Kalymnoksessa on sitä jotakin. Minulle etenkin värejä.
Päädyin saarelle viime viikolla kun myrsky muutti matkasuunnitelmiani. Huhtikuun alun hiljainen sesonki huomioonottaen vilkas Kalymnos olikin kenties antoisampi kohde kuin pieni Tilos, jonka matkailukausi heräilee vasta touko-kesäkuussa.
Kalymnoksella asuu 16 000 ihmistä joista noin 12 000 saaren pääkaupungissa Pothiassa.
Vierailin Kalymnoksella edellisen kerran syksyllä 2012. Tykästyin saareen ja Pothian aidon kreikkalaiseen pikkukaupungin tunnelmaan jo silloin, mutta en muistanut että kaupunki on ihan näin värikäs ja arkkitehtuurisesti kiinnostava. Lumouduin kaupungin pastellisista legopalikkataloista täysin. Alan löytää itselleni ihan oman matkailu-nichen; väriturismin. Voisin matkustaa kohteisiin vain omintakeisen, kiehtovan värimaailman vuoksi.
Hienon pääkaupunkinsa lisäksi Kalymnos tarjoaa matkailijalle rauhallisia kyliä, rantaa ja eeppisiä kalliokiipeilymahdollisuuksia.
Pothian vilkas satamakatu
Minusta on mielenkiintoista tarkastella, millä lailla eri kohteita markkinoidaan matkailijoille. Usein saatan nähdä jonkin kohteen hyvin eri tavalla kuin charter-matkailuteollisuus.
Kalymnos on sellainen kohde. Kalymnos esitetään matkanjärjestäjien oppaissa rauhallisena rantapainotteisena perhe- ja pariskuntalomakohteena, mutta mielestäni saaren vahvuudet ovat ennen kaikkea liikunnallisessa matkailussa (kiipeily, sukellus, vaellus) sekä Pothiassa hienona kaupunkikohteena.
Pothian rantakatua reunustavat lukuisat kahvilat. Huhtikuussa monet niistä ovat vielä päiväsaikaan tyhjillään.
Majotuin rantakadun Olympic-hotellissa, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä matkustajasatamasta.
Paluulaivani Pireukseen lähti kello 23.10 ja halusin majoittua mahdollisimman kätevän etäisyyden päähän satamasta.
Hotelli valikoitui myös näköalansa puolesta; selvitin etukäteen, että sen rantakadun puoleisista huoneista avautuu hieno maisema kaupungin pääkadulle.
Pidän erityisesti siitä, että saan majoittua keskellä "happeningia". Ihmisten ja paikallisen elämän seuraaminen ovat minulle antoisimpia juttuja matkailussa. Museovierailun sijaan istahdan mieluummin kahvilaan, puistonpenkille tai parvekkeelle, josta voin katsella elämää ja imeä itseeni kohteen tunnelmaa.
Telendos, Kalymnoksen pieni naapurisaari
Rauhallisemmallekin menolle on tilauksensa. Vaihtoehtoisesti tykkään myös majoittua jonkin erityisen lumoavan meri- tai luontomaiseman äärelle jolloin koen syvää nautintoa vain saadessani uppoutua maiseman kauneuteen ja harmoniaan. Tällaisia kohteita Kreikassa ovat mm. Amorgoksen Egiali sekä Santorini, jossa etenkin calderan reunan korkeimmalla kohdalla sijaitseva Imeroviglin kylä maisemineen tarjoaa sykähdyttävän elämyksen.
Kaikkein paras kohde on sellainen, jossa yhdistyvät kummatkin elementit; meditatiivinen maisema sekä eloisa kyläelämä kävelymatkan etäisyydellä. Yllämainitut Amorgos ja Santorini tarjoavat kumpaakin.
Kalymnoksen länsirannikolla sijaitseva Massourin kylä kauniine Telendos-maisemineen saattaisi myös täyttää tällaisen kohteen tunnusmerkit.
