Tiedättekö mikä on erikoista tällä matkalla? En ole kertaakaan käynyt Korresin liikkeessä, enkä edes apteekissa hipelöimässä Korres-tuotteita. En oikein tiedä miksi.
Sen sijaan olen suosinut pientuottajaa :)
Tiesin jo Suomesta lähtiessäni, että tulen ostamaan Amorgoksella Vangelis Vassaloksen kasvoöljyn. Olen kuluneen talven aikana niin kasvoöljyyntynyt, että jo parin päivän iltahoitorutiini matkan alussa ilman öljyä tuntui oudolta ja puutteelliselta. Levitin illalla kasvoille seerumin ja sen päälle voiteen (matkakosmetiikka-arsenaalini esitelty täällä), mutta iho jäi kaipaamaan sitä ultimaattista pehmennystä minkä öljy tuo. Te öljyjä käyttävät tiedätte mistä puhun. :)
Talven ja kevään aikana käyttämiäni kasvoöljyjä :-*
Bybin (ensimmäinen vasemmalta) ja Lovely Dayn öljyt minun piti esitellä teille jo aikaisemmin keväällä, mutta kummatkin ovat olleet myyjiltään pitkään lopussa. Nyt varastot ovat täydentyneet ja juttua pukkaa ulos ihan pian :)
Tämä oli hauska sattuma:
Lovely Day -tuotteisiin tutustuessa "tutustuin" myös ensi kertaa luonnon väriaineeseen nimeltä atsuleeni, jota Lovely Dayn Skin Rescue -öljyn blue tansy -yrtti sisältää, ja joka tuo öljyyn sen kauniin sinertävän sävyn. Vangeliksen labrassa sain sitten nähdä samaisen värin uudestaan muodostumassa silmieni edessä livenä, kun tislasimme koiruohon eteeristä öljyä. Myös koiruohossa on atsuleenia.
Öljytaukoni jäi onneksi lyhyeksi päästessäni shoppaamaan Vangeliksen kuulun kasvoöljyn. No, kuulun ja kuulun, mutta Vangeliksen asiakkaiden keskuudessa se on erittäin suosittu. Kuten aiemmin kerroin, jopa miespuolinen ystäväni Mat kuuluu öljyn faneihin.
Ja kuka olikaan Vangelis Vassalos? Hän on Amorgos-saaren oma ”the yrttimies” ja valmistaa IAMA-nimen alla yksinkertaista luonnonkosmetiikkaa ja rohtoihin pohjautuvia lääkkeitä.
Tutustuin supersympaattiseen Vangelikseen viime kevään reissulla, ja tiesin heti, että jos (tai kun, pikemminkin) seuraavan kerran palaan Amorgokselle, tulen tekemään lähempää tuttavuutta hänen kosmetiikkatuotteidensa – ja tietämyksensä kanssa.
Päädyin ostamaan kasvoöljyn lisäksi myös viiden yrtin kukkaisveden sekä mäkikuisma-”SOS”-öljyn. Tämä ”ensiapuöljy” on osoittanut hyötynsä jo useaan otteeseen.
Kasvoöljyn pohjana ovat manteli- ja viinirypäleensiemenöljy. Viinirypäleensiemenöljy on öljyistä kevyimpiä ja tekee öljystä nopeasti imeytyvän ja ohuen tuntuisen.
Pohjaöljyissä itsessäänkin on ihoa hoitavia yhdisteitä, mutta sekoituksen erityiset hoitavat aineet ovat kehäkukka, helichrysum eli olkikukka ja kritamos eli merifenkoli. Kritamosta voi myös syödä, ehkä joku on joskus maistanut sitä kreikkalaisissa salaateissa.
Kehäkukka on monista kosmetiikkatuotteista tuttu ja sillä on ihoa tasapainottava vaikutus, sitä näkeekin etenkin sekaihon tuotteissa. Vangeliksen mukaan kehäkukka myös vaikuttaa ihon pH:ta optimoivasti.
Olkikukka, kehäkukka ja merifenkoli
Helichrysum-lajeja on monia, joista Vangelis käyttää vain Amorgoksella kasvavaa helichrysum amorginum -lajia. Olkikukka on erittäin antioksidanttinen ja lisäksi sillä on antibakteerisia ja tulehdusta laskevia ominaisuuksia.
Kritamos eli merifenkoli (crithmum maritimum) on kosmetiikassa vähän harvinaisempi kasvi. Sillä on Vangeliksen mukaan erityisesti rauhoittava vaikutus. Tuoreesta merifenkolista voi mm. tehdä erinomaisen rauhoittavan ja kosteuttavan naamion. Meidän oli tarkoitus tehdä tällainen naamio mutta emme ehtineetkään keräämään kritamosta. Ensi kerralla sitten :)
Vangeliksen mukaan olkikukka ja merifenkoli yhdessä tuovat ihoon kiinteyttävän vaikutuksen.
