* Sis. mainoslinkkejä
...ja minä kun olin päättänyt, etten enää kirjoittaisi arvosteluja (etenkään luonnonkosmetiikan) deodoranteista... ^_^ :P
Syy tähän: minulle deodorantin tai paremminkin antiperspirantin pääasiallinen syy on kainaloiden kostumisen hillitseminen, ei niinkään hienhajun neutralointi, sillä useimpina päivinä hikeni ei haise millekään (ja välillä saatan olla pitkään käyttämättä dödöä lainkaan, kunnes sattuu näitä :P).
Olin siinä uskossa, ettei kuivana pitäviä deodorantteja olekaan, sillä vain antiperspiranteissa käytetään hien eritystä hillitseviä alumiiniyhdisteitä. Mutta onhan niitä..! Haa! Taas tietoni yhdellä kosmetiikan alueella osoitettiin huonosti päivitetyksi ^_^
Kiitos lukijaehdotuksen testata Schmidt's -luomudödöä, olen nyt vihkiytynyt uudenlaisten - tai siis minulle uudenlaisten alumiinittomien deodoranttien maailmaan: luomudeodoranttien, jotka lupaavat myös pitää kuivana. Alumiini on edelleen käsittääkseni ainoa ainesosa joka tukkii hikitiehyet ja vain alumiiniyhdisteitä sisältäviä dödöjä saa kutsua antiperspiranteiksi, mutta luonnondeodoranteissa kosteuden hillitsemiseen käytetään jauheita kuten maissitärkkelystä ja arrowjuurijauhetta. Tämäntyyppiset deodorantit ovat kiinteitä stickejä tai voidemaisia salvoja - ja nyt voin vain todeta hämmästyneenä, miten kokonainen tällainen kategoria deodorantteja on jäänyt minulta pimentoon?
Kaikki stickit ja salvat eivät lupaa kuivia kainaloita, vain noiden absorboivien jauheiden teknologiaa käyttävät, mutta miten ihmeessä näitä ei markkinoida tämän näkyvämmin? Minullekin ollaan koko ajan lähettämässä testiin vain niitä perinteisiä nestemäisiä luomudödöjä jotka vain neutralisoivat tuoksua, mutta mikään taho ei ole markkinoinut meikäläiselle näitä (mielestäni) huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Outoa, - mutta suuret kiitokset siis lukijalle, joka täydensi aukkoni luonnonkosmetiikkasivistyksessä ehdottamalla Schmidt'sin testausta.
Lähtiessäni hakemaan Schmidtsiä löysin muitakin samaa teknologiaa käyttäviä kilpailijoita - Schmidt's on kuitenkin kuulema markkinoiden alkuperäinen ja muut tulivat perässä.
Ruohonjuuressa minulle kerrottiin, että Schmidt's on ollut myynnissä jo pari vuotta, ansaitsen siis todellakin potkun persauksilleni siitä että en ole jo ajat sitten tutustunut tähän vaihtoehtoon luonnollisten dödöjen maailmassa. Mutta nyt olen, ja kerron muillekin mattimyöhäisheränneille näiden ilosanomaa :)
Ostin testiin Schmidt'sin lisäksi Ben & Annan, Acorellen ja We Love The Planetin deodorantit.
purkki 7 € - 14,30 €, stick 15,90 € / 92 g
Kotimaa: USA
Jo jonkinlaisen kulttimaineen saavuttaneen Schmidt'sin suosio oli Ruohonjuuressa helposti todettavissa; hyllyt ammottivat tyhjyyttään ja suurin osa tuoksuvaihtoehdoista oli lopussa. Mikä oli harmi, sillä ihania tuoksuvaihtoehtoja on useita.
Schmidt'sin deodoranttia saa sekä stickinä että voiteena, kummassakin on samat vaikuttavat aineet mutta koostumus vain on erilainen. Koska jäljellä olevien stickien tuoksu ei miellyttänyt, otin hajusteettoman voidevariantin.
Kuva: Schmidt's
Schmidtsin deodorantissa kosteutta imevä ainesosa on arrowjuurijauhe, ruokasooda puolestaan vastaa hajujen neutraloinnista. Erittäin yksinkertainen ainesosaluettelo näyttää tältä: sheavoi, ruokasooda, arrowjuurijauhe, kookosrasva, e-vitamiini. Myös kookosrasva toimii tuoksuja neutraloivasti ja jotkuthan käyttävät yksinään sitä deodoranttina.
