Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Suomessa heitetään vuosittain menemään aivan käsittämätön määrä ruokaa, josta suurin osa tulee varmasti kaupan sektorilta, mutta myös kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä.

Itse olen intohimoinen ruokajämien hyödyntäjä ja vaikka esimerkiksi lentomatkailullani en voikaan ylpeillä, niin ruokahävikin vähentämisellä voin. Heitän aniharvoin ruokaa menemään, niin harvoin ettei sitä tapahdu edes kuukausittain. Minulla on toimiva systeemi eikä ruoan hyödyntämistä tarvitse oikeastaan sen kummemmin edes miettiä, se tapahtuu automaattisesti.

Olen kirjoittanut aiheesta suositun postauksen jo aikaisemmin: Paljonko menee ruokaa roskiin? Tässä jutussa paljastin parhaimman hävikinsäästövinkkini:

pakastaminen

Pakastaminen on ilman muuta tehokkaimpia tapoja pidentää ruoan käyttöaikaa. Pakkaseen voi heittää leivän ja ylijääneiden ruoka-annosten lisäksi vaikka jääkaapin koko tuoreruokaosaston, niin ettei esimerkiksi matkalle lähtiessä jääkaappiin jääviä vihanneksia, maitotuotteita, lihaa ja kalaa tarvitse reissulta palatessa heittää roskikseen. Porkkanat, kesäkurpitsa, bataatit ja sen sellaiset on hyvä kypsentää (esim. höyryttää tai paistaa) ennen pakastamista, tuoreeltaan pakastettuna niiden rakenne voi kärsiä.

Pakastan ihan kaikkea juustoista kermaan ja omenoista avattujen tonnikalapurkkien jämiin (!). Vettyneet omenat käytin ruokaan, joka on hävikkivinkkini numero 2:

piirakat

Piirakka on ruokalaji, johon voi heittää melkein mitä tahansa ruoan jämiä, ja hyvää tulee :)

Onko jääkaapissasi juuston kannikoita? Nahistuneita porkkanoita? Parasta ennen -päiväänsä lähestyviä lihapullia? Avattu tofupaketti?

Kun heität nämä piirakkaan ja peittelet komeuden kermaisella tai juustoisella kuorrutteella niin kyllä maistuu. (Tai kaurakermaisella, jos olet vegaani :))

Yllä oleva kuva on erään juhannuksen jämäruokapiirakastani, johon käytin parsakaalia, kevätsipulia, graavilohta ja kirsikkatomaatteja. Nam!

Savutofu-parsakaalipiirakka

Moni varmasti osaa tehdä peruspiirakkapohjan, mutta heitän tähän perusohjeen jotta postaus vinkkeineen on kokonainen. :)

Suolainen piirakkapohja

3 dl vehnäjauhoja

125 g voita

1 dl kylmää vettä

Nypi pohja-aineet taikinaksi. Siirrä jääkaappiin lepäämään 10-15 minuutksi (helpottaa kaulimista mikäli aiot kaulia pohjan, mikäli vain painelet sen vuoan pohjalle ei lepoajalla ole niin väliä.) Taputtele pohja voideltuun vuokaan ja täytä täytteillä. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Täytteen paksuus vaikuttaa paistoaikaan.

Extramakua saat muna-kerma/kermaviiliseoksella:

1 purkki kermaviiliä tai 2 dl ruokakermaa tai kermaa

2 munaa

Sekoita munakermaseos täytteisiin. Päälle voi vielä ripotella juustoraastetta.

Oma viljaton ja vähähiilihydraattinen piirakkapohjareseptini on tällainen:

1 dl Fibrex-hiutaleita

1 dl vehnäleseitä

1,5 dl mantelijauhoa

100 g voita

1 kananmuna

0,5 tl suolaa

Yhdistä piirakkapohjan jauhot ja suola, nypi joukkoon hieman lämmennyt voi ja lisää muna. Muna ei ole välttämätön. Painele/levitä taikina vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa. Kasaa päälle täytteet ja paista vielä noin 30 minuuttia 200 asteessa (tarkista kypsyys paistoajan aikana, uunien tehokkuudet vaihtelevat).

