Olin viime viikon tiistaina Teknokemian yhdistyksen järjestämässä kosmetiikan workshopissa, jonka aiheena olivat säilöntäaineet.
Valtaosa luennon asioista oli minulle jo ennestään tuttuja, mutta opin jotain uuttakin.
Workshopissa valmistettiin myös oma saippua
Säilöntäaineita tarvitaan jotta kosmetiikkaa olisi turvallista käyttää. Ilman säilöntäaineita vesipitoinen tuote pilaantuu jo viikoissa.
Säilöntäainekemikaaleja, etenkin synteettisiä sellaisia, tunnutaan monesti pitävän jonkinlaisina kosmetiikan pahisainesosina. Kaikki tuntevat nimeltä vähintään parabeenit, jotka ovat silikonien ohella saneet nauttia viime vuosikymmenen aikana kosmetiikan parjatuimman rosvon osasta. Tosiasiassa me oikeasti tarvitsemme tehokkaita säilöntäaineita jotta käyttämämme kosmetiikka säilyisi mahdollisimman turvallisena, pilaantunut tuote on terveydelle paljon pahempi uhka kuin incistä löytyvä parabeeni.
Vasemmanpuoleinen, säilömätön kasvovesi oli kerännyt kolmen viikon aikana itseensä jo aika inhan näköisen kasvuston... Tältä näyttäisivät kasvovetemme ilman säilöntäaineita.
Vesi on käytännössä tuotteen pilaantumisen suurin syntipukki, sillä mikrobit elävät ja lisääntyvät kosteassa ympäristössä. Myös vedetön tuote voi pilaantua, esimerkiksi härskiintyä, mutta riski on kuitenkin vähäisempi ja reaktio hitaampi.
Tuotteen pilaantumisen voi havaita aistinvaraisesti: se tuoksuu epämiellyttävälle, koostumus voi muuttua kiinteästä nestemäiseksi, rasva- ja vesifaasit eroavat ja väri muuttuu erilaiseksi. Säilytysolosuhteet vaikuttavat suuressa määrin säilyvyyteen; lämpimässä ja valoisassa paikassa tuote pilaantuu nopeammin kuin viileässä ja valolta suojassa. Kun puhutaan "asianmukaisesta säilytyksestä", sillä tarkoitetaan normaalia huoneenlämpöä ja tilaa, jossa tuote on suojattu suoralta valolta - ja tietysti korkki kiinni ;)
Terveellä iholla ei välttämättä tapahdu mitään, mutta rikkoontuneella iholla tai silmien alueella on tulehdusvaara.
Tältä pohjalta esimerkiksi vanhentuneen ripsivärin käyttö on aina kyseenalaista, eikä yli puoli vuotta meikkipussissa puolikäytettynä pyörinyttä ripsaria kannattaisi todellakaan käyttää, ja silti moni meistä tekee niin. Allekirjoittanut mukaan luettuna.
Onko tuttua monelle Karkkipäivän lukijallekin..? Minkä ikäinen on vanhin käyttämänne avattu ripsari, kuka kehtaa tunnustaa...? Itse olen teininä käyttänyt - jopa kaverilta perittyjä heidän käyttämiään vanhoja ripsareita vielä vuosi korkkauksen jälkeen.... **APUA**
Tavallisen (eli ei luonnon)kosmetiikan säilyvyysaika avaamattomana on yleensä valmistushetkestä noin kolme vuotta. Kun siihen laskee päälle tuotteen varsinaisen käyttöajan kuluttajalla, tulee tuoteen säilyä tehtaalta lähdettyään jopa viisi vuotta. Se on aika pitkä aika.
Tuotteiden säilyvyys ilmoitetaan joko parasta ennen päivämäärällä ja tiimalasilogolla tai purkkisymbolilla.
Avattu purkki -logoa käytetään tuotteille jotka säilyvät avaamattomina yli 30 kk. Logon vieressä tai sisällä oleva kuukausiluku, esim. 6M tai 12M, kertovat kuinka pitkään valmistaja takaa tuotteen turvallisen käytön pakkauksen avaamisen jälkeen (sillä edellytyksellä että pakkausta säilytetään asianmukaisesti). Usein tuote säilyy käyttökelpoisena pidempäänkin, mutta valmistajien ilmoittama aika perustuu heidän suorittamiinsa stabiiliustesteihin.
