Blogissa on tänään vieraskynäkirjoitus: äitini vie meidät aikamatkalle 60-luvun kultaisiin vuosiin ja muistoihin tyylistä ja kauneudenhoidosta. Kuulemme Kleopatra-rajausten haasteellisuudesta, ripsiväristä johon syljettiin, mummon alushousujen värisestä irtopuuterista sekä kuinka tanssiravintolaan pääsi sisään.

Tervetuloa mukaan :)

Ylioppilaskuvassa oli päheät irtoripset

VANHA ROUVA MUISTELEE

Kun vanha rouva oli parikymppinen nuori neiti, hän muutti lapsuuskodistaan ja pikkukaupungista ”isolle kirkolle” aloittaen oman itsenäisen elämän. Tässä vaiheessa myös kosmetiikka tuli osaksi normirutiineja. (Kotona isän ja äidin silmien allahan ei olisi kehdannut naamaansa ”pakkeloida”…)

Ensi töikseen neiti säväytti tiskiveden värisen tukkansa mustaksi Polycolor-tuubivärillä. Musta pysyikin sitten monia vuosia hiuksissani, kunnes tuli punainen ja punaruskea kausi. Olen värjännyt tukkaani vakituisesti näihin päiviin asti – nyttemmin olen, yllätys yllätys, blondi!

SILMÄMEIKKI

Silmämeikkiini Helsingin vuosinani sisältyi ruskea kulmakynä, sivellin + musta nesteväri (tussiksi sitä silloin sanottiin) yläluomien rajausta varten, ja kakkumaskara (Filmstar’s) joka kostutettiin sylkäisemällä (!) ripsiharjaan.

Tavanomaisen mustan lisäksi minulla oli myös vihreä ripsiväri, joka antoi aika sähäkän efektin. Hiukan myöhemmin mukaan tulivat voidemaiset ja kakkuluomivärit ja jopa irtoripset juhlatilaisuuksia varten.

Erityisen vaativaa oli Kleopatra-luomirajausten tekeminen silmän ulkonurkan ”siipineen”. Kaarista ei millään saanut symmetrisiä – eihän voinutkaan, kun silmät eivät ole muodoltaan symmetriset. Tämä otti hermoille ja aiheutti monet uusintayritykset – ja aina tietenkin oli kiire, mikä ei yhtään helpottanut urakkaa.

Huulipunia oli tasan yksi kerrallaan, se käytettiin loppuun ja ostettiin seuraava.

Sävyjen päälle en paljon ymmärtänyt, kunhan oli punaista! Se sipaistiin huuliin ja tasoitettiin pussaamalla paperinenäliinaa.

MEIKKIPOHJA

Entäs iho sitten? Jotain Niveaa varmaankin käytin päivävoiteena – yövoide oli tuiki tuntematon käsite.

Puuteria? Muistan isosiskolta jääneen ”pancaken”, josta hinkkasin putskua kankaiseen sieneen ja siitä poskipäille. Ja nenään, ettei kiillä! Myöhemmin oli mummon alushousujen väristä jauhopuuteria, jota pölähteli pitkin rinnuksia kun sitä vippaili naamaan.

Oli minulla äidin ehostusarsenaalista plokattu ikivanha poskipunakin, mutta se oli niin ärtsyn punainen, että sen kanssa olisin näyttänyt ilokujalta karanneelta…

IHONHOITO

Mitään varsinaista ihonhoitoa ei neitiaikoinani harrastettu. Meikit pestiin pois saippualla eikä kosteutusta ilmeisesti kaivattu.

(Sannin huomio: eikö ylempänä mainittua Niveaa mielletty kosteutukseksi..? :) - - Tähän tuli äidiltä tarkennus: "En mä silloin tiedostanut että voide nimenomaan kosteuttaisi, sitä vain 'kuului' laittaa iholle. Se kuului aikuisena naisena olemisen konventioon.")

Aurinkovoiteita ei ollut olemassakaan eikä auringonoton vaaroista puhuttu. Hartiat kärähtivät joka kesä, mutta sehän kuului asiaan. Itselläni tosin oli ja on aurinkoa hyvin sietävä iho, en ole koskaan palanut pahasti.

Lähdössä uuden vuoden bileisiin 1970 Helsingin Kalastajatorpalle

PUKEUTUMINEN

Tanssiravintolaan pukeuduttiin ja hiukset tupeerattiin näyttäväksi keoksi. Paitsi jos oli pitkä tukka kuten minulla. Mutta välillä oli lyhytkin – kerran otin jopa muodikkaan Angela Davis-afrokampauksen. Se oli kiva kunnes kasvoi ulos muodostaan. Silloin oli pakko antaa kyniä villiintyneet permanenttikiharat pois.