Herkullisia piirakkahetkiä :)

Tämän jutun a.k.a -otsikko voisi olla; Erään kosmetiikkamyyjän eettis-arvopohjaiset ongelmat.

Jutun aihe on muhinut luonnoksissani jo vuosia. Minun on ihan kamalasti tehnyt mieli kirjoittaa siitä, mutta samalla on tuntunut, että ehkä se on väärin. Ehkä en saisi sanoa tällaista ääneen kauneusalan ammattilaisena ja kaupallisella alalla työskentelevänä.

Nyt kuitenkin sain aiheeseen taas kipinän lukiessani Nude-Erikan kirjoitusta liittyen kulutushysteriaan, kosmetiikkavuoreen ja hänen tarkoitukseensa kauneusbloggaajana. Saatoin nyökkäillä hyvin monille Erikan esiintuomille asioille, mutta enemmän kuin bloggaajana, entisen työni edustajana. Kommenttiosiossa sitten törmäsin kommenttiin, joka resonoi minussa erittäin vahvasti:

"Työskentelen myyjänä vaateliikkeessä ja ajoittain kohtaan samanlaisia fiiliksiä työstäni. On ristiriitaista kun tehtäväni on myydä, mutta oikeasti tekisi mieleni sanoa toisinaan asiakkaille että tarvitsetko todella näitä kaikkia, eiköhän vaatekaapissasi ole jo vaatetta?"

Juuri näin. Paitsi että minun tapauksessani halusin sanoa näin työnantajalleni, en asiakkaalle.

Sillä tiedättekö mistä en pitänyt työssäni?

Kerron ensin mistä pidin, sillä aina on hyvä aloittaa positiivisesta. Ja minähän todella pidin työstäni, minä rakastin sitä. Olin mielestäni siinä hyvä ja sain toteuttaa jotain, joka sopi minulle valtavan luonnollisesti.

Kirjoitan preesensissä, sillä pidän näistä asioista edelleen :)

Pidän auttamisesta ja ongelman ratkaisusta. Pidän siitä kun joku tulee luokseni ja hänellä on ongelma, olkoon se sitten sopivan päivävoiteen tai matkakohteen löytäminen, ja voin auttaa häntä löytämään ratkaisun. On ihanaa neuvoa, jakaa tietoa ja inspiroida. On ihanaa luoda hyvää mieltä. On ihanaa innostaa toisia. Pidän siitä kun asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä. Sillä tunteella, että sai hyvää palvelua ja palaa mielellään uudestaan. Haluan, että hänellä on vielä kotona kasseja avatessaankin hyvä mieli.

Äsken kuvaamassani hattarapilvessä on yksi tärkeä kohta, joka ei rimmaa yhteen kaupan alan tavoitteiden kanssa. (En tietenkään voi puhua kaikkien kauppojen puolesta mutta tunnette eron asiakkaina. On kauppoja ja kauppoja. On myyntiä ja on voiton maksimointia.)

Tärkeä kohta on "asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä". Tämä ei ole liikkeen kannalta optimi, vaan minun on - oli - myyjänä tähdättävä siihen, että asiakas poistuu sekä etsimänsä tuotteiden että mahdollisimman monen muun tuotteen kanssa. Tarvitseeko asiakas näitä kaikkia on sivuseikka, pointti on myydä hänelle mahdollisimman paljon. Ja tämä, ystäväni, oli minulle lopulta aika vaikea pala henkilökohtaisen arvomaailmani näkökulmasta.

Lisämyynti, sillä termillä toimintaa kutsutaan kaupan alalla. Myydään siis asiakkaalle muutakin kuin mitä hän tuli hakemaan.

Kauniimmin ilmaistuna asiakas inspiroidaan ostamaan lisää. Hyvä myyjä ei myy vaan inspiroi, hän ei kuulosta siltä että tuputtaa, hän esittelee tuotteita siten että asiakas innostuu ja keksii tarpeensa itse. "Hei, minultahan puuttuu juuri tällainen..!"

Kotona asiakas saattaakin ahdistua. Mitä olen mennyt ostamaan... näihinhän meni kaksi sataa euroa..! Tarvitsinko kuitenkaan elektronista jalkaraspia ja limited edition kultaista glitter-eyelineria..? Milloin olen viimeksi edes meikannut...

