Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että Kreikassa on paikallisissa ravintoloissa vain miestarjoilijoita, ja ylipäänsä miesvaltainen henkilökunta?
Naisia näkee tarjoilijoina ja tiskin takana kahviloissa ja baareissa, mutta ei juuri koskaan ruokaravintoloissa. Monissa muissa maissa asia on juuri päinvastoin.
Olen ihmetellyt ilmiötä pitkään, mutta vasta tällä reissulla tulin selvittäneeksi mistä tapa johtuu. Haastattelin kreikkalaisia ystäviäni ja ravintoloiden henkilökuntaa.
Paroslaisen taverna Apostoliksen tarjoilijalta Dimitriltä saan kuulla, että tarjoilijan ammattia pidetään Kreikassa raskaana työnä, joka ei sovellu naisille.
"Raskaana?"
"Kyllä, tarjoilija joutuu kantamaan päivät pitkät painavia tarjottimia täynnä astioita ja työskentelemään keittiön kuumuudessa, Dimitris kertoo."
Kahvilassa työ on kevyempää joten se soveltuu paremmin naisille. Hmmm... :)
Illallisella uuden taiwanilaisen ystävän kanssa Parikian illassa
Kuitenkin, naisia näkee nimenomaan keittiön puolella.
Ateenalaisen ystäväni Mariannan mukaan "Et koskaan näe mieskokkia kreikkalaisessa tavernassa." Kokkaus on naisen tonttia.
"You go to a Greek taverna to eat “mama’s food”, Marianna kertoo. Ja tämän vaikutelman olen itsekin saanut.
Mieskokkeihin olen törmännyt Kreikassa lähinnä fine dining -paikoissa kuten Ateenan Funky Gourmet -ravintolassa joissa ruokaan suhtaudutaan ihan eri asenteella kuin perinteisissä ravintoloissa.
Taverna Adoron tarjoilijoita naurattaa
Mariannan mukaan ainoastaan hienostokahvilat käyttävät (kauniita) naistarjoilijoita houkutellakseen sisään tietyntyyppistä asiakaskuntaa, mutta perinteisessä tavernassa näkee naisen tarjoilemassa vain jos hän omistaa tavernan itse.
Mielenkiintoista.
Mitäs tuumaatte, te jotka olette Suomessa töissä ravintola-alalla? Onko tarjoilijan työ fyysisesti sellaista että sen voisi perustella sopivan paremmin miehille?
P.S. Off topic - hei, Kreikan aurinko on taas tehnyt mun hiuksiin aika kivan liukuvärjäyksen ^_^ :)
Muita kreikkalaisia ilmiöitä:
On taas joukkoripsariarvostelun aika. Tykkään näistä! :)
Tällä kertaa vertailussa Rimmelin Volume Colourist, Maybellinen The Colossal Spider Effect, Avonin Luxe Extravagant Volume Mascara ja Lily Lolon Big Lash. Kaikki lupaavat tuuheutta.
Olen saanut kaikki maskarat blogin kautta.
11 ml
Tekee joukon vaatimattominta jälkeä.
Ohut, hieman kuivakan tuntuinen massa. Ei kerrostu intensiivisesti, ensimmäinen kerros lähinnä värjää ripsiä. Jälki on siistiä mutta alkaa vetojen myötä "nukkaantua", toinen kerros on jo selvästi hapsuinen.
Volume Colourist -ripsarimassa jättää ripset kuivuessaan aika koviksi, yleensä tällainen koostumus ei ole se kauneimmin kerrostuva. (Kerrostaminen on siistimpää jos ripset jäävät maskaran kuivuessa joustaviksi.)
Rimmel Volume Colourist - hentoiset ripset, ei volyymiä
Myöskään harja ei ole makuuni, se on vähän tylsä enkä saa sen muodosta mitään erityishyötyä omille ripsilleni ja silmänmuodolleni. Harjakset tuntuvat kovilta ripsen tyvessä.
Tuomio? Ei jatkoon.
9,5 ml
"Hämähäkkiefekti" taas tekee ryhmän näyttävintä jälkeä, samalla myös epäsiisteintä.
Spider Effect kerrostuu voimakkaasti ja tekee paksua jälkeä jo parilla vedolla - tosin jälki on nimensä mukaisesti hämähäkkiripsien tyyppistä. Ripsiä liimaantuu yhteen paksuiksi klimpeiksi.
Maybelline The Colossal Spider Effect - paksut mutta hieman klimppiset ripset
Harja olisi periaatteessa muotonsa perusteella tarkka ja sottaamaton, ja sen kärjellä saa loistavasti levitettyä väriä sisänurkan hentoisiinkin, ahtaasti sijaitseviin ripsiin, mutta massa itsessään tekee niin klimppiintyvää jälkeä ettei harjalla paljon pysty auttamaan asiaa.
Tällä ripsarilla ei saa kauniisti esiin piirrettyjä, eroteltuja ripsiä vaan se on heille, jotka hakevat kunnon paksuja "klähmä"ripsiä.
Tuomio? Voisin käyttää joskus iltameikissä kun haluan oikein näyttävät ripset, klimppejä voi yrittää siistiä ripsikammalla.
7 ml
Jälkensä puolesta suosikkini tästä joukosta.