Aromaterapeuttisena ja tuoksua tuovana lisänä cocktailissa on nerolia eli appeliisinkukkaöljyä. Mmmm…
Kyllä iho oli mielissään kun tarjosin sille tämän sekoitteen. :)
(Muuten, kysyin Vangelikselta, mistä kaikki yrttien vaikutuksiin perustuva tietous on lopulta peräisin. Mistä hän tietää, että esimerkiksi nämä yrtit yhdessä saavat aikaan tietyn vaikutuksen. Vangelis kertoi, että yrttien käyttö perustuu osittain ikivanhaan etnobotaniseen tietoon, osittain valmistajan omiin kokemuksiin. Vangelis on työskennellyt rohtokasvien kanssa koko elämänsä.)
Amorgoksella on poikkeuksellisen laaja biodiversiteetti verrattuna mihin tahansa Kreikan saareen ja siellä kasvaa monia yrttejä joita ei löydy muualta. Saaren yrtit ovat laadultaan erittäin korkealaatuisia; voidaan ajatella, että Amorgos on rohtokasveille vähän samaa mitä Ranskan Bourgognen tietyt alueet ovat viinille ^_^ Jotkin maantieteelliset alueet tuottavat ilmastonsa ja maaperänsä kautta erityisen laadukkaita kasveja, ja Amorgoksen yrtit ovat kuin yrttien grand cru -osastoa.
Vangelis kertoi, että Korres on parhaillaan suorittamassa saarella omaa helichrysum-koeviljelyään (he yrittävät maksimoida sen kasvun, helichrysum kasvaa vain tietyillä rinteillä) saadakseen yrttiä omiin tuotteisiinsa. Olipa Apivitakin kerran ottanut Vangelikseen yhteyttä ja yrittänyt hieroa sopimusta siitä, että Vangelis toimittaisi jotain tiettyä öljyä heille yksinoikeudella. Vangelis sanoi, että se diili olisi tehnyt hänestä pelkän Apivita-alihankkijan eikä omalle toiminnalle olisi jäänyt enää aikaa, joten hän sanoi kiitos ja ei kiitos.
Öljyn ohella minusta on muodostunut myös kasvoveden suurkuluttaja. En enää käytä sitä (pelkästään) puhdistuksen viimeistelyyn vaan myös kosteutukseen. Olin ostanut Ateenasta 2,5 euron Delia-kasvoveden joka ainesosiensa puolesta on hoitanut hommansa oikein hyvin, mutta kun sain tilaisuuden ostaa Vangeliksen kosmetiikkaa, nappasin mukaan myös ihanan tuoksuisen kukkaisveden. :)
Vangeliksen kukkaisvedessä on salviaa, rosmariinia, fenkolia, piparminttua ja sitruunaa. Se on vaikutuksiltaan erityisesti puhdistava ja raikastava, eli itse asiassa eri tyyppinen kuin Ateenasta ostamani kosteuttava halpis. IAMA-kukkaisvesi on myös miedosti huokosia supistava ja sopii myös miehille hellävaraiseksi after-shaveksi.
Vangeliksen ja Delian kasvoveden ominaisuuksien eron huomaa erityisesti siinä, että Delia jättää iholle tuotteen tunnun --> kosteutta sitovat ainesosat kuten glyseroli, mutta kukkaisvesi ei jätä jälkituntemuksia.
Mäkikuismasta opin paljon jo viime vuoden vierailulla. Se on todella monikäyttöinen rohtokasvi ja liuottimesta riippuen sillä on hyvin erilaisia ominaisuuksia. Tinktuurana eli alkoholiuutoksena mäkikuismaa käytetään mm. masennusoireiden lievittämiseen, vesiuutoksena eli hauteena (käytännössä mäkikuismateenä) sillä tasapainotetaan hermostoa ja öljyuutteen muodossa se puolestaan hoitaa kudoksia ja ihon tulehduksia kuten ihottumaa, hyönteisenpuremia, haavoja, auringonpolttamia ja sieni-infektioita.
Vangeliksen mäkikuismaöljy on oliiviöljypohjainen. ”It’s an excellent first aid oil”, Vangelis kertoi, ja tällä puheella tuli kaupat :D
Öljy on ehtinyt osoittaa tehonsa matkan aikana jo moneen otteeseen.
