää persikkaa pinkkiin ja liilaan. Viime aikoina myös vihreä rajaus on ollut paljon käytössä persikkaluomivärin kanssa.

Tässä meikissä Akleja liikkuvalla luomella ja luomivaon sisäkaaressa MACin Swish. Rajauksena e.lf.in violetti geelirajaus ja päällä Naturonen metallinen vaaleanvioletti eyeliner.

Heleämpi versio samasta meikistä: luomivaossa kirkkaampi pinkki Lumenen Helletuuli ja rajauksena Sephoran Purple Stilettos -kynä (+ Naturonen metallinen liila).

Eikö ole kumma juttu, että niinkin kaunista, käytännöllistä ja monelle sopivaa arkista sävyä kuin persikka on (ainakin Suomen) kosmetiikkamarkkinoilla niin vähän tarjolla? Monelta sarjalta löytyy kaikennäköistä erikoisempaa ja vähemmän imartelevaa sävyä sinitarran sinisestä luumuliilaan (niin yleinen sävy mutta kaunistaa lopulta harvan) - ja sitten niin helppo ja freesaava sävy kuin persikka puuttuu..!

Kävin tätä postausta varten asiakseni nuuskimassa parin tavaratalon kosmetiikkaosastot kartoittaakseni mitä persikkaisia sävyjä sieltä löytyy. Vaisu tulos vahvisti aiempaa, persikat ovat auttamatta vähemmistössä.

Kuva: Urban Decay

Mutta, ilokseni tein myös muutaman vilpittömän upean löydön jotka ovat menneet minulta aiemmin ohi.

Nämä persikkabeibet ovat Make Up Store Microshadow Cosmopolitan sekä Urban Decayn superherkut sävyt Freelove ja Fireball. Freelove on voimakkaan kultainen persikka ja muistutti minusta tosi paljon L'Orealin Natural Peachia. Fireball taas on pinkimpi duochrome-sävy joka shiftaa persikan ja pinkin välillä. Mielettömän ihanan näköisiä! Kannattaa tsekata. UD:n solo-luomivärit maksavat 19 euroa ja Make Up Storen 18 euroa.

Kuva: Make Up Store

Entä muut persikat? Ainoat mitä löysin olivat vanha tuttu We Care Iconin Perfect Coral (mieto, hyvin vaalea persikka) sekä paletit joissa on yksi persikan sävy: IsaDoran Savannah Sunset (neutraali peruspersikka)  ja Lumenen Sandy Island (persikkaan taittava vaaleanpunainen).

Loppuun vielä linkki mun vanhaan postaukseen joka sekin oli omansalainen ylistys persikalle: Paras kauneusmeikkini.

Kenelle muulle persikkameikit ovat suurta rakkautta?

Mitä suosikkituotteita teillä on persikan sävyssä? Poskipunia varmaan monella? :)

Sarjassamme "halpaa ja hyvää budjettiruokaa" - haluan tänään jakaa yhden viime viikkoisen lempiruokani. Ja perään tulee muutakin jaarittelua ruokavaliokokeilun tiimoilta. :)

Pakasteseiti annospaloina. Tuo monen ylenkatsoma tuote, tonnikalaakin "halpiksempi" kalaruoka. Mauttomat, rasvattomat kimpaleet joiden ulkonäkö ei juuri ruokahalua herättele. Mutta hyvin maustettuna nuo kalpeat kuutiot muuttuvat mitä parhaimmaksi arkiruoaksi :)

Olen aikaisemmin jakanut kolme suosikkiohjettani pakastekalan käyttöön täällä. Nyt vuorossa ohrasta, valkosipulista ja yrteistä makupalettinsa kokoava superarkinen mutta supermaukas seiti-wok.

En ole jostain syystä aiemmin käyttänyt seitiä wokissa, mutta sehän sopii sinne vallan mainiosti. :) Miksipä ei sopisi?

Valkosipulinen ohra-seiti-wok

pakasteseitiä

paprikaa

parsakaalia

kukkakaalia

vihreitä papuja

kesäkurpitsaa

keitettyä ohraa

kookosrasvaa paistamiseen

oliiviöljyä + murskattua valkosipulia + ripaus yrttisekoitusta

kalan paistamiseen suolaa ja pippuria

Kuutioiden sijaan käytin seitiannospaloja (sulatettuja), jotka revin pienemmiksi könteiksi. Paistoin kalat ensin pannussa pienessä määrässä kookosöljyä, maustoin suolalla ja pippurilla ja siirsin syrjään.

