Huomenet Oaklandista, Kaliforniasta :)
Olin tiistaina huolissani Suomen sääolosuhteista ja siitä kulkevatko junat ajallaan, mutta todellinen huoli odottikin vasta Ruotsin puolella, kun heräsimme keskiviikkona Tukholmassa lumikaaokseen.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Tukholmassa oli ollut kunnon lumimyräkkä johon kaupungin julkinen liikenne ei ollut varautunut (eikö Ruotsissa osata tulkita sääennusteita..?). Paikallisliikenne oli ihan kaaoksessa. Bussit eivät kulkeneet, rekkoja oli jumissa monessa risteyksessä tukkimassa muiden autojen kulkua ja oli vähällä ettemme missanneet lentoa. Jo siihen, että pääsimme pois satamasta, meni toista tuntia.
Kun Värtanin satamahenkilökunta ilmoitti puolen tunnin odottelun jälkeen että bussi saattaisi hyvällä tuurilla ehkä tulla 45 minuutin kuluttua, kiiruhdimme taksitolpalle jossa pirssiä sai vielä odottaa rapiat 30 minuuttia. Lopulta saavuimme Arlandaan kello 12 ja selvisimme portille 30 minuuttia ennen boardausta, huh..! Olimme ostaneet etukäteen liput Flygbusseniin, mutta sillä emme olisi lennolle ehtineet koska liikenne oli Tukholman keskustassa niin tukossa etteivät bussit päässeet ulos kaupungista.
Minun oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus myös treffata Virve City-terminaalissa, mutta Virve-ressu ei monen muun tukholmalaisen tavoin päässyt keskiviikkoaamuna kotoaan mihinkään, ei töihin saati meitä tapaamaan.
No, nyt lumimyräkkä on muisto vain ja olen herännyt tällaisiin maisemiin Oaklandin Rockridge Hillsillä:
Heräsin paikallista aikaa 04.21 ja tunnin pyörittyäni tassuttelin keittiöön aamukahville. Olen käsitellyt kuvia tulevaan Lavera Q10 -postaukseen ja juonut neljä kuppia kahvia, joiden valmistus mörisevällä Nespresso-keittimellä vähän arastutti aamuyön hiljaisuudessa. Talo on onneksi niin suuri ettei kahvimökäni ilmeisesti kuitenkaan herättänyt talon isäntää ja emäntää...
Kello on nyt 7.20 ja sisareni on myös herännyt. Tänään ohjelmassa San Francisco -turisteilua. :)
Saavuimme ystäväni Sheilan luokse eilen pimeydessä ja nyt aamulla on ollut ihana katsella millainen maisema ympärillä avautuu. Itse talokin on aiheuttanut aikamoista ihastelua; Sheila ja hänen miehensä asuvat aidossa, alkuperäisessä 60-luvun pool party -talossa. Sheila kertoi että talo on ihan oikeasti rakennettu alkujaan bilekäyttöön, ja alakerrassa on asiaan kuuluva, ihan "pikkuinen" uima-allas... ^_^
Talolta avautuvat näkymät lahden yli Golden Gate ja Bay Bridge -silloille eivät myöskään mitenkään verota kämpän charmia. Voi olla, että talosta on tehtävä ihan oma postauksensa ^_^ Kiehtovaa, miten erilaisia koteja ihmisillä onkin :)
Lentomatka ruokatarjoiluineen on hiilihydraattitietoiselle tilanne, jossa ruokavaliota on käytännössä mahdoton noudattaa. Lentoateriat kun pohjautuvat 90-prosenttisesti riisiin, perunaan ja pastaan, ja kyljessä tulee leipää, välipalojenkin koostuessa vehnäisestä pullasta tai croissantista. Hyvällä lykyllä (lihaa syömättömän kannalta) proteiinin lähteenä voi olla kalaa, mutta pari ruokalusikallista eväkästä ei riitä pitämään kylläisenä 10 tuntia.
"Karppaajan" (en pidä tästä sanasta, tiedätte, mutta helppo käyttää) ruokavalio ei ymmärrettävästikään ole niin mainstreamia, että lentoyhtiöt tarjoaisivat erikoisruokavaliovaihtoehdoissaan vhh:ta. Niinpä vähähiilarinen matkustaja ottaa lennoille aina omat eväät. Euroopan sisäisen lennon pärjää vielä jotenkuten proteiinipatukalla, mutta Atlantin yli lentoa ei.
Mun eväskassi koostuu näistä:
Tonnikalaa, kananmunaa, kirsikkatomaattia, porkkanaa, selleriä, paprikaa, Koskenlaskija-juustoa, kaura-minihiilarileipää ja proteiinipatukoita.