Kuvan kissa ei liity tapaukseen ^_^
Ystäväni kissa raapaisi minua Ateenassa, ja sain ihoon kipeät, punoittavat naarmut. Hieroin niihin mäkikuismaöljyä ja mirrin kynsien jäljet olivat iltaan mennessä vain vaalea muisto. Naarmuja ympäröivä ihon turvotus ja kipeä kuumotus laski tunnissa.
Olen hoitanut mäkikuismaöljyllä myös hyttysenpuremia (pirhanan kreikkalaiset hyttyset tekevät ihan älyttömän isoja ja pitkään kutisevia paukamia) sekä kasvojeni vasemman posken auringossa ärtynyttä couperosaa.
Olen tällä matkalla ensimmäistä kertaa huomannut, että couperosa reagoi aurinkoon hyvinkin voimakkaasti. Onko tämä nyt sitten taas näitä ikääntymisen juttuja..? En muista ennen huomanneeni, että tämä kohta ihossa käyttäytyisi auringossa yhtään eri lailla kuin muutkaan alueet ihossa. Yhtenäkin päivänä couperosa-alue punoitti niin voimakkaasti että luulin että sen palaneen, tai että siihen oli purrut hyttynen. Iho ei kuitenkaan ollut arka eikä siinä ollut paukamia. Aurinko vaikuttaa alueeseen selvästi eri lailla kuin muuhun kohtaan kasvoja. Täytyy alkaa kiinnittää sen suojaamiseen entistä parempaa huomiota.
Koiruohoa keräämässä.
Tällaisia matka- ja kosmetiikkajuttuja tänään. :)
Olen eilen saapunut tämän matkan saarelle numero kahdeksan, joka on Poros. Tämän kevään reissusta tulikin aika Argo-Saronia-painotteinen. :) Vielä ajattelin ehtiä Eginalle ja ehkä pikkuiselle Angistrillekin.
...ja ehkä pitää kuitenkin edes kerran käydä hypistelemässä Korresiakin ennen kotiin lähtöä... :D
Olen tällä reissulla vieraillut kahdella minulle ihan uudella saarella, ja tänään esittelyssä niistä toinen: epäturistillisin paikka jossa olen Kreikassa käynyt. Saari kuuluu Kykladeihin ja on nimeltään Kythnos.
Kuka teistä on aiemmin kuullut Kythnoksesta?
Kythnos ei ole saari pienimmästä päästä, ja asukkaita siellä on 1456 (tarkka luku - se on Lonely Planetin uusimmasta, tämän vuoden maaliskuussa ilmestyneestä Greek Islands -oppaasta ;)).
Asukasluvuiltaan "pieniksi" Kreikan saariksi lasken sellaiset, joilla on alle 1000 vakituista asukasta. Kun reissaa paljon Kreikassa, saa helposti käsityksen siitä millaisen asukasluvun paikat ovat pieniä ja mitkä vähän isompia ja vilkkaampia. Jos yhdessä kylässä on asukkaita yli 600, voi odottaa jo hyvinkin kaupunkimaista asutuskeskusta.
Kreikassa kylien infrastrukuuri on hyvin erilainen kuin meillä. Suomessahan 400 ihmisen kylä on usein vain rykelmä taloja vailla varsinaista selvää keskustaa, tai jos sellainen on, siellä on ehkä pieni K-Market, pubi ja asiamiesposti. Kreikassa 400 ihmisen kylässä on yleensä kymmenenkin tavernaa, baareja, kahviloita, pieniä kauppoja ja jopa pikkukaupunkimainen fiilis, koska täällä talot rakennetaan lähelle toisiaan. Turismin asteesta riippuen jopa 200 ihmisen kylässä voi olla hyvinkin hienostuneita putiikkeja.
Mutta mennäänpä sitten Kythnokselle. :)
Merihas
Moni saarihyppäilijä hyppää saaren yli, mutta minulta hiljainen, matalan profiilin Kythnos saa suosituksen.
Kythnos sijaitsee lähellä manner-Kreikkaa ja sinne pääsee nopeimmillaan kahdessa tunnissa Lavrion satamasta. Sen naapurisaaret ovat pohjoispuolella Kea ja eteläpuolella Serifos. Sijaintinsa vuoksi se on ennen kaikkea ateenalaisten suosiossa, ulkomaisia turisteja saarella käy hyvin vähän. Ystäväni Mariannan mukaan Kythnos on suhteellisen hiljainen jopa heinäkuussa muihin saariin verrattuna.
"It is not a famous island", sanoi majataloni emäntäkin.