Pothian kaunis kaupunki levittyy amfiteatterimaisesti rantakadun ympärillä. Värikkäät "legopalikkatalot" edustavat uusklassista tyyliä, joka on ominainen monilla Dodekanesian saarilla. Upeita, kameraa rakastavia esimerkkejä uusklassisesta arkkitehtuurista löytää mm. Symin, Halkin ja pikkuisen Kastellorizon saarilta.
Satamaa hallitsevat hienot venetsialaistyyliset julkiset rakennukset. Nämä luovat aivan omanlaatuisen estetiikan Pothian kaupunkikuvaan. Rakennukset ovat 1930-luvulta jolloin italialaiset vielä hallitsivat aluetta.
Monet rantakatua reunustavat kauniit talot ovat aikoinaan kuuluneet merikapteeneille.
Tämä viehättävä "arhontiko"-tyyppinen talo vuodelta 1904 oli suosikkejani. Niin kaunis!
Kaupungin bussiasema sijaitsee venetsialaistyylisen kaupungintalon edessä. Ei näytä bussiasemalta, mutta tässä se on :)
Oikeus- ja kunnallistalon ja ortodoksisen kirkon reunustama aukio Pothian keskustassa on erityisen kaunis.
Kaupungin toisella laidalla on pieni, kivikkoinen ranta jossa kaupunkilaiset vilvoittelevat kesäisin. Tai kuumina syyspäivinä, muistan käyneeni täällä pulahtamassa lokakuun 2012 matkallani.
Dodekanesian saariryhmä kuuluu Afrikan vaikutuksesta eri ilmastoon kuin muut Kreikan saaret ja täällä kesä on pisin, vielä marraskuussakin voi olla kuumaa.
Kuvia kaupungin väreistä.
Kuka muu viehättyy tällaisista näkymistä? <3
Kävelylläni Pothiassa kulutin kamerani täyteen ladatun akun loppuun alle kolmessa tunnissa. :)
Kaupungin itäisellä laidalla sijaitsi entisinä aikoina köyhemmän väestön alue, toisessa päässä kaupunkia asuivat varakkaat merikapteenit ja laivanvarustajat. Tyyliero on edelleen nähtävissä alueiden rakennuksissa.
Telendos Massourin kylästä kuvattuna
Kalymnoksen länsirannikko on kalliokiipeilyn mekka ja saaren ensisijainen järjestetyn turismin alue.
Massourin, Myrtiesin ja Kantounin kylät ovat tunnetuimpia turistikohteita runsaine pakettimatkalaisille suunnattuine hotellitarjontoineen.
Myrties - maisema tuo minulle mieleen Madeiran
Alueella on mielenkiintoisesti kaksi hyvin erityyppistä sesonkia; huhtikuusta kesäkuun alkuun ja syyskuusta lokakuuhun alueen kansoittavat sporttiset nuoret kiipeilijät, kun taas kesäkuusta elokuuhun kylät täyttyvät rennon perhe- ja rantaloman viettäjistä.
Massourin yläpuolella kohoavat dramaattiset kalliot
Kiipeilykausi käynnistyy huhtikuun alussa. Vierailuni aikana Massourissa ja sitä ympäröivillä kalliorinteillä oli jo runsaasti eloa.
Rannikkoa seuraava tie vie Massourista seuraavaan kylään, Armeokseen
Myrtiesin ranta
Myrtiesin ja Massourin rannat ovat saaren suosituimmat. Rannat ovat pikkukiveä ja suhteellisen kapeita.
Kreikan monien muiden saarten hiekkarantoihin verrattuna Kalymnoksen rannat ovat aika vaatimattomia, miltä pohjalta en itse koe Kalymnosta ensisijaisesti rantalomailun helmenä. Toki alueen yleinen tunnelma, maisemat ja viihtyisyys vaikuttavat myös lomakokemukseen ja saavat matkailijan hakeutumaan juuri tänne <3 Loma muodostuu monen "palikan" yhteisvaikutuksesta ja arvelen Kalymnoksella muiden palikoiden muodostavan niin vetovoimaisen kokonaisuuden, että saari on saavuttanut aseman yhtenä Kreikan matkaajien kestosuosikeista.