Tiimalasi-logoa ja parasta ennen päivämäärä -merkintää käytetään tuotteille, jotka säilyvät avaamattomina alle 30 kk. Valtaosa luonnonkosmetiikasta kuuluu tähän säilyvyyskategoriaan.
Pakkaustekniikka - valitaan pakkaus johon eivät pääse sormet eikä ilma. Parhaita ovat vakuumipumppupullot. Myös pakkauksen valonläpäisevyys vaikuttaa, läpinäkyvä pullo on aina huonompi kuin valoaläpäisemätön.
Raaka-aineiden puhtaus - varmistetaan niin raaka-aineiden kuin valmistustilojen puhtaus.
Mikrobeille epäsuotuisa ympäristö; kuten vedettömyys ja hapan pH. (Happaman ympäristön epäsuotuisuus mikrobeille on muuten yksi niistä syistä miksi hapan putsarikin on suositeltavampi kuin emäksinen.)
Säilöntäaineet, joihin lukeutuvat:
Luonnonkosmetiikassa, jossa synteettiset säilöntöaineet ovat kiellettyjä, käytetään pääsääntöisesti pakkausteknisiä keinoja sekä luontaisen kaltaisia ja luonnostaan antimikrobisia aineita. Tämä on yksi syistä miksi niin monissa luonnonkosmetiikan tuotteissa on eteerisiä öljyjä ja alkoholia.
Parabeeneista workshopissa ei harmikseni paljon ehditty keskustella (itse olisin voinut tilata vaikka kahden tunnin luennon pelkästään niistä), mutta sen verran aihetta sivuttiin, että jälleen todettiin niiden vaarallisuuden olevan monelta osin liioiteltu. Parabeenit kuuluvat edelleen kosmetiikkateollisuuden turvallisimpiin ja tehokkaimpiin säilöntöaineisiin. (Kiinnostuneille kosmetiikan "kemianörteille" juttuvinkkinä vaikkapa tämä ja tämä Incimix-Anninan kirjoittama juttu.
Mutta, kaikki parabeenit eivät ole samanlaisia ja joukossa on myös vähemmän hyviä tyyppejä. Koko ryhmä leimaantui huonomaineisten pitkäketjuisten parabeenien vuoksi, lyhytketjuiset parabeenit ovat turvallisia. Osa ennen käytetyistä pitkäketjuisista parabeeneista on jo kielletty EU:ssa, ja osa edelleen sallituista on sellaisia jotka ovat turvallisia säädettyjen pitoisuuksien puitteissa.
Toisaalta - ja tällaisia ajatuksia minulla heräsi ihan hiljattain: kun parabeeneja on käytetty jo 1920-luvulta saakka, ja niitä on tutkimusmenetelmien kehittyessä viimeisimmän tiedon valossa alettu kieltää ja rajoittaa vasta ihan viime vuosina, niin mitähän tulevaisuuden tutkimusdata tuo tullessaan..? Eli tavallaan, saatan jollain lailla ymmärtää parabeenien välttelijöiden perusteet. Ennakoivaa suojautumista.
Teknokemian Yhistyksen sivulta:
"Kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi hyväksyttyjen säilöntäaineiden listaa päivitetään jatkuvasti. Parabeenit ovat ryhmä aineita, ja jos jonkin parabeenin turvallisuus herättää kysymyksiä, teollisuudesta riippumaton Euroopan komission riippumaton tiedekomitea SCCS ottaa ainesosan uudelleen arvioitavaksi. Kuluttajat voivat luottaa siihen, että kaikki sallitut säilöntäaineet ja muut kosmetiikan ainesosat on nykytiedon valossa todettu turvallisiksi." Nykytiedon valossa, aivan. Kun nykytieto vielä 10 vuotta sitten salli nyt kielletyt isopropyyli- ja isobutyyliparabeenin, ei kai mikään sano etteivätkö tällä hetkellä sallitut parabeenit ole 10 vuoden kuluttua kiellettyjä.