Vierailtuani Kythnoksella voin tavallaan ymmärtää sen, mutta jos vertaan sitä esimerkiksi tunnetumpaan naapuriinsa Keaan, joka on kesäisin ihan tupaten täynnä ateenalaisia, pidän Kythnosta paljon kiinnostavampana. Kythnoksen maisemat ja yleinen tunnelma muistuttavat Keaa, mutta siinä missä Kealla on vain yksi hieno kylä uneliaan satamansa lisäksi, Kythnoksella on useita kyliä joissa on kaikissa oma viehätyksensä. Chora ja Dryopida ovat mielestäni niin viehättäviä että tekevät Kythnoksesta ehdottomasti vierailun arvoisen autenttista Kreikkaa etsivälle, kuvauksellisista, aidoista kylistä kiinnostuneelle matkailijalle.
Saaren kolme suurinta kylää ovat satamakylä Merihas, pää"kaupunki" Chora ja perinteinen Dryopida. Majoituin Merihasissa, joka on tähän aikaan vuodesta ainoa paikka Kythnoksella jossa on ravintoloita auki.
Merihasissa asuu 369 ihmistä. Se on varsin sievä kylä joka levittyy puolikuun muotoisesti pienen lahden reunamille. Kylässä on peruspalvelut kuten pankkeja, muutama matkatoimsto, useita ruokakauppoja ja tavernoita. Yöelämää Merihasissa ei juuri ole vaan baari-scene keskittyy Choraan, ja vain kesällä.
Kylän edustalla on uimaranta joka ei ole kummoinen, mutta tuo oman kuvauksellisen lisänsä kylämaisemaan :) Ja ainahan on ihan mahtavaa, kun voi syödä rantatavernassa suoraan hiekalla niin lähellä vettä, että aallot melkein lyövät varpaisiin... <3
Söin Merihasin Kritikos-tavernassa matkan maukkaimman kasvisruoka-annoksen; grillattuja vihanneksia ja pehmeää kythnoslaista tuorejuustoa.
Jos tykkää juustosta, kannattaa aina maistaa saarten omaa juustoa - kaikilla saarilla on omat, herkulliset juustonsa. Kythnoksen mizithra-tyyppinen juusto on tehty vuohenmaidosta.
Majapaikkani sijainti sataman yllä oli loistava, täältä oli paras mahdollinen näköala kylän ja lahden yli.
Kesäisin auringonlaskut ovat kuulema mielettömiä, niitä voi ihailla asunnon parvekkeelta.
Majapaikkani, Kontseta Guesthouse, oli niin mukava että voisin ajatella palaavani Kythnokselle jo pelkästään päästäkseni uudestaan tähän viehättävään taloon. Perus-domatiaa asteen tyylikkäämmässä vierastalossa on kahdeksan huonetta ja kaikki paikan emännän itse sisustamia. "I make them the way I would like to have it myself". :)
Kythnoksella ei ole huhtikuussa auki paljonkaan majoitusta, ja lopulta majoituin siihen ainoaan josta vastattiin sähköpostiini. Onneksi se sattui olemaan tämä paikka :) Teen usein niin, että tsekkaan kohteen majoitusvalikoimaa Booking.comista (monet domatiatkin ovat nykyään Bookingissa), ja otan sitten itse sähköpostilla yhteyttä majoittajaan. Näin saa paremman hinnan kuin varaamalla Bookingin tai muun online-varauspalvelun kautta.
Kontsetan terassilta
Kuten edellisessä Kreikka-jutussani mainitsin, pienemmillä ja ei-turistillisilla saarilla majapaikat maksavat yleensä paljon enemmän kuin suurilla ja turistillisilla (poislukien luksuskohteet kuten Santorini, Hydra ja Mykonos). En keksi muuta syytä kuin kilpailun; vilkkailla saarilla turistin euroista kilpailee satojakin majoittajia, jotka kukin houkuttelevat vierasta hyvällä hinnalla, kun taas hiljaisemmilla saarilla vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Majoittajan asenne voi olla; "Ota tai jätä". Tämän olen kokenut konkreettisimmin Androksella, jossa majoittajien asenne tuntui jopa ylimieliseltä. Vaikka koko guest house tai hotelli olisi tyhjä, he eivät huoli sinua jos et maksa ilmoitettua hintaa.
Kythnoksen majoitukseni maksoi puolet enemmän mitä yleensä huoneestani maksan; 40 euroa. Toisaalta, huoneeseen olisi mahtunut neljä henkeä, ja isommalla porukalla kulut olisivat jääneet todella pieniksi.
Kythnoksen pääkylä tunnetaan myös nimellä Messaria. Asukkaita siellä on noin 600.
'Chora' on yleisnimitys erityisesti Kykladien alueen saarten historiallisille pääkylille, ja lähes kaikkien Kykladien saarten pääasutuskeskuksiin viitataan tällä nimellä. (Poikkeuksiakin on, kuten Syroksen Ermoupoli.)