Uudenvuoden vastaanottajaisiin laitoin irtoripset (kamala taistelu liiman kanssa) ja ompelijan tekemän kalpean sireeninvärisen levenevälahkeisen juhlahaalarin. Minulla oli kaksikin ”ryyppyhaalaria”, kuten niitä kutsuimme, vaikka meidän alkoholinkäyttömme oli kaukana ryyppäämisestä. Toinen kapakka-asuni oli housupuku valkoista pitsiä, tietysti vuorillinen. Avokaulaisia tai muutenkaan paljastavia ei suosittu.

Ja ilman herraseuraahan ei nainen ravintoloihin päässyt. Meillä oli vakikaverit tähän tarkoitukseen – siis vain toimittamaan tanssinhaluiset neidit sisään. Saliin päästyä ei enää pidetty lukua missä seurassa kukakin oli – kunhan pysyi omassa pöydässään eikä missään nimessä lähtenyt lasi kädessä vaeltamaan toisten pöytiin…

Etiketti oli tiukka. Hauskaa ei sopinut pitää näkyvästi eikä tietenkään humaltua. Ja ruokapakko! Jos juot, niin myös syöt. Tämä ei vanhan rouvan mielestä olisi hassumpi käytäntö nykyäänkään.

Äidin look vuosimallia 2017 - 7-kymppinenkin voi käyttää värejä :) <3

Olen aina meikannut töihin ja sosiaaliseen vapaa-ajan viettoon, mutta vasta keski-iässä aloin oikeasti kiinnostua nyansseista ja keinoista häivytellä kasvojeni epäedullisempia puolia.

Meikkaaminen on kivaa, se virkistää mieltä ja antaa huolitellun ilmeen. Olen pannut merkille, että kuntosalilla ei moni ikäiseni käytä ehostusta. Lisäksi moni pitää koko ajan samaa (usein mustaa) treeniasua. Minusta se on tylsää! Mutta jos itse tykkään värikkäistä, vaihtelevista treenikamppeista, se on oma valintani. Kukin saa taaplata tyylillään.

Tällaisia muistoja nousi mieleen nuoruusvuosiltani. Ne olivat kultaisia aikoja, mutta ei ole moittimista nykyhetkessäkään. Ikääntyminen on… ihan mielenkiintoista!

- Vanha rouva

Näytän äitini tyttäreltä :)

Lue myös:

Äidin kosmetiikkasuosikit (vuodelta 2017)

"Ei se muutu 69-vuotiaanakaan" - 'vanhaksi' ei tarvitse tulla :)

Terveisin äiti (kauneusaiheista sähköpostia äidiltäni vuonna 2011) - "Vasta sinun meikkiblogisi myötä olen oikeasti alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten naiset meikkaavat ja mitä sillä viestivät."

Ensikatsaus Benecosin syksyn uutuusmeikkeihin.

Benecosin syksy pitää sisällään aimo läjän uutuuksia, joista kiinnostavin on itsekoottava luomiväri- ja puuteri/poskipuna/aurinkopuuteri/highlighter-paletti.

Myös primer on esiinnoston arvoinen, meikinpohjustajia on luonnonkosmetiikan puolella edelleen hyvin vähän. Vaaleaihoisia varmasti kiinnostaa myös uusi BB-voide, joka on nyt vaalein meikkipohjasävy Benecosin valikoimassa. :)

Aloitetaan BB-voiteesta. Uusi sävy Porcelain on todella neutraali vaalea, sen pohjasävy on beige eikä se mielestäni taita yhtään keltaiseen eikä roosaankaan.

Ihan Lumikki-hipiäisen vaalea tämä ei ole, kuten kuvastakin näkee, mutta sopii varmasti tosi hyvin sellaiselle perusvaalealle suomalaisiholle, kuten sen sävyiselle millainen itselläni oli vielä joitain vuosia sitten. Porcelain-sävyn myötä Benecosilla on nyt kolme sävyä BB-voiteessa.

Primeria en ole ehtinyt vielä paljon testailemaan, joten kommentoin sen ominaisuuksia perusteellisemmin vasta myöhemmin. Kyseessä on kuitenkin kosteuttavan tyyppinen primer, ei kiiltoa imevä ja huokosia blurraava.

Benecos-primer on koostumukseltaan ohutta geelifluidia ja tuntuu iholla kosteuttavalta. Se tekee ihon pinnasta sileän ja sitoo siihen kosteutta, tuntuma on hyvin humektanttinen. Primer ei siis kuivu kokonaan vaan jää ainakin minun ihollani tuntumaan. Monien luonnonkosmetiikan primereiden ideana on tuoda ihon pintaan reilusti kosteutta jotta nopeasti kuivuva luonnonkosmetiikan meikkivoide ei tarraisi ihon pintaan yhtä nopeasti vaan levittyisi tasaisemmin. Kuten tunnettua, silikonien puute tekee luonnonkosmetiikan meikkivoiteista nopeasti iholle asettuvia, niillä ei siis ole yhtä paljon työstöaikaa kuin synteettisillä normimeikkivoiteilla.