Tuotevalikoima markkinoilla pienenisi merkittävästi, se olisi varmasti näkyvin seuraus.
Kosmetiikan hinnat nousisivat.
Ja itsestäänselvästi, kosmetiikan käyttöikä lyhenisi kauttaaltaan.
Yksi seuraus, jota moni ei varmasti tule ajatelleeksi, on jätteen lisääntynyt määrä. Kun tuotteiden säilyvyysaika lyhenee tai tuotteet muuttuvat jopa kertakäyttöisiksi, joudutaan käyttämään paljon enemmän pakkauksia verrattuna tilanteeseen, jossa tuote voi seistä myyjän tai asiakkaan hyllyllä käyttökelpoisena vuosia. Kestävän kehityksen kannalta kertakäyttökulutus ei ole positiivinen trendi.
Kaikkein luontoystävällisintä varmaan olisi, jos jokainen kokkailisi kotonaan omat tuorekosmetiikkansa omiin purkkeihinsa, mutta tiedämme että se on aika epärealistinen skenaario. :P
*
Niin paljon kuin ajatus jääkaapissa säilytettävästä tuorekosmetiikasta kiehtookin, en olisi itse siihen edes näin kosmetiikkafriikkinä valmis ryhtymään. Mieluummin käytän tuotteita, jotka voin ottaa mukaan kuukauden reppureissulle, varastoida käsilaukkuun ja unohtaa kaapin perukoille - ja ottaa turvallisesti uudelleen käyttöön kun löydän sen puolen vuoden tai vuoden kuluttua. :)
Kuten vaikka tämän itse valmistamani nestemäisen käsisaippuan ^_^
.
Kiitokset Teknokemian Yhdistykselle ja tilaisuudessa puhuneille asiantuntijoille farmaseutti-estenomi Päivi Kousalle, Teknokemian Yhdistyksen Sari Karjomaalle ja Eeva-Mari Karinelle, Kiilto-Cleanin Juha Issakaiselle ja Bernerin Laura Martikaiselle.
Kuvat: Sanni ja Unsplash
Naamioi itsesi ponilla! :) Pian ei taida olla mitään tuoteryhmää jota ei olisi jossain vaiheessa saanut My Little Pony -teemaisena, ja tällä kertaa pastellinvärisillä pikkuvesseleillä tuotteitaan piristää amerikkalainen Glamglow. Skincare is magic..!
Oh - ja suokaa anteeksi, mun kulmakarvat on tässä postauksessa harvinaisen anti-magic, sillä olin juuri kestovärjännyt ne edellisenä päivänä. Parin päivän lakupötkö-efekti.
Kun sain nämä purkit pari viikkoa sitten PR-toimistolta, kirjoittelin insta-päivityksessä miten ajat ovatkaan muuttuneet. "20 vuotta sitten olin pieneen ja epätrendikkääseen harrastajaryhmään kuuluva ihme friikki keräillessäni My Little Ponyja. Erilaisia ponituotteita sai metsästää netistä ja kirppareilta ja oli huippulöytö bongata vaikka ponilakanat tai seinäkello. Nyt vastaanotan luksusihonhoitosarjan My Little Pony -mutanaamioita ja se on ihan arkea..."
Ja enpähän olisi parikymppisenä poni-intoilijana h*mmettiläinen vieköön myöskään ikinä uskonut, että jonain päivänä minulla on blogi jonka bannerissa heiluttelen jaloissani suomalaisen design-kenkäsuunnittelijan ponikorkkareita.... ^_^ Sarjassamme asioita joita on vaikea ennustaa.
Glamglow'n My Little Pony -naamiot eivät sinällään ole mikään uusi Glamglow-naamio vaan kimaltavaan ja karkin tuoksuiseen kuosiin puettu versio merkin kiinteyttävästä Gravitymud-naamiosta.
Ainesosat ovat samat poninaamioiden sisältämät glitterhiput, hajusteet ja väripigmentti poislukien.