Voide on koostumukseltaan erittäin kuivaa, niin kuivaa että se on kuin jauhemaista, rakeista tahnaa. Sitä otetaan pakkauksen mukana tulevalla spaattelilla herneen kokoinen pallura per kainalo, notkistetaan ja lämmitetään hyppysissä ja hierotaan kainaloon. Voide ei missään vaiheessa tunnu iholla rasvaiselta vaikka siinä on shea- ja kookosrasvaa, vaan tuntuma on koko ajan kuiva. Voiteen kuivumista ei siis tarvitse odotella.
Rakeinen, jäykkä koostumus tuntuu aavistuksen hankalalta käyttää (minä haluaisin aina että kaikki toimisi mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla ^_^), mutta mömmö tosiaan toimii; Schmidt's pitää kainalot testineliköstä ehdottomasti kuivimpina. Myös hajupuoli testattiin useina urheilu/auringonottohikipäivinä siten, että toiseen kainaloon ei laitettu dödöä, ja puolueeton testihaistelija (äitini) sai nuuhkia kainaloitani. Schmidt's-puoli oli hajuton, toisella puolella oli kuulema "mahdollisesti aistittavissa jotain hien tapaista" ^_^
Voidemaisempi ja Schmidt'sin oman kuvauksen mukaan liukkaampi stick-versio on varmasti miellyttävämpi käyttää. Schmidtsiä myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *.
stick ja purkki 12,90 € / 60 g (purkkiversio ilmeisesti jäämässä pois)
Kotimaa: Saksa
Ben & Anna -dödöt tulivat Ruohonjuuren myyjän mukaan markkinoille pian Schmidtsin vanavedessä, ja ne vaikuttavat niin ulkonäkönsä kuin ainesosiensa puolesta hyvin samankaltaisilta, sillä erolla että Benin ja Annan dödöissä on arrowjuurijauheen lisäksi myös maissitärkkelystä kosteutta kontrolloimassa.
Vaikka tuossa juuri ylistin Schmidtsiä tehokkuutensa puolesta, on Ben & Anna suosikkini! Stickin koostumus on erittäin miellyttävä ja se, mikä erityisesti hilasi saksalaispariskunnan voitolle on valitsemani tuoksu: Vanilla Orchid. (Ben & Anna ovat oikeasti pariskunta ^_^) Siis tämä on niiiiin ihanan tuoksuinen, voisin käyttää tätä parfyyminakin. Pehmeän makea, sensuelli vaniljan ja orkidean liitto. Gourmand-tyyppinen eli jälkiruokamainen mutta ei imelä vaan lempeä ja puuterinen. Niin herkullinen!
Sarjassa on muitakin ihanan kuuloisia tuoksuja; Indian Mandarine, Pink Grapefruit, Persian Lime, Nordic Timber (ahh, joku ihana puutuoksu..)... Ostin myös hajusteettoman version niille päiville kun käyttää muuta hajustetta, niin dödö ei ainakaan riitele hajuveden kanssa.
Stick levittyy helposti ja miellyttävästi; se ei ole liian kuiva eikä liian rasvainen. Pinta kuivuu puuteriseksi nopeasti.
Koska mikään näistä luonnollisista "wetness protection" -dödöistä ei tietenkään estä kainaloiden kostumista 100-prosenttisesti (niinkuin harvemmin tekee antiperspiranttikaan), on vaikea etenkin vähän hikoilevana arvioida, onko joku näistä lopulta huomattavasti tehokkaampi kuin toinen. Sanoisin kuitenkin, että Ben & Anna on teholtaan lähes Schmidtin luokkaa ellei yhtä hyvä.
Ben & Anna -deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *(jossa näköjään parhaillaan Ben & Annat tarjouksessa 9,90€).
11,95€ / 40 g
Kotimaa: Ranska
Acorellen tarjokas on seurueen kuivin kaveri. Stick on niin kuiva että se pitää kostuttaa ennen käyttöä jotta se liukuu iholla ollenkaan. En oikein pidä Acorellen ihotuntumasta edes kostutettuna, se on kova ja yksinkertaisesti epämiellyttävän tuntuinen.
