Tänään pääsin vihdoin ulos. Henkisesti ulos, ruumiini on ollut ulkona joka päivä. En enää kestänyt sisälläni kasvavaa Jeju-pettymyksen kasvattamaa myttyrää vaan päätin lähteä patikkareitille huonosta sääennusteesta huolimatta ja virallisia suosituksia vastaan.
Hemmetti nuo varoituksetkin. Olen niin väsynyt niihin ja säätiedotusten seuraamiseen. Joka päivä Jejulle saapumiseni jälkeen puhelin on herättänyt minut kukonlaulun aikaan hätätiedotteineen ja piipannut sen jälkeen kolme kertaa päivässä ilmoituksiaan, jotka epäilemättä liittyvät taifuuni-Talimiin, ja Accuweather on pelotellut myrskyllä, mutta mitä täällä on tapahtunut? Tuullut. Ja ollut pilvistä. Joo, koskaan ei voi tietää, ja mutta juuri Jejun kaltaisella saarella harmittaa extrapaljon laittaa aikaa hukkaan jättämällä se oikeasti kiinnostava ohjelma eli vaellusreitit syrjään varoitusten takia.
Sillä, pojat ja tytöt, täällä ei oikeasti ole mitään muuta pointtia kuin vaellus. Jejun muu "anti" on niin ikävystyttävää että jouduttuani kypsymään kolmatta vuorokautta katsellen saaren kaupunkeja ja turistiviihdykkeitä (lue: kuin todella köyhästi toteutettu Las Vegas satoine hulluine museoineen ja blingbling-hotelleineen, ilman sitä cooliutta joka tekee Vegasista Vegasin), totesin olevani pienimuotoisen matkamasennuksen vallassa.
En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Kirjoitin matkan alussa, että Korea-reissu antaa kenties aihetta itsetutkiskeluun ravinnon puitteissa, mutta ei riisi täällä kyllä aiheuta mitään kipuiluja. Jeju sen sijaan aiheuttaa. Olin eilen niin ahdistunut viettäessäni päivää Jungmunissa (Korean tunnetuimpia luksus-lomakyliä), että oikeasti jo hämmästyin tuntemuksiani. Oikeastiko itken täällä kun kaupungit on niin ankeita betoniryppäitä ja "viihde" yhtä kuin maantien varteen rakennettuja hassuja museoita seksiopastuksesta teddykarhuihin ja Kreikan mytologiaan? Kyllä, minä melkein itkin.
Taas saatoin vain ajatella; hemmetin hemmoteltu nulikka. Kyllä sulla on kaikkea. Kotona saat syödä mitä ruokaa haluat ja aiemmat reissukohteetkin on tarjonneet kaikkea ihanaa virikettä, inspiraatiota ja kauneutta. Nyt joudut pariksi päiväksi kurjaan paikkaan ja olet pakahtua tylsyyteen? Nainen, elämä on välillä myös tosi tylsää! Aina ei ole kaikkea jännää, kiinnostavaa ja mielekästä tekemistä.
Hemmoteltu kakara kuunteli toista ääntään mutta ravisti sen tiehensä. Ole hiljaa, minkä minä tälle voin. Halusin Jejulle päästäkseni kokemaan upeita vaellusreittejä, kyllä mulla on oikeus olla pettynyt.
Joo. Niin kai sitten.
Tämä osa reissusta on ollut tosi, tosi outo. Ei voi muuta sanoa.
Tänä aamuna en enää kestänyt. Puhelin vinkui taas kuudelta hätää ja Accuweather julisti myrskyn vaaraa, mutta ulkona näytti tavalliselta harmaalta päivältä. Olle-vaellusreittiverkoston virallinen sivu kehotti pidättäytymään patikoinnista. Kävelin turisti-infoon ja kysyin, mikä oli heidän näkemyksensä. Haalean maitomukillisen oloinen nainen vastasi, että myrsky on kaiketi jo menossa pois päin, mutta hän suosittelee pysymään Seogwipon lähireiteillä jotta pääsen tarvittaessa nopeasti päätielle ja siitä bussilla takaisin jos sää yllättäen pahenee.
Tämä riitti minulle. Ostin evääksi mustekalavartaan jonka pakkasin 10 vuotta mukanani kulkeneeseen Clas Ohlsonin eväsboksiin kera kasvisten ja mauttomien yksittäispakattujen picnic-juustojen ja lähdin matkaan Ollen reitille numero 7.