Kuulisin mielelläni muiden Kalymnoksen kävijöiden kokemuksia ja ajatuksia. Mikä teidät on vienyt Kalymnokselle? Mikä saa teidät palaamaan?
Myrties
Myrtiesin kylä sijaitsee aivan Massourin vieressä, alueena nämä ovat kuin yhtä kylää.
Veneet vastapäiselle Telendoksen saarelle lähtevät Myrtiesistä.
Telendosin ainoassa kylässä asuu 50 ihmistä
Pikkuinen, hiljainen Telendos on osa Kalymnosta ja sijaitsee vain 700 metrin etäisyydellä emosaaresta. Telendoksen uskotaan olleen maayhteydessä Kalymnokseen kunnes maanjäristys 500 vuotta sitten erotti ne toisistaan.
Telendoksella voi todella laittaa mielen narikkaan ja keskittyä rentoon olemiseen. 50 vakituisen asukkaan saarella ei ole teitä eikä autoja. (Telendoksen ainoa auto kuuluu eräälle hotellille ja sillä kuljetetaan asiakkaiden matkatavaroita.)
Tekemistä saarella? Uiminen, snorklaaminen, vaellus ja kiipeily. Nauti hyvää ruokaa saaren muutamissa tavernoissa. Ota kirja mukaan rannalle ja unohda muu maailma. Jos haluat vaihtelua hiljaisuudelle, hyppää veneeseen ja käy Pothiassa katsomassa pikkukaupungin kuhinaa :)
Telendoksen 450 korkuinen Rachi-vuori vetää sekin kiipeilijöitä.
TUI, Tjäreborg ja Apollo järjestävät Suomesta pakettimatkoja Kalymnokselle (tilanne 2019).
Omatoimisesti saarelle pääsee Kreikan sisäisillä lennoilla tai helpoilla laivayhteyksillä Ateenan satamasta Pireuksesta tai Kosilta ja Rhodokselta. Matkaa Kosilta on vain tunti.
Kaikki Kreikka-juttuni löydät täältä: Suuri Kreikka-hakemisto.
Tein "paluuvisiitin" Whamisan maailmaan, ja olipa jännä huomata miten ihoni muuttuneet tarpeet vaikuttivat kokemukseen.
Minulla on nyt selvästi kuivempi iho kuin vuosi sitten, eikä kuivuus enää ole tilapäistä. Kuluneen vuoden aikana olen saattanut todeta ihoni muuttuneen pysyvästi janoiseksi ja kireämmän tuntuiseksi, ja kaipaavan aiempaa ravitsevampia koostumuksia.
Edelliselläkin kerralla tykkäsin Whamisan tuotteista todella paljon, mutta nyt kokemus oli vielä positiivisempi sillä saatoin vielä konkreettisemmin todeta Whamisa-koostumusten syväkosteuttavan tehon.
(Leikkimielinen) päätelmä: kuivaihoisella on kosmetiikan kanssa kivempaa :) Olen tosin aina kierosti ollut vähän kateellinen kuivaihoisille, jotka voivat käyttää paljon enemmän voiteita ja seerumeita - ja joilla on perusteltu tarve läträtä voiteilla.
Aloitetaan kuitenkin Whamisan aurinkovoiteista, sillä niistä en ole aiemmin kirjoittanut.
Whamisalla on kaksi aurinkosuojavoidetta kasvoille; SK 14 ja SK 50. Tuo SK 14-suojakertoimen voide on aika jännä tuote etenkin aasialaisen merkin valikoimassa, Aasiassahan ihon suojaamiseen auringolta suhtaudutaan hartaalla vakavuudella ja useimmat käyttävät niin korkeaa suojaa kuin mahdollista.
