Mä rakastan syödä hyvin. Hyvä ruoka ja hyvä tunnelma ovat intohimoni.
Missä ikinä kuljenkin, etsin aina ruokahelmiä. Kiinnostavia menuja, hyviä raaka-aineita, tunnelmaa ja omaleimaisuutta. Se voi olla loistava viini, hurmaava sisustus, erityinen kodikkuus, taivaalliseksi haudutettu munakoiso... Syitä ja reseptejä ihaniin ruokakokemuksiin on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää tämä: tähän paikkaan palaisin.
Tässä sellaisia paikkoja Prahan matkalta. :)
KOGO HAVELSKÁ
Osoite: Havelská 27, vanhakaupunki.
Hintataso: vähän Prahan keskitasoa korkeampi, pasta- ja risottoruoat irtoavat alle 15 eurolla.
Vähän fiinimpi mutta sopivan rento italialaisravintola. Astetta "fine dinempi" ja kalliimpi toinen Kogo sijaitsee Na Prikopé -kadulla, mutta minä tykästyin nimenomaan Havelskáan.
Tämä ravintola oli menunsa puolesta koko matkan suurin suosikkini: laajasta ruokalistasta löytyi niin monia houkuttavia kasvis, kala- ja äyriäisruokia että olisin voinut syödä täällä vaikka joka päivä.
Kogo sijaitsee vain kivenheiton päässä vanhankaupungin keskusaukiolta ja Venceslauksen aukiolta.
Ravintola sijaitsee kahdessa osassa; toisella puolella on savuton "valkopöytäliinapuoli", toisessa osassa (eri sisäänkäynti) savullinen ja kasuaalimpi bistro-puoli.
Jos menusta löytyy munakoisoa, minähän tilaan sitä :) <3 Se on selvää. Tämä juustogratinoitu munakoisotorni suli suussa.
Tällaisissa ravintoloissa ei voi kuin harmitella että ihmisellä on vain yksi mahalaukku....
Pahoittelen muuten kuvien heikkoa laatua, vaikka iPhone selviää luonnonvalossa mitä kiitettävimmin, hämärässä valaistuksessa kuvista tulee heti pehmeän rakeisia.
Seafood-lautasessa riitti syötävää. Tämä oli yksi ruokalistan tyyriimpiä annoksia runsaan 20 euron hinnallaan.
Palvelu oli sympaattista ja asiallista, viinilista vallan mainio. Paikallisten valinta kun haluaa syödä kaupungin parasta italialaista.
*
LA PICCOLA PERLA
Osoite: Perlova 1, vanhakaupunki
Hintataso: edullinen/keskitaso
Mies halusi eräänä iltana pizzaa ja googlasi: "best pizza in Prague". Vastaus oli La Piccola Perla. Itse en pizzerioista niin perusta mutta lähdin kuitenkin seuraksi ajatellen, että saa sieltä varmasti jonkun salaatin.
"Pikkuinen helmi" yllätti iloisesti: ruokalistalta löytyi pizzan, pastan ja monien salaattien lisäksi myös runsas seafood-kattaus simpukoista meribassiin ja kalmariin. Suomalaisessa pizzeriassa tällaisesta voi vain haaveilla.
Meidät ohjattiin savuttomaan alakertaan ja ajoituksemme oli täydellinen: hetkeä myöhemmin kaikki pöydät olivat täynnä. Yläkerran interiööri on alakertaa tunnelmallisempi, mutta käry on aika vahva enkä tiedä miten tupakoivat ihmiset itsekään jaksavat illastaa moisessa savussa.