Poninaamioita on kolme, joiden ero on vain värissä ja pakkauksen kuvituksessa. Värimieltymyksen tai oman lempiponihahmon mukaan voi valita pinkin Pinkie Pie -naamion, liilan Twilight Sparklen tai mustan Princess Lunan.
Naamiot ovat geelimäisiä peel-off-naamioita. Geeli levitetään kasvoille pakkauksen mukana tulevalla minispaattelilla ja annetaan kuivua täysin. Tähän menee aikaa geelikerroksen paksuudesta riippuen 20-30 minuuttia. Minä sudin "namitahnaa" kasvoille paikoin ehkä vähän liiankin paksulti ja nämä kohdat olivat kosteita vielä puolen tunnin kuluttuakin. Kannattaa siis levittää maltillisesti :)
Naamio poistetaan vetämällä se iholta yhtenä kalvona.
Geeli alkaa jähmettyä kasvoilla hyvin nopeasti ja jos edellisen kerroksen päälle vetää uutta, menee pinta vähän paakkuiseksi. Tämä ei tokikaan haittaa tuotteen vaikutusta, mutta on hyvä tietää jos haluaa vaikka ottaa coolin selfien mahdollisimman sileällä glitter-pinnalla :D Minä en siinä onnistunut... :P ^_^
Glitterit ovat mukana luonnollisestikin vain hauskuuden vuoksi. Ne eivät raavi ihoa, mutta en siltikään olisi suosittelemassa MLP-naamiota ihan ensmmäiseksi herkälle iholle, jo voimakkaan tuoksunsa takia.
Edit. Kommenteissa esitettiin aiheellinen kysymys koskien glitterien raaka-ainetta, seikka, jota en itse tullut huomioineeksi. Glitter on valmistettu PET-muovista ja on siis juuri sitä mikromuovia jota ollaan kieltämässä kosmetiikassa laajemminkin. Tässä valossa naamion söpöysaspekti saa toisen sävyn. Kuten alempana kirjoitan, en raaka-ainevalveutuneisuudestani huolimatta ole söpön hassuttelukosmetiikan yläpuolella ja minusta vähemmän vakavallekin kosmetiikalle on paikkansa, mutta mikromuovit on sellainen raaka-aine jonka käyttöön en rohkaise ketään. (Vaikka olen fleece-takeissani kaukana parhaasta esimerkistä.)
USAssa mikromuovit on jo kielletty joissain osavaltioissa poishuuhdeltavien hygienia- ja kosmetiikkatuotteiden osalta, eli mm. suihkugeeleissä ja kuorintatuotteissa. Kuuluvatko peel-off-naamiot tämän tuoteryhmän piiriin jää avoimeksi, ne irrotetaan iholta mutta ei huuhdella eli ne päätyvät sekajätteen joukkoon, eivät veteen.
Kirjottelin jo kerran aiemmin Glamglow'n hassusta politiikasta nimetä tuotteitaan mud-sitä-ja-tätä -nimellä, kun tuotteissa ei itse asiassa käytetä mutaa vaan savea. Aineilla on ihonhoidossa yhtäläisyyksiä, mutta myös selviä eroja - mudan eduksi. Muta, turve ja savi ovat kaikki ihoa syväpuhdistavia maaperäisiä ainesosia, mutta hoitavuudessa muta ja turve ovat savea monipuolisempia ja niin sanotusti aktiivisempia.
Ilmeisesti Glamglow'n porukka on todennut mudan kuulostavan kiinnostavammalta ja kenties media-seksikkäämmältä kuin savi?
Kurkataanpa vähän Gravitymud-naamion sisään, mitä se on syönyt.
Kalvon tuovat ainesosat:
polyvinyl alcohol, polyethylene terephthalate (tuttavallisemmin PET-muovi, mm. virvoitusjuomapulloista tuttu), polyurethane-11, acrylates copolymer
Vaikuttavat eli hoitavat ainesosat:
"Feature"- eli saviainesosat: montmorillonite, illite, canadian colloidal clay. Näiden vaikutus on ihoa puhdistava ja huokosia supistava.
Hoitavat ja kosteuttavat: rohtosalkoruusu-uute, kolme eri levää, hyaluronihappo ja lesitiini.
