Mun piti tänään julkaista iloinen, kukkaiskuvilla kuvitettu ihonhoitotuotepostaus. En julkaissut.
Ajatukseni ovat kouluampumisessa, uhreissa ja heidän läheisissään. Kuten varmasti meistä jokaisen.
Mun tekee mieli sanoa, että olen niin surullinen siitä vakavasta pahoinvoinnista, jota yhteiskunnassamme koetaan. Jota nuoret kokevat. Aikuiset. Lapsetkin. Kaiken ikäiset. Miten olemme päätyneet tähän?
Suomi, maailman onnellisin maa. Silti me emme ole yhtään syvän pahoinvoinnin yläpuolella. Etenkin nuorten kokema ahdistus vain kasvaa, ja paha olo saa muotoja, joita emme ole halunneet edes kuvitella. Sitähän tapahtuu toisaalla, mutta ei meillä.
Miten saisimme resursseja nähdä, toimia ja auttaa, kun joku voi huonosti. Mitä voimme tehdä, ettei olonsa kanssa jäädä yksin. Mitä voimme tehdä... ettei jää yksin?
Tänään kuitenkin, ajatukseni ovat uhrien läheisissä ja toivon heille voimia selvitä tästä äärettömän surullisesta tragediasta.
Kunpa yksikään lapsi tai nuori ei enää päätyisi tällaiseen ratkaisuun.
Esittelyssä Mádaran Niacinamide Alternative -seerumi. 💦
Niasiiniamidi vaikuttaa kiilanneen jo retinolinkin ohi trendikkyydessä, ja siitä on varmasti kiittäminen sen hellävaraisuutta sekä laajempaa ihokohderyhmää retinoliin verrattuna. Niasiiniamidihan on tuo ”sopii ihan kaikille” -supersankariaine, joka hyödyttää niin punoittavaa, rasvoittuvaa, ryppyistä, epäpuhdasta kuin epätasaista ihoa.
Niasiiniamidia on käytetty kosmetiikassa vuodesta 1976 saakka, ja sitä pidetään retinolin ja C-vitamiinin ohella parhaiten tehonsa osoittaneena ihonhoidon "anti-age"-aktiiviaineena. Laitan "anti-age" lainausmerkkeihin, sillä niasiiniamidi on loistava ainesosa myös epäpuhtaalle ja rasvoittuvalle iholle ikään katsomatta.
🔹 Tasapainottaa ihon talin tuotantoa ja supistaa huokosia
🔹 Häivyttää pigmenttimuutoksia ja kirkastaa ihoa
🔹 Silottaa juonteita
🔹 Vahvistaa ihon suojabarriääriä
🔹 Vähentää ihon punoitusta
🔹 Parantaa ihon ulkonäköä ja rakennetta kokonaisvaltaisesti
Luonnonkosmetiikan kannalta niasiiniamidin ainoa ”kompastuskivi” on se, ettei sitä saa luonnolliseksi sertifioituna, vaan se täytyy valmistaa synteettisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos luonnonkosmetiikkabrändi haluaa niasiiniamidia tuotteessaan käyttää, tämä tuote ei saa sertifikaattia.
Tästä pääsemme Mádaraan. Mádaralle on tärkeää, että jokaisella tuotteella on sertifikaatti, ja niinpä he ovat kehittäneet oman Niacinamide Alternative -seerumin, joka tarjoaa niasiiniamidin hyödyt vaihtoehtoisella ainesosakompleksilla. Yhdiste koostuu puna- ja ruskoleväuutteesta sekä ruusumyrtistä.
Lisäksi seerumissa on sammaleen, jäkälän ja katajan kantasolu-uutteita, jotka tuovat iholle antioksidanttisia hyötyjä, sekä kantarelliuutetta, joka muuten sisältää lukuisten muiden vitamiinien ja mikroravinteiden ohella luontaisesti B3-vitamiinia eli niasiiniamidia! 😉
Niasiiniamidia siis kyllä löytyy luonnosta, mutta ei sellaisia määriä, että sitä voisi eristää kosmetiikkateollisuuden käyttöön.
🔸 Fluidimainen koostumus on tosi kosteuttavan tuntuinen
🔸 Mukava aktiiviaineyhdistelmä, joka hoitaa ihoa monipuolisesti
🔸 Tuoksu tuo mieleen pehmeän kardemumman..!
