Blogitarjottimella tänään koontipostaus muutamista viime kuukausina kokeilemistani kosmetiikkatuotteista joita pidän vinkkauksen arvoisina. :)
Putsareita, itseruskettavia, loistava seerumi ja korealainen herkän ihon perusvoide :)
LAVERAN ITSERUSKETTAVAT
Laveran itseruskettavien voiteiden koostumus on päivitetty. Ilokseni huomasin, että uudessa koostumuksessa on perinteisen DHA:n lisäksi mukana myös erytroloosia (incinimi: erythrulose). Tätä ruskettavaa ainesosaa näkee useammin selektiivisessä kosmetiikassa. Erytroloosin muodostama pigmentti on hieman eri sävyistä kuin DHA:n, ja käytettäessä näitä ainesosia yhdessä saadaan usein kaikkein luonnollisimman sävyinen tulos. Pelkästään DHA:ta sisältävien itseruskettavien tuoma sävy on joskus liian oranssinen, ja erytroloosi auttaa neutralisoimaan tätä.
Tietysti myös tuotteen muu koostumus sekä ihon yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat tulokseen.
Sain Laveran uutuuksilla todella kauniin ja luonnollisen sävyn iholle. Vartalolle tarkoitettu voide tuo syvemmän sävyn, kasvoille tarkoitettu erittäin kevyen sävyn. Vartalovoide tuo jo yhdellä kerralla selvästi näkyvän päivetyksen. Jälki oli myös todella tasainen, vaikka en ensimmäisellä kokeilukerralla vaivautunut tekemään valmistelevia toimenpiteitä eli kuorimaan ja kosteuttamaan ihoa juuri ennen itseruskettavan levitystä (shame on me..!). Plussaa myös miedohkosta tuoksusta, nämä voiteet eivät minun ihollani tuota yhtä vahvaa DHA:n ominaistuoksua kuin monet muut itseruskettavat. Ainoa pieni huomautus tulee vartalovoiteen lievästi jäykästä koostumuksesta; voidetta täytyy työstää iholla tovi ennenkuin se imeytyy.
Aijoo - ja kerrottakoon sekin että ranteisiin onnistuin kyllä saamaan epätasaiset läikät, tämä alue on tosi haastava koska pesen kuitenkin kädet itseruskettavan levityksen jälkeen, jolloin ranteeseen levitetty itseruskettava väkisin liukenee osittain. Miten te muut itseruskettavan käyttäjät olette ratkaisseet tämän..?
Olenkin käyttänyt voidetta lähinnä sääriin, ja tulos on ollut moitteettoman tasainen.
Vartalovoiteen hinta jälleenmyyjästä riippuen on noin 21€ / 150 ml ja kasvovoiteen 16€ / 50 ml.
AROMATICA LIVELY SUPER BARRIER CICA-PANTHENOL SERUM
Aromatica on luonnonmukaisia ainesosia suosivaa korealaista kosmetiikkaa. Super Barrier Cica-Panthenol Serum on erittäin kosteuttava ja miellyttävän tuntuinen emulsiotyyppinen seerumi joka sopii kuivalle ja herkälle iholle.
Hajusteeton seerumi sisältää Centella asiatica (=cica) -kasvin sisältämää madecassoside-uutetta, pantenolia ja hyaluronihappoa jotka syväkosteuttavat ja rauhoittavat ihoa. Ihotuntuma on supermiellyttävä, raikas ja samalla erittäin kosteuttava ja ravitseva. Tuotteessa ei ole silikoneja, parabeeneja, mineraaliöljyjä tai muita luonnollisessa kosmetiikassa yleisesti välteltyjä ainesosia.
Aromaticaa myy Suomessa Elevenin verkkokauppa. Tylsää kyllä Cica-Panthenol-seerumi on tällä hetkellä lopussa Eleveniltä (kuten myös seuraava tuote), mutta en halunnut jättää tämän esittelyä roikkumaan koska koko ajan tulee uuttakin esiteltävää. Olen saanut Eleveniltä myös joukon muita Aromatican tuotteita joten muistuttelen Cica-Panthenolista sitten uudestaan kun ehdin testaamaan ja esittelemään niitä :)
Extra-kehu Aromatican omien sivujen informatiivisuudesta, harvoin näkee näin perusteellisia tuotetietoja! Kosmetiikkanörtti arvostaa!