IT PIECES

It Pieces on kokoelma irtomeikkinappeja joita voi ostaa yksittäin tyhjiin paletteihin.

Kokoelmaan kuuluu 12 luomiväriä, neljä puuteria, kolme poskipunaa, kolme aurinkopuuteria, kaksi highlighteria ja yksi contour-sävy. Myynnissä on myös kaksi valmiiksi koottua palettia, toinen viileä, toinen lämmin. Irtonappien hinnat ovat alkaen 4€.

Olemme töissä innoissamme koonneet omia palettejamme, ja minun It Pieces -paletti näyttää tältä. :)

Testaamissani It Pieces -luomiväreissä on oikein hyvä pigmentti ja levittyvyys. Greenish Mermaid ja Lilac Light ovat iholla jopa tummempia ja pigmenttisempiä kuin hylsyn sävy antaisi ymmärtää.

Voin todeta etten pidä Benecosin kaikkia sävynimivalintoja onnistuneina; Lilac Light on kaikkea muuta kuin "vaalea lila", ja Prismatic Pink -sävy taas ei ole pinkki vaan - no, se on vaalea lila. ;)

Uusissa peitepuikoissa on vielä epäloogisemmat sävynimet; kahdesta sävystä Beige on vaaleampi,  Vanilla tummempi (!).

It Pieces -poskipunien sävyistä Rose Please on mielestäni helpoin ja toimivin. Se on sekoitus roosaa sekä korallista persikkaa, tosi kaunis sävy joka neutraaliutensa puolesta sopii monille ihonsävyille.

Berry Please on tummempi roosa ja Peach Please tosi kirkas oranssinen persikka.

Tällaisen lookin tein Benecos-uutuuksilla tänään.

BB-voiteen sävy Porcelain on minulle ihan liian vaalea, mutta meikkasin sillä toisen puolen kasvoja jotta näette miten vaalea se on. (Ero kaulaan on aikamoinen..!)

BB-voiteen päälle laitoin kevyesti Warm Sand -puuteria, jonka sävy taas on lähempänä ihoni tämän hetkistä sävyä. Ilman Warm Sandia ihoni olisi vieläkin vaaleampi.

Highlighter-sävy Gold Dust on niin hohtava, että itse pidän siitä enemmän luomivärinä. Luomilla tykkään myös kunnon hohteesta mutta poskipäille käytän mieluummin miedompaa kuultoa. Käytin Gold Dustia silmämeikissä luomen sisänurkassa.

Täytyy muuten alkaa meikata kulmat taas vaaleammiksi, ne ovat nyt ihan liian tummat mun hiusväriin...

Whipped Cream on tosi pigmenttinen ja peittävä, mattainen ihon sävyinen vaalea luomiväri. Vinkkinä niille jotka etsivät hyvää, pigmenttistä nudeluomiväriä.

Minulle sävy on tällä hetkellä kulmaluulla käytettynä liian vaalea ja näyttää vähän epäluonnolliselta ruskettuneen naaman keskellä :) Talvella menee paremmin.

Hassuin uutuustuote on minikokoinen mascara, Fun Size Mascara. En ole varma mitä hyötyä sen kokoisesta ripsarista on, eivät Benecosin ripsivärit muutenkaan vie meikkipussissa paljon tilaa. Fun Size -ripsari tekee tyypillistä luonnonkosmetiikan maskaran jälkeä; lähinnä värjää ripset mutta ei kerrostu eikä tuo volyymia.

Nestemäiset mattahuulipunat ovat myös Benecosin syysuutuuksia. Kaikki viisi sävyä ovatkin tosi syksyiset; tummaa kirsikkaa, murrettua oranssia, ruosteista punaista...

Valitsin itselleni sävyt Desert Rose (vaalea hiekkainen beige) ja Rosewood Romance (murrettu maanläheinen ruusunpunainen).

Desert Rose ainakin näyttää tosi kauniilta, jopa yllättävän kivalta :)

Miltä Benecosin uutuudet vaikuttavat?

Violetin aikakausi päättyi mutta "poni" pysyy :)

Väristä tuli vielä ihanampi kuin odotin..!