Tässä vielä yksinkertaistettu inci-analyysini. Merkkasin ei väreillä seerumin tärkeimmät ja hoidollisen vaikutuksen omaavat ainesosat, loput ovat teknisiä ainesosia. (Kyllä, myös C-vitamiini, jos joku ihmettelee miksi jätin askorbyylipalmitaatin merkkaamatta; sen rooli tässä koostumuksessa on suojata E-vitamiinin kanssa seerumia itseään hapettumiselta, iholla sillä ei juuri ole vaikutuksia.)
Siihen, kuinka hyvin Mádaran Niasiinivaihtoehto-kompleksi vastaa aidon niasiiniamidin tehoja, en osaa ottaa kantaa. Oletettavasti vain kemisti osaisi, ja vain sellainen kemisti, joka on ollut mukana tekemässä tutkimusta ja tuotekehitystä sekä aidon niasiiniamidin että vaihtoehtoisten yhdisteiden kanssa.
Jos katsoo aidon niasiiniamidin vaikutuksia, joista tärkeimmät ovat rasvoittumisen tasapainottaminen, hyperpigmentaation lievittäminen sekä ihon suojakerroksen vahvistaminen, Mádaran Niacinamide-kompleksi vastaa niihin näin:
🌿 Rusko- ja punalevä lievittävät hyperpigmentaatiota, kiitos niiden kyvyn hillitä melaniinin muodostumista (ruskolevä) sekä absorboida UV-säteitä (punalevä).
🌿 Punalevän sisältämä kolesteroli vahvistaa ihon suojakerrosta, minkä lisäksi punalevän on todettu stimuloivan ihon omaa keramidin tuotantoa --> keramidit paikkaavat nekin suojakerrosta.
🌿 Ruusumyrtti tasapainottaa ihoa, ehkäisee epäpuhtauksia ja hillitsee rasvoittumista.
Itse lisäisin mielelläni kompleksiin vielä kantarelliuutteen, vaikka Mádara itse ei sitä mainitsekaan Niacinamide-kompleksista puhuessaan, sillä kantarelliuutteen sisältämä pantoteenihappo, luontainen niasiiniamidi sekä lukuisat mineraalit auttavat korjaamaan ihon suojabarriääriä.
Olen viettänyt pääsiäistä Kreikassa kahdesti, ja kokemukset lukeutuvat Kreikan matkojeni kohokohtiin. Pääsiäinen on kreikkalaisten suurin juhla, jopa suurempi kuin joulu, ja tunnelma on jotain aivan upeaa.
Vaikka pääsiäinen on uskonnollinen juhla, sitä voi Kreikassa verrata myös kansanjuhlaan, sillä se kokoaa paikalliset yhteen tavalla, jota mikään muu juhlapäivä ei tee. Sitä viettävät myös vähemmän uskonnolliset tai jopa ei-uskovat ihmiset, näin on kertonut kreikkalainen ystäväni Marianna. Kun riisutaan pääsiäisen ydinviesti yksinkertaisimmilleen, siinä juhlitaan lähimmäisen rakkautta. Juuri yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkaus korostuu kreikkalaisessa juhlinnassa.
Jos sinulla on joskus mahdollisuus kokea kreikkalainen pääsiäinen, suosittelen sitä ehdottomasti, vaikka et olisikaan uskonnollinen. Minäkään en ole, ja vaikutuin syvästi Kreikan pääsiäisestä. Sen tunnelma on pakahduttava ja perinteet sellainen kulttuurillinen kokemus, joka herkistää kenet tahansa kulttuurista ja kansanperinteestä kiinnostuneen.
Vietin ensimmäisen kreikkalaisen pääsiäiseni Paroksen saarella ystävieni Mariannan ja Vassiliksen kanssa, ja seuraavana vuonna sain kutsun Amorgoksen saarelle juhlimaan pääsiäistä paikallisen ystäväperheeni luokse.
Pääsiäisviikonlopun pääperinteet kuten jumalanpalvelukset toistuvat saman kaavan mukaan kaikkialla, mutta niiden lisäksi eri kylissä, saarilla ja kaupungeilla on omia erityisiä perinteitään. Lisäksi tietyt paikat ovat aivan erityisen tunnettuja pääsiäisestään, esimerkiksi Paros ja Korfu kuuluvat sellaisiin paikkoihin.
Paroksella Marpissan kylän Pitkänperjantain ristisaatto sekä sekä pääkaupunki-Parikian Pääsiäisyön jumalanpalvelus Ekatontapiliani-kirkossa ovat kuuluisia läpi Kreikan.