Tykkään paistaa kalan erillään kasviksista koska kala kypsyy eri ajassa kuin kasvikset. (FitFarmilta oppimani vähäöljyinen paistotapa: pannuun suditaan minimaalinen rasvapinta öljytyllä pullasudilla.) Kookosrasvalla on muuten rooli myös maun antajana tässä ruoassa: vaikka rasvaa on todella niukasti, se tuo wokkiin vienon, jännän kookoksen ailahduksen. Jos et pidä kookosesta niin valitse rypsiöljy.

Seuraavasta voi valita oman mieltymyksensä tai tilanteensa mukaan vähärasvaisen tai runsaampirasvaisen valmistusvaihtoehdon:

1) Runsaampirasvainen: kaada pannuun öljyä ja wokkaa kasvikset ja keitetty ohra tavalliseen tapaan.

2) Vähempirasvainen: höyrytä kasvikset ensin semikypsiksi ja lisää ne kuivaan tai niukasti pullasudilla rasvattuun pannuun ja ruskista. Tällä metodilla pannu ei juuri enää kypsennä kasviksia, tuo vain väriä, joten niitä ei tarvitse pitää pannulla kauaa --> eivät pala niin herkästi pannuun kiinni vähässä rasvassa.

Lisää wokkiin kala ja oliiviöljy-valkosipuli-yrttiseos kun kasvikset ovat saavuttaneet toivotun ruskistustason. Kun valkosipulia ei paista vaan lisää murskattuna valmiiseen ruokaan, saa ruokaan voimakkaamman valkosipulin maun paljon vähemmällä valkosipulin määrällä. Paistaessa on myös aina palamisen vaara - palanut valkosipuli ei maistu kovin hyvältä ;)

Pyörittele wokin ainekset valkosipuliyrttiseoksessa ja kaada annos lautaselle. Ja ei kun syömään. Annokseen voi käyttää listaamieni kasvisten sijaan mitä tahansa vihanneksia, valitsemalla jonkun valmiin pakastevihannessekoituksen saat halvimman mahdollisen aterian. :)

Toinen herkkuwok: paistettua tofua, katkarapuja, ohraa, kasviksia ja kananmunaa.

*

Ruokavaliokuulumiset. Olen edelleen voinut hyvin ja kroppa alkaa tottua uuteen ruokarytmiin. Liikunnan suhteen en voi vielä raportoida mainittavia muutoksia suoritustehossa. Olen *ehkä* jaksanut juosta vähän paremmin, mutta mitään joulun ajan "taatelikakkutankkauksen" superenergisiä lenkkikokemuksia ei ole toistaiseksi ollut.

Ruokavaliotani hienosäädettiin kuluneella viikolla jälleen. Vaikka proteiinin osuus korostuu FitFarmin Mikon laatimassa ruokavaliossa, todettiin määrän olevan turhan yläkanttiin (joinain päivinä jopa 185 g..!) ja sitä vähennettiin aterioilta reiluhkosti. Samalla rasvaa lisättiin jo toistamiseen, ja nyt minulla on "lupa" kaataa aamukahviinkin taas pikkuinen liraus kermaa! ^_^ Milloinhan voin toivottaa tervetulleeksi kypsytetyn juuston..?

Olen kovasti kaivannut salaatteihin rouskuvaa tekstuurilisää ja kysyin, eikö osaa päivän öljystä voisi korvata siemenillä. Se oli mahdollista.

Itse asiassa: mikä tahansa aterioiden monipuolistaminen ja muokkaus alkuperäisestä rungosta on mahdollista. Kunhan pysyttelee suunnitelman mukaisissa makroissa.

Ensimmäinen ravintolaruoka-annos kolmeen viikkoon: Rosson papupyörykät

Miksi sitten ruokavalio oli alun perin niin joustamaton ja vaihtoehdoton?  Siksi, että yksinkertainen, muutamiin perusraaka-aineisiin pohjautuva ateriarunko on helpoin - ja myös kustannustehokkain - tapa tehdä ruokavaliosuunnitelma. Säätäminen on mahdollista eikä pilaa onnistumista, mutta monipuolisempien vaihtoehtojen sisällyttäminen tarkoittaisi paljon enemmän työtä. Aika on tunnetusti rahaa, ja jos tuloksiin päästään vähemmälläkin ajankäytöllä, niin... ;) Valmennusyritykselle on tehokkainta rakentaa ruokavalio tietyn sabluunan mukaan, jota sitten lähdetään asiakkaasta ja valmentajasta riippuen muokkaamaan.

