Luukun 8 muisto tulee lapsuudesta.
Voi sitä ilon hetkeä kun sain ihkaensimmäisen oikean My Little Ponyni..!
Vuotta en muista mutta sen on täytynyt olla joulu 1986 tai 1987 jolloin olin ala-asteen ensimmäisellä tai toisella luokalla. Mielestäni My Little Pony -lelut saapuivat Suomeen vasta vuonna 1986. Meidän perheessä ei leikitty trendileluilla ja minun on vaikea ylipäänsä muistaa millä olin leikkinyt ennen poneja - Barbie-tyttö en ollut koskaan.
Kohtasin poneja ensimmäisen kerran koulussa lelupäivinä. Kerran viikossa oli päivä jolloin sai tuoda kouluun mukanaan lelun, ja niiden kanssa kokoonnuttiin liikuntasaliin leikkimään. Melkein kaikilla kavereillani oli poneja eikä mennyt kauaakaan kun minäkin ihastuin niihin. Ensimmäinen poni jonka muistan ja joka jäi mieleeni oli luokkakaverini kouluun tuoma Baby Firefly.
Oma ensimmäinen ponini oli Baby Blossom. Annoin sille sen pakkauksessa olleen suomenkielisen nimen - Nuppu. Siihen aikaan My Little Ponien pakkauksissa oli suomenkieliset tekstit ja ponien nimet oli suomennettu.
Huomatkaa Nupun moitteettomassa kunnosa olevat alkuperäiset, tehdasvalmisteiset kiharat..! Poni on 32 vuotta vanha ja sillä on leikitty hartaasti - ja silti se näyttää lähes uudelta! Pidin poneistani äärettömän hyvää huolta. En lapsena koskaan voinut ymmärtää niitä lapsia jotka leikkelivät saksilla nukkiensa ja poniensa hiuksia ja harjoja.
Nupun kanssa perheen muodostivat kaveriltani lahjaksi saama äiti-Hertta ja pikkusiskoni poni Kuutamoinen. Pitkään meillä oli vain nämä kolme ponia. Niillä oli koti olohuoneen ikkunalaudalla. Valmistin niille tuolit ja pöydän viilipurkeista; nojatuoli valmistui kätevästi leikkaamalla aukko viilipurkin kylkeen ja vuoraamalla purkki kankaalla - ponille sopiva "nojatuoli" ^_^
Hertta paljastui myöhemmin harvinaiseksi Kreikassa valmistetuksi versioksi Peachy-ponista ja on nukkavierusta ulkonäöstään huolimatta kokoelmani arvokkain ja harvinaisin poni <3
Voi, tämä oli ehkä oma suosikkiluukkuni, voisin jäädä fiilistelemään näitä pikkuisia vielä monen muiston verran. En tiedä mitään rakkaampaa materia-asiaa jonka omistaisin. Kun minulta kysytään, mitä tavaroita pelastaisin tulipalosta jos olisi aikaa pelastaa vain yksi asia, olisi todella vaikea päättää valokuva-albumien ja ponien välillä. Mutta todennäköisesti pelastaisin ponit.
Luonnonkosmetiikasta löytyy tosi hyviä meikkivoiteita, mutta täydellisesti toimiva ja riittävän peittävä peiteaine on antanut odottaa löytämistään. En tiedä kohtasinko vieläkään ihan täydellistä, mutta ainakin tämä on heittämällä paras mistään tähän mennessä kokeilemistani.
Absolution Le Multi Correcteur.
Löysin tuotteen työharjoittelupaikaltani Biodellyn myymälästä. Olen testaillut sitä tämän viikon ajan ja vakuuttuminen on sitä tasoa että haluan jakaa löydön teidänkin kanssa.
Le Multi Correcteur on ohut, nestemäinen peiteaine jossa on runsaasti pigmenttiä. Sen napakka koostumus tarttuu hyvin ihoon ja mahdollistaa kerrostuksen. Kuivakalta tämä ei kuitenkaan tunnu samaan tapaan kuin kestopeiteaineet jotka oikein jumahtavat ihoon.
Sävyjä on neljä: kolme neutraalia ihon sävyistä + yksi punertava aprikoosin sävy (nro. 10) joka on tarkoitettu taittamaan erittäin tummien silmänalusten sinertävyyttä. Itse vierastan vähän näitä punertavia sävyn korjaajia ja peitän tummat silmänaluseni edelleen mieluummin perinteisellä ihon sävyisellä peiteaineella.
