Kuluneella viikolla on tullut hoidettua enemmän sielua kuin kauneutta, niin voi sanoa Lapin vaellusviikon jälkeen.

Ajattelinkin kertoa vaellusviikostani kauneudenhoidon näkökulmasta :)

Tällä kertaa vedin niin ihon- kuin hiustenhoidon aivan poikkeuksellisen minimiin - kun vain tuntui siltä. Välillä ihonkin voi antaa levätä. Ja mikäpä parempi paikka sille kuin puhdas erämaaympäristö jossa ihoa ei rasita niin meikki kuin saasteetkaan.

Tällaisella setillä lähdin matkaan.

Pakkausvaiheessa siis vielä kuvittelin, että hoidan ihoa ja pesen hiuksia reissussa samaan tapaan kuin yleensäkin tämän tyyppisillä matkoilla: vähän meikkiä "ihmisten ilmoilla" -hetkiin, kutistettu ihonhoitosetti vaelluspäiville (puhdistusliinat, yksi kosteusvoide) ja laajempi ihonhoitosetti hotelli- ja mökkiolosuhteisiin (vaahtoputsari, kasvovesi, silmämeikinpoistoaine, misellivesi). Hiustenhoitoon shampoo, hoitoaine ja värinaamio. Vartalolle suihkugeeli ja vartalovoide, jaloille rasvaisempi body butter.

Ja.... ihonhoitoni hoituikin puolet viikosta tällaisella määrällä tuotteita:

:D :D

Nyt oli niin minimit etten tiedä milloin viimeksi olen mennyt näin vähäisellä ihonhoidolla. Ehkä ennen teini-ikää..?

Okei, pesin sentään hampaat tahnalla ja käytin käsidesiä, mutta muuten vaelluksella käyttämäni kosmetiikka rajoittui tuohon yhteen kosteusvoiteeseen: L300-silmänympärysvoide.

Aiemmin olen "ylpeillyt" sillä että eräolosuhteissakin puhdistan kasvojen ihon joka ikinen ilta. Nyt en puhdistanut. Lapissa oli tällä viikolla pakkasta ja oli niin kylmä, että ei vain kerta kaikkiaan tehnyt mieli pyyhkiä ihoa millään kostealla päivän päätteeksi. Ajattelin, että ihon oma rasva suojaa kasvojen ihoa paremmin näissä olosuhteissa joten en halunnut pyyhkiä sitä pois. Hikeä tai saaste- ja meikkilikaakaan ei ihoon kertynyt, joten en tuntenut minulle muuten niin rutiininomaista tarvetta puhdistaa kasvot.

Eikä iho ollut tästä moksiskaan. Tällä kertaa. Aiemmin olen kyllä havainnoinut ihon menevän erittäin herkästi näpyille retkeillessä vaikka putsaisin ihoa tunnollisesti. Varmasti myös seikat kuten kylmyys (iho ei hikoillut) sekä aurinkovoiteen käyttämättömyys vaikuttavat asiaan.

Palatessani vaellukselta mökille suoritin kasvojen syväpuhdistuksen ja kuorinnan varta vasten sitä tarkoitusta varten mukaan ottamallani salisyylihappoputsarilla.

Kiehl'sin Blue Herbal Gel Cleanserissa on 1,5% salisyylihappoa, mikä on erittäin tehokas pitoisuus. Tietenkään salisyylihappo ei juurikaan ehdi vaikuttaa jos tuotetta käyttää kuten putsareita yleensä käytetään, eli pyöritellään iholla alle minuutti ja huuhdotaan pois. Minä jätin putsarin vaikuttamaan 10 minuutiksi (ja vielä saunaan, tosin en tiedä olisiko tämä oikeasti suositeltavaa happotuotteiden kanssa), ja ai että ihosta tuli sileä...!

Kiehlsin Blue Herbal -putsaria markkinoidaan akne-iholle sopivaksi, mutta sitä voi yhtä hyvin käyttää normaali-ihoinenkin silloin kun vähän syvällisempi putsaus on tarpeen tai iholla on satunnaisia epäpuhtauksia. Salisyylihappopitoinen putsari on myös erinomainen miehelle parranajon jälkeen. Kannattaa jättää putsari hetkeksi iholle ennen huuhtelua jos vain malttaa, niin hapoista saa kunnolla niiden kuorivan hyödyn :)

Kotiuduin Tampereelle tänä aamuna. Vaikka iho oli juuri saanut lomailla tunturipurojen ja humisevien havupuiden keskellä eikä varmasti ollut ainakaan stressaantunut :D, halusin viimeistellä viikon minimaalisen hoitoteeman yhden raaka-aineen kasvonaamiolla: ikisuosikillani Sosarin 100% mutanaamiolla. Se kirkastaa, syväpuhdistaa ja lataa ihoon kosteutta. Ja sen valmistus on lopetettu. :'-(

Jos joku tietää markkinoilla toisen 100-prosenttisen mutanaamion niin pliis vinkatkaa heti. Tämän parempaa syväpuhdistavaa, silottavaa ja kirkastavaa naamiota en ole vielä löytänyt.

Hiukset pesin viikon aikana kerran (!).

Samalla tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa Suomen myydyintä värinaamiota, KC'n Color Maskia, jota ostin matkakäyttöön pienen 40-millisen tuubin kun bongasin sellaisen halvalla. Olen aiemmin kokeillut saman sarjan suoravärin nimellä myytävää Paint-versiota.