Mutta simppeli alakertakin osoittautui tunnelmaltaan mitä viihtyisimmäksi, ja päädyimme istumaan mutkattoman ravintolan vilkkaassa puheensorinassa koko pitkän sateisen illan erinomaisen viinin seurassa. Kyseinen viini oli niin hyvää että olisin voinut palata Piccola Perlaan vain nautiskellakseni lisää tuota italialaista herkkujuomaa. :)
Mies arvioi pizzansa "ihan perushyväksi", ei lopulta kuitenkaan mitään tajunnan räjäyttävää. Pohja oli kuulema oikeaoppisen ohut ja rapea ja erityiskiitosta mies antoi pizzan miellyttävälle ja "elegantille" täytteen määrälle: pizzaa ei oltu hukutettu paksuun juustokerrokseen ja vaikka se oli kooltaan valtava, ei sen syötyä ollut kuulema tavanomaista pizzaähkyä.
Jos etsit tunnelmallista, vähän parempaa pizzeriaa laadukkaalla menulla ja törkeän hyvällä viinillä, ota osoitteeksi Perlova 1. :)
*
RISTORANTE GIOVANNI
Osoite: Kožna 11, vanhakaupunki
Hintataso: keskitasoa
Ja taas italialaista ^_^ "Eikö ne syöneet mitään paikallista", siellä jo mietitte. Söimmehän me, mies varmaan ihan väsymiseen saakka työlounailla (hän oli Prahassa työmatkalla) ja halusi illalla mieluummin jotain muuta. Pari kertaa kävimme yhdessäkin tsekkiläisen keittiön ravintolassa ja tuossa seuraavaksi sellainen tuleekin, mutta nyt vielä Välimeren kokkailuja :)
Giovanni tunnetaan erinomaisena pizzeriana, mutta myös kalaruoistaan. Tunnelmaltaan ja interiööriltään se on todella romanttinen, tätä paikkaa suosittelisin etenkin pariskunnille. Menu on suppeampi kuin Piccola Perlassa ja tunnelma fiinimpi, jotenkin ei tulisi mieleen tulla tällaiseen paikkaan syömään pizzaa.
Just tällaisista rustiikkisista, kaariholvikattoisista paikoista mä tykkään! <3
Tämän tyyppisissä ravintoloissa viihdyn ehkä kaikkein parhaiten: paikoissa, jotka ovat samaan aikaan kotoisia, rentoja ja lämmintunnelmaisia mutta kuitenkin vähän elegantimpia kuin "Rossot ja Amarillot", tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia "ei-ihan-fine-dining" -paikkoja, mutta hienompia kuin pubit, oluttuvat ja kotiruokamestat.
(Sille lukijalle, joka kommentoi lasieni vinoutta: ne on nyt kiristetty ja pysyvät taas toivon mukaan vähän aikaa suorassa :D)
Tilaamani grillattu kalmari oli täydellistä. Siis ihan nappi annos. Jos en tietäisi paremmin olisin voinut kuvitella olevani Kreikassa nauttimassa tuoretta kalmaria. Aijjai...
Kadulla jolla Giovanni sijaitsee, on muuten muutama erittäin kivan näköinen ja tunnelmallinen paikallista ruokaa tarjoava perinteinen ravintola hyvin edullisilla hinnoilla. Kožna-katu on huomaamaton, kapea sivukatu joka lähtee Zeleznalta. Ihan hätkähdin kun bongasin niin edullisia ja selvästi myös suosittuja ravintoloita niin läheltä vanhankaupungin aukiota. Jos aika olisi riittänyt, olisin käynyt testaamassa myös nuo! Kala/kasvis- tai kasvissyöjällä ei ole mitään ongelmia löytää listoilta ruokaa mistä tahansa ravintolasta Prahassa :)
*
U MODRÉ KACHNICKY
Osoite: Nebovidská 6, Mala Strana.
Hintataso: keskitasoa korkeampi (mutta suomalaiselle silti edullinen)
Tämä on ainoa opaskirjan perusteella löytämäni ravintola, paikkaa suositellaan Berlitzin viime vuoden Praha-painoksessa sanoin; "features art-nouveau images on the walls and olf-fashioned decor with lots of dark wood and overstuffed chairs". Kuulostaa hyvältä! :) Paikka tarjoaa perinteistä tsekkiläistä ruokaa, ja tänne suuntasimme eräänä iltana miehen työkaveriporukalla.