Kesäajan ulkopuolella Kythnoksen Chora on hyvin hiljainen. Palvelut muutamia kahviloita lukuun ottamatta ovat kiinni ja kaduilla näkee ihmisiä vain satunnaisesti.
Bussit eivät kulje, joten autoton vierailija ei ylipäänsä pääse Merihasista muihin kyliin ellei laita tossua toisen eteen (esim. Choraan matkaa 7km ylämäkeen) tai ystävysty paikallisen kyydintarjoajan kanssa.
Kuten tavallista, kaduilla näkee enemmän kissoja kuin ihmisiä. Nämä mirrit odottavat niitä ruokkivan talon edustalla murkinaa.
Aiemmin talvella Nisyros-juttuni blogikommenteissa nousseen eläinten kaltoinkohtelu -keskustelun herättämänä olen tällä reissulla jutellut paikallisten kanssa siitä, miten kullakin vierailemallani saarella suhtaudutaan katukissoihin ja -koiriin ja miten ongelmaa hoidetaan.
Paikalliset tuskin kertoisivat minulle suoraan vaikka tietäisivätkin omassa naapurustossaan sattuneista rääkkäyksistä, joten saamani informaatio on varmasti valikoitua, mutta kaikkialla olen saanut niin kuulla kuin nähdä, että katueläimistä pidetään mahdollisuuksien mukaan huolta. Saarilla on vapaaehtoisorganisaatioita tai -yksilöitä jotka säännöllisesti suorittavat kastraatioita ja kodittomien kissojen ruokintapaikkoja näkee melkein kaikissa kylissä.
Kissoja on kaikkialla, mutta kulkukoirat vaikuttavat nykyään olevan harvinaisuus. Ainakin Ateenan keskustassa ja niillä saarilla, joilla olen itse vieraillut. Vielä 10 vuotta sitten Ateenan kaduilla vilisi niin paljon kodittomia koiria että niihin suunnilleen kompastui, mutta enää turreja ei näy.
Värikäs Gazoza-baari Choran keskustassa. Voin kuvitella, miten eloisa tämäkin paikka on heinäkuussa...
Olin Chorassa lounasaikaan ja vatsani alkoi murista. Ilahduin, kun Gazozan tiskillä tyttö ojensi minulle ruokalistaa ja kysyi, haluanko nähdä menun. Menu..! Ruokaa! Simppelillä baari-snack-listalla oli pari salaattia, sandwicheja ja munakas. Oh, munakas..! Kysyin, mitä "Special Omelet" piti sisällään. "Voi, ei minulla ole munakasta. Eikä mitään muutakaan kuin paahtoleipää", tyttö vastasi.
Se siitä sitten, saattoihan tuon arvatakin :) Tilasin rakómelon kipeää kurkkuani lääkitsemään, ja sen mukana sentään tuotiin kuppi pähkinöitä. Mieluummin pähinöitä kuin paahtoleipää. :)
"Rush hour" Chorassa - ainoa hetki kun kadulla oli samanaikaisesti kolme ihmistä
Choran värejä.
Värit. Voin sanoa tämän aina uudestaan ja uudestaan: voisin matkustaa Kreikkaan vain värien takia. Ne tekevät minut iloiseksi ja mielen kevyeksi. Auringon ohella värit ovat minulle parasta "mindfulnessia". <3 Joo, ja Alppien vaellusreittien ohella...!
Postikorttimaisen kaunis Dryopida sijaitsee kukkuloiden keskellä pienen laakson sylissä. Asukkaita kylässä on noin 350.
Pääsin vierailemaan Dryopidassa ja muissa Kythnoksen kylissä majataloni ystävällisen emännän, Zoin, kyyditsemänä. Dryopida on Zoin äidin kotikylä, ja hän tuntee paikan kuin taskunsa. Zoi on itse syntynyt ja kasvanut Ateenassa - äiti oli muuttanut nuorena opiskelemaan Ateenaan, tapasi Zoin isän ja jäi pääkaupunkiin. Zoi on kuitenkin viettänyt kaikki kesät Kythnoksella pienestä pitäen.
Kylän keskustan joka kuja vaatii kameran huomiota :)
Dryopidassa sijaitsee yksi Kreikan suurimmista luolista, Katafyki-luola. Kiinnostava nähtävyys jos tykkää jännistä, ahtaista paikoista ^_^ :) Tai luolista ylipäänsä.