Nykyään SK 20 alkaa olla monen asiantuntijan suosittama minimistandardi kaikkialla maailmassa UV-indeksiin katsomatta, mikäli voiteella haluaa oikeasti saavuttaa järkevän tehon ihoa vanhentavaa UV-säteilyä vastaan. SK 30 on vielä parempi. Tällä pohjalla SK 14-aurinkovoide tuntuu erikoiselta tuotteelta, ja saa minut ajattelemaan, onkohan Whamisa kehittänyt voiteen sellaisten maiden markkinoille, joissa kuluttajat eivät vielä ole niin hartaita kasvojen UV-suojaajia. Kuten meillä Suomessa?
Sun Cream SPF 14
32,30€ / 60 g
Whamisan aurinkovoiteiden suoja tulee titaani- ja sinkkioksidista. Kummankin voiteen koostumus on hoitavien ainesosien puolesta sama; voiteissa on Whamisalle tunnusomaisia fermentoituja ainesosia kuten aloe- ja riisiuutetta, viinirypäleensiemenuutetta, oliivia ja avokadoöljyä. Hoitavuuden ja antioksidanttisen suojan puolesta voiteet saavat oikein hyvän arvosanan.
SK 14 -voide tuntuu kevyeltä ja miellyttävältä eikä jätä ihoon vaaleaa kajoa. Voide ei kuitenkaan ihan heti katoa ihoon samaan tapaan kuin synteettinen, kemiallisen UV-filtterin sisältävä aurinkosuojavoide.
Tuoksu on huomaamaton.
Sun Cream SPF 50
36,90€ / 60 g
Odotukset tämän korkeamman suojakertoimen voiteen koostumukselle olivat korkeat, sillä Whamisan SPF 50 BB-voiteet on formuloitu todella miellyttäviksi.
Harmi kyllä odotukset eivät ihan täyttyneet, ja tällä kertaa aasialaiskemistien taidoilla ei ole saatu kumottua mineraalipohjaisen filtterin tuomaa jähmeyttä ja vaaleaa pintaa. Whamisan Sun Cream SK 50 ei tunnu yhtään sen notkeammalta kuin länsimaiset luonnonkosmetiikan SK 50-aurinkovoiteet. Se on paksua, jähmeähköä ja jättää ihoon selvän vaalean kuullon.
Jännä juttu, miten Whamisalla sitten on saatu BB-voiteisiin niin onnistunut koostumus samalla suojakertoimella. Voi tietysti olla, että kokemus on erilainen siksi, että BB-voide on ylipäänsä erilainen tuote kuin aurinkovoide, ja sitä levitetään muutenkin kasvoille ohuemmin (--> jolloin SK 50 ei käytännössä toteudu).
Tähän astisella luonnonkosmetiikan aurinkovoidekokemuksella tekee mieli todeta, että sävyn lisääminen voiteeseen tuo käytännössä aina onnistuneemman ja miellyttävämmän tuloksen. Kaikki parhaat kokeilemani luonnonkosmetiikan kasvoaurinkovoiteet ovat sävytettyjä. Lue lisää näistä voiteista tästä postauksestani.
Kuten usein todettua, yksi kauneusbloggaajan homman tylsiä puolia on se, että kaikkia ihania tuotteita ei voikaan jäädä käyttämään säännöllisesti. (Sama ongelma on epäilemättä kaikilla kauneustuotteita työkseen tai intohimokseen arvioivilla.) Whamisa kuuluu niihin merkkeihin, jonka tuotteita olisin ensituttavuuden jälkeen erittäin mielelläni jäänyt käyttämään vakituisesti.
Viime kuussa löysin viimein sopivan raon palauttaa Whamisat pariksi viikoksi uudelle kierrokselle, ja tällaisia fiiliksiä ne kirvoittivat:
Deep Rich Toner
Vielä parempaa kuin muistinkaan, ihan älyttömän kosteuttava. <3 Tuntuu iholla yhtä hyvältä ja kosteuttavalta kuin Holikan 3 Seconds Starter, jopa siinä mielessä paremmalta että tykkään Deep Rich Tonerin luonnollisesta tuoksusta enemmän kuin Holikan.