Ja kuten lukijani Tiia edellisen ruokapäivityksen kommenteissa osuvasti kirjoitti, yksinkertainen ateriarunko ilman kikkailuja mahdollistaa sen, että kaikenlaiset henkilöt, nekin joille "ruoan laittaminen" on aiemmin tarkoittanut lisää-vain-vesi -pakkauksen avaamista ja sisällön laittamista mikroon tai uuniin, osaavat noudattaa ruokavaliota eivätkä lannistu jo ensimetreillä liian haastavaksi kokemansa reseptin edessä.

Lounasseuralaisen söpöt kissakynnet :)

Mielestäni on ihan perusteltua kritisoida tämän tyyppistä ruokavaliota tai ravintovalmennusta siitä, että se ei opeta henkilölle kokonaisvaltaista terveellistä elämäntapaa johon kuuluu myös luovuus, joustavuus ja kyky soveltaa, jolloin terveelliset tavat jäävät myös kestäviksi tavoiksi. Mutta ymmärrän myös "kiveen hakatun" ruokavalion edut ja perustelut tietyissä tilanteissa.

Ja kuten todettua - yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle. Olin tänään lounaalla Charming Nails -Tainan kanssa, jolle "Jutta-konsepti" sopii ja hänelle tarkkaan rytmiin ja samoihin raaka-aineisiin sopiva ruokailurytmi on mitä mielekkäin. Tainan mielestä minun ruokavaliotani olisi hauska ja helppo toteuttaa.

Kokeilun myötä huomaan oppivani paljon eri ruokien ravintoainepitoisuuksista. Olen tiennyt, että siemenissä ja pähkinöissä on paljon proteiinia, mutta enpä olisi tullut ajatelleeksi, että kuvan salaatin päälle ripotellussa hyppysellisessä kurpitsansiemeniä on esimerkiksi jo 2,5 g proteiinia. Siemennäkkärini ovat siis todennäköisesti ravintoarvoltaan aivan mielettömiä proteiinipommeja. :)

Siemenet ovat hyvä esimerkki siitä, miten ruoka-aineiden vaihtelu ja korvaus ruokavaliossa vaikuttaa makrojen suhteeseen: vaikka siemenet ja pähkinät sisältävät paljon rasvaa, öljyn korvaus niillä lisää myös proteiinin määrää. Jos ottaisin koko päivän sallitun rasvamäärän siemeninä ja pähkinöinä, minun tulisi vähentää tuntuvasti kalaa, rahkaa tai muita proteiinin lähteitä.

Lopuksi: matkustaminen tarkoittaa tätä nykyä sitä, että neljännes matkalaukusta täyttyy ruokavalion ylläpitoon kuuluvalla "rekvisiitalla": on pakattava heraproteiinia, hiilarinlähteitä, jos jonkinmoista lisäravinnetta ja vaaka. 

On tämä kyllä... ^_^

P.S. Ensi viikolla luvassa kaipaamaanne asiantuntijanäkökulmaa: haastattelussa terveystieteiden maisteri / ravitsemusterapeutti. :)

Tänään vuorossa sitä harvemmin nähtyä sisältöä Karkkipäivässä - naista on jälleen puettu uuteen uskoon :)

Vakiseuraajille on tuttu juttu mun rakas comfort-trikootyyli, ja ylipäänsä epäkiinnostukseni vaatteita ja pukeutumista kohtaan. Voisin pitää (ja usein pidänkin) samoja vaatteita päivästä toiseen ja olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse miettiä mitä päälleen laittaisi - vedän  vain rekiltä samat kuin eilen :) (Kyllä, pesen niitä välillä :D).

Kuitenkin tyylijutut kiinnostavat minua sen verran, että jos voittaisin lotossa ja minulla olisi kivasti ylimääräistä €:tä, niin hankkisin oman stailaajaan. For realz.

Kuulostaa varmaan omituiselta Karkkipäivä-Sannin suusta kuultuna, mutta todellakin, oma "ulkoinen silmä" on palvelu, johon mielelläni sijoittaisin. Vaatteiden ja asusteiden valinta ja yhdistely ei ole asia, jonka kanssa puuhastelu kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Mutta jos joku muu tekee sen puolestani - tosi kiva juttu :) Mielelläni näytän välillä vähän erilaiselta kuin trikoounivormussani, mutta en vain jaksa itse käyttää sellaiseen aikaa. Enkä miettiä millaiset vaatteet sopivat mihinkin tilaisuuteen. Pohdiskelin asiaa viimeksi kesällä paljon keskustelua herättäneessä kirjoituksessani Tyylikkyydestä ja muodista.