Kreikkalainen pääsiäisen vietto alkaa 40 päivää ennen pääsiäissunnuntaita. Silloin alkaa paaston aika, jota kreikkalaiset noudattavat toiset enemmän, toiset vähemmän kirjaimellisemmin, kukin oman tapansa mukaan. Tiukimmassa paastossa kaikki eläinkunnan tuotteet sekä viini jätetään pois, kevyemmässä ja yleisemmin noudatettavassa paastossa karsitaan ainoastaan punainen liha ja syödään kalaa, mereneläviä ja paljon vihanneksia. Ystäväni Marianna esimerkiksi pyrkii noudattamaan jälkimmäistä.
Mielenkiintoisesti, jopa oliiviöljy kuuluisi jättää pois, ja moni jättääkin sen pois pääsiäistä edeltävällä Hiljaisella viikolla ja viimeistään Pitkänäperjantaina.
Pappien johtamat kulkueet saapuvat kirkkoihin kello 11 kantaen suojeluspyhimysten maallisia jäännöksiä. Edellisenä päivänä Jeesuksen arkku on koristeltu suurella pieteetillä kukkasin. Päiväjumalanpalveluksessa Jeesus otetaan ristiltä ja asetetaan arkkuun odottamaan illan suurta Epitaph-perinnettä eli ristisaattoa.
Osallistuin Pitkänperjantain päiväjumalanpalvelukseen Amorgoksella. Tholarian kylässä Pitkänperjantain perinteisiin kuuluu myös hiljattain poismenneiden läheisten kunnioittaminen leipäseremonialla. Kylän perheet tuovat kukin oman leipänsä kirkkoon koreissa, ja jumalanpalveluksen jälkeen korit tuodaan kirkon ulkopuolelle.
Koko kirkkokansa jonottaa leipäkoreille, osa ihmisistä jopa monta kertaa, sillä leipää kuuluu ottaa niin paljon kuin vain pystyy. Mitä useammasta korista leipää ottaa, sitä suurempi kunnioitus vainajia kohtaan.
Tämä mies selvästi tekee kaikkensa kunnioittaakseen poismenneitä. ☺️❤️
Tämä ortodoksinen perinne oli minulle aivan tuntematon. En tiedä onko ristisaatto eli Epitaph yhtä komea ja koskettava tapahtuma muissa ortodoksisissa maissa, mutta Kreikassa se on yksi pääsiäisen suurimmista ja tunnelmaltaan maagisimmista seremonioista. Minulla menee iho yhä kananlihalle, kun muistelen tapahtumaa.
Epitaph-juhlakulkueessa Jeesuksen ruumis kannetaan ulos kirkosta koristellussa arkussa eli symbolisessa haudassa, ja kulkue saattaa arkkua ympäri katuja ja kaupunginosia. Tämä tapahtuu myöhään illalla tai keskiyöllä.
Tuhannet ihmiset seuraavat arkkua ja reitti on yleensä valaistu kynttilöin. Yllä olevassa kuvassa Epitaph-kulkue Paroksen Naoussan keskustassa.
Ristisaatto-kulkue lähdössä Tholarian kirkolta Amorgoksella.
Pienissä kylissä, joissa ei ole katuvalaistusta, tunnelma kulkueen aikana on kaikkein maagisin.
Amorgoksen Tholariassa kävelimme lähes säkkipimeydessä, kynttilät ainoana valonamme. Reitti kulki ylös ja alas kukkulalla sijaitsevan pienen kylän kujia ja rappusia. Mukana kulkivat kaikki kynnelle kykenevät vauvoista vanhuksiin. En ikinä unohda tätä kokemusta.
Myös Paroksen Marpissan Epitaph on kokemus, joka ei hetkessä unohdu. Pitkänäperjantaina monessakin kreikkalaisessa kylässä voi nähdä asetelmia, jotka kuvaavat kohtauksia Kristuksen kärsimyskertomuksesta, mutta Marpissassa Passion toteutus on omaa luokkaansa. Paikallinen opettaja aloitti vuonna 1922 perinteen, jossa kylän lapset esittivät kohtauksia kärsimyskertomuksesta. Vuosien saatossa toteutus kasvoi ja muuttui yhä vain juhlavammaksi ja teatraalisemmaksi, ja tänä päivänä ristisaatto-kulkueen reitillä on 11 erittäin taidokkaasti toteutettua elävää kuvaelmaa, joissa on mukana niin kylän lapsia kuin aikuisia.