AROMATICA CALENDULA JUICY CREAM
Höh, tämäkin tuote on lopussa Eleveniltä. No, kerron nopeasti että tässä on ikäänkuin K-Beauty-versio perusvoiteesta kuivalle ja herkälle iholle, paitsi tietysti paljon monipuolisemmalla ja luonnonmukaisemmalla koostumuksella kuin apteekin perusvoiteet. Oli jotenkin hauska kohdata yleisesti niin superelämyksellisenä mielletyssä korealaisessa kosmetiikassa myös tällainen tosi simppeli hajusteeton, hypoallerginen perusvoide. (En toki epäillytkään etteikö Koreasta myös sellaisia löydy ;))
Calendula Juicy Cream sopii sekä kasvoille että vartalolle ja siinä on mm. kehäkukkauutetta, aloe-vettä, sheavoita ja kookosöljyä. Koostumus on erittäin miellyttävä ja iholla notkeasti liukuva, tosin tällä kertaa siitä vastaavien ainesosien joukossa on myös synteettinen akrylaattiyhdiste.
NATURA SIBERICA OBLEPIKHA FOOT CREAM
Ahh, rakastan Natura Siberican Oblepikha (tyrni) -linjaa! Oblepikha-shampoo kuuluu parhaisiin koskaan käyttämini shampoisiin, ja tuoksun täytyy olla Top 5 Maailman Herkullisimmissa Kosmetiikan Tuoksuissa..!) Jalkavoiteessa on sama koukuttava, makean hedelmäinen tuoksu ja karbamidia sisältävä koostumus on kultaa.
Voiteella on hintaa 5,50€ / 75 ml.
KORRES OLYMPUS TEA CLEANSING FOAMING CREAM
KORRES JASMIN EYE MAKE-UP REMOVAL LOTION
Olen jo pariin otteeseen aiemmin todennut Korresin sulfaatittomat, vaahtoavat kasvoputsarit älyttömän hyviksi. Miksi? Ne ovat pH-arvoltaan ihoystävällisiä, muodostavat maltillisen ja elegantin vaahdon joka liukuu iholla mukavasti, ne huuhtoutuvat iholta helposti ja tuoksuvat hyvälle. Olympus-tee-putsari liittyy jonon jatkoksi voittajaputsarien rinnalle, tai oikeastaan se kiilaa jopa muiden edelle sillä sen tuoksu on kaikkein eniten mieleeni.
Nestemäinen Jasmiini-silmämeikinpoistoaine lupaa poistaa vesiliukoisen meikin. Sen vesimäinen koostumus ei ole niin liukuva kuin geelimäisten silmämeikkiputsarien, minkä pohjalta se ei pääse ihan ykköskaartiin kirjoissani, mutta koska koostumus ei kirvele yhtään ja poistaa meikin moitteettomasti, se ansaitsee ehdottomasti Karkkipäivä-suosituksen herkkäsilmäisille sopivana. Omat silmäni ovat järjettömän herkät ja pystyn käyttämään vain murto-osaa kaikista kokeilemistani silmämeikinpoistoaineista.
Olympus Tea -putsari maksaa 28€ / 200 ml ja silmämeikinpoistoaine 24,50€ / 200 ml. Nämä kaksi ovat minulla mukana matkallakin, pienissä matkapakkauksissa tietenkin :)
CATTIER BIPHASE MAKEUP REMOVER
Toinen suositus herkille silmille, tällä kertaa sertifioitua luonnonkosmetiikkaa: Cattierin kaksifaasinen silmämeikinpoistoaine. Tämä kaveri lupaa poistaa myös vedenkestävän meikin, kuten kaksifaasiset aina.
Tämä putsari on poikkeuksellinen siinä mielessä, että halutessaan sitä ei tarvitse huuhdella. En ole aiemmin törmännyt kaksifaasiseen silmämeikinpoistoaineeseen jota ei tarvitsisi huuhdella, yleensä ne nimittäin jättävät sen verran öljyisen pinnan ihoon. Cattierin BiPhasessa on erikoinen koostumus, vaikka siinä on rasvamaisia ainesosia, iho ei jää samalla lailla kiiltävän öljyiseksi ja tahmean tuntuiseksi kuin yleensä perinteisten kaksifaasiputsareiden jälkeen.
Itse huuhdon kaikki putsarit joka tapauksessa iholta. Cattierin Biphase ei kirvele, poistaa meikin ja kiitos öljyjensä, myös liukuu iholla aika mukavasti. (Silti: geelikoostumus on minulle se ihan ykkössuosikki silmämeikinpoistoaineissa ;))
Cattierin BiPhase maksaa 16,75€ / 150 ml.
Olen saanut kaikki jutun tuotteet blogin kautta.