Tällä pohjalla kaikki stailausjutut ovat minusta aina hauskoja jippoja. :) Minulle se on samanlainen kokemus kuin jollekulle muulle tulla meikattavaksi.

Sain vähän aikaa sitten yllättävän yhteistyöehdotuksen - haluaisinko tulla stailattavaksi Tampereen By EmKa -vaateliikkeeseen ja kirjoittaa siitä blogiin. Ehdotus oli yllättävä siksi, että Karkkipäivä ei ole muotiblogi eikä täällä ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta juttuja vaatteista. Idean takana oli ystäväni, jonka mielestä pastellisävyinen myymälä henkii "karkkipäivää" - ja lisäksi liikkeen omistaja Katri Järvinen pitää blogini tyylistä. (Ja ehkäpä olen ystäväni mielestä tyylipäivityksen tarpeessa..? :D Johanna, vitsivitsi..)

Kuten sanottua, stailaukset ovat aina mielenkiintoisia ja hauskoja tilaisuuksia joten lähdin tapaamaan Katria. Meillä natsasi heti ja juttu tuntui toteutuskelpoiselta.

By EmKa on alunperin rovaniemeläinen vaateyritys jonka ovat perustaneet Katri yhdessä ystävänsä Emilia Lonnakon kanssa. Emilia pyörittää Rovaniemen liikettä ja Katri vastaa Tampereen myymälästä.

Liikkeen konsepti todellakin on vähän karkkipäivämäinen - naiset ovat halunneet tehdä liikkeestä rennon, helpostilähestyttävän ja tyttömäisen pastellisävyineen: naisten vaatekarkkikaupan. Täällä ei katsota asiakasta päästä varpaisiin hänen tullessaan sisään vaan EmKa haluaa olla paikka jonne kaikki ovat tervetulleita vaikka lenkin päätteeksi verkkareissa.

Katri Järviselle vaatteet ja stailaus ovat samanlainen intohimo kuin meikit ja kauneus minulle.

Ajauduimme juttelemaan "karkeistamme" kuin pienet innostuneet tyttöset hiekkalaatikolla - Katri kertoi minulle miten täpinöissään hän on aina kun pääsee ostamaan uusia kokoelmia ja minä taas, kuullessani taikasanat "etsin uutta meikkipohjaa", olin kohta selittämässä suu vaahdossa mineraalimeikkien maailmasta. :) Katri innostui kyselemään minulta meikkivinkkejä ja jos vain mukana olisi ollut meikkipakki, olisin varmaan ollut puolestani "tuunaamassa" Katria meikeillä. :)

Nyt oli kuitenkin ideana stailata minut, ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Ehdotin Katrille, että voisin ensin etsiä liikkeen valikoimista pari asukokonaisuutta jotka olisivat sitä oman mukavuusalueeni turvatyyliäni. Näin teimme. Tässä siis ensin minun valitsemani vaatteet. (Antakaa armoa poseerausten suhteen... Ei mun alaa :D)

Farkut: Boomerang / Trikoopaita: Boomerang / Neule: Second Female / Kengät: Panama Jack

Sannin asu 1: nämä vaatteet ovat kenkiä lukuunottamatta kuin suoraan mun vaatekaapista. Juuri näin mä pukeudun joka päivä. Vaikka pidän väreistä, en yleensä pidä värikkäistä vaatteista. Tuon värin olemukseeni meikeillä ja sitten vaikka jollain pienellä jutulla kuten kumppareilla, limenvihreät kumpparini ovat mieluisin "asusteeni". :)

Ihastuin Panama Jackin pinkkeihin buutseihin. Pitäisikö jälleen sanoa että aika ponit. :)

Farkut: Boomerang / Paita: French Connection / Kengät: mun omat Hai-kumpparit

Sannin asu 2: no, tämä nyt ei edes ole "asu", vaan mä ihastuin tuohon koralliin paitaan! Tuon malliset paidat ovat minulle ns. siistimpää pukeutumista perustrikoon ja t-paitojen ollessa arkista.