Se oli mahtava.
Kilometri kilometrilta tuntui kuin olisin puhdistunut ja viimeisten päivien aikana sisääni kertynyt negatiivinen energia, tyytymättömyys ja ärtymys sulivat pois. Katselin pauhaavaa merta ja kuuntelin tuulta. Olin taas oma itseni.
Olin päässyt ulos.
Matkani katkesi 11 kilometrin kohdalla. Reitti oli suljettu, oletettavasti odotetun myrskyn vuoksi - joka ei sitten koskaan saavuttanutkaan Jejua. Tällä kertaa.
Käännyin takaisin eikä haitannut yhtään. Kello viisi istuin bussissa matkalla takaisin kaupunkiin. Perillä kaikki näytti jo vähän pehmeämmältä.
Hostelli-iltapalan sijaan tarjosin itselleni sashimia ja ajattelin, "Tänään oli hyvä päivä".
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Nyt on pari niin outoa Korea-päivää takana että tekee mieli jättää koo-jutut tänään mielestä kokonaan, ja tuntuikin mitä parhaimmalta hetkeltä "palata" Suomeen Dermosil-tuote-esittelyn merkeissä.
Aloitin Dermosilin kanssa tänä keväänä yhteistyön, jonka kautta saan parin kuukauden välein valita esiteltäväksi minua kiinnostavimmat tuotteet Dermosilin uutuuksista tai kausituotteista. Tänään esittelyssä pari tärppiä syyskuun uutuuksista.
Kuva: Dermosil
Syksyn tuotteista silmiini osui heti Sauna & Spa Kaura-tuotesarja, olinhan juuri testaillut Atopikin ihania kauratuotteita ja kaurakosmetiikka hehkui mukavan myönteisenä asiana mielessä :)
Kaura-käsisaippua, käsivoide ja vartalokuorinta ovat Sauna & Spa -sarjan uutuuksia. Tuotteet sisältävät kotimaisesta kaurasta valmistettua erittäin hienojakoista kaurajauhetta. Kaurassa on runsaasti beetaglukaania joka kosmeettisissa valmisteissa auttaa kosteuttamaan ihoa ja vähentämään ihon ennenaikaista vanhenemista. Kauraa käytetään myös atooppisen ihon tuotteissa (kuten Atopik-jutusta luitte), koska se auttaa ehkäisemään kutinaa iholla.
5,50€ / 250 ml
Kevyesti vaahtoava, miellyttävän ja miedon tuoksuinen käsisaippua helmiäiskoostumuksella.
Tästä ei sen pidempiä pakinoita saa aikaiseksi, kun kyseessä on niin yksinkertainen perustuote, mutta sen voin vielä lisätä että näissä Kaura-tuotteissa veti puoleensa myös kivan tyylikäs design. Edullista kosmetiikkaa, joka ei kuitenkaan pakkauksensa puolesta huuda halpista. Ja sopii myös miehen kylppäriin ^_^
4,90€ /125 ml
Erittäin miellyttävän tuntuinen medium-täyteläinen käsivoide, koostumus ylellinen.
Raikas hypo-tuoksu joka ei ainakaan minun nenäni mukaan viittaa yhtään kauraan. (Tuotteiden markkinontitekstissä puhutaan "myöhäiskesän viljapellon tuoksusta aavistuksella hedelmäistä raikkautta". Oikein mukavan kuuloinen tuoksukuvaus sekin mutta minun nenuni aisti näissä vain sen raikkauden :)
Käsivoiteessa on käytetty kaurajauhon lisäksi myös kauran siemenöljyä joka sisältää runsaasti antioksidantteja, rasvahappoja sekä enemmän keramideja kuin muut kasviöljyt. Käsivoide sisältää myös pehmentävää saflorinsiemenöljyä ja rauhoittavaa allantoiinia.
Uteliaille kauratieto-nurkka:
Dermosilin tuotteissa käytetty kaurajauho valmistetaan suomalaisen peltokauran Peppi-lajikkeesta, jonka beetaglukaanipitoisuus on kauralajikkeista korkein. Siksi lajiketta käytetään paljon elintarviketeollisuudessa, mutta myös kosmetiikassa. Kosmeettisessa tuotteessa beetaglukaani tukee mm. ihon uudistumisprosessia, auttaa ehkäisemään ihon ikääntymisen merkkejä, rauhoittaa ihoa ja vähentää sen punoitusta.