Vaikeasti lausuttava nimi muuten tarkoittaa "At the Blue Duck's", miten tuon nyt sitten suomentaisi, "Sinisen ankan kupeessa"? :) Ravintola on erikoistunut riistaruokaan, mutta kalansyöjälle löytyy "päivän kala" ja kasvissyöjille peräti kaksi pääruoka-annosta salaattien lisäksi. (I told you, Prahassa huomioidaan kasvissyöjät todella mahtavasti :))
Saimme yhden huoneen kokonaan itsellemme. Harmittaa kun en tullut ottaneeksi "Sinisessä ankassa" parempia kuvia, sillä paikka oli todella persoonallinen ja tunnelma samalla hienostunut ja "kuin mummolassa". :) Ehkä sellaisessa hienommassa mummolassa? :D
Saimme kuulla, että rakennus on aikoinaan ollut Prahan linnan hevostalli. Etummaisessa ruokailutilassa tallin rakenteet ovat vielä hahmotettavissa.
Aivan ihastuttava paikka! Vaati vähän pyörimistä Google Mapsin kanssa ennenkuin löysimme paikan (ei sijaitse vilkkaan turistikadun varressa), mutta suosittelen tuon vaivan näkemistä :)
Olimme yhtä mieltä paikan uniikista charmista ja kaikki paitsi muuan tietämättään peuransorkkia tilannut (ei tunnistanut "fallow deer knucklea" menusta ja luuli muuksi ;)) hehkuttivat maistuvia annoksiaan. Juurevaa tsekkiläistä ruokaa gourmet-tyyliin :)
"Päivän kala" ei näytä kuvassa kummoiselta, mutta oli suussasulavan herkullinen. Päällä on muuten pehmeäksi paistettua sipulia kermakastikkeessa, ei pastaa. :)
*
ALCRON
Osoite: Štěpánská 40, vanhakaupunki
Hintataso: kallis
Prahassa on kolme Michelin-tähden ravintolaa, ja halusimme juhlistaa miehen synttäreitä yhdessä niistä.
Päädyin varaamaan pöydän Alcronista, joka sijaitsee samannimisessä hotellissa yhdellä Venceslauksen aukiolta uuteenkaupunkiin päin lähtevällä kadulla.
Ravintolaan pääsee sisään hotellin aulatilan kautta.
Nyt puhutaan jo todella fiinistä, tämä on sellainen paikka jossa alkaa jo vähän hermostuttaa ettei vain mokaa.
Ja tottakai mä sitten mokasinkin heti alkuun... :(
En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerrotaan nyt, kai sille voi nyt jälkeenpäin jo nauraa. Tai sitten ei, kokea vain myötähäpeää jutun lukiessaan... ^_^
Minulla oli todella pitkästä aikaa huulipunaa. Halusin juhlistaa iltaa kirkkaanpunaisella huulipunalla, jota muutenkin käytän tosi harvoin.
Näemmä niin harvoin, että olin ravintolaan päästyä jo ehtinyt unohtaa, että minulla mitään huulipunaa onkaan.
Näette kuvassa kaksi lasia. Kummassakin on punaista huulipunaa.
Arvatkaa mitä tapahtui?
Olin siemaillut laseista muutaman siemauksen, kun tarjoilija tuli kattamaan pöytäämme seuraavan ruokalajin viinilasin. Sinä hetkenä kun hän laski uuden lasin pöydälle ja minä katsoin tähän lasiin, katseeni osui samanaikaisesti vieressä olevaan huulipunaiseen lasiin. Aivoissani tapahtui joku aivan käsittämätön synapsihäiriö, ja tilanne välittyi niihin tällaisena: tarjoilija oli kattanut pöytään huulipunaan tahraantuneen lasin. Ja minullahan ei ollut huulipunaa.