Gravitymud-hoidettu iho
Naamio lupaa kiinteyttää, liftata, kiristää ja raikastaa ihoa sekä luoda seksikkäät piirteet. Viimeisen voimme kenties jättää jokaisen oman mielikuvituksen varaan, mutta jos ensin mainitut vaikutukset voi summata termiin napakoittaa, niin sen allekirjoitan. Vaikutus etenkin huokosiin on mielestäni erinomainen.
Naamion ulkonäöstä päätellen siinä ei voi olla ihan hurjan paljon savea, ja veikkaan että naamion ainesosista valtaosa on ns. teknisiä ainesosia jotka vastaavat jähmettyvästä peel off -koostumuksesta, tuoksusta ja väristä. Hoitavat ainesosatkin selvästi kuitenkin tekevät osuutensa.
En suhtautuisi Glamglow'n MLP-naamioon (edes siihen normi-Gravitymudiin) minään tuhkimohoitotuotteena, sillä yhtä napakan ja kuulaan ihon saa halvemmilla ja ainesosiltaan - minun mielestäni - laadukkaammillakin tuotteilla. Mutta kosmetiikkaa ei aina tarvitsekaan ottaa vakavasti - niin vakava kosmetiikkatiukkis en sentään minäkään ole ettenkö toivottaisi vähän kimaltavaa, karkin tuoksuista ponimaailmaa ihollenikin...! :)
Hinta on tietysti toinen juttu - haluaako tästä söpöilystä maksaa 45 euroa. Ponifanit kenties haluavat, ja heillehän tuote on suunnattu. Come to where the magic is...
Glamglow My Little Pony Gravitymud -naamioiden suositushinta on 44,90€ (50 ml). Glamglow-tuotteita myyvät ainakin Kicksit, Stockmannit ja Sokokset.
Sää ei ehkä ole tänä vuonna parhain, mutta seura ja oma mieli tekevät juhlan :) Tai seurattomuus. Miten kullekin sopii.
Postauksen kuvat ovat aiempien vuosien juhannuksilta. Tänään näkyy vain sadepisaroita. Kyllä nekin voivat olla kauniita. :)
Kirjoitin aiemmin tällä viikolla laivalla istuessani tekstin onnellisuudesta. Liitän sen nyt tähän.
Onnellisuuden ja ilon tunteista
Olen ihminen joka tulee helposti iloiseksi pienistä asioista tavallisessa arkielämässä. Tätä kirjoittaessani olen älyttömän hyvällä mielellä siitä, että näen ikkunasta rauhallisesti aaltoilevan meren ja sen yllä hitaasti laskevan auringon. Olen seurannut tätä kahden elementin "spektaakkelia" viimeiset kaksi tuntia ja ollut hurjan iloinen siitä että sain merimatkalle seuraksi näin kauniin sään lähdettyäni tummapilvisestä Helsingistä.
Yksi ihan suosikkiasioitani arjessa on aamukahvi. Se on minusta niin mukava hetki päivässä että odotan sitä jo edellisenä iltana. Se ei ole vain hyvänmakuinen juoma vaan kokonainen hyvän olon saareke päivässä. Keitän veden, mittaan kahvinpurut pressopannuun, ja kun kahvikello soi painan männän alas. Lämmitän soijamaidon ja vaahdotan sen. Kaadan kahvin maidon päälle ja lisään usein tilkan kermaa. Istun mukin kanssa keittiön pöydän ääreen ja täytyn lämmöstä maistaessani höyryävää juomaani. Rakastan näitä aamuhetkiä. Ja saan kokea sen jokainen päivä.
Olen myös älyttömän onnellinen siitä että on olemassa koiria. Muitakin eläimiä, mutta erityisesti koiria. Perheeni koirat ovat minulle maailman rakkaimpia mutta tulen onnelliseksi myös muista koirista. Hymyilen niille kadulla ja luen aina koirista kertovia hyviä uutisia ja tarinoita ja minulle tulee lämmin olo. Luin juuri Suomen Kuvalehdestä Seppo-nimisestä shetlanninlammankoirasta joka on osakkaana viestintätoimistossa ja sitten menin Sepon kotisivulle ja minulle tuli vielä parempi mieli.