*
Terkut Kalymnokselta - viimeistelin tämän jutun pitäessäni sadetta mukavassa näköalakahvilassa Massourin kylässä :)
Tällaista reissaaminen Kreikan saarilla voi joskus olla: jäät jumiin kun sää estää laivojen kulun.
Minun piti tänään siirtyä Kosille, päästäkseni sieltä huomenna aamulaivalla Tilokselle, mutta en päässyt mihinkään.
Ulkona riehuu pienimuotoinen myrsky eikä Dodekanesian saarten väliä liikennöivä paikallinen "bussi-katamaraani" Dodekanisos Seaways kulje tänään. Eikä kulje välttämättä huomennakaan. Tuulen ja sateen on luvattu jatkuvan ja säätiedotus povaa huomiselle ukkostakin.
[vimeo 328809321 w=640 h=1138]
Ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi. Joudun jättämään Tiloksen väliin, sillä seuraava yhteys sinne on vasta tiistaina, ja minun on oltava Ateenassa keskiviikkona. Harmi juttu, mutta Tilos jää nyt odottamaan seuraavaa kertaa.
Onneksi saan kuitenkin viettää myrskypäivää tosi mukavassa paikassa. Mikäs täällä on ollessa, lämpimässä huoneessani ja jääkaappi täynnä ruokaa :) Alakerrassa on kodikas kahvila/baari jossa voi käydä tuulettamassa päätään ja näkemässä muita ihmisiä, taidankin kohta piipahtaa siellä kun olen istunut koko päivän neljän seinän sisällä.
Olen kuluttanut aikaa mm. kirjottamalla teille jutun Leroksesta. Lisää kuvia kauniista Leroksesta on myös eilispäivän postauksessani.
Tervetuloa mukaan viehättävälle, autenttiselle Lerokselle :)
Leros on yksi Kreikan vähemmän turistillisia saaria. Olin Leroksella edellisen kerran seitsemän vuotta sitten, ja silloin vain päiväretkellä läheiseltä Kalymnoksen saarelta.
Nyt päätin viipyä vähän pidempään, ja kolmen yön vierailulla olen ehtinyt tehdä tähän vastakohtien saareen parempaa tuttavuutta. Välimatkat saaren suurimpien kylien välillä ovat lyhyet, joten täällä pärjää mainiosti myös kävellen, ainakin jos tykkää liikkua. :)
Agia Marina
Leroksella asuu runsaat 8000 ihmistä, eli se ei ole väestöltään ihan pienimmästä päästä ja saarella on elämää vuoden ympäri.
Turistin kannalta kiinnostavimmat kylät ovat Panteli, Agia Marina ja Alinda. Käytännössä Panteli, Agia Marina ja niiden välissä oleva Platanos ovat yhtä yhteenkasvanutta kylää. Tämä kolmen kylän muodostama alue linnakukkuloineen, tuulimyllyineen ja pienine kalastajasatamineen on mielestäni erittäin viehättävä ja kuuluu varmasti mukavimpiin Kreikan saarten loma-alueisiin joilla olen käynyt.
Pantelin linna
Vastakohdan tälle viihtyisälle, perinteistä kreikkalaista tunnelmaa edustavalle Lerokselle luo saaren pääsatama Lakki saaren toisella puolella.
Tämä kummallinen kuriositeetti säilyttää tämänkin vierailuni jälkeen kyseenalaisen kunnian olla ainoa kreikkalainen paikkakunta, josta en pidä yhtään. Siellä on ihan kiinnostavaa vierailla lyhyesti toteamassa, miten omituinen paikka se on, ja sitten voi palata suorinta tietä Pantelin ja Agia Marinan hellään huomaan.
Aloitetaan saarikierros lempeältä puolelta ja kurkataan Lakkiin vasta viimeiseksi.
Panteli. Niemen takana häämöttää Vromolithos
Panteli on pieni kalastajakylä 2 km Lakista pohjoiseen. Varasin majoitukseni täältä, kun sain vinkin että Panteli on tähän vuodenaikaan matkailupalveluiltaan ja ihmisvilkkaudeltaan varmin kohde Leroksella. Saarella kun ei kesälläkään ole massaturismia, ja huhtikuun alku on vielä erittäin hiljainen.
Pantelin mukava tunnelma oli jäänyt minulle mieleen edelliseltäkin Leroksen visiitiltä, ja tänne saavuttuani tunsin heti että majoituin oikeaan paikkaan. Oli ihana herätä aamulla kuvan maisemaan, joka avautuu parