Ponihiukset pakenevat. Nopeammin kuin odotin.
Olisihan tämän tietysti voinut arvata, kun hiukseni kampaajan mukaan hylkivät suoraväriä poikkeuksellisen voimakkaasti. Pastelli- ja shokkivärit vaativat todella omistautunutta ylläpitoa etteivät valu heti viemäristä, ja niihin täytyy lisätä väriä käytännössä jokaisen pesun yhteydessä. Ilmeisesti minun hiusteni tapauksessa ne täytyisi kokonaisuudessaan värjätä joka viikko.
Värjäyksestä on huomenna kaksi viikkoa ja väri haalistuu silmissä ylläpitotoimenpiteistä huolimatta.
Olen sekoittanut hoitoaineeseen kasvavalla pitoisuudella liilaa suoraväriä ja viimeksi levitin Sinin neuvon mukaan suoraväri-hoitoainekombon kuivaan tukkaan ennen shampoopesua, jolloin värin pitäisi tarttua voimakkaammin kuin kosteaan hiukseen.
Ei auta tähän hiuslaatuun. Tyvi on jo sen näköinen kuin se ei olisi koskaan liilaa nähnytkään ja latvat ovat platinaisen harmaat. Niinkuin Sini sanoikin, väri haalistuu muuttuen hopeaiseksi.
Fudgen hopeashampoo on korostanut hiusten sinisempiä osioita ja saanut etenkin ohimoalueen vauvahaituvat sinertymään. Nyt mun hiukset on ihan raidalliset.
Ja ei siinä mitään, jos hiukset pysyisivät tämän näköisinä niin se olisi kiva juttu.
Nämä ovat haalistuneisuudestaan huolimatta ihan makeat näin raidoitettuina.
(Mutta kuvissa väri näyttää jostain syystä tuplasti kirkkaammalta ja voimakkaammalta kuin livenä. Postauksen kuvitus ei siis anna ihan todenmukaista kuvaa värin tilanteesta.)
Mutta silmäilen huolissani mukaan ottamani Herman's-suoravärin määrää ja tiedän, ettei se riitä mihinkään. Matkustan käsimatkatavaralla enkä saanut mahdutettua litran pussiin muun kosmetiikan lisäksi kuin yhden Lily Lolo -purkillisen verran suoraväriä.
Hiuslaatuni on sellainen, ettei useimmilla toimiva suoravärin sekoitus hoitoaineeseen riitä ylläpitoon. Kun kuivaan tukkaankin laitettu suoraväri-hoitoainesekoitus toi hyvin miedon tuloksen, on todettavissa, että mun tukkaan täytyisi laittaa joka pesun yhteydessä pelkkää suoraväriä yksinään jotta ylläpito onnistuisi. Ja mieluiten kuivaan tukkaan. Tämä tuleekin sitten aika arvokkaaksi... Arvelen, että yksi Herman's-purkki kuivaan tukkaan levitettynä riittää ehkä kolmeen kertaan.
Poniudestaan saa siis maksaa :)
En ehkä tullut väriprojektiin lähtiessäni ajatelleeksi, kuinka paljon vaivannäköä pastellitukan ylläpito todella vaatii. Jokainen pesukerta muuttui värjäyskerraksi. Mutta kyllä tämä on sen arvoinen <3 Olen edelleenkin pelkkää hymyä joka kerta kun katso peiliin. :) Enkä voi käsittää miksi odotin näin kauan.
Täytyy Suomeen palattua etsiä joku mahdollisimman kustannustehokas liila suoraväri. Yritin jo Ateenasta etsiä liilaa suoraväriä tai edes naamiota mutta en löytänyt. Saan siis varmastikin hyvästellä ponitukan tällä matkalla... Voin pitää kuvapäiväkirjaa hiusten haalistumistahdista. Nyyh. Erilainen matkamuisto.
(Oletteko muut shokki/pastellihiuksiset muuten laskeneet, paljonko teillä menee rahaa värin ylläpitoon...? Montako purkkia suoraväriä teillä menee vaikka puolessa vuodessa..?)
Tuo tyvi on kyllä todella mystinen... Se vaalennettiin ihan platinablondiksi ennen violettia värjäystä, ja tuloksena oli tuollainen maantien harmaa, melkein rusehtava.
*
P.S.
Ateena on nyt jäänyt taakse ja hyppäsin eilen paattiin Lavrion satamassa.
Saari numero 37: Kea.
Söin tänään matkan ensimmäisen munakoisoruokani.
My food heaven.
Rakastan munakoisoa. Nimenomaan kreikkalaisen keittiön munakoisoa.
Munakoiso on Kreikassa yksi yleisimmistä kasvisruokien raaka-aineista ja sitä tarjotaan perinteisesti pitkään haudutettuna fetan, sipulin ja tomaatin kanssa. Joskus mausteena on myös minttua, erityinen suosikkini :)
Tämän ruoan taikasanoja ovat oliiviöljy ja pitkä, lempeä haudutus. Munakoiso suunnilleen hukutetaan oliiviöljyyn ja laitetaan muhimaan tunneiksi uuniin. Tuloksena hajoavan pehmeä, suuhun kirjaimellisesti sulava makean aromaattinen munakoiso jota ei meinaa tunnistaa samaksi kasvikseksi jota meillä päin tarjoillaan. Mikään kaloriniukka ruoka tämä ei todellakaan ole vaikka kasvisruokia yleensä ajatellaan kevyinä :) En tohdi edes veikata kuinka paljon oliiviöljyä yksi munakoiso imee tuntien haudutuksen aikana.
Feta on yleisin munakoison kaverina käytetty juusto mutta ravintoloilla on omia variaatioitaan, etenkin saarilla joissa käytetään paljon paikallisia juustoja ja annoksissa näkee niin kypsytettyä, kovaa gravieraa kuin pehmeitä tuorejuustojakin. Zakynthoksella söin yhden elämäni parhaista munakoisoruoista - koiso tarjoiltiin peräti kolmen eri juuston kanssa. Annos taisikin melkein olla juustoa kera munakoison ^_^
Kuvasin viime syksynä jokaisen reissun aikana syömäni munakoisoannoksen. Tässä ne ovat.
Kauniista, harkitummista annoksista konstailemattomaan kotiruokatyyliin.
Kefalonialla.
Lefkadalla.
Ateenassa.
Zakynthoksella.
Lefkadalla.
Ateenassa.
Kefalonialla.
Ateenassa.
Ithakalla.
Ja tässä vielä tämänpäiväinen. Nautittu Exarchian Rozalia-tavernassa. Hajoamispisteeseen kypsennetty mössö ei ulkonäöllä koreile mutta vie syöjänsä euforiaan.
Tämä ruoka on kuin horiatiki-salaatti; klassikko johon ei väsy koskaan. Muutamat yksinkertaiset raaka-aineet luovat täydellisen makuharmonian. Tämä on ruokaa, josta haaveilen Suomessa.
Ja nyt sitä taas saa seuraavat viisi viikkoa <3
Katsotaan mihin munakoisoannoslukuun pääsen tänä vuonna :)
Matkakertomus Karkkipäivän lukijamatkalta #2, olkaa hyvä :)
Matkaan lähdettiin perjantai-iltana 2.9. Helsingin Länsisatamasta.
Runsas 20-päinen joukkomme kokoontui matkan järjestäneen Pohjolan Matkan tiskillä ja allekirjoittanut koki liikuttunutta reunion-fiilistä bongatessaan osallistujien joukosta edelliseltä reissulta tuttuja naamoja.
Tunnelma oli heti iloinen ja välitön ja tuntui siltä kuin jo ennestään tuttu kaveriporukka olisi lähdössä reissuun. :)
Laivalla meillä oli rento ja epämuodollinen tervetulotilaisuus.
Kilistimme lasin kuohuvaa ja otimme pienen esittelykierroksen – Oulu veti jälleen pisteet kauimpaa tulevien kotipaikkana. :)
Saimme kuulla syksyn suosituimmista tuoksu-uutuuksista laivan tax free –henkilökunnan esittelemänä ja Carolina Herreran Good Girl –tuoksun makea korkkari-pullo kirvoitti ihastuneita kommentteja. Ja eipä tuo hullummalta myöskään tuoksunut :) Makeaa iltatuoksuosastoa.
Ilta kului tax free –haahuilun ja osalla buffet-ruokailun merkeissä. Pohjolan Matkan Piia oli kenties joukon onnellisin shoppailija kotiuttaessaan himoitsemansa Hermesin Raparperi-tuoksun melkein puolet halvemmalla kuin mitä tuoksusta saa maksaa maissa. :)
Illallisen päätteeksi muutama ryhmästä oli jo ideoinut uudenlaisen teeman seuraavalle lukijamatkalle; lautapelimatka. Mennään Helsinki-Tukholma-risteilylle ja istutaan koko aika pelaamassa klassikkopelejä Aliaksesta Afrikan Tähteen ja Cluedosta Muuttuvaan Labyrinttiin. Kuka lähtee? :D
Osalla ilta jatkui aamun pikkutunneille ja aamiaisella saimme kuulla raporttia mm. odottamattomista perheenjäsenistä laivan yökerhossa ja rattoisista sviittijatkoista. Toiset meistä menivät kiltisti nukkumaan ennen puoltayötä. ;) Nimimerkillä "ei vanha enää jaksa :D"
Koko kööri selvisi eri pituisiksi jääneistä unista huolimatta lauantaiaamuna bussiimme joka starttasi kohti Riikaa kello 9.