Nämä tuntemukset eivät tietenkään ole liikkeen ongelma. Kulutusyhteiskunnassa kun elämme, palveluiden ja hyödykkeiden tarjoajat lähtevät siitä, että johonkin asiakkaan roposet kuitenkin menevät - eri liikkeet ja palvelut vain kilpailevat näistä roposista. Sen voitto joka asiakkaan eurot saa. Sen voitto jonka viivan alle jää suurin plussa.

Mutta tämä asetelma oli minulle ongelma. En halunnut inspiroida asiakasta hankintoihin, joita hän ei tarvinnut. En halunnut olla osallisena lisäämässä jonkun turhaa tavaramerta tai pahimmillaan ylipuhumassa henkilöä ostamaan yli varojensa. En pitänyt siitä, että 'hyvän myyjän' status ylipäänsä mitattiin kuiteilla ja tuotemäärien keskiarvoilla.

Minä rakastan myyjän työtä, mutta minulle hyvä myyjä ja hyvä asiakaskokemus on jotain muuta kuin iso kuitti.

Minun ihanteeni ei välttämättä ole kauppiaan ihanne.

Siitä en pitänyt työssäni.

Entä nyt?

Kauneusbloggaajan ja tuotesuosittelijan roolissa koen aivan erilaista vapautta ja mielekkyyttä kuin kosmetiikkamyyjän työssäni. Erikan ajatuksia herättävään kirjoitukseen vielä tarttuen, tähänkin työhön liittyy omat ahdistuksensa - eikä vähiten kulutushysteriaan ja purkkimereen liittyvät. Kyllä, me kauneusbloggaajat inspiroimme ihmisiä kuluttamaan ja ostamaan lisää, sitä ei voi kiistää. Joidenkin kohdalla se voi kenties johtaa ylikuluttamiseen ja tarpeettoman purkkirojun nurkkiin kertymiseen. Mutta Erikaa kompaten, kosmetiikka voi myös tehdä ostajansa onnelliseksi ja kohentaa jonkun itsetuntoa. Ja bloggaaja voi auttaa vähentämään jonkun turhia ostoksia arvioidensa kautta. Kosmetiikkabloggaajana olen vapaa kertomaan mistä tuotteista haluan ja tekemään sitä mitä tässä työssä rakastan; neuvomaan, innostamaan, auttamaan löytämään ratkaisuja.

Se ratkaisu voi olla viimeisen päälle optimoitu anti-age-voide tai kahden euron Lidl-pesuvaahto. Onnistumisen mittarina lukijan ilo ja hyöty. Kuitin koolla ei väliä. <3 

Miksi tietyt ihonhoitotuotteet tuntuvat tahmeilta?

Halusin erikseen avata tätä, koska asia on valjennut itsellenikin kunnolla vasta viimeisten vuosien aikana. Moni kuluttaja, minä mukaan luettuna, ei pidä siitä että kosmeettinen tuote jättää ihon tahmeaksi. "Leaves no sticky residue", "Non-sticky" -lupaukset tuotteiden kyljessä kertovat kuluttajien toiveista.

Olen itse vältellyt tahmeuden tunnetta niin hartaasti, että koin jopa tuotetuntua jättävät kasvovedet vähemmän hyvinä kasvovesinä. Valitsin kasvoveteni sen perusteella, miten vähän niistä jäi jälkituntua iholle.

Itse asiassa tuo epämiellyttävänä, ei-toivottuna koettu ominaisuus saattaa usein kertoa jostain myönteisestä; se voi olla merkki humektanttien korkeasta pitoisuudesta tuotteessa. Humektantti on ainesosa, joka vetää puoleensa ja pidättää itsessään vesimolekyylejä. Se säilyttää ihossa kosteutta, eli osallistuu juuri siihen tehtävään, jota kosteusvoiteet ja -seerumit suorittavat.

Humektanttien huono puoli on se, että hyvin monet niistä ovat luonnostaan tahmeita. Kun niitä käytetään tuotekoostumuksessa korkeina pitoisuuksina, ne tuovat myös iholle tahmean tunteen.