Eye Essence
Sama juttu - Eye Essence tuntuu vielä paremmalta kuin edellisellä kokeilukerralla. Ohut koostumus kosteuttaa hämmentävän hyvin ja jättää ihon aivan ihanan tuntuiseksi myös koko kasvoilla käytettynä. Miellyttävä tuoksu, miedommasta päästä Whamisan tuotteissa.
Pakko antaa piste myös pakkauksen värimaailmasta <3
Water Cream
Sama laulu jatkuu: tykkään ihotunnusta vielä enemmän kuin vuosi sitten. Ihon kuivuminen on aivan varmasti syynä.
Whamisan kulttituotteisiin kuuluvan Water Creamin koostumus on tosi ohut ja sanalla sanoen vesimäinen, melkein "litkuinen", mutta samalla äärettömän kosteuttavan tuntuinen. Jättää ihon pinnan ihanan sileän tuntuiseksi. Sopii meikin alle.
Huomio: tuubi kannattaa pitää ylöspäin kun tuotetta annostelee, muuten vetelää voidetta hulahtaa ulos heti kun korkin saa auki. Tällainen koostumus olisi ehkä mielekkäämpää pakata tuubiin, jossa on kapea "nokkakärki", sellainen kuin silmänympärysvoiteiden tuubeissa. Tai sitten pumppupulloon.
Lotion Original
Tämän voiteen koostumus on se entinen vuoden ympäri toiminut suosikkikoostumukseni; miellyttävä, kevyt ja raikkaan tuntuinen ohut emulsio.
Tuntuu yhä supermiellyttävältä, mutta ei enää riitä kosteuttamaan ihoani riittävästi talviaikaan. Tämä kuuluu nyt kesäosastoon.
Paksumpi Lotion Double Rich on nyt passelimpi koostumus, ja Water Creamin ohella ihanteellinen voide minulle päivävoiteeksi. Samettinen ja helposti imeytyvä koostumus helpottaa ihon janoa saman tien ja jättää pinnan kaikin puolin mukavan ja tyytyväisen tuntuiseksi :)
Nourishing Day & Night Cream
Day & Night Cream on Whamisan täyteläisin voide; erittäin kosteuttavan ja ravitsevan tuntuinen "comfort"-voide.
Edellisellä kerralla Nourishing tuntui vielä vähän liian runsaalta iholleni, mutta nyt iho imee tämänkin tosi hyvin. Koostumus sopii parhaiten yövoiteeksi, mutta olen käyttänyt tätä myös päivällä, iho ei jää tahmeaksi kun voiteen antaa kunnolla imeytyä. Voide jättää ihon älyttömän pehmeän tuntuiseksi.
Olive Leaf Mist
Whamisalla on kaksi kasvosuihketta; Damask Rose kuivalle ja ikääntyneelle iholle ja Olive Leaf kaikille ihotyypeille ja stressaantuneelle iholle. Valitsin Oliivin, kun maahantuojan sivulla tuotetta kuvaillaan näin: "Valitse tämä tuote, jos ihosi on samea, stressaantunut tai ilmansaasteille altistuva". Samea ihoni ei ole, mutta kahta jälkimmäistä kyllä. Ja antioksidantit ovat aina pop.
Suihke tuoksuu tymäkästi fermentoiduille raaka-aineille, mutta tuoksuun tottuu pian. Kevyesti liukas koostumus tuntuu iholla mukavalta ja pätevästi kosteuttavalta.
