Haluatko avukseni testaamaan tuotteita Karkkipäivä-blogiin?
Haen kolmea eri ihotyypin omaavaa henkilöä osaksi testipaneelia jolle tulen aika ajoin lähettämään näytteitä testattavaksi.
Ja:
Testipaneelin jäsenen ei tarvitse näyttää blogissa nassuaan eikä hommassa tarvita ainesosien tuntemusta. Testipanelisteilta toivotaan ainoastaan intoa ja kiinnostusta kosmetiikkatuotteita kohtaan ja kykyä kuvailla tuotteiden ominaisuuksia ja omia kokemuksiaan tiiviissä paketissa. :)
Hae mukaan testipaneeliin lähettämällä sähköpostia osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com EDIT 15.12. Hakemuksien vastaanotto on päättynyt, kiitos kaikille kiinnostuneille, valitsen paneelin jäsenet joulukuun aikana ja ilmoitan valinnoista kaikille hakijoille. :)
Viidennessä luukussa ollaan perinteisempien lahjojen linjalla. Tämä on yksi klassisimpia lahjoja etenkin jouluisin, luulen että jokainen on joskus saanut tällaiset. :)
Mutta nämä eivät olekaan mitkä tahansa villasukat. Ne ovat esimieheni kutomat villasukat. Kuinka moni voi sanoa lämmittävänsä jalkojaan esimiehen kutomissa sukissa? :) <3
Sain sukat lahjaksi täyttäessäni 26 vuotta. (Tuntuu hellyttävältä että olen ollut joskus 26..!) Kutsuin juhliin koko työkaveriporukkani, esimieheni mukaanlukien. En tiennyt että hän harrastaa neulomista, ja olin varsin otettu saadessani häneltä nämä sukat. Hyvin ovat palvelleet! :)
Kyseisiin juhliin liittyy muitakin ihania lahjoja ja muistoja joista yksi on niin omaa luokkaansa että myös sille on paikka tässä joulukalenterissa.
Keneltä te olette saaneet tärkeimmät, rakkaimmat tai muuten vain parhaat villasukkanne? :)
Luukun 4 muisto liittyy lahjaan jota minulla ei enää ole.
Eräänä jouluna kauan sitten, ollessani vielä opiskelija, sain perheeni jäseniltä erittäin mielenkiintoisen lahjan. Kukin heistä oli kirjoittanut minulle tarinan, pienen novellin, minusta. Tarinat olivat kaikki hyvin erilaisia ja niille oli yhteistä ainoastaan se että niissä olin päähenkilönä minä, Sanni.
Kuva: Non Vang / Unsplash
Muistan kuinka säästin tarinat joulun yli saadakseni lukea ne yksin rauhassa joululoman jälkeen. Luin ne opiskelija-asuntolani sohvalla. Muistan asuntolan seinät, sohvan allani, sen että olin yksin ja että tarinat vaikuttivat minuun syvästi.
Mutta tarinoiden tarkkaa sisältöä en muista, enkä voi palauttaa niitä mieleeni. Koska kadotin tarinat enkä ole lukenut niitä sen joulun jälkeen, 17 vuotta sitten. Tämä on kenties ainoa näin tärkeä ja muistorikas lahja jonka oikeasti olen onnistunut hävittämään. (Vähemmän tärkeiden lahjojen katoamista ei muista koska itse lahjat ja niiden vastaanottaminenkin ovat haihtuneet mielestä...)
Muistan tarinoista ainoastaan sen, että yhdessä oli Stephen-King'mäinen kauhuteema ja yhdessä jokin filosofisempi kertomus, "kasvutarina". Jokaisessa kuului sen kirjoittaneen perheen jäsenen ääni. Niistä saattoi myös nähdä ja päätellä jotain heidän suhteestaan minuun.
Aina välillä mietin näitä kertomuksia ja toivoisin, että saisin lukea ne uudestaan.
Moniin hienoihin asioihin ja tilanteisiin pätee se, ettei niitä tarvitse tai voikaan konkreettisesti omistaa, riittää että ne ovat muistoissa. Tämän lahjan kohdalla on toisin, olisi niin kiva löytää nämä tarinat vielä joskus.