Näihin ainesosiin lukeutuvat mm. hyaluronihappo, urea, PCA, hunaja sekä monet polyolit kuten glyseroli, sorbitoli ja butyleeniglykoli. Tuttuja, yleisesti kosmetiikassa käytettyjä ainesosia joita varmasti tunnistat omista ihonhoitotuotteistasi.

Tahmaamattoman koostumuksen luominen humektantteihin pohjautuviin ihonhoitotuotteisiin asettaa haasteita kosmetiikan kemisteille ja esimerkiksi täysin tahmattoman, tehokkaan hyaluronihapposeerumin kehitys on vaikeaa. Hyaluronihapon tuoma nihkeyden tunne onneksi katoaa iholta tuotteen imeytyessä.

Favoran kosteussuihkeessa on korkea pitoisuus glyserolia

Seuraavan kerran kun kohtaat "lähmäiseltä" tuntuvan tuotteen, kurkkaapa ainesosaluetteloa. Etenkin nestemäisten, rasvattomien tuotteiden kuten kasvoveden ja monen seerumin iholle jättämä tahmeus johtuu hyvin suurella todennäköisyydellä juuri humektanteista, eli ainesosista, joita todellakin haluat ihollesi.

Rasva-aineita sisältävissä tuotteissa, kuten voiteissa, tahmeus voi luonnollisesti johtua myös rasvaisuudesta.

Öljyttömän ja rasvattoman tuotteen tahma on kuitenkin lähes aina kosteuttavien molekyylien aikaansaannosta. Myös geeliyttäjät voivat tehdä tuotteesta tahmaisen.

Hyaluronihappo on klassinen "tahma-aine"

Yksinkertaistettuna: ihoon täysin katoava, "ei-mitään-jälkituntua" jättävä hoitotuote ei myöskään todennäköisesti sisällä kovin korkeaa pitoisuutta kosteuttavia aineita.

Tämä pätee erityisesti vesimäisiin tuotteisiin. Jos näet kasvoveden ainesosalistauksessa paljon yllä mainittuja ainesosia, eikä iholle jää tuotteesta mitään tuntua, voit päätellä, ettei seos sisällä korkeaa humektanttipitoisuutta. (On hyvä kuitenkin muistaa, että kasvovesillä on muitakin tehtäviä kuin kosteutus; suuren humektanttisuuden sijaan kasvovedessä saatetaan käyttää korkeaa pitoisuutta antioksidantteja tai ihoa rauhoittavia ainesosia.)

Stickyn suhteen viisastuneena olen viimeisen vuoden aikana alkanut muuttaa suhtautumistani kosmetiikan ihofiilikseen. En edelleenkään sano että pidän tahmaisuuden tunnetta iholla miellyttävänä, mutta ymmärrän nyt, että se voi olla iholle myös hyvä juttu. Ja käytän mielelläni myös niitä "lähmäkasvovesiä" :)

Vinkki!

Kosteustekijällisesti "laimennetustakin", ei-tunnu-iholla-miltään-kasvovedestä saa hienosti kosteustehoja irti viime aikojen trenditekniikalla: kerrostuksella!

Jokainen kasvovesikerros lisää ihon pintaan uuden hunnun humektantteja, ja usean kerroksen jälkeen iholla voi olla yhtä paljon kosteutta sitovia ainesosia kuin esimerkiksi tiivistetymmän, hoitavamman hoitonesteen jäljiltä. Kerrostus on siis todellakin hyvä juttu, kun tavoitteena on ihon kosteuspitoisuuden lisääminen. Humektantteja lisäämällä et lisää rasvan määrää, jolloin kosteuskerros pysyy kevyenä ja sopii rasvoittuvallekin iholle joka ei kaipaa lisää rasvaa.

Tee näin: levitä kasvovesi iholle joko vanulapulla, suihkuttamalla tai sormin. Painele kosteuskerros ihoon. Lisää seuraava kerros kun edellinen on kuivunut siten, että iho tuntuu yhä kostealta mutta sen pinnassa ei ole näkyviä kosteuspisaroita.

Kuvat: Sanni ja Unsplash