Korppujalat? Halkeilevat kantapäät?
Nyt olisi tilaisuus päästä fiksaamaan jalat kesäkuntoon kotimaisen Lemon Juice & Glycerinen tuotteilla.
Olen mukana Lemon Juice & Glycerinen Kesävarpaat-kampanjassa, jossa testataan sarjan jalkavoidetta, kantapäiden hoitovoidetta ja uutuustuotetta jalkakuorintaa. Kauneus & Terveys -lehti kokoaa kampanjan tiimoilta testiryhmän, johon kuka tahansa teistäkin voi hakea mukaan.
Testiryhmään valitaan yhteensä noin sata henkilöä ja mukaan voit hakea täältä.
Olen itse osa testiryhmää bloggaajan ominaisuudessa.
Testituotteista tehokas kantapäiden hoitovoide onkin minulle jo ennalta tuttu, tutustuin siihen viime kesänä Livboxin kautta ja ihastuin.
Olen kantapäävoiteiden heavy user -tyyppiä, näitä kuluu useampi tuubi vuodessa. Lemon Juice & Glycerine -kantapäävoide sisältää 20% karbamidia, ja juuri tuo on se "taika-ainesosa" jota tarvitsen jotta herkästi halkeileva kantapäiden iho pysyy kunnossa. Karbamidi eli urea on luonnollinen, erittäin tehokas kosteudensitoja ja suurempina pitoisuuksina myös keratolyytti eli ihoa kuoriva ainesosa; se liuottaa paksua, parkkiintunutta ihoa.
Ilman karbamidia sisältävää voidetta kantapääni halkeilevat jatkuvasti, niiden kunto on täysin riippuvainen hoitovoiteista. Myös päkiäni ovat kovat ja "sarvikuononnahkaiset". Säännöllinen karbamidipitoisen voiteen käyttö hillitsee ihon paksua sarveistumista ja vähentää raspauksen tarvetta.
Ja kyllä, karbamidivoidetta on täällä Kreikassakin mukana pienessä purkissa. :) En enää koskaan halua kokea sitä mihin kuntoon jalkaressuni päätyivät vuoden 2013 Kreikan reissulla jolloin laiminlöin jalkojen rasvauksen...
Muut Lemon Juice & Glycerine Kesävarpaat (tai mun kohdalla varmaan kesäkantapäät, hihi) -kampanjan tuotteet ovat hoitava jalkavoide joka sisältää 15% sheavoita sekä sarjan uutuustuote, vaahtoava jalkakuorinta. Kuorivina ainesosina tuotteessa on luomuriisirakeita ja laavakiveä. Tarkat tuotetiedot löytyvät täältä.
Lemon Juice & Glycerine -testiryhmän tulokset julkistetaan kauneusjaterveys.fi-sivulla toukokuun lopussa. Palaan asiaan tuolloin ja kerron omat kokemukseni tuotteista. :) Kantapäävoidetta pystyn suosittelemaan mitä lämpimimmin jo nyt ;)
Jos innostuit testausmahdollisuudesta, ei muuta kuin kipin kapin täyttämään ilmoittautumislomake täällä. Ilmoittautua voi 12.4. saakka.
...miten vaikeaa voikaan olla saada ateenalaisista matkatoimistoista tietoa manner-Kreikan kohteista ja eri kylien välisistä liikenneyhteyksistä jos haluaakin reissata sisämaahan saarten sijaan.
...montako viipaletta gravieraa aion vielä syödä tänä iltana (aika monta on jo mennyt...).
Tämän talon vieressä sijaitsee kahden Michelin-tähden ravintola Funky Gourmet...
...miten Airbnb-isäntäni jaksaa vieraidensa erilaisia vuorokausirytmejä ja miten hän voi elää niin askeettisesti kuin asunto antaa ymmärtää... (minut siirrettiin tänään ylibuukkauksen vuoksi isännän omaan huoneeseen ja huoneen tavarat ovat: sänky, pikkuinen pöytä ja vaaterekki jossa roikkuu 9 puseroa... Isäntä itse nukkuu sohvalla.)
...että minun on pakko ostaa latvaseerumia koska en ottanut sellaista mukaan ja hiusten pituudet muistuttavat huovutettua hattaraa.
...että minulla on huolia joita ilman voisin mieluusti olla.
...että paikallisilla ystävillänikin on huolia joita ilman he mieluummin olisivat.
...että tunnen ikävää ja haikeutta joita Kreikan keväinen aurinko ei pysty sulattamaan.
...että pääsen ylihuomenna saarelle jolla on tiedossa lämpimiä jälleennäkemisiä ja ohjelmaa jolle olen asettanut suuret odotukset.