Kosteutta hillitsevänä ainesaosana Balmissa on käytetty maissitärkkelystä ja hajunpoistosta vastaa muiden testattujen tapaan sooda. Hajusteettomassa stickissä tuoksuu miedosti ainesosista löytyvä kookos.
Ei-niin-miellyttävästä "käyttöliittymästään" huolimatta Acorellen soodadödö toimii hyvin ja pitää kainalot selvästi kuivempina kuin merkin nestemäiset dödöt joita myös olen kokeillut.
Acorellen Balm-deodoranttia myy mm. Ruohonjuuri ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *.
13,90€ / 48 g
Kotimaa: Hollanti
Kookosrasva- ja mehiläisvahapohjainen We Love'n deodorantti on nelikon rasvaisin ja jos tätä yliannostelee, jää kainaloon hieman rasvainen tunne. Maltillisella annostelulla pinta kuivuu kuitenkin ihan kiitettävästi, siitä pitää huolen tahnan sisältämä maissitärkkelys.
We Love The Planetin deo on testatuista ainoa, joka ei varsinaisesti lupaa eikä tuo markkinoinnissaan esiin "wetness protectionia" eli kuivana pitämistä. Koska siinä kuitenkin on käytetty tärkkelystä joka imee kosteutta, niputin sen samaan kategoriaan muiden kolmen kanssa. Ainakin tällä on potentiaalia pitää kainalot kuivempina kuin voidemaisella deolla ilman maissitärkkelystä.
Kuten Schmidtsillä ja Ben & Annalla, myös Planetilla on tarjolla useita ihania tuoksuvaihtoehtoja, esimerkiksi Mighty Mint viipyi pitkään kädessäni punnitessani sen ja lopulta valitsemani Original Orangen välillä. Orange on ihanan makea ja mehukas appelsiinin tuoksu ja sopivan mieto. Ben & Annan Vanilla Orchidin tavoin tätä on ollut aivan ihana käyttää jo pelkän tuoksunsa perusteella.
We Love The Planet ei pidä kainaloita yhtä kuivina kuin muut kolme, mitä saattoi koostumuksen puolesta odottaakin.
Vaikka hien tuoksu on juuri se osa-alue mihin minun on vaikein ottaa kantaa, koska se oikeasti haiseva "stressi/jännitysshiki" puskee päälle niin harvoin, niin kommentoinpa kuitenkin, että hien tuoksu ei ole tullut läpi koko kesänä (olen käyttänyt näitä deodorantteja kesäkuun alusta). - Paitsi muutamana hajutestipäivänä, jolloin tarkoituksella jätin toisen kainalon deodoroimatta ja kävin salilla.
We Love The Planetin deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly * ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *. (Hyvinvoinnilla ei muuten enää näytä olevan halvimmat hinnat niinkuin ennen, vaan näistäkin esitellyistä kaikki ovat halvempia muilla myyjillä.)
*
Kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, kuten jo tuolla alussakin ilmaisin, että nämä kiinteät, tärkkelys/arrowjuurijauheeseen pohjautuvat luonnonmukaiset deodorantit ovat selvästi parempia kuin nestemäiset luomudödöt. Suoraan sanottuna ihmettelen, miksi kukaan niitä nestemäisiä edes käyttää, kun näitä "anti-wetness"-varianttejakin löytyy. Useimmat kuitenkin toivovat deodorantin myös hillitsevän kainaloiden märkyyttä siinä missä ikäviä tuoksujakin.
Sannilta iso peukku näille! Sen voin sanoa että itse jään käyttämään näitä, varmaankin Schmidtsiä ja Ben & Annaa. Nyt ei ole enää mitään veruketta pitäytyä antiperspiranteissa. Eli vielä kerran kiitos lukijalle joka näistä vinkkasit :)
Viikko sitten olin yhdellä elämäni upeimmista vaellusreiteistä: Schynige Platte ja sen Panoramaweg. Kun laitoin alla olevan kuvan Instagramiin, sain toiveen kertoa miten tällaisiin maisemiin pääsee patikoimaan.