Farkut: Boomerang / Paita: Traffic People / Korkkarit + rannekoru: Ted Baker

Sannin asu 3: siistein, ns. semi-juhlava. Viihdyn korkkareissa vaikka nykyään ei juuri koskaan ole tilaisuuksia missä pitää niitä. Nuorempana kun tuli biletettyä enemmän olivat korkkarit mulle vakiokamaan, nyt ne ovat vaihtuneet kumppareihin ;)

Pidin Traffic Peoplen paidan halkio-yksityiskohdasta. Koristeelliset detaljit eivät ole yhtään minun juttuni enkä osaisi esim. yhtään olla jossain helmikirjotuissa kauluksissa/päänteissä mitä nyt näkee paljon. Rannekoru muuten ei ollut mun löytö vaan Katri halusi lisätä sen asuun :) ^_^ Stailaajan sielu ei varmaankaan enää tässä vaiheessa kestänyt nähdä asusteettomia vaatekokonaisuuksia :D

Mä en usein edes muista korujen olemassaoloa vaikka tykkään niistä. Olen yrittänyt kunnostautua asiassa viime vuoden aikana ja jopa ostanutkin pari-kolme kaulakorua. Rannekorut ovat vielä vähän harmaata aluetta.

Sitten Katrin luomat asukokonaisuudet.

Nyt olen tietysti superinnostunut kuulemaan miltä teidän silmiin näyttää Sannin valinnat vs. Katrin valinnat :)

Farkut: French Connection / Pusero: Part Two / Takki: In Wear / Huivi + kengät: Stylesnob / Rannekorut: The Rubz

Katrin asu 1: farkkua & nahkaa. Kun Katri toi sovituskoppiin tummansiniset farkut ja vaaleansinisen farkkupaidan olin ihan että "eih, kamalaa!" En itse tykkää, tai ainakin luulin niin, kahden eri värisen farkun yhdistelmästä. Kun sitten vedin vaatteet päälle ne näyttivätkin yllättävän kivoilta. Raikkailta.

Olen usein kuullut että sininen sopii minulle, mutta ostan itse aniharvoin mitään sinistä. Väri ei vedä minua yhtään puoleensa. Nyt kuitenkin oli taas todettava, ettei sininen näyttänyt päälläni yhtään hullummalta, päin vastoin.

Nämä korkkarit <3 Tässä on nyt taas sellainen väripilkku joka puhuttelee minua :)

Hetken mietittyään Katri vaihtoi The Rubzin jämerämmät rannekorut Ted Bakerin kevyempiin ja tyttömäisempiin.

Hame: Second Female / Paita: Boomerang / Laukku: Stylesnob / Korut: Ted Baker

Katrin asu 2: mustaa ja sinapinkeltaista. Tykkäsin heti! Hame on tosi kivan värinen, ja kun muut vaatteet ovat mustat ei kokonaisuudesta tule levoton (mun makuun). Söpö rusettikaulakoru oli piste i:n päällä.

Housut: PBO / Paita: French Connection / Neulepaita: In Wear / Neuletakki: Second Female / Kengät: Stylesnob / Koru: Ted Baker

Katrin asu 3: paitapusero ja neuleita. Tämä kokonaisuus oli selvästi kauimpana mukavuusalueestani, vaikka se rentoutensa puolesta muistuttaakin paljon omaa trikootyyliäni. En vain pidä itse yhtään paitapuseroista enkä myöskään tuon tyyppisistä kengistä.

Kun näytin kuvaa ystävälleni, hän puolestaan kiljaisi minun näyttävän tosi hyvältä, "Näytät tuossa asussa ihan joltain ruotsalaiselta bloggaajalta!" (Ovatko ruotsalaisbloggaajat siis tyylikkyyden standardi? ^_^)

Tällaiset kengät ovat kuulema tällä hetkellä trendikkäät. Trendeistä minä en tiedä mutta itse en osaisi näissä liikkua, olisi jotenkin vaivaantunut olo :)

Sanni by EmKa :)

.

Mikä Katrin lookeista oli eniten mieleeni? Kyllä se lopulta oli tämä sininen:

Ilman nahkatakkia ja huivia. Vaikka en normaalisti pidä yhtään tämän mallisista paidoista niin tässä asussa voisin kuvitella oleilevani ja viihtyvänikin :) Ja nuo korkkarit... oih!

Hauska kokemus jälleen, ja koin kyllä pieniä "ahaa"-hetkiä. Olen aiemmin ollut elämässäni kerran stailattavana Sokoksella, ja sielläkin saamastani inspiraatiosta jäi käteen jotain kestävää: laajensin trikoopaidoista trikoomekkoihin! <3 Katsotaan mitä Katrin käsittelystä mahdollisesti jää muhimaan vaatealitajuntaan. :)

By EmKa Rovaniemi: Rovakatu 24

By EmKa Tampere: Tuomiokirkonkatu 15