...että en tälläkään kertaa päässyt toteuttamaan haavettani syödä Funky Gourmet -ravintolassa. Ehkä toisessa elämässä..?
Minä ja Kreikka juhlimme viime vuonna 20-vuotistuttavuuttamme. Tein ensimmäisen matkani Kreikkaan elokuussa 1996, kohteena Korfun saari, ja Ateenassa vierailin seuraavan vuoden kesänä. Korfulla käytyäni se oli menoa, Kreikkahyttynen oli purrut ja kunnolla. Siitä saakka olen vieraillut maassa melkein joka vuosi.
Kokosin ennen reissuun lähtöä muutamia vanhoja kuvia ensimmäisiltä Kreikan matkoiltani. Tässä pieni aikamatka 20 vuoden taa.
Sanni ja Ateena kauan sitten.
Taustalla Lykavittoksen kukkula.
Tässä sama maisema vuodelta 2015. <3
Tein ensimmäiset Kreikan matkani yhdessä sisareni kanssa joka on minua neljä vuotta nuorempi. Minä olin Korfun matkalla 17, sisareni 13. Oltiin me aikamoinen parivaljakko... Matkaoppaat ihmettelivät miten kaksi näin "penskaa" on päästetty kaksistaan matkalle... ^_^
Kuvista voi ihailla sen ajan lievästi sanottuna väljää t-paita-muotia... :)
Nuo vuosien 1996 ja 1997 matkat ovat muuten niitä harvoja kertoja, kun olen ollut Kreikassa kesällä. Kuumuus oli jotain lähes sietämätöntä, esimerkiksi Korfulla muistan kuinka iho oli kaksi viikkoa non-stop tahmea ja öisin oli vaikea saada unta kun keho ja lakanat kylpivät hiessä... Halvin mahdollinen hotelli kun oli buukattu, ei meillä tietenkään ollut ilmastointia. Eikä varaa edes pieneen tuulettimeen jonka olisi voinut vuokrata respasta.
Siskolla ja minullahan loppui matkan aikana rahatkin kesken ja äiti joutui lähettämään meille lisää kassaa Fritidresorin (jonka matkalla olimme) toimiston tilin kautta... ^_^ Eihän tuon ikäisillä ole luottokortteja. Muistan kuinka oppaat olivat jotenkin tosi äkäisiä kun joutuivat tällaisen rahajutun järjestämään. Kasvoilta suunnilleen näki että "voi h*lkkarin pennut"... :D
Olin nuorena tosi vakavanaamainen enkä juuri koskaan hymyillyt kuvissa.
Tässä kuvassa ilmeisesti hymyilyttää tuo takana rentoileva setä...
...tsekatkaa käsivarren rusketusraja...! ^_^
En ole enää vuosiin ruskettunut yhtä syvästi kuin nuorempana, mutta toisaalta ihonsävyni on pysyvästi muuttunut tummemmaksi niin että näytän siltä kuin minulla olisi talvellakin ihan kevyt päivetys iholla.
Kuvateksti albumissa kertoi koiran nimen olleen Spiros. :)
Tykkäsin kovasti patikoinnista jo nuorena. Tässä olimme haikkailemassa jossain Korfun luontopolulla.
Huvittaa muuten, kun nuo kuvassa näkyvät kengät ovat näemmä tehneet paluun... Ihan nauratti kun bongasin niitä Sokoksen kenkäosaston kevään uutuksista. So 90's, voi jälleen todeta. Rakastin noita popoja ja kutsuin niitä pohjan muodon perusteella traktorikengiksi. Niiden syviin uurteisiin jäi aina ihan älyttömästi pieniä kiviä. :)
Näitä vakavailmeisiä kuvia katsoessa ehkä ymmärtää, mistä otsaani koristavat "huolirypyt" ovat peräisin. Olen perusilmeeltäni käytännössä "mököttänyt" puolet elämästäni, ei ihme että otsa oli jo parikymppisenä pysyvästi rutussa. :P
...mites nuo mun hirmukynnet muuten..! ;) Nuo olivat niitä vuosia jolloin kippurakynteni olivat pisimmillään...
Nykyään hymyilen kuvissa melkein aina, mutta siitä tuli minulle luontevaa oikeastaan vasta 3-kymppisenä.
Olen monesti miettinyt, että en uskaltanut hymyillä koska minulla oli niin valtavasti epävarmuuksia. Hymy yhdistyy usein itsevarmuuteen, ja minä olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma.
Tässä hymyilen eilen ystäväni Mariannan kanssa Stavros Niarchoksen puistossa Ateenassa.
.
Ateena 3.4.2017: 
Kreikkalaista jogurttia, hortaa ja horiatikia on jo nautiskeltu, tänään on varmasti munakoison aika :)