Sarjaan kuuluvaa kolmatta tuotetta Kaura-sokerikuorintaa (9€ / 220 g) en ehtinyt saada testiin ennen Koreaan lähtöä, koska se ei ollut vielä silloin saapunut Dermosilin varastolle. Vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalle tuotteelle sekin että ehkä tulee joskus myöhemmin testattua.
Seuraavat tuotteet olivat kuitenkin vielä Kaura-kolmikkoakin kiinnostavampi uutuus:
8,90€ / 14 ml
Miksaa oma BB-voide tai sävyttävä kasvovoide...!
Yhdistä tipat mihin tahansa käyttämääsi kasvovoiteeseen ja saat kustomoidun, kosteuttavan meikkipohjan :) Erinomainen tuote sävyttävän kasvovoiteen tai BB-voiteen käyttäjälle, tippojen määrällä saat luotua voiteeseen juuri haluamasilaisen peittävyyden. (Jos mieltymyksesi on BB-voide, sekoita Dermosil-tipat suojakertoimelliseen päivävoiteeseen.)
Annostele ensin kämmenelle kosteusvoidetta, ja lisää sitten päälle tippoja halutun peittävyyden mukaan; yhdellä tipalla tulos on läpikuultava, kolmella puolipeittävä. Ravista tippapulloa ennen käyttöä niin nestemäinen koostumus tasaantuu. Sekoita tipat voiteeseen sormenpäillä ja levitä puhtaalle iholle.
Pohjavoiteella voit vaikuttaa meikkipohjan jälkeen; onko tulos kuultava vai mattainen. Yhdistämällä tipat mattaiseen kasvovoiteeseen saat mattameikkipohjan.
Sävyjä on kaksi: Fair ja Medium. Medium on aika punertava, kuten kuvasta näkyy, joten minulle sopi päivettyneestä ihostani huolimatta paremmin Fair joka on neutraali sävy.
Ihastuin tähän tuotteeseen..!
Käytin tippoja Atopik-voiteen kanssa suhteessa 1/3 voidetta, 2/3 pigmenttiä ja sain juuri sopivan peittävyyden. Tipat ovat todella riittoisia ja pohja (eli kosteus)voidetta kannattaa annostella vain sen verran mitä normaalistikin käyttää kasvoillaan.
Tässä ennen/jälkeen -kuva Fair-sävyllä ja yllämainitulla sekoitussuhteella
Dermosilin ohjeissa sanotaan, ettei tippoja kuulu käyttää iholla yksinään, mutta myönnän että käytin kuitenkin..! :D Ja tykkäsin jäljestä tosi paljon myös sellaisenaan - alla tietysti kosteusvoide. Etenkin kuivemmalla iholla tipat varmasti levittyvät ehdottomasti parhaiten voiteeseen sekoitettuna, mutta minun ihoni hyväksyi ne ilolla myös yksinään; eivät jämähtäneet vaan levittyivät kauniisti ja samalla jättäen todella huomaamattoman pinnan - tuote kun on täysin nestemäinen eikä tee paksua maskia.
Lopuksi esittelen nopeasti Dermosilin uuden meikkivoidesiveltimen.
9,50€
Tuplakuituinen sivellin on valmistettu synteettisestä materiaalista ja sopii nestemäisten, voidemaisten sekä puuterimaisten meikkituotteiden levitykseen. Vastaa ominaisuuksiltaan yhtä eniten käyttämistäni suosikkisiveltimistä, MACin 187:ää, minkä vuoksi siveltimestä kiinnostuinkin. (Tykkään ylipäänsä tosi paljon "skunkki"siveltimistä eli näistä, joissa on tukeva pohja tummilla, lyhyemmillä harjaksilla ja kevyempi osuus pidemmillä, vaaleilla harjaksilla.)
Dermosilin sivellin on pienempi kuin MAC 187 ja harjakset hitusen napakammat. Sopii etenkin nestemäisten meikkivoiteiden levitykseen ja poskipunien ja aurinkopuuterien levitykseen silloin, kun haluat oikein kevyttä jälkeä.
Niille joille tuplakuitu- eli skunkkisivellin ei vielä ole tuttu: pidemmät, harvempaan istutetut vaaleat harjakset aikaansaavat sen, että saat levitettyä tuotteen todella kevyesti (mitä tiheämpi sivellin, sitä peittävämpi tulos) kun taas tummista harjaksista koostuva tyvi tekee siveltimestä tukevan ja todella miellyttävän käyttää.