Hätkähdin ja osoitin lasia spontaanisti, ynähtäen jotain kauhistunutta tarjoilijalle, joka puolestaan katsoi minua hillityn hämmentyneenä. Ehdin sanoa, "There's... lipstick on my glass..!" johon tarjoilija vastasi tahdikkaan pehmeästi, "Yes, it is your lipstick".
Tajusin asian itsekin samassa sekunnin murto-osassa. Mutta en voinut enää peruuttaa reaktiotani. Luulin ohikiitävän sekunnin ajan, että minulle oli katettu Michelin-tasoisessa ravintolassa huulipunan tahraama lasi...! Voiko olla kiusallisempaa momenttia...?
Mieheni oli myös hetken kuin halvaantunut. "Oletko sinä ihan kunnossa?" hän kysyi hitaasti. Sillä hetkellä tuntui, että en tainnut kyllä olla ja istuin vain siinä miettien, mitä hemmettiä olin juuri sanonut, naama varmaankin yhtä punaisena kuin huulet. Mies tajusi onneksi samantien muuttaa äänensävynsä ja lämmittää tilanteen toteamalla, että relataanpas nyt, tänne tultiin viettämään mukavaa iltaa. Olin varmastikin niin ylijännittynyt että aivot sakkasivat.
Taisin alkaa rentoutua muutamaa lasillista myöhemmin... :) Tarjoilijakin vaikutti tajunneen nolostumiseni ja palasi hetken kuluttua kysymään lämpimästi hymyillen että onhan meillä kaikki kunnossa.
Meillä oli alku, eh, kankeuden jälkeen mitä mukavin ilta, maistellen kuuden ruokalajin menua. Pikkuisen vain häiritsi katsoa kirkkaanpunaisia huulipunanjälkiä laseissa koko ilta, enpä tiedä laitanko enää noin kirkasta huulipunaa hienoon ravintolaan...
.
Illan aikana syötyä (kuvista puuttuu yksi miehen hummeriannos):
Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa.
Alcronissakin suunnilleen joka pöydässä kuvattiin kaikki annokset ^_^
Mies sai yllätysjälkiruokana pienen synttärikakun kynttilällä :)
Ja minä....
...aaa, now we're talking! ^_^
Illan päätti yksi parhaista juustolautasista mitä olen koskaan maistanut <3 Oi, taivas.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin rela ^_^
*
Minun oli tarkoitus esitellä tässä jutussa myös Prahan kasvisravintoloita, mutta jätän ne toiseen kertaan postauksen jälleen venyttyä varsin kiitettävään mittaan.
Minulle tuli Prahassa samanlainen tunne kuin viime keväänä Tallinnassa: mä haluan tulla tänne vain syömään. :) Mikä valikoima ihania, tunnelmallisia, persoonallisia, monipuolisia ravintoloita - ja millä hinnoilla...! Pelkästään kasvisruokaravintoloiden testailuun saisi kulumaan pari viikkoa. Halvin syömäni annos maksoi hädin tuskin neljä euroa. Kahdella kympillä Prahassa syö jo todella, todella hyvin.
Budjettitietoisen gourmandin paratiisi.
Prahan kävijät saavat mieluusti jakaa kommenteissa omiakin vinkkejään! :)
Olen viettänyt viimeiset viisi viikkoa risiiniöljykuurilla kohteena kulmakarvat ja viimeiset neljä kuukautta Elivon hiusravinnekuurilla kohteena hiukset.
Tuloksia?
Risiiniöljy tunnetaan ikiaikaisena ripsien ja kulmien hoitajana, ja olen vuosien aikana saanut risiiniöljyvinkin niin moneen kertaan että voi vain ihmetellä miten meni näinkin kauan ottaa aine testiin.