On vaikea kuvailla sanoin, miten omalaatuinen kokemus oli kulkea arkkusaattueessa kreikkalaisen maalaiskylän kujilla pimeydessä täydessä hiljaisuudessa, ja kohdata matkan varrella valaistuja, asentoihinsa jähmettyneitä dramaattisia ihmisasetelmia. Reitti vei lopulta kylän ulkopuolelle niittyjen ja metsän keskelle. Varmasti ikimuistoisin hetki oli, kun jo kaukaa pimeyden keskellä niityllä erottui liekkien loimotuksessa Kristus palavalla ristillä.
Toteutus on ensiluokkainen ja voi ymmärtää, että tällainen vaivannäkö on palkinnut Marpissan pääsiäisperinteet maineella, joka tuo pikkuiseen kylään vierailijoita joka puolelta Kreikkaa ja ulkomailta saakka.
Jos haluat kokea Kreikassa jotain täysin ainutlaatuista, hankkiudu Marpissaan pääsiäisenä. Paroksen muissakin kylissä sekä pääkaupungissa on tunnettuja pääsiäisajan perinteitä, joten Paros on ylipäänsä mitä suositeltavin pääsiäiskohde Kreikassa.
Kyläläisiä Epitaph-seremonian jälkeen Tholariassa.
Ristisaatto-kulkue vie arkun lopulta takaisin kirkkoon. Sen jälkeen kirkkokansa jää kirkon liepeille seurustelemaan ja viettämään aikaa. Moni jonottaa myös kirkkoon päästäkseen kulkemaan Epitaph-arkun alta; se tuo siunausta ja hyvää onnea.
Lauantai on tyypillisesti hiljainen päivä, jolloin otetaan rauhallisesti ja valmistaudutaan illan tärkeään jumalanpalvelukseen.
Poikkeuksiakin on, kuten Korfun erikoinen Ruukkujen rikkomis -perinne. Korfun pääkaupungissa Kerkyrassa pääsee todistamaan kello 11 jumalanpalveluksen jälkeen hyvin erityislaatuista tapahtumaa: talojen parvekkeilta pudotetaan kaduille vedellä täytettyjä saviruukkuja. Tuhannet ihmiset kokoontuvat seuraamaan tätä äänekästä spektaakkelia, ja se näytetään suorana Kreikan TV-kanavilla. YouTubesta löytää matskua tästä.
Jos onnistuu saamaan palan rikottua ruukkua, on onni myötä koko seuraavan vuoden.
Kirkkokansa odottaa jumalanpalveluksen alkamista Parikian Ekatontapliani-kirkossa.
Pääsiäislauantai huipentuu illan Anastasis-juhlaan eli Jeesuksen ylösnousemukseen. Paroksella kokoonnutaan komeaan Ekatontapiliani-kirkkoon, joka on nähtävyys itsessään.
Anastasis on juhla, johon yleensä osallistuvat ihan kaikki riippumatta siitä, onko uskossa vai ei. Jeesuksen ylösnousemus päättää paaston ajan ja heti puolen yön jälkeen alkaa juhla-ateriointi.
Ennen puolta yötä kokoonnutaan kirkkoon. Pääsiäisyön messu ei Kreikassa kestä kolmea tuntia, kuten ilmeisesti on perinne ainakin Suomen ortodoksisissa kirkoissa, vaan on nopeampi toimitus. Paroksella se kesti noin puolitoista tuntia.
Jerusalemista tuotu tuli sytytetään kirkon alttarilla puolen yön aikaan ja pappi kehottaa, "defte lavete fos”, ottakaa tämä valo. Tuli lähetetään kirkkokansalle, ja jokainen vuorollaan sytyttää kynttilän papin kynttilästä lähteneestä tulesta.
Kun kaikkien kynttilät ovat syttyneet, toivotetaan: "Hristos anesti" (Kristus nousi kuolleista"), johon vastataan, "Alithos anesti" ("Totisesti nousi").
Kynttilä tulee kuljettaa kotiin ilman, että tuli sammuu. Tämäkin tuo onnea ja tuli siunaa kodin seuraavaksi vuodeksi. Minä onnistuin kuljettamaan kynttiläni Paroksella sammumatta domatialleni..! ☺️
Kun päästään kotiin, syödään paaston päättävä yön juhla-ateria. Pääsiäisyön ateria on perinteisesti mageirista eli lampaan sisäelimistä valmistettu, sitruunalla maustettu ja kananmunalla suurustettu keitto.