Pelkkä yhden mittaisista harjaksista koostuva löysä sivellin leviää ja nuljuu iholla etkä saa hallittua jälkeä ja kohdistettua sitä yhtä tarkasti kuin tuplakuituisella. Skunkit on parhaita!
Täällä on muuten yksi mun kaameita, harvoja videopostauksiani jossa demonstroin skunkkisiveltimen käyttöä. Tekniikoita on kaksi, itse käytän pyörittelyä. Apua miten nuorelta mä näytän videolla...! Kyllä sitä on vanhentunut huimasti blogin aikana... no, onhan tätä jo toisaalta tullut pidettyäkin yli 8 vuotta, koko ajan lähestyen neljän kympin rajapyykkiä....
Tällaista pöhinää siis tämänkertaisissa Dermosil-uutuuksissa :) Joko joku on ehtinyt jo tilailla syyskuun lehden inspiroimana...?
Dermosilin tuotteet löydät täältä.
Tiedättekö mikä on maailman suosituin lentoreitti?
Yllätytte: se on eteläkorealainen kotimaan reitti Soulin Gimposta Jejun saarelle.
Tiheimmillään lentoja Soulista Jejulle lähtee kymmenen minuutin välein ja reittiä liikennöi viisi korealaista lentoyhtiötä. Kyseessä on siis sanalla sanoen pirun suosittu kohde. Ja speksit kuulostavatkin fantastisilta; vulkaaninen, trooppinen paratiisisaari, "Korean Havaiji", maisemat niin ainutlaatuiset että osa saaresta on nimetty UNESCOn luonnonperintökohteeksi. Traveller.comin mukaan "puhdasta Instagram-kultaa"; dramaattisia tulivuorimaisemia, maanalaisia luolia, upeita vaellusreittejä ja kuvankauniita rantoja.
Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Jeju island Biosphere Reserve
Tällä pohjalla voi sanoa, että odotukset ovat korkealla.
Mutta - jo majapaikkaa etsiessä hämmennyin. Selailin kuvia Bookingissa, Hotels.comissa ja Airbnb'ssä ja majoitusilmoitusten kuvat saaren eri alueista olivat sanalla sanoen vähemmän pittoreskeja. Halusin majoittua johonkin kivaan, viehättävään kylään tai tunnelmalliseen pikkukaupunkiin kahden viikon miljoonakaupunkioleskeluni jälkeen, ja kuvittelin tehtävän olevan helppo nakki Jejun kaltaisella saarella. Majoitushakupalveluiden kuvat maalasivatkin ihan erilaista kuvaa.
Lonely Planetin oppaasta olin lukenut suosituksen majoittua Jejun eteläpuolelle Seogwipoon joka on saaren toiseksi suurin asutuskeskus pääkaupunki Jeju-si'n jälkeen. Lounarin mukaan Jeju-si ei ole erityisen viehättävä ja kuvailee pienempää Seogwipoa kuvauksellisemmaksi vaihtoehdoksi jonka sijainti on parempi vaellusreittienkin kannalta. Lopulta valitsin Seogwipon epämairittelevista kuvista huolimatta ja buukkasin vaeltajien suosiossa olevan hostellin. Kyllä todellisuus maisemien puolesta varmasti olisi paikan päällä jotain muuta.
Mutta ei se ollut. Puolentoista tunnin bussimatkan aikana Jeju-si'n lentokentältä Seogwipoon ikkunoiden ohi lipui arkisia maisemia jotka eivät saaneet kättä hapuilemaan kameraa kohti kertaakaan. No, ehkä tämä bussi vain ei kulje sellaista reittiä, joka näyttäisi saaren parhaita puolia..?
Kuva: Wikimedia Commons
Viimeistään kyydin saavuttaessa saaren suosituimman ja eksklusiivisimman resort-kylän Jungmunin aloin miettiä, onko minussa matkailijana jotain ihan pielessä tai kemiat täysin vinksallaan korealaisten lomasaarten kanssa, kun paikka kitscheine viihdemuseoineen ja geneerisine hotellikomplekseineen vailla aidon kylän tunnelmaa näytti minusta aivan kamalalta. Vai onko aasialaisilla turisteilla vain erilainen maku ja mieltymys lomasaarten suhteen kuin eurooppalaisilla...? Tai - ehkä täällä ei ylipäänsä ole viehättäviä "postikorttikyliä", jospa aasialaiset saaret ovat kaiken kaikkiaan tyyliltään ja rakennusarkkitehtuuriltaan niin erilaisia, ettei täällä voi odottakaan kohtaavansa Välimeren saarten tyyppistä idylliä...? En tokikaan odottanut samanlaisia kyliä, mutta en kuitenkaan tällaista epätunnelmallisuutta.