Katafyki muistuttaa Antiparoksen luolaa, mutta on pienempi eikä yhtä syvä. Se löydettiin vuonna 1830. Dryopidan asukkaat ovat käyttäneet luolaa vuosisatojen ajan turvapaikkana milloin minkäkin hyökkäyksen uhatessa, se oli tärkeässä asemassa mm. toisen maailmansodan aikaan saksalaisten valloittaessa saaren. Myöhemmin luolaa on käytetty mm. pääsiäisjuhlintaan - sen laajimmassa osassa on kuulema järjestetty Anastasis-juhlayön tansseja...! Aika vaikea kuvitella - niin ahdasta siellä on.
Dryopida jakautuu kahteen osaan, varsinaiseen kylään joka on "keskusta" ja notkon toisella puolella olevaan Galatasiin, nimi tarkoittaa kirjaimellisesti 'vastapäätä'.
Dryopida oli mielestäni vielä Choraakin viehättävämpi, vaikka ehkä asiaan vaikutti myös sää ja valo; Chora-vierailuni aikaan oli pilvistä ja ilmaa samensi myös Afrikasta tuleva pöly ("African Dust", yleinen ilmiö Kreikassa ja tekee pahimmillaan hengittämisestä vaikeaa), kun taas Dryopida-päivänä oli kirkasta ja aurinkoista.
Vaeltelin Dryopidan kujilla aivan haltioissani. Samaa nukkekotimaista kauneutta kuin Tinosin Pyrgosissa ja monessa muussa Kreikan pienessä, perinteisessä kylässä. Suloisia miniatyyrikirkkoja ahtaimmissakin raoissa, pikkuruisia koristeellisia aukioita ja niiden reunoilla muutaman neliömetrin kahviloita ja rustiikkisia tavernoja ruudullisine pöytäliinoineen. Kaikkialla valkoisia portaita ja värikkäitä kukkaruukkuja. Pyykkejä kuivumassa, kissoja torkkumassa, pappoja pelaamassa backgammonia kuppiloissaan.
Kreikka. <3
Suomalaiselle tällainen kyläarkkitehtuuri ja -rakenne on jotain eksoottista, kuin toinen maailma. Meillä kaikki on niin modernia ja funktionaalista, suunniteltu käytännöllisyys etusijalla. Välimeren pienissä kylissä aika on pysähtynyt ja mummot kulkevat samoja kapeita kujia ja leipovat samoissa vanhoissa kiviuuneissa vuosisadasta toiseen.
Tällaista Kreikkaa minä tykkään kohdata.
Vieraile Kythnoksella, jos haluat nähdä Kreikkaa vailla matkamuistomyymälöitä ja postikorttitelineitä. Ei ehkä se jännin tai maineikkain Kreikan saari, mutta aito ja idyllinen.
.
Lopuksi lyhyt muutaman kuvan katsaus pariin saaren muuhun vierailun arvoiseen kohteeseen.
KOLONA BEACH
Saaren tunnetuin ranta, ja kuva kertoo miksi. En itse käynyt rannalla ja kuva on lainattu täältä.
Ranta sijaitsee Merihasin pohjoispuolella ja sinne pääsee helpoiten veneellä. Kesäisin rannalle kulkee taksiveneitä. Kävellenkin pääsee, ja ilmeisesti myös autolla mutta reitti on kuulema "relatively tough dirt road".
LOUTRA
81 asukkaan (!) Loutra saaren koillispuolella tunnetaan kuumasta lähteestään, joka laskee mereen. Lähde on tunnettu parantavista ominaisuuksistaan 1800-luvulta saakka.
Lähteessä kylpeminen on ilmaista - sen kuin pulahdat kivien ympäröimään "altaaseen" jossa lähde- ja merivesi sekoittuvat :) Fiinimpään spa-kokemukseen Loutran lähellä on myös Hydrotherapy Centre.
KANALA
Suomeksi hauskan kuuloinen kylä tunnetaan kirkkaista vesistään, hienosta (vaikkakin pienestä) uimarannastaan ja Panagia Kanala -kirkostaan. Loutran ohella Kanala on Kythnoksen ainoa vähänkään resort-tyylinen kylä, tosin kovin turistilliseksi ei tätäkään voi kutsua.
(Huomaa taas houkuttavuusero pilvinen / Loutra vs. aurinkoinen / Kanala -kuvien välillä.... Niin se valo vaikuttaa.)
*
Kythnokselle pääsee Pireuksesta 6 kertaa viikossa kesäisin ja 2-3 kertaa viikossa muuhun aikaan vuodesta, matka kestää 3 tuntia. Tiheimmät yhteydet ovat Lavrion satamasta, josta on Kythnokselle 1-3 laivaa päivittäin ja matka kestää kaksi tuntia tai allekin. Lavrioon itseensä kestää kuitenkin kaksi tuntia bussilla Ateenasta, joten autottomalle matkaajalle Pireuksesta lähtevä yhteys on nopein.