Eipä tästä keksi sen pidempiä tarinoita kuin että tämäKIN tuote on erittäin hyvän tuntuinen ja ainesosiltaan laadukas. Tulee ilman muuta käytettyä - näitä kasvosuihkeita sentään saan loppuun kun niitä tulee suihkittua niin paljon :)
Uusintakierros Whamisan parissa vahvisti mieltymykseni sarjan tuotteisiin, ja nyt voin helposti todeta Whamisan kuuluvan ihonhoidon lempisarjoihini Mádaran, Laveran, Ekopharman ja Estelle & Thildin rinnalla.
Whamisa vaikuttaa ylipäänsä nousseen Suomessa valtavan suosituksi ja tuntuu ainakin minusta nauttivan meillä jopa parempaa tunnettuutta kuin ei-luonnonkosmetiikan K-Beauty-sarjat. Jakaako joku muukin tämän kokemuksen? Kuinka moni teistä on löytänyt Whamisalta hyviä, toimivia tuotteita?
Tänään kerron yhdestä erikoisena pidetystä tavastani.
Ruokavalioni on tuonut mukanaan rutiinin, joka osan mielestä on kenties hankala. Evästely. Noudatan tätä rutiinia aina matkoilla, mutta se näkyy myös tavallisessa arkipäivässäni. Käsilaukussa kulkee aina vähintään proteiinipatukka ja pähkinöitä jotka pelastavat voileipätarjoilu only -tyyppisissä tilanteissa. Myös raejuustopurkki ja keitetyt kananmunat ovat tuttua sisältöä laukussani esimerkiksi junamatkoilla.
Ulkomaanmatkoilla rutiini liittyy ennen kaikkea aamiaiseen.
Aamukahvilla Skyroksella syksyllä 2014
Mikä näyttäytyy toisille mahdollisesti hankalana ja vaivalloisena, on minusta itse asiassa aika hauskaa ja tykkään kovasti aamiaistuokioistani omassa rauhassa huoneessani tai parvekkeellani.
Usein herään niin aikaisin, että majoituspaikan kuten hotellin aamiaistarjoilu ei ole vielä edes alkanut, ja on mukavaa kun voi keitellä kahvit vaikka kello 5.30 jos siltä tuntuu. Useimpina aamuina kahvimuki höyryää kädessäni jo ennen auringonnousua.
Koska en syö leipää, muroja tai muita perinteisiä ja helposti saatavilla olevia viljapohjaisia aamiaistuotteita, järjestän oman ruoan joka vaatii jonkin verran ennakkovalmisteluita.
Tältä näyttää tavanomainen aamiaiseni. Kananmunia, juustoa ja kasviksia - ja jo aikaisemmin nautittu kahvi :) Juon kahvin aina erikseen heti herättyäni, nälkä tulee vasta myöhemmin.
Minulla kulkee käsilaukussa aina myös pieniä suola-annospusseja joita ryövään esimerkiksi laivojen kahviloista ^_^ Kananmuna vaatii pienen ripauksen suolaa maistuakseen parhaalta <3
Kananmunat muodostavat aamupalani ytimen, ja niitä on siis aina oltava saatavilla.
Majoitun omilla reissuillani mahdollisuuksien mukaan aina keittiöllisissä majapaikoissa. Jos keittiötä ei ole, keitän kananmunat vedenkeittimessä. Se onnistuu hyvin :) Täytyy vain olla varovainen ettei muna rikkoudu kun sen laskee keittimen pohjalle :D Toistaiseksi olen selvinnyt tällaisista keittelyistä ilman munaonnettomuuksia...
Edit. Kommenteissa tuotiin esiin allergianäkökulma, joka ei ollut tullut mieleeni. Yleisiä vedenkeittimiä ei kannata käyttää kananmunien keittelyyn, sillä niitä voi käyttää myös kananmuna-allergikko. En siis enää suosittele tällaista toimintaa ja etsin itsekin toisen ratkaisun.
Keitetyt kananmunat säilyvät hyvinä monta päivää kunhan kuori on ehjä. Jos tiedän, että seuraavassa majapaikassani ei ole keittiötä, keitän parin päivän munat jo valmiiksi edellisessä majapaikassa :)
Kananmunien ohella pikakahvi ja säilyketonnikala muodostavat matkaeväideni peruspohjan.