(Kuulisin todella mielelläni kokemuksia jos lukijoiden joukossa on aasialaisilla saarilla tai maaseudulla matkustelleita, kertokaa minulle että täällä on myös niitä postikorttikyliä... :))
Vien teidät nyt mukanani kierrokselle Seogwipon suosituimmille ja vierailijan kannalta kiinnostavimmille alueille; satamaan, vesiputouksille, ravintolakaduille ja ostoskaduille.
Seogwipon keskustaa halkova pääkatu on nimetty saarella 50-luvulla vaikuttaneen, Korean merkittävimpiin taidemaalareihin kuuluvan Lee Jung Seopin mukaan.
Lee Jung Seop näkyy täällä kaikkialla; hän on selvästikin hyvin rakastettu Jejulla vaikka ei ollut syntyjään saarelta ja asui täällä vain muutamia vuosia ennen kuolemaansa.
Seogwipon keskusta on jyrkkää. Osa Lee Jung Seop -kadusta muutamine sivukatuineen on autotonta kävelykatualuetta.
Taidetta Taepyong-ro-kadun varrella, takana nousee kävelykatualue.
Ostoskatu Jungjeong-ro. Tämän kadun varrella ovat mm. kaikki kosmetiikkaliikkeet.
Toinen ostoskatu Jungang-ro.
Tässä on majapaikkani, Gudeok Guest House, Hiking Inn (vaalea kerrostalo kuvan keskellä).
Yläkeskustan ravintolakatu.
Vilkkain ruokapaikka kaupungissa on Olle Market -kauppahalli, olin tosi iloinen kun putkahdin tänne eilen illalla nälkäisenä. Oli kivaa löytää paikka täynnä elämää vähän aavemaisen hiljaisten katujen jälkeen.
Satamakatu, tämä on osa kaupungin pisintä "food specialized street" -aluetta nimeltään Chilshimni Food Street.
Satamaa ilta- ja yövalaistuksessaan kehutaan Seogwipon turistiesitteissä "not to be missed" -materiaaliksi.
En tiedä olenko minä sitten joku esteettisen matkailun snobi vai ovatko Kreikan tai Sveitsin kameraa rakastavat kyläidyllit yksinkertaisesti vain hemmotelleet minut piloille, kun en kertakaikkiaan voinut yhtyä esitteiden ylistykseen, ja minusta koko Seogwipo vaikutti tuikitavalliselta tai jopa tylsältä kaupungilta vailla erityistä charmia.
Eilisen kohokohta oli ehdottomasti auringonlasku, joka piirsi taivaalle todella kauniin valonäytöksen. Kuin Jejun versio revontulista...
Katselin näytöstä melkein tunnin ja värien kirjo tuntui muuttuvan intensiivisemmäksi minuutti minuutilta. Seisoin Saeyengyon sillalla ja minut valtasi tuttu, maailmaan rakastunut tunne ja harmitus Seogwipon epätunnelmallisuudesta valui hetkellisesti pois.
Kyllä se varmasti on luonto joka Jejulla on se juttu, urbaanit ympäristöt voin jättää omaan arvoonsa. (Jungmun? Valitsen Santorinin, kiitos.) Mutta näyttää pahasti siltä, että luontokokemukset tässä UNESCON maailmanperintökohteessa ovat vaarassa jäädä väliin Jeju-visiitilläni.... :( Nyyh.
Syy?
Nohh, arvatkaas mikä pälähti tänään jälleen puhelimen näytölle:
Käännös: "Älä käytä tänään kello 10:stä eteenpäin laivayhteyksiä äläkä lähde kalastamaan".
Soul-emäntäni Ellaynakin oli viivalla; hyvin pian tämän hätätiedotteen jälkeen sain häneltä viestin, jossa hän kertoi Japanista päin tulevan taifuunin tuovan Jejulle rankkoja sateita viikonlopuksi.
(Ellayna on kuin mun "Etelä-Korean äiti", huolehtii koko ajan että onhan minulla kaikki kunnossa <3)
Tällaista tiedossa. Möööö...