P.S. Saari jolla olen tällä hetkellä, kreikkalaismiljonäärien leikkikenttä, loisteliaiden talojen ja kirkastakin kirkkaampien vesien kuvankaunis Spetses, on kuin toinen todellisuus Kythnoksen rinnalla... Erittäin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Spetsesistä lisää myöhemmin.
Ostin tässä talvella pitkästä aikaa kaksi viime vuosikymmenen suurimmista suosikkimaskaroistani. Nämä kaksi tekivät aikoinaan todella suuren vaikutuksen ja olin utelias kokeilemaan, vieläkö ne olisivat yhtä hyviä kuin muistikuvissani. Vieläkö ne lunastavat saman aseman?
Ripsarit ovat Max Factorin False Lash Effect ja IsaDoran Precision.
Max Factorin False Lash Effect -maskara oli mukana Karkkipäivän ensimmäisen vuoden (2009) Vuoden Parhaat tuotteet -listalla. (Surullisesti, melkein kaikki tuon vuoden kuvat ovat lakanneet näkymästä koska linkitin kuvat tuohon aikaan Photobucketin kautta, joka sittemmin on muuttunut maksulliseksi palveluksi.)
False Lash Effect, tuttavallisesti FLE, tuntui ihan parhaimmalta "markettimaskaralta" koskaan, muistan että olin ihan törkeän innoissani siitä. :) Ylipäänsä, kun mietin minun ja maskaroiden historiaa, minulla ei ollut nuorempana mitään pitkän linjan suosikkimaskaroita. Taisin ostaa aina uuden joka kerta, en muodostanut ripsareihin mitään luottamussuhteita. Vaikka pinnistelen, en saa mieleeni yhtäkään "suosikiksi" mieltämääni ripsaria ajalta ennen Max Factoria... onpa hassua..!
Voidaan siis ajatella, että FLE nosti aikoinaan maskarakokemuksen sellaiselle tasolle, että aloin kiinnittää ripsiväreihin eri lailla huomiota. Aloin odottaa niiltä enemmän. FLE markkeerasi uuden maskaroiden aikakauden :)
IsaDoran Precision Mascaraan tutustuin vuonna 2012, kun kyseinen maskara lanseerattiin. Kirjoitin Precisionista aikoinaan: "Tämä on minun tämän hetken THE maskarani! Kirkkaasti paras maskara mitä olen tänä vuonna kokeillut. Pikkuruinen harja nysäharjaksineen ei näytä vakuuttavalta volyymintuojalta, mutta tämä ripsiväripä kerrostuukin aivan upeasti! Kuvassa maskaraa on poikkeuksellisesti vain yksi kerros (muissa kuvissa kaksi kerrosta), ja tulos on jo sillä noin hyvä. Tarkkuusharja on aivan täydellinen pienelle ja ahtaalle silmälleni, tämä erottelee todellakin ilman sotkuja ja ulottuu hentoisimpiinkin ripsiin ja massan saa harjattua aivan tyvestä kärkeen saakka. Parhautta!!!"
FLE ja Precision -maskaroissa on hyvin erilaiset harjat, mutta niille on yhteistä erottelevuus ja muovinen polymeeriharja. IsaDoran Precision -maskara hämmästyttää minimaalisen nysillä harjaksillaan, joiden ei odottaisi omaavan hyvää kampaavuutta, mutta niin vain harja tekee nimensä mukaisesti hyvin tarkkaa jälkeä.
Factorin False Lash Effect -harja on muodoltaan hitusen liian pullukka ollakseen se kaikkein ihanteellisin harja minun pienille ja vahvan kulmaluun alle kätkeytyville silmilleni, mutta sen jälki on siisteydessään ja juuri sopivassa volyymissaan minulle mieleen. Tai oli vuonna 2009, ja nythän selvitettiin mitä tykkään False Lashistä vuonna 2018 :)
Tulos: tykkään edelleen kummastakin maskarasta ja on yhä selvää, miksi ne muodostuivat aikoinaan lemppareiksi. Mutta toinen näistä on vielä parempi kuin toinen.
False Lash Effect. Kuten todettya, harja on hitusen liian iso mahtuakseen optimaalisesti työskentelemään pienen ja syvällä olevan silmän alueella. Jälki on kuitenkin todella hyvää; siistiä, ei paakkuunnu, ei hapsuta. Mutta - se ei ole niin tuuheuttavaa kuin muistelin. IsaDoraan verrattuna FLE jättää ripset ohuemmiksi, massa ei kerrostu yhtä hanakasti.