Avonin Luxessa on näppärän kokoinen, siisti, tiheä ja kapea harja, tykkään harjan mallista. Massa on voidemaista. Ei kerrostu vahvasti ensimmäisellä kerroksella, mutta toisella kerroksella saa jo oikein kivasti paksuutta.
Avon Luxe - näyttävät ja sopivan paksut ripset
Jälki on siistiä mutta pientä hapsuuntumista havaittavissa lisäkerrosten myötä. Koostumus ei siis paakuta, mutta tekee aavistuksen nukkaista jälkeä, mikä korostuu kerrostaessa.
Pysyy hyvin, ei varise eikä tahraa.
Tuomio? Tykkään, vaikka harjan kärki saisi olla vielä kapeampi ollakseen täydellinen.
6,5 ml
Joukon jumbo. En valitettavasti pitänyt Lily Lolon ensimmäisestäkään ripsiväristä, eikä uudempi Big Lash tee minusta vieläkään Lolon ripsarien ystävää.
Ripsiväri on vegaaninen, silikoniton ja luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä.
Lily Lolo Big Lash - jättää toivomisen varaa
Ripsarimassa levittyy suttuisesti ja paakuttaa. Jälki on ohutta ja massa tuntuu kuivakalta. Ei kerrostu kovinkaan hyvin, tai ehkä kerrostuisi mutta jälki on niin hapsuista että kerrostus ei ole mielekästä. Muutamalla vedolla jälki on ihan ok mutta efekti on lähinnä vain ripsiä värjäävä.
Harja on liian suuri ja kömpelö silmilleni.
Big Lash myös leviää vesisateessa ja hikijumpassa, kuten lähes kaikki luonnonmukaiset maskarat.
Tuomio? Ei jatkoon.
Aiemmat kimpparipsariarvostelut:
Idun Minerals Gull, Korres Extreme Length, Rimmel Scandaleyes Rockin' Curves, Lavera Front Row Curl
Olen parhaillaan Amorgoksen saarella paikallista kulttuuria ja matkailua promotoivassa tapahtumassa. Tilaisuus järjestetään vuosittain ja tämän vuoden teemana on Gastronomia. Samaan aikaan järjestetään myös Amorgos Tourism Film Festival. Osanottajia on saapunut 25 eri maasta.
Nelipäiväinen tapahtuma on niin täynnä ohjelmaa että kahden päivän jälkeen alkaa jo selvästi olla väsymystä ilmassa.
Kreikassa kun ollaan, ei ole yllättävää että aikataulut eivät pidä ja suunnitellut lepotauot jäävät pois. Esimerkiksi eilen ohjelmaa oli kello 10.00-24.00; kiersimme lähes koko saaren nähtävyyksiin tutustuen ja retkeltä hotellille saapuessa alkoi puoleen yöhön kestävä ohjelma paneelikeskusteluineen ja filminäytöksineen. Itse nautin täysin palkein sillä saari on aivan upea ja mielelläni ahmin kaiken minkä vain saan :) Täytyy kuitenkin minunkin myöntää - ja tällä kertaa ei ole kyse mistään ruokavaliojutuista - että tapahtuman ruokailut on järjestetty hieman erikoisesti.
Välimeren maissa on totuttu syömään myöhempään kuin pohjois-Euroopassa, ja ohjelman mukainen illallisaika täällä on 21.00. Ensimmäisenä päivänä päästiin illalliselle kymmenen korvilla, kun lounasta oli nautittu kello 12. Kymmenen tunnin väliaikana oli kenties tarkoitus nauttia vain kahvia ja kakkuja. Eilen illallinen venyi alkamaan vasta 23:n jälkeen. Tässä vaiheessa moni oli jo luovuttanut ja lähtenyt nukkumaan. Mm. eräs venäläinen filmintekijä on kumpanakin iltana vaatinut tapahtuman henkilökuntaa järjestämään hänelle mahdollisuuden saada ruokaa aikaisemmin vedoten vatsaoireisiinsa jotka vaatisivat säännöllisempää ruokailua. Ei ole onnistunut.
Tunsin suurta harmia elokuvantekijöiden puolesta eilen filmiosuuden alkaessa kello 21.15 (melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä), kun tässä vaiheessa puolet yleisöstä oli siirtynyt hotellin ravintolaan odottamaan ruokaa.
Lounasta saimme eilen myöskin odottaa kello 16 asti. Kun leipäkorit kannettiin pöytiin vieraat repivät niitä käsiinsä. Tuntuu ironiselta, että gastronomia-teemaisen turismifestivaalin pääpuheenaihe on tuntunut olevan ruokailujen huono järjestäminen.
Toivottavasti tapahtuman järjestäjät ovat kuunnelleet tarpeeksi nälkäisten vieraidensa palautetta ja tilanne petraantuu tänään ja huomenna. Itse olen varustautunut päiväretkelle tuttuun tapaan pähkinöineni ja proteiinipatukoineni. Ne saivat eilen ahnaita katseita osakseen kun avasin eväspussini muiden vatsojen kurniessa...
Ruokahaasteista huolimatta, Amorgos on rakkautta. <3
[vimeo 298710532 w=640 h=1138]
Aaltojen kohina ja Egialinlahden mystinen valo <3