Kun edellisen tukan inspiraatio oli My Little Pony nimeltään Lemon Drop, tämä väri on ilmiselvästi Baby Cotton Candy. 💗

Miksi vaihdoin väriä? No, kolmen vuoden jälkeen vaihtelu virkistää, ja jatkuva värin kanssa pelaaminen jokaisen hiustenpesun yhteydessä oli alkanut kieltämättä väsyttää. Ennen kaikkea aloin kuitenkin kaivata takaisin vaaleampaan hiusväriin.

Rakastan violettia ja violetit hiukset ovat olleet ihan parhautta, mutta hiusteni sävy on jo pitkään ollut mielestäni liian tumma. Se oikein pastellinen, vaalea laventeliliila olisi ollut unelmasävyni, mutta sen ylläpitäminen (ja edes aikaansaaminen) osoittautui niin vaikeaksi, että mukauduin helpommin ylläpidettävään, tummempaan liilaan.

Vaikka sekin väri on ollut kaunis, miellän itseni blondiksi ja myönnän kaivanneeni takaisin vaaleaan olemukseeni.

Kun kolme vuotta sitten värjäsin hiukset violetiksi, minulle kerrottiin, ettei shokkiväri lähde hiuksista värinpoistoaineella eikä väristä todennäköisesti pääsisi eroon muuten kuin antamalla sen kasvaa ulos ( - ja haalistua rumaksi sinivihreäksi....).

Kolmen vuoden aikana hiusväriteknologia on kuitenkin mennyt eteenpäin, ja sain kuulla vakkarikampaamossani, että nyt markkinoilla on oma aine suoravärin poistoon; Pulp Riotin Blank Canvas. Tämän kuullessani päätin, että nyt on violetin aika ohi.

Hiuslaatuni on sellainen, että mikään violetti suoraväri ei tarttunut siihen pysyvästi. Mikäli en lisännyt väriä jokaisessa tai vähintään joka toisessa hiustenpesussa, violetti väri muuttui ensin siniseksi ja sitten viehättäväksi vihreään taittavaksi sinitarran sävyksi.

Ennen Cotton Candy -projektia jätin tarkoituksella värikäsittelyt tekemättä viime viikolla. Tältä hiukseni näyttivät vain kahden värittömän pesun jälkeen. Kaunista?

Jep, aikamoista hommaa on värin ylläpito tosiaan ollut. Mihinkään reissuun ei ole voinut lähteä ilman värituubeja, ellei halua lomailla homeen sävyisessä sinitarratukassa.

7 kuukauden (!) tyvikasvu

Ennen kuin olin saanut kuulla Pulp Riotin suoravärinpoistosta, olin jo harkinnut kasvattavani jonkin aikaa omaa väriäni takaisin. Mutta sepä vasta kamalan näköistä onkin ollut, likaisenvaalea tyvi yhdistettynä liilaan tukkaan on ollut piinaava näky peilissä.

Kuinka olenkaan laskenut päiviä kampaajaan...

Tänään aamulla hyvästelin sinertävän tukkani ja seitsemän kuukauden tyvikasvun, ja lähdin sateen läpi odottavaisin mielin kohti kampaamoa.

From "Lemon Drop" till "Cotton Candy" <3

Kun näin hiukseni oikeasti vähän kiljuin, niin ihanat niistä mielestäni tuli..!

Totesimme Saara-kampaajani kanssa, että hiukset näyttivät niin hyviltä että ne näyttivät melkein peruukilta..!

Ja tiedättekö mitä? Pastellinen vaaleanpunainen väri saatiin aikaan pelkällä värjäävällä shampoolla..! Kerroin blogissa aiemmin kampaamoni käyttämästä Celeb Luxury -sarjasta ja sen Viral Colorwash -shampoosta, ja hiukseni sävy tehtiin juuri sillä! Sävy on Pastel Light Pink.

Hiuksiini tehtiin seuraavat käsittelyt:

Tyvikasvu vaalennettiin vaalennusaineella (kera Olaplexin)

Pituudet käsiteltiin Pulp Riot Blank Canvas -värinpoistolla

Hiukset pestiin Celeb Luxuryn Viral Colorwash Light Pastel Pink -shampoolla

Shampoon sävy tarttui hiuksiini aika vahvasti, ja sävyä miedonnettiin syväpuhdistavalla shampoolla.

Valmista :)

Kampaajani Saara muuten kommentoi hiusteni kunnon parantuneen huimasti viime talvesta. Nii-in.... ^_^ Curly Girl..! 

Sävystä tulee vähän mieleen myös mansikkamaito... :)

Yksi lempihuulikiilloistani, Lumene Nordic Seduction sävy #6 Kesä, on hiusteni uusi bestis.. ^_^

Oih, olen niin iloinen joka kerta kun katson peiliin..! Olen vaalea..! Olen taas vaalea..! <3