Matkan aikana saimme kuulla paikallisoppaaltamme Tiiulta Viron ja Latvian nähtävyyksistä ja historiasta. Pärnun tauolla tuli koettua aivan ilmiömäisen hidas ruokakaupan kassasysteemi, ja itse jo mietin vietänkö koko iltapäivän jonottamassa 7 euron ostoksiani. Rimin kassahenkilökunnan voisi lähettää kurssille meidän Prismaan tai Cittariin…
Pienestä tauon venähdyksestä huolimatta saavuimme Riikaan ja pääkohteeseemme Mádaran tehtaalle minuutilleen aikataulun mukaan.
Portilla meidät toivotti tervetulleeksi Mádaran perustaja, aina yhtä sädehtivä Lotte Tisenkopfa-Iltnere. Edellisen vierailuni jälkeen Mádaran tehdas on muuttanut uusiin tiloihin ja muuton myötä tehtaasta haluttiin tehdä vierailuystävällinen kohde. Ei sillä etteikö edelliseenkin tehtaaseen olisi otettu vastaan vierailijoita, mutta ei varsinaisesti ryhmiä.
Lotte kertoi, että uusia tiloja suunnitellessa tehtaasta ja tuotantoprosessista haluttiin tehdä ns. läpinäkyvä ja luoda tehdaskierroksesta informatiivinen, suunniteltu kokonaisuus joka mahdollistuu suuremmillekin ryhmille.
Muutto on niin tuore että tilojen viimeistely on osittain vielä kesken, ja saimmekin kunnian olla ihkaensimmäinen tehtaalla vieraileva ryhmä. :)
Ohjelma alkoi Loten vetämällä luennollisella workshopilla, jossa saimme kuulla (luonnon)kosmetiikan kosteuttavista ainesosista. Laitoin ’luonnon’-sanan sulkuihin, sillä samoja ainesosia käytetään myös normikosmetiikassa.
Lotte oli valinnut luupin alle 10 tehokkainta kosteuttajaa joista saimmekin todella intensiivisen infopaketin.
Top 10 kosteuttavat ainesosat Mádaran mukaan:
1 Kauraöljy
2 Koivunmahla
3 Lakansiemenöljy ja -uute
4 Pioninjuuriuute
5 Nokkosuute
6 Pihlajanmarjauute
7 Hyaluronihappo
8 Sodium PCA
9 Betaiini
10 Luonnolliset vitamiinit kuten E- ja C-vitamiini
Pioniuute jäi mieleeni L’Orealin maaliskuisesta Skin Summit –seminaarista. Ko. ainesosa ei ole aiemmin mitenkään kristallisoitunut minulle kosteuttajan ominaisuudessa, aina oppii uutta. Kauraöljyn sijoituskin yllätti, se ei ole ihan niitä eniten käytettyjä kasviöljyjä.
Loten oma suosikkiainesosa on Time Miracle –linjasta tuttu koivunmahla, josta neito innostui puhumaan niin perusteellisesti että aikatauluvastaava Davis tuli hymyillen ovelle rannekelloaan naputellen. Pystyin kyllä niin samaistumaan Loten intoon ja tunteeseen kun joku aihe saa niin liekkeihin että juttua vain tulee ja tulee. ^_^ Jos minulta esim. kysyy Kreikasta niin tulos on sama ja on syytä varautua pitkään puhetulvaan. :D
Saimme tutustua esiteltyihin ainesosiin myös fyysisesti.
Jokainen esitelty aktiiviainesosa kiersi ryhmän läpi nuuskuteltavana ja iholle testattavana.
Kämmenet, käsivarret ja osalla ilmeisesti jo sääretkin alkoivat olla aika täynnä erilaisia tököttejä workshopin päätteeksi...! ^_^
Ennen tehdaskierrosta meillä oli välipala- ja kahvitauko.
Toiset herkuttelivat voileivillä, allekirjoittaneen masu täyttyi älyttömän hyvällä, tummalla luomukahvilla.
Pääsin tauon aikana käymään myös Loten työhuoneessa. Tämän luonnonvalossa kylpevän pöydän ääressä Lotte arvioi tuotteiden visuaalista ulkonäköä ja käy läpi ehdotettuja prototyyppejä ja uuden tuotelinjan ensimmäisiä tehdaskappaleita. ”Hyvä, luonnollinen valo on tässä hommassa todella tärkeää”, Lotte sanoi.
Ruokatauon jälkeen ohjelma jatkui tuotantotilavierailulla. Täällä kaikki ei ole vielä muuton jäljiltä valmista, mutta saimme nähdä ainesosavaraston ja valmistuslinjan, jossa oltiin parhaillaan purkittamassa kasvovettä.