Eräs lukija kyseli hiljattain kahvitottumuksistani matkoilla, ja ihmetteli, olenko tosiaan onnistunut löytämään reissuillani juotavaksi kelpaavaa pikakahvia. Kreikassa matkaillessa majapaikoissa ei nimittäin useinkaan ole kahvinkeitintä vaan pelkkä vedenkeitin, ja kahvi on tehtävä jauheeseen.
Vaikka kotona kahvin laatu ja tummapaahtoisuus ovat minulle tärkeitä, matkamoodissa ollessa olen tottunut pikakahviin ja jopa nautin siitä. Se jotenkin kuuluu näissä olosuhteissa asiaan. :) Välillä teen hutiostoksia ja kauppakassiin päätyy tympeän makuinen kahvi, mutta pääsääntöisesti paikalliset pikakahvilaadut ainakin täällä Kreikassa ovat oikein hyviä. Tällä kertaa ostin AB-ketjun omaa pikakahvia (se kaupan halvin), ja se osoittautui jopa erittäin maukkaaksi :)
Aamiaisella hytissäni Blue Star -laivalla - hain laivan kahvilasta kuumaa vettä pikakahviini, se on maksutonta :)
Tonnikalaa en syö aamuisin, mutta se kuuluu eväsruokien kultaisiin standardeihin koska se kulkee helposti mukana ja sen voi sujauttaa proteiiniksi mihin tahansa take away -salaattiin.
Suosin etenkin pitkillä laivamatkoilla omia salaattieväitä, sillä suurin osa kreikkalaisista laivoista on vailla kunnon ruokapaikkoja ja niistä saa vain hampurilaisia ja leivonnaistuotteita.
Entä kahvimaito? Juon kahvini aina maidolla ja myös sen maku ja laatu ovat tärkeitä. Mikä tahansa ei kelpaa, etenkään vähärasvainen vaihtoehto..! Se pilaa koko kahvin.
Kotona käytän soijamaidon ja kerman sekoitusta, mutta matkoilla ostan usein rasvaista, nimenomaan kahviin tarkoitettua maitoa. (Esim. Sveitsissä on erinomaisia sellaisia :)) Kreikassa suosikkini oli pitkään pienessä lasipullossa myytävä NoyNoy (äännetään 'nunu')-merkkinen 3,5-prossainen maito, mutta sen valmistus lopetettiin ja siirryin saman merkin tiivistettyyn säilykemaitoon.
Yäk, joku ehkä sanoo, mutta tämä on itse asiassa ihan kuin kevyttä kahvikermaa (rasvaprosentti 7,5%) ja tuo kahviin tosi hyvän, täyteläisen maun. Pienen pakkauksensa, säilyvyytensä ja riittoisuutensa puolesta se on myös mitä matkaystävällisin kahvimaito :)
Jos majapaikassa ei ole edes vedenkeitintä, kysyn voisiko sellaisen kuitenkin saada järjestymään huoneeseeni :) Järjestyy melkein aina. Ainakin Kreikassa.
Kuvassa aamiainen ja respan järjestämä vedenkeitin Kalymnoksen hotellissani.
Mukana kulkevaan evässettiini kuuluu usein myös pieni pullo oliiviöljyä. Se ei ole välttämättömyys, mutta tykkään lorauttaa sitä kasviksiin antamaan makua.
Eväsrasian otan mukaan jo Suomesta. Jos sellainen unohtuu, sopii kreikkalaisen Fagen puolen litran jogurttipurkki mainiosti rasiaksi :)
Fagen rasiat ovat jämäkkää muovia ja niiden kannet pysyvät erinomaisesti paikoillaan - toimien tarpeen mukaan myös leikkauslautoina kasviksille ^_^
Fagen purkki kulki vuoden 2012 reppureissulla mukanani aina New Yorkiin saakka. 👍