Risiiniöljyllä pitäisi olla kaikenlaisen karvan kasvuun vaikuttavia vaikutuksia, oli sitten kyse ripsistä, kulmista, hiuksista, ihokarvoista (!). No, en tiedä kuka noita viimeisiä haluaisi tuuhentaa, mutta joka tapauksessa risiiniöljyn pitäisi buustata näiden kaikkien kasvua. Lukemani perusteella öljyn sisältämä risinoleiinihappo olisi tässä avainasemassa. Esim. hiusten vahvistamiseksi risiiniöljyä voi käyttää hiuspohjanaamiona.
Risiiniöljykuurin alussa laitoin ainetta myös ripsirajaan, mutta luovuin tästä pian sillä öljy valui jatkuvasti silmiin ja tuntui ikävältä. Käytin öljyn annosteluun topsipuikkoa ja ilmeisesti öljyä tuli kerralla liikaa, arvaan että eyeliner-tyyppinen applikaattori olisi tässä parempi väline.
Kulmakarvoihin olen hieronut öljyn sormin. Öljy oli mukana Pariisin ja Prahan matkallakin ja olen unohtanut toimenpiteen viiden viikon aikana vain nelisen kertaa.
Tässä kulmakarvani helmikuussa.
Ja tässä kulmakarvani tänä aamuna.
Kuva kertoo kaiken: ei tuloksia.
Olen vähän pettynyt. Olisin niin kovasti halunnut uskoa tähän. No - voihan tämä toimia jollain muulla, ja maineestaan päätellen varmasti toimiikin. Tuskin ainetta olisi käytetty jo "antiikin ajoista" jos sillä ei olisi kuvailtuja vaikutuksia.
Vasen kulmakarvani on se "paksumpi" kulmani. Tässä karvoja on sentään harvuudestaan huolimatta suhteellisen tasaisesti koko kaaren matkalla.
Oikea kulma on niin harva ja etenkin tuon alku"puskan" jälkeen niin ohut, että olen usein leikitellyt ajatuksella laskea kaikki karvat yksitellen. Luulen että se olisi ihan mahdollista tehdä.
Olen nyt testannut sekä synteettisen että luonnollisen karvankasvattajan. Ei vaikutuksia. Seuraavana vuorossa kulmakarvojen tatuointi?
Ja sitten toinen "karvabuusteri".
Elivon biotiinia sisältävä hiusravinne. Tälle luvattiin näkyviä tuloksia kahdessa kuukaudessa. Olen nyt popsinut kapseleita neljä kuukautta, enkä voi sanoa havaitsevani minkäänlaisia vaikutuksia.
Tammikuun lopusta kertynyt tyvikasvukin kertoi, että hiukset ovat kasvaneet yhtä hitaasti kuin normaalisti.
Edit. Toisaalta - nyt kun luen tuon pakkaustekstin uudestaan, niin lupauksethan ovat hyvin ympäripyöreitä eikä tekstissä varsinaisesti luvata hiusten paksunemista tai nopeampaa kasvua: "--ravitsee hiusjuurta ja näin edistää hiusten pysymistä normaaleina". Mitä tuo edes tarkoittaa..?? :D Mikä on normaali hius?
Biotiini on vitamiini, joka tutkitusti oikeasti vaikuttaa hiuksen kasvuun, mutta pitoisuus on tietysti olennainen asia.
Kysyin Elivon edustajalta, minkä verran Elivon kapseleissa on biotiinia markkinoiden tunnetuimpaan biotiinivalmisteeseen Prioriniin verrattuna. Elivossa sitä on vähemmän. Se olisi tosin selvinnyt kysymättäkin; Elivossa on biotiinia 60 mikrogrammaa per vuorokausiannos, Priorinissa 200 mikrogrammaa.
Itse kapselit muuten maistuvat voimakkaasti lihaliemivalmisteelle. :/ Ei taida olla vegaaninen.