Lotte kysyi, osaako kukaan arvata minkä ikäistä on kaikkein vanhin Mádaran käyttämistä ainesosista. Minä tiesin vastauksen heti! (Kosmetiikkapinko... ^_^ nojoo, mulle oli jäänyt tämä hyvin mieleen edelliseltä vierailulta). Vastaus on Detox-naamiossa käytetty savi joka on tuhansia vuosia vanhaa.
Hinnaltaan kaikkein arvokkaimmat Mádaran käyttämät ainesosat ovat ruusuöljy ja hyaluronihappo. Kumpaakin on toki saatavilla eri laatuisina mutta parhaat ovat todella huikeissa hinnoissa.
Vierailu päättyi tehtaanmyymälään jossa ryhmä poimi mukaansa monet kosmetiikkaherkut.
Lotte kertoi minulle tulevista Mádara-uutuuksista joista mielenkiintoisin on poikkeuksellisen tarkalle ikähaarukalle formuloitu tuotelinja. Tuotteiden sisältämät aktiiviainesosat kuulema toimivat optimaalisesti vain tietyn ikäisellä iholla (jotain 30-40-vuoden välillä, en muista tarkkoja lukuja.) Kun ainesosilla oli hoidettu muun ikäistä ihoa, ei juuri saatu tuloksia. Hmmmm…! Kuulostaa todella erikoiselta. No, minäkin kuulun tuon uutuuslinjan kohderyhmään ja olen varmaankin testattuani viisaampi. :)
.
Illalla meitä lähti vielä 15 hengen porukka yhteiselle illalliselle Riian keskustaan. Yhdellä matkalaisista oli tuona päivänä synttärit ja illan alkajaisiksi hänelle kajautettiinkin ryhmän toimesta onnittelulaulu. :)
Illan puheenaiheet olivat odotetusti kosmetiikkapainotteisia, mutta myös pääruokien suolattomuus ja kokoerot puhuttivat hyvän tovin…. ;D
Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa Riian kaupunkikierros oppaamme Tiiun johdolla.
Kolmituntisen bussi- ja kävelykierroksen jälkeen kuulosti siltä, että moni olisi enemmän kuin mielellään jäänyt kuvankauniiseen Riikaan vielä pidemmäksi aikaa.
Riian hurmaava keskiaikainen keskusta houkuttelee tutkimusretkille mukulakivisille kaduilleen, jokaisen kulman takaa paljastuu aina vain uusia, kuvauksellisia rakennuksia ja aukioita.
Joku ryhmästä kuvaili Riikaa samoin sanoin kuin itse kaksi vuotta sitten ensivierailullani; tunnelma on hyvin itäeurooppalainen. (Latvia ja muut Baltian maat puhuvat itsestään mielellään pohjoiseurooppalaisina maina...) Käytin viimeksi paremman puutteessa sanaa "neuvostoliittomainen". Julkisten rakennusten ja muistomerkkkien monumentaalinen tyyli tuo mieleen Moskovan ja Pietarin, ja ihmisten olemuksessa on jotain tyystin erilaista kuin Keski-Euroopassa tai Pohjoismaissa. Riiassa on jotain jännän eksoottista hyvin länsimaistuneeseen Tallinnaan verrattuna... Pidän siitä. :)
Ja kun ollaan kauneuspainotteisessa blogissa, kuuluu asiaan tietysti laittaa vähän kuvia matkalaisten kosmetiikkaostoksista :) Mukana myös ihanan tuoksuinen soijavahakynttilä ^_^
Lusan säkissä taisi olla ainakin kilo kosmetiikkaa :)
Omat ostokseni? Raejuustoa ja skyriä :D Jep, en ostanut muuta kuin ruokaa koko matkan aikana ^_^
Jätimme aurinkoiselle Riialle hyvästit ja lastauduimme bussiin joka vei meidät takaisin Tallinnaan.
Innokkaimmat kosmeshoppailijat ehtivät vielä kipaista Tallinnan Kaubamajaan kahmimaan viimeiset kosmetiikkatuliaiset ennen kuin laiva irtosi kohti Helsinkiä :)
*
Suuret kiitokset Pohjolan Matkalle, erityisesti Piia Rädylle, onnistuneista ja sujuvasti hoidetuista matkajärjestelyistä sekä The Natural Goods Companylle ja Mádaralle kiinnostavasta vierailuohjelmasta. :)
Suurimmat kiitokset tietysti ihanille lukijoille jotka tulitte mukaan ja teitte tämän matkan. :) <3
Katsotaan mitä seuraavaksi keksittäisiin. :) Ei ehkä kuitenkaan sitä lautapeliristeilyä..! ^_^