Minulle näyttävät sopivan sekä vaalea 01 että medium-sävyinen 02, tai oikeastaan niiden sekoitus on silmänalusilleni ihan paras.
Peiteaine on niin riittoisaa että annostelun kanssa saa olla tarkkana, tätä riittää tosi pieni määrä kerrallaan.
Ilman peiteainetta
Absolution-peiteaineen jälkeen
Absolution Le Multicorrecteur peittää mielestäni käytännössä yhtä hyvin kuin suosikkini Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place Concealer ja se on miellyttävä levittää. Tuntuma on hyvin lähellä synteettisen normikosmetiikan peiteainetta.
Ainoa mutta tulee kestävyydessä. Absolution kestää paremmin kuin moni muu peiteaine silmieni alla, mutta viiruuntuu lopulta juonteisiin hitusen päivän aikana. Tähänkin kuitenkin löytyi apu:
Kiinnitän peiteaineen Flow Cosmeticsin Korento-irtopuuterilla, joka on hienojakoisin ja näkymättömin luonnonkosmetiikan puuteri jonka tunnen. Ainesosiakin on vain yksi: riisipuuteri. Puuterihuntu saa peiteaineen pysymään paikoillaan.
Jos Absolutionista olisi 01 ja 02 -sävyn välimuoto, ostaisin sen heti. Se on hitusen edullisempi (30,80€ / 9 ml) kuin Estee Lauder -lempparini. Nyt jään kuitenkin miettimään onko 01 minulle vähän liian vaalea ja 02 taas hitusen liian tumma.
Absolutionilla tuntuisi olevan vain toinen varteenotettava haastaja.
Olen kuullut monen kehuvan Hynt Beautyn peiteainetta luonnonkosmetiikan parhaaksi ja peittävimmäksi, ja sitä olen itse toistaiseksi testannut vain kämmenselälle kauneusmessuilla. Näytti tosi hyvältä mutta tuntui koostumuksensa puolesta sellaiselta, joka myös herkästi kasaantuu pieniin juonteisiin. Täytyy pian testata sekin kunnolla ja verrata Absolutioniin.
Absolutionin hygieeninen tuubipakkaus on joka tapauksessa enemmän mieleeni, purkki-peiteaineiden miinuksena on se että niiden pinta menee nopeasti töhnäiseksi liasta. Joskus ne myös kuivahtavat purkkiinsa jota koko ajan auotaan.
Onko joku lukijoista käyttänyt Absolutionin tai Hyntin peiteaineita? Tai molempia? Mielipiteitä?
Luukun 7 muisto liittyy musiikkiin.
Kesä 2008. Suuresti fanittamani Mike Patton saapui konsertoimaan Ilosaarirockiin Mondo Cane -projektinsa kanssa. Patton kuuluu Chris Cornellin ohella elämäni tärkeimpiin artisteihin, heppu on puhdasta kultaa.
Kuva: Luke Skyworcel / Wikimedia
Olen saanut nähdä Pattonin livenä vain Faith No Moren riveissä ja Mondo Canen keikka olisi houkuttanut enemmän kuin ihan vähän.
En kuitenkaan päässyt keikalle töiden takia, ja sain niellä harmini. (Tähän sopisi vähän voimakkaampi sana mutta jätetään se nyt joulukalenterin hengessä pois.) Olin töissä Ahvenanmaalla josta ei noin vain heilahdetakaan Joensuuhun yhdeksi illaksi tai päiväksi.
Purin pettymystäni vuolaasti kaikille jotka jaksoivat kuunnella.
Kun mieheni tuli käymään luonani Ahvenanmaalla, hänellä oli yllätys.
Hän istutti minut sohvalle, kattoi eteen viiniä ja herkkuja ja laittoi levyn DVD-soittimeen. Pian edessäni alkoi Mondo Canen konsertti. Mieheni oli etsinyt jostain netin syövereistä tallenteen kiertueen konsertista ja polttanut sen levylle - ja toi konsertin nyt luokseni. Kyllä Ilosaarirock-harmitus suli siinä aika lailla. <3
Parhaita lahjoja koskaan.
Kuva: Wikimedia