Tänään aamupäivällä sää oli vielä aurinkoinen ja puolipilvinen. Turisti-infossa suositeltiin siirtymään sisätiloihin viimeistään kello 15.00 jolloin sateen oli määrä alkaa.
Käytin rajallisen ajan tehokkaasti hyödyksi ja vierailin Seogwipon kahdella vesiputouksella joista toinen on UNESCOn listalla.
Jeongbang-putous.
No, se näytti vesiputoukselta. :) Pieneltä sellaiselta.
Matkalla toiselle putoukselle kuljin tunnetun Chilshimni-ruokakadun kautta.
...mutta... missäs täällä nyt sitten on niitä ravintoloita..? Ilman kylttiä en osaisi heti arvata tätä katua ruokaan erikoistuneeksi. Chilshimnin varrella on Seogwipon tihein ravintolakeskittymä - ainakin kaikkien esitteiden ja kadun varrella olevien karttojen mukaan...
Whoa, on täällä ainakin yksi - - - terassi...! ^_^
...mutta muuten ravintolatarjonta jäi hyvin vaatimattomaksi. En tiedä missä ne sitten piileskelevät.. Kuljin katua lounasaikaan eikä yksikään silmiin osunut ravintola näyttänyt edes olevan auki.
Toisella puolella katua maisemat eivät myöskään tenhonneet...
Joo, hemmetti. Taidan olla muutaman muun saaren pilalle hemmottelema. :(
Tai maisemasnobi. :(
Satama-alue on nimeltään Songsang-dong, ja täälläkin maisemiin yhdistetään hartaasti Lee Jung Seop. Kaikissa turistikävelyreittien opastekylteissä mainitaan, miltä alue on näyttänyt juuri taiteilija Leen silmin. :)
Täältä ei varmaankaan voi lähteä käymättä vielä hänelle omistetussa museossa.
Songsang-dongin "keskusta"; parin ravintolan ja matkustajakodin luoma keskittymä.
Tästä on 15 minuutin kävelymatka Seogwipon tärkeimmälle nähtävyydelle, UNESCOn kohteisiin kuuluvaan Cheonjiyeonin vesiputoukselle.
Se näyttää tältä.
Eli... aika lailla samanlaiselta kuin edellinenkin vesiputous.
Kaunis, mutta pääsymaksun arvoinen..? No... Onhan noita putouksia nähty. Mutta nyt on rastittu listalta kaikki Seogwipon tärkeimmät alueet ja nähtävyydet. :)
Ja... minulla on Jejulla vielä kolme päivää jäljellä. Jos säätiedotukseen on luottaminen, istun niistä suuren osan sisätiloissa sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa kuunnellen. Turisti-infosta sanottiin, että sunnuntaina saattaa olla selkeämpää. Voin kuitenkin ilmeisesti unohtaa niin kovasti odottamani vaellussuunnitelmat. :´-( Odotin Hallasanin vuoren patikan olevan Etelä-Korean matkani kohokohtia.
No, säälle ei mitään voi. Ja joka tapauksessa, olen iloinen että pääsen kokemaan myös toisenlaista Koreaa vastapainona Soulin ja Busanin kuhinalle. Jejulla on ainakin hyvin erilaista.
Kuva: Visit Korea
Hallasanin huipulta.
*
Loppupäivä kuluikin sitten koneen äärellä, ja samaa puuhaa on varmaan luvassa huomenna ja ylihuomenna. Aamulla se sitten selviää - piippaako puhelin taas hätätiedotettaan. Ainakin nyt on aikaa syventyä perusteellisesti K-Beautyn maailmaan :) <3
(Kuva on hostellini katolta jossa on yhteinen keittiö ja chillailu-alue, ja taustalla omistajapariskunta kiinnittää pressuja kattoterassin oviin myrskyn varalle.)
Täytyy sanoa, että K-Beauty-genren arvostetuimpiin blogeihin kuuluva Snow White And The Asian Pear on niin hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettua kosmetiikkafiilistelyä ja tihkuu niin harrasta perehtyneisyyttä, että tätä lukisi vaikka ei a) olisi kiinnostunut tippaakaan aasialaisesta kosmetiikasta tai b) kosmetiikasta ylipäänsä. Olen valtavan iloinen tästä löydöstä.
Että tervetuloa vain, taifuuni. :) Sunnuntaihin mennessä tiedän ehkä kaiken korealaisesta kauneusfilosofiasta ^_^