Pääsiäisyön perinteisiin kuuluu myös keitettyjen kananmunien yhteenlyöminen. Paroksella Marianna oli ottanut munat mukaan jo kirkkoon, ja löimme ne yhteen heti puolenyön jälkeen.
Munien kärjet kopautetaan yhteen, ja se, jonka munan kuori ei hajoa, jatkaa munan lyömistä vierustoverin kanssa. Mitä pidempään muna säilyy ehjänä, sitä enemmän onnea. Kreikkalaiset ovat mestareita näissä taikauskoisissa jutuissa ja hyvän & huonon onnen merkeissä. ☺️
En muuten enää muista, miten kävi mun munalle..! 😅
Munat värjätään perinteisesti punaisiksi; punainen väri symboloi Kristuksen verta.
Tässä munia lyövät yhteen ystäväperheeni emäntä ja isäntä Amorgoksella.
Munien kolauttelun jälkeen alkaa syöminen.
Ja sehän sitten jatkuukin koko sunnuntain... 😄 Yöruokailun jälkeen vetäydytään hetkeksi nukkumaan, ja aamulla herätään valmistelemaan vuoden suurinta lammas-ateriaa, joka juhlintoineen on sekin itsessään nähtävyys.
Sunnuntaina juhlitaan. Tästä päivästä voi vaivatta käyttää ilmaisua: Kreikan Suurimmat Bileet. Pöydät notkuvat ruokaa, tanssitaan ja lauletaan.
Kuvassa Paroksen Pääsiäissunnuntain juhlinnan keskipiste Naoussan kylän keskusaukiolla. En päässyt itse juhliin, vaan kuvasin pöydät seuraavana päivänä (rehellisyyden nimissä nukuin puolet sunnuntaista 😅, enkä jaksanut lopulta ottaa taksia Naoussaan - jos sellaista olisi ollut edes saatavilla, koska ihan jokainen on Pääsiäissunnuntaina juhlimassa).
Amorgoksella sentään olin juhla-aterian alkaessa hereillä, ja Egialissa sunnuntain juhla-ateria näytti tältä.
Lammasta menee tänä päivänä sellaisia määriä, että sitä on vaikea kuvitella.
Käväisipä allekirjoittanut Egialin pääsiäisjuhlassa tanssin pyörteissä... ☺️
"Kristus nousi kuolleista", lukee lapsen pääsiäissuklaarasiassa. Vähän eri viesti, kuin Kinder-munissa..! :)
Joissain kylissä Kreikassa Pääsiäissunnuntain perinteisiin kuuluu myös Juudaksen polttaminen. Amorgoksen Tholaria on sellainen kylä, ja pääsin seuraamaan Juudas-nuken kohtaloa.
Ennen polttoseremoniaa kylän lapset parveilivat Juudaksen ympärillä ja heitä myös kuvattiin Juudaksen sylissä. Mietin, tiesivätköhän lapset, mitä nukke symboloi...
....ja hetkeä myöhemmin Juudaksesta oli jäljellä kasa tuhkaa.
Tholariassa Pääsiäissunnuntain illanviettoon kuuluu joukkuepelejä kirkolla. Tilaisuus alkaa Juudaksen polton jälkeen ja kestää monta tuntia aina pimeän tuloon saakka.
Mitä pienempi kylä, sitä vahvemmin pääsiäisen yhteisöllisyys korostuu. Amorgoksen Egialissa ja Tholariassa käytännössä koko pääsiäisviikonloppu vietetään ulkona ystävien ja kyläläisten kanssa; syödään, tanssitaan, pelataan pelejä, syödään taas, soitetaan musiikkia, kisaillaan. Paroksella Marpissa ja Naoussa ovat pääsiäisen suuria kansanjuhlan näyttämöitä, ja kylät ovat niin täynnä ihmisiä läheltä ja kaukaa, etteivät kaikki mahdu kaduille.
En ole Suomessa juuri pääsiäistä viettänyt, koska tulen epäuskonnollisesta perheestä, mutta Kreikassa voisin viettää.
Siellä se on todellakin ihmisten ja yhteisöllisyyden juhla.
Siinä riittääkin syytä juhlia kaiken masentavan, ihmisen itsekkyyttä ja häikäilemätöntä vallanhalua korostavan uutisoinnin keskellä: ihmisissä on myös lähimmäisen rakkautta.