Toistaiseksi ainoat kauneuslisäravinteet, joilla olen saanut näkyviä tuloksia, ovat kynsien kasvuun vaikuttavat vitamiinit.
Kommentoidessani sähköpostitse laimeita Elivo-tuloksia muuan tuttavalle, tämä totesi, "Voi olla, että sä syöt niin terveellisesti, ettei ravintolisällä enää saada muutosta aikaan. Mutta harva syö."
Hahhaa, mä syön niin terveellisesti ettei biotiinitkaan auta tukkaan? ^_^ Niin varmaan :D Silloinhan mun olisi pitänyt huomata ero heti ruokavaliomuutoksen yhteydessä, mutta mun hiukset ovat valitettavasti aina olleet yhtä huonokuntoiset (esim. se mystinen, hapertunut "aukko" takaraivolla) ja hitaasti kasvavat.
Onko joku saanut tuloksia hiuslisäravinteilla? Tai risiiniöljyllä?
Testatut tuotteet saatu blogin kautta.
Aaahh, minulla on perheessä ihan loistava ihokoekaniini!
Sisarellani on punoittava, hieman couperoottinen pintakuiva sekaiho johon tulee helposti mustapäitä. Ihon pinta on karhea, huokoset usein laajentuneet ja talvisin iho vetää koppurakuivaksi. Siis iho, johon voisi suunnilleen testata kaikkki mahdolliset tökötit...! Aina kun sisareni tulee yökylään sormeni syyhyävätkin päästä kirjaimellisesti hänen iholleen purkkiarsenaalin kera.
Kuten olen joskus blogissa maininnut, kosmetiikkafriikkiys ei ole levinnyt perheen muihin jäseniin eikä sisarenikaan juuri kiinnostu erinäisistä erityishoitotuotteista joita hänelle sujauttelen jouluna ja, no, aina kun on tilaisuus :D Yksi erittäin hyödyllinen hoitotuote helposti tukkiutuvalle iholle, tai mun mielestä kaikille ihotyypeille mutta etenkin sellaiselle jonka huokoset herkästi keräävät talia, on kuorinta. Perusihonhoidon juttuja, mutta sisareni hallussa on tällä hetkellä jo kaksi korkkaamatonta "Hyvää joulua t. Sanni" -toivotusten kera annettua kasvojenkuorintaa. Ei hän niitä muista käyttää.
Kyläilyn aikana suoritin sisarelle ihon syväpuhdistuksen kuorinnalla ja turvenaamiolla ja oi mikä pehmyt, kirkkaampi ja tasaisempi hipiä sieltä paljastui.
Ennen hoitokäsittelyä ehdin kuitenkin hyödyntää huokostilanteen :D ja testasin siskon iholle NYXin infotilaisuudesta saamaani Pore Filleriä.
Tältä näyttää sisareni puhdistettu ja kosteutettu iho. (Siis ei syväpuhdistettu vaan perusputsarilla pesty ja tavallisella päivävoiteella kosteutettu.) Iho punoittaa ja kiiltää vaikka voide on ehtinyt imeytyä jo hyvän tovin. Huokoset erottuvat selvästi.
Pore Filler, näytä mihin pystyt!
Ja sehän pystyi..! Katsokaas tätä! Ihan kuin iholle olisi laitettu meikkivoidettakin tai peiteainetta, jollain kumman ilveellä läpinäkyvä Pore Filler onnistui myös tasoittamaan ihon sävyä.
Inci on odotetun kaltainen eli tehot tulevat silikoneista ja silicasta: dimethicone crosspolymer, silica, dimethicone, cyclopentasiloxane, isononyl isononanoate, isododecane, polymethyl methacrylate, vp/hexadecene copolymer, trimethylsiloxysilicate, phenoxyethanol, caprylyl glycol.