Ilahdun kun läheiseni lähettää minulle iMessagella koiran kuvan ja lähetän niitä itsekin. Iltaisin ennen nukahtamista katson usein Instagramissa @Harlowandsagen kuvavirtaa.
Kauniit rakennukset tuovat minulle hyvää mieltä. Tulen kamalan onnelliseksi kun pääsen paikkaan jossa on viehättäviä rakennuksia ja tunnelmallisia katuja ja aukioita. Mutta etenkin taloja. Voin katsella monta tuntia rivistöä auringon haalistamia, värikkäiksi maalattuja puutaloja tai vanhan kaupungin muurin kupeessa seisovaa vanhaa kirkkoa.
Tulen iloiseksi lasillisesta hyvää viiniä. Ei siksi että päihtyisin, vaikka sitäkin saattaa tapahtua, vaan koska olen oppinut arvostamaan viiniä ja makuaistini on kehittynyt erottamaan viineissä nyansseja joista en tiennyt 18-vuotiaana mitään.
Hyvä viini on kuin lauantain karkkipussi lapsena. Lasillisen sellaista voi välillä nauttia vaikka keskiviikkoiltana Yle Areenan äärellä.
Minulle tulee hyvä mieli kun näen hyväntuulisia ihmisiä. Ihmisiä jotka hymyilevät ja katsovat toisia silmiin.
Hymy on maailman helpoin positiivinen käyntikortti. Yritän itsekin muistaa hymyillä enemmän.
Olen iloinen kun syön hyvää ruokaa. Se voi olla yksinkertainen ja halpa kotiruoka tyyppiä paistettuja sieniä, parsakaalia, fetaa ja tonnikalaa tai rapeat bataattiranskalaiset ketjuravintolassa tai huolellisesti koottu taideannos gastropubissa.
Värikäs ruoka tekee minut erityisen iloiseksi :)
Kun mietin, millaisista asioista iloitsin ja millaisia asioita odotin teini-ikäisenä tai parikymppisenä, ne olivat monessa mielessä hyvin eri laatuisia kuin nyt. Toki moni sama asia ilostuttaa 39-vuotiaana yhtä paljon kuin 15-kesäisenäkin, kuten ystävien tapaaminen, hyvä kirja, kiinnostava taidenäyttely tai koskettava musiikkiesitys. Mutta 15-vuotiaana tavallinen perusarki tavallisine rutiineineen oli tylsää. En huomannut tai arvostanut pieniä asioita samalla tavalla kuin nyt.
Koulu, läksyt, Rice Krispies -lautasellinen aamulla, ne eivät olleet asioita joihin olisi liittynyt erityisen tunteellista iloa ja onnea. Arkipäivän asiat hampaan harjaamisineen ja ystävineen olivat itsestäänselvyyksiä, tasaista virtaa. Ei arkea odotettu, ei siihen liittynyt erityisiä kiitollisuuden tunteita. Auringonlaskun kuuluu olla kaunis, miksi sitä pitäisi erikseen huomioida tai mietiskellä.
(Kiitollisuuskin alkaa nyt olla vähän puhkikulunut termi kun joka paikassa neuvotaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta miten totta se onkaan - kyllä aamukahvistakin voi olla kiitollinen.)
Nuorempana tavallisten asioiden hienous jäi minulta piiloon. Jännittävät elämykset, "se oikea elämä", olivat koko ajan jossain edessä päin, sitten-kun, asioita joita tavoitella. Tavaroita joita ostaa. Nykyhetki oli jotain joka johtaisi siihen millaista elämää oikeasti halusi elää. Sitten kun jonain päivänä asun Helsingissä tai Tampereella niin kyllä sitten..! Onni tuntui enimmäkseen liittyvän sellaiseen, mitä minulla ei (vielä) ollut.
Nyt onni on tässä hetkessä. Tässä kahvikupillisessa joka on kädessäni, tässä sadepisarassa ikkunalasissa, tässä mahdollisuudessa kävellä rantaan ja katsoa kun laivat suuntaavat meren selälle.
Hyvää juhannusta kaikille.