Muistan kun joskus aiemmassa blogijutussa kerroin ottavani usein lentokone-evääksi tonnikalaa, joku älähti että "Eihän lentokoneeseen saa ottaa kalaa, kun joku voi olla allerginen". Esimerkiksi Norwegianin itse tarjoamissa aterioissa on vaihtoehtona kala. Kalaevään mukaanottaminen ei siis ole kiellettyä. Jäin nimittäin tuon aiemman kommentin jälkeen huolestuneena miettimään, että olenko oikeasti tietämättäni tuonut koneeseen kiellettyä ruokaa, mutta niin ei sitten olekaan.
Leipä ei tunnetusti kuulu säännöllisesti syömääni ruokaan, edes näinä minihiilari-versioina, mutta eipä sitä käy kieltäminen että eväänä leipä toimii älyttömän hyvin. Siemennäkkärikään kun ei ole reissuystävällistä ruokaa (murenee reppuun saman tien), tartun evästilanteissa mielelläni näihin kaupan valmiisiin vhh-leipiin.
Hienoa että nyt vhh-trendin laskettua muutama vähähiilihydraattinen leipätarjokas on kuitenkin säilynyt kaupoissa, toivon että ne eivät koskaan katoa. Ja nythän on tullut niitä uusia vatsaystävällisempiä leipiäkin, eivät vhh:ta mutta muuten viljalaadun kannalta vatsaystävällisemmiksi kehitettyjä. Minusta on hyvä juttu että tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja, vaikka kaupoista tuntuukin etenkin rahka- ja jogurttituotteiden kohdalla kohta loppuvan hyllymetrit... ^_^
Minulla kulkee reissussa aina mukana vakiosetti siveltimiä. Ainoastaan meikkipohjasivellin vaihtuu sen mukaan, onko mukana mineraalipohja vai nestemäinen meikkivoide.
Kotona meikkipöydällä on telineellinen kaiken maailman siveltimiä joita käytän vähän eri tarkoituksiin (ja osaa en ollenkaan). Matkalle valitsen yleiskäyttöisimmät siveltimet ja kasvosiveltimistä vähiten tilaa vievät.
Otin nämä kuvat Lumene-kiertueella. Sama setti lähtee mukaan myös Jenkkeihin.
Vakiosetti.
Siveltimet kulkevat tällaisessa Bed Headin vanhassa sivellinkotelossa. Tigillähän ei enää meikkituotteita taida ollakaan.... värikosmetiikkakokeilu jäi lyhytaikaiseksi.
Silmämeikkiin MACin eeppinen #239 on ihan must. Yksikin kyllä riittäisi mutta käytän toista vaaleampiin, toista tummempiin sävyihin. Tämä on todellakin se ainoa sivellin jota suosittelen kaikille jos joku halua ostaa vain yhden ainoan silmämeikkisiveltimen.
Pienikärkinen rajaussivellin on Kicksistä, sitä käytän luomivärirajauksiin.
H&M:n synteettinen sivellin on peiteaineelle, se on tämän hetken ykkössuositukseni kun joku kysyy hyvää peiteainesivellintä. Ihan älyttömän hyvä; juuri sopiva napakkuus ja koko silmänalusille. En pidä liian löysistä peiteainesiveltimistä, napakkuus on tärkeä ominaisuus.
Urban Decayn niinikään synteettinen sivellin on suosikkini voidemaisten luomivärien levitykseen. Puuterimaisiin käytän mieluummin aitokarvaista. UD:n sivellin toimisi muotonsa, materiaalinsa ja napakkuutensa puolesta myös peiteainesiveltimenä
(Arkistokuva meikkipöydältäni)
Kasvomeikissä käytän kolmea sivellintä: meikkipohjaan, poskipunaan ja korostukseen.
Nyt mukana kulkee BB-voidesivellin kabukin sijaan, kun käytän nestemäistä meikkipohjaa (Natural Coden CC-voide). Kicksin pyöreäpäinen BB-voidesivellin on suosikkini BB- ja CC-voiteiden levitykseen, ja se toimii hyvin useimpien meikkivoiteidenkin kanssa.
Poskipunasiveltimenä matkakäytössä on ollut jo vuosia Ecotoolsin lyhytvartinen, viisto poskipunasivellin (kuvassa etummaisena).
Korostuksiin käytän Bare Mineralsin minikokoista Flawless Face -sivellintä. Ihan täydellinen kokonsa puolesta.
.
Montako sivellintä teillä kulkee matkoilla?