Toisaalta, kävi mielessä voisiko maskaran iällä olla myös vaikutusta... Massa tuntui ehkä aavistuksen kuivalta ja mietin, saattoiko ostamani False Lash Effect olla vähemmän tuoretta tavaraa. Ostin FLE'ni Lahden Kärkkäiseltä (kun satuttiin olemaan siellä miehen ja anopin kanssa asioilla), enkä tiedä millainen kierto Kärkkäisen myymällä kosmetiikalla yleisesti on... Saattavatko ripsarit seistä siellä pitkäänkin..?
Joka tapauksessa, False Lash Effect on edelleen hyvä. Mutta ei ihan parhaiden kastia - ainakaan tämän "Kärkkäis-yksilön" perusteella :)
Precision. Kyllllä, tämä on edelleen aivan sairaan hyvä ripsari, aivan kärkijoukkoa. Luulen että voisin tyytyväisenä käyttää Precisionia koko loppuelämäni vailla kiinnostusta siirtyä muihin. Voin yhä allekirjoittaa kaiken mitä kuusi vuotta sitten maskarasta kirjoitin.
Pikkuinen täsmäharja on minun silmilleni t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n. Se ulottuu harjaamaan massaa ihan tyvestä ripsien kärkeen sotkematta niin luomea kuin kulmaluuta. Massa kerrostuu todella tehokkaasti ja muutama veto riittää. Massa ei klimppiinny eikä hapsutu.
Yksinkertaisesti loistava maskara. Toivottavasti siitä tulee IsaDoran klassikko ja se pysyisi valikoimassa vielä monet vuodet <3 Precision on mukanani täällä Kreikassakin. Kapean ja tasamuotoisen hylsynsä puolesta se sopii ihanteellisesti käsimatkatavarareissaajan rajalliseen kosmetiikkapussukkaan :)
Muita viime vuosien suosikkimaskaroitani ovat seuraavat:
Voi todeta, että hyvin L'Oreal-konsernipainotteinen listaus. Lorkku ei sponsoroi maskaravarastoani vaan tulos on käytännön kertomaa, testaan laajalti monen merkin maskaroita. Ilmeisesti juuri L'Oreal-brändien maskarat sopivat minulle erityisen hyvin.
Luonnonkosmetiikan puoleltakin löysin vihdoin viime vuoden aikana suosikkeja (Avril), mutta totuus on, etteivät luonnolliset maskarat vieläkään päihitä synteettisiä. Vaikka jälki parhaimmillaan alkaa jo lähennellä synteettisiä, on kestävyydessä (--> kosteuden vastustus) vielä paljon, paljon petrattavaa. Avrilin Waterproof Mascara on ainoa luonnollinen maskara joka kestää ripsissäni vesisateessakin, mutta sen kokonaissuoritus ei yllä synteettisten suosikkien kuten IsaDoran Precisionin tai Maybellinen Lash Sensationalin tasolle.
.
Loppuun ihan aiheeseen liittymätön "bonus" violetin meikin ystäville :) Täytyy vihdoin saada jakaa tämä USAn reissusta ostamani löytö, joka näkyy postauksessa luomillani:
Make Up Foreverin I-918 Lavender -luomiväri. :-*
Olen valtavasta luomivärikokoelmastani huolimatta aina etsimässä uusia violetteja ihanuuksia, ja aina välillä löytyy yksilöitä, jotka jollain ominaisuudellaan tai vivahteellaan yltävät aiempia lemppareita korkeammalle ^_^
Urban Decayn Tonic -täydellisyyttä ei ehkä päihitä mikään luomiväri, tai sanotaan, että täytyy olla todella kovan luokan formulointi ja vivahteikkuus jotta tarjokas voi lyödä Tonicin, mutta MUFEn I-918 on omassa pastellisessa luokassaan aivan fantastinen.
I-918 on kuin MACin Beautiful Iris syvempänä ja pigmenttisempänä versiona. <3 Suurta rakkautta!
MUFEn luomivärit ovat Suomessa kalliita ja saatavuuskin hyvin rajallinen, mutta kannattaa tsekkailla Sephoran MUFE-hylly jos reissaatte Sephora-maissa :) En muista paljonko tämä refill-nappi tarkalleen maksoi USAssa, mutta alle 15 dollaria todennäköisesti.
(Hmm, sattumalta huomasin Suomen hintatietoa etsiessäni että Suomen MUFElla on tällä hetkellä kaikki luomivärit -72% alennuksessa..!! Harmi vain ettei I-918 näy kuuluvan valikoimaan. Sävyjä on kuitenkin runsaasti, tsekatkaa!)