Pore Fillerin koostumus tuntui erittäin miellyttävältä eikä liian kuivalta. Hyvin usein vedettömät silikonipohjustajat ja blurraajat saavat etenkin pintakuivalla, karhealla iholla kuivat kohdat näkyviin ja jopa vähän rullaavat levittäessä.
Ei NYX, se levittyi silkkisesti ja näkymättömästi, tehden juuri sen minkä lupaa: häivyttäen huokosia ja luoden tasaisen, mattaisen ihonpinnan.
Wau! Tätä voisi todellakin käyttää vain yksinään luonnolliseen lookkiin. Iho näyttää meikkaamattomalta mutta sen pintaa on näkymättömästi paranneltu. Sitähän meikkipohjatuote on parhaimmillaan: näkymätön apuri joka huomaamattomasti kohentaa ihon ulkonäköä.
.
Illalla iho sitten sai syvällisemmän käsittelyn.
Iho kuorittiin Kivvin Bambu-kuorinnalla ja peiteltiin sen jälkeen turvenaamiolla.
Olen nyt testannut itsekin kumpaakin Sosarin naamiota; turvetta ja mutaa, ja tykkään kovasti. Näissähän on vain yksi ainoa raaka-aine: turve tai muta. Siinä missä "normikosmetiikan" savi/muta/turvenaamioissa ko. ainesosa on vain yksi osa tuotteen formulaa, Sosarin naamiot ovat pelkkää sitä itseään.
Olen saanut naamiot Sosarin maahantuojalta.
Turve on todella intensiivisen tummanruskeaa, mutanaamio puolestaan vihertävän ruskeaa.
Naamiot tuntuvat iholla erilaisilta kuin normikosmetiikan savi/mutanaamiot, jotenkin kosteammilta, märemmiltä. Iho ei myöskään jää yhtä kuivan tuntuiseksi näiden jälkeen kuin "tavanomaisten" sekasynteettisten savi/muta/turvenaamioiden. Jos naamion antaa ohjeiden vastaisesti kuivua iholle kokonaan, sitä on jopa vaikea saada irtoamaan, niin hanakasti maapartikkelit tarttuvat ihoon. Naamiot kirkastavat ihoa, kuorivat kevyesti ja supistavat tehokkaasti huokosia, nämä ovat ulkoisesti todettavia välittömiä vaikutuksia. Näiden lisäksi on sitten niitä lukuisia pitkäkestoisempia ja syvällisempiä vaikutuksia joista kerroin Sosar-jutun yhteydessä.
Siskon iho näytti silminnähden ilahtuvan hoidosta:
Heleämpi, tasaisempi ja pehmeämpi iho.
Iho ei varmaan panisi pahakseen jos saisi tällaisia hoitoja vähän useamminkin... ;)
Ennen...
Jälkeen.
Vielä kun saisi ujutettua jonkun BHA-happotuotteen siskolle säännölliseen käyttöön niin mustapäätkin saisi kyytiä...! ^_^
Älkää ymmärtäkö väärin, jokainen saa mielestäni hoitaa ihoaan juuri niinkuin tykkää eikä naaman puunaaminen todellakaan ole mikään itseisarvo. En menetä yöuniani vaikka perheenjäseneni jättäisivätkin antamani seerumit ja kuorinnat käyttämättä :D Yhtä rakkaita he ovat mustapäineen ja pintakuivuuksineenkin <3 Heidän ihonsa pakkohoitaminen ei kuulu peleihini... ;D
Kauneusfriikit voivat kuitenkin todennäköisesti ymmärtää, miten ihanaa on saada konkreettisesti nähdä "tököttien" toimivan ja saavan muutoksia aikaan iholla. Kun mahdollisuus pehmeämpään ihoon on vain purkin päässä, niin sitä purkkia tekee mieli tarjota...! <3
(NYX Pore Filler jäi kuitenkin toistaiseksi omaan haltuuni... :))
P.S. NYX-arvonnassa voitti zinde.