Tämän toiveen toteutan mielelläni :)
Koko Sveitsi on täynnään toinen toistaan upeampia vaelluskohteita, ja saat takuuvarmasti henkeäsalpaavia luontoelämyksiä valitsit minkä alueen tahansa. Schynige Platte sijaitsee Jungfraun alueella Bernin kantonin eteläosassa. Se on yksi maan vetovoimaisimpia kohteita niin vaellusreittiensä, kiipeilyn, Sveitsin tunnetuimpien vuorten (vuoristosiluettia hallitseva kolmikko Eiger, Mönch ja Jungfrau) kuin turkoosien järviensäkin puolesta.
Schynige Platte on kahden kilometrin korkeudessa sijaitseva tasanko, jolta lähtee maan kuvauksellisimpiin vaellusreitteihin kuuluva 15 kilometriä pitkä Faulhornweg.
Me emme kävelleet koko 15 kilometrin reittiä vaan noin neljänneksen ja käännyimme sitten takaisin, mutta jo tuo Panoramawegiksi nimetty pätkä oli niin huikea että ihan sydän läpättää vieläkin muistoista.
Valitsimme lyhyemmän Panoramawegin koska kello oli sen verran, että emme olisi enää ehtineet reitin toisessa päässä viimeiseen laaksoon vievään gondola-hissiin. Sveitsin korkeita, pidempiä vuoristoreittejä kulkiessa vaeltajan on hyvä tarkistaa reitin päätepisteen liikennevälineen (juna tai hissi) aikataulut ja arvioitava, ehtiikö hän varmasti viimeiseen paluuseen joka voi olla niinkin aikaisin kuin kello 16 tai 17. Jos viimeisen kyydin missaa, sitten on vain patikoitava alas toinen useiden tuntien reitti - ei välttämättä mieluinen vaihtoehto jos on jo kävellyt koko päivän ja jalat muusina ^_^
Schynige Plattelle pääsee historiallisella vuoristojunalla, osa kalustosta on 1800-luvun lopulta jolloin Schynige Platten rautatieyhteys avattiin. Sveitsiläiset ovat kyllä aika vekkuleita junailijoita ja vuorten valloittajia; minne vain vuoren huipulle on saanut vedettyä kiskot, sinne he ovat ne vetäneet.
Jungfraun alueella on myös Euroopan korkeimmalla sijaitseva juna-asema: Jungfraujoch häkellyttävässä 3454 metrin korkeudessa. Jungfraujochille vievä viimeinen pätkä kulkee Eiger-vuoren läpi; tunnelia kaivettiin 16 vuotta ja se avattiin 1912. Tuo junaelämys on jotain mikä täytyy kokea jos tänne saapuu, liput tosin ovat erittäin suolaiset; halvimmillaan korkeuksiin pääsee alkaen 120 € (aikuisen Good Morning Ticket aamun varhaisimmalla lähdöllä)....!
Eivät Schynige Plattelle vievän junareitin näkymätkään kyllä hullumpia ole, ja sinne pääsee huomattavasti halvemmalla. (Toki ylös voi myös patikoida, :)) Matka Wilderswilin asemalta Plattelle kestää vajaan tunnin ja sen aikana saa nauttia tällaisista maisemista:
Brienz-järvi säihkyy epätodellisen turkoosina
Ylhäällä avautuvat vertaansa vailla olevat näköalat järvien yli ja toisella puolella Grindelwaldin ja Lauterbrunnenin laaksoihin sekä Eigerille, Mönchille ja Jungfraulle.
Taru Sormusten Herrasta -maailmaa....
Toisella puolella Brienz-järveä kulkee samoissa korkeuksissa Hardergratin reitti (jonka merkkasin kuvaan), joka oli minulla ensin kiikarissa tällä matkalla.
20 km pituisena ja koko matkan paikoin hyvinkin kapeaa harjannetta kulkevana se on kuitenkin Faulhornwegiä vaativampi eikä reitin varrella ole mahdollisuutta keskeyttää ja palata laaksoon hissillä tai junalla. Päädyin siihen, että jätetään Hardergrat vielä seuraavaan kertaan. Minulle 15 km tällaisessa maastossa on jo lähellä maksimisuoritusta.