Tuli todettua, että a) Color Mask Plum ei ole minun sävyni (kuvassa) - se on hoitoaineeseenkin lantrattuna aivan liian tumma ja punertava ja b) näissä "värinaamio" vs. "suoraväri" -nimekkeissä tuntuu olevan KC'lla ihan sama homma kuin Biozellillakin, eli ainakin violetti sävy on aivan yhtä pigmenttinen oli tuotteen nimi sitten "suoraväri" tai "sävyttävä naamio".

Se oli sellainen kauneudenhoidon viikko se. :) Meikkiä en käyttänyt kertaakaan enkä ottanut puhdistusliina-pakkausta edes ulos mingripistä... :P

Jätän teille lopuksi latauksen sisäistä hoitoa; kuvia Lemmenjoki-reissumme viimeisen illan auringonlaskusta. Näiden värien hitaasta muotoutumisesta sai nauttia melkein kaksi tuntia. <3

Skotlantilainen ystäväni Julie ei meikkaa koskaan. Vieraillessaan luonani kesällä 2014 pääsi (joutui..?) hänkin meikkisiveltimieni kohteeksi.

Olen tämän viikon Lapissa vaeltamassa, ja viikon ajalle on ajastettu sarja vanhoja ystäville ja tutuille tekemiäni meikkauksia.

Julie on yksi pitkäaikaisimmista kirjeystävistäni. Olemme tunteneet toisemme 17 vuotta.

Juliella on hyvin erilainen elämä kuin minulla ja ystävyys hänen kanssaan on tuonut paljon erilaista perspektiiviä omaankin elämääni. Meitä yhdistää rakkaus matkusteluun ja kirjeiden kirjoitukseen (...ja Pet Shop Boysiin...!), mutta juuri muuta yhteistä meillä ei olekaan. Olemme tosi erilaisia ja silti hyviä ystäviä.

Harmi kyllä, internetin ahmiessa kirjeenvaihtoharrastukseni, on minun ja Julienkin yhteydenpito harventunut harvenemistaan viime vuosina, etenkin kun Julie ei käytä Facebookia (tällaisissa jutuissa sitä huomaa mitä hyötyä Naamakirjasta voi olla).

Joka vuosi sanon itselleni (vähintään uuden vuoden lupauksia kirjoittaessani): "nyt kirjoitan vihdoin kunnon käsin kirjoitetut kirjeet kaikille kirjesystävilleni". Mutta se jää vain hyväksi aikeeksi. Sähköpostit sentään vaihtuvat ja Face-viestit niiden kanssa jotka käyttävät Facebookia. Ja osan kanssahan myös tapaan vuosittain (Kreikka.... <3)

Julielta kuitenkin saan joka vuosi sympaattisen vuositapahtumat-raportin. Joka vuosi hän käy katsomassa Pet Shop Boysia vähintään kerran. Omasta edellisestä PSB-keikastani on 9 vuotta... minulla on vähän kurottavaa..! ^_^

Nyt. Vihdoin. Näin revontulet.

Olen pitänyt kutakuinkin päätettynä kohtalona että minun ei kuulu nähdä revontulia, kun jopa ahvenanmaalainen työkaverini on Ahvenanmaalla (!!) nähnyt revontulia - ja minä en, vaikka olen penskasta saakka käynyt Lapissa.

Edellisen kerran missasin 'tulet Ylläksellä keväällä 2017. Se oli vasta ensimmäinen kerta kun olen ylipäänsä ollut tietoisesti jossain revontulien läheisyydessä. Tämän viikon maanantaiaamuna sama toistui - sain kuulla hotellin respassa Ivalossa että "...revontulethan loimottivat puoli kymmenestä aamuneljään saakka, ettekö te nähneet niitä?"  Ja somen mukaan koko muukin Suomi oli nähnyt. Paitsi minä. Kun olin hotellihuoneessani puoli kymmenen aikaan tyytyväisenä toteamassa, "Ai että kun jo ramasee...."

Keskiviikon vastaisena yönä odotus palkittiin Lemmenjoen kansallispuistossa Ravadasjärvellä. Odotimme sinnikkäästi yhdeksästä saakka ja lopulta tulet ilmestyivät yllemme puolen yön aikaan. En ottanut edes kameraa mukaan, halusin vain keskittyä nauttimaan.

Kokemus oli lähestulkoon euforinen.

Eilen illalla leiriydyimme Juurakkojoen kotaan. "Olisikohan tänäkin yönä vielä mahdollisuus nähdä revontulia"? mietin, mutta en rohjennut toivoa, se tuntui jo onnen härnäämiseltä.

Vähän kahdeksan jälkeen, soijamakkarat paistettuani, lähdin käymään ulkona kodasta.

Ja siellä ne olivat. Vielä edellisyötäkin upeampina ja vahvempina. Niitä oli joka puolella, koko taivas loimusi niiden valosta.

Joenkielisen tunturin takaa lähti voimakkain valosilta joka kurottui yllämme koko taivaankannen halki, kohti Njurgalahtea, kuin revontulten sateenkaari. En saanut sanaakaan suustani. Tai sain. Sanoin, etten voinut uskoa tätä todeksi. Tuossa, tuossa ne ovat..! Vihdoin..!

Se oli aivan mieletöntä.

Kamerakin löytyi käteen tällä kertaa. Kuvat ovat eilisillalta.

Ovat sanoneet, että nämä ovat upeita. Niin ne ovat - to say the least.

Terveisiä Lapista.

Olen iloinen. <3