Näköalat yltävät myös Thun-järvelle. Thunin ja Brienzin järvet erottaa Interlakenin kaupunki, joka näkyy kuvan reunassa. Välimatkat Sveitsissä ovat lyhyet: Thun-järven päästä Brienzin päähän ajaa alle tunnissa.
Jos korkeudet eivät kiinnosta, Sveitsin järvet kuvauksellisine rantakylineen ja -kaupunkeineen ovat vähintään yhtä viehättävä kohde. Meidän tukikohtamme Spiezin kaupunki Thunin rannalla oli mitä ihastuttavin viiniviljelmien keskellä kohoava ja satulinnalla viimeistelty rauhallinen pikkukaupunki.
Vaellusreitit on Sveitsissä merkitty kolmella eri värikoodilla; keltainen on helppo ja kaikenkuntoisille, punavalkoinen on vuoristoreitti jolla on korkeuseroja ja paikoin hyvinkin ilmavia osuuksia (ei siis korkean paikan kammoisille), sinivalkoinen on vaativin high alpine route johon saattaa kuulua myös kiipeilyosuuksia.
Grindelwaldin laakso
Kuin vaeltaisi dinosauruksen selkää pitkin.... ^_^
Schynige Plattella on myös 600 eri alppikukkalajin puutarha. Jopa mies innostui kuvaamaan täällä kukkasia... :)
Schynige Platten historiallisen hotellin terassilla voi nauttia "after walkit" komeissa maisemissa.
Aijjai... Tänne on jo vähän ikävä. Sveitsi on vienyt sydämeni - sen osan minkä Kreikka on jättänyt jäljelle... :)
Kyllä maailmassa vain on huikeaa kauneutta.
En tiedä montaa asiaa jotka tekisivät minut yhtä onnelliseksi kuin saada olla ulkona luonnon keskellä ja nauttia kaikin aistein ympäröivästä maisemasta, äänistä, tuoksuista, auringosta iholla, tuulesta hiuksissa, välillä sadepisaroistakin, kivisistä poluista tai neulasten pehmentämästä maasta jalkojen alla.
Elämä on ihanaa. <3
[vimeo 228100420 w=640 h=1138]
Tämä kesä ei kyllä todellakaan ole säiden puolesta ollut aurinkovoiteiden huippusesonki, ja siksipä tämäkin arvonta on unohtunut.
Mutta olisikohan elokuussa vielä aurinkoa luvassa..?
Arvottavana kesäkuussa esittelemäni upeat ekosertifioidut Algamaris-aurinkovoiteet.
Näitä kaikkia on muutaman kerran testattu blogijuttua varten, mutta ovat käytännössä good as new. Olen saanut tuotteet toukokuussa joten tuoreitakin ovat ja koska UV-suodatin on mineraalipohjainen, näiden tehot eivät varmasti muutu miksikään ensi kesäänkään mennessä.
Huuda tästä itsellesi oivallinen luonnonkosmetiikan aurinkosuoja; tarjolla sävyllisenä ja ilman :) Voiteissa on sekä UVA- että UVB-suoja ja tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti.
Lisätietoa ja alkuperäisen Algamaris-esittelyni löydät täältä.
Arvottavana:
SK 50 aurinkovoide kasvoille
SK 30 aurinkovoide kasvoille
SK 30 aurinkovoidesuihke vartalolle ja kasvoille (mun suosikki!)
SK 30 sävytetty aurinkovoide kasvoille, sävy Light
SK 30 sävytetty aurinkovoide kasvoille, sävy Golden
Kasvoaurinkovoiteiden sävyt: Golden ja Light
.
Tuotteita arvotaan yksi per henkilö.
Osallistut arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, minkä Algamaris-aurinkotuotteen haluaisit voittaa.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 13. elokuuta kello 24.00 saakka.
*
P.S. Ihan kiitos tämän vuoden ei-niin-aurinkovoiteiden-testailuun kannustavan kesäsään, on suuri aurinkovoidevertailunikin jäänyt leijumaan luonnoksiin keskeneräisenä. Noo, jos se nyt ennen syksyn virallista alkua pääsee ulos, niin ehkäpä siitä on hyötyä syys- ja talvikauden lomamatkojen tai viimeistään ensi kesän aurinkovoidehankintoja tehdessä..? ^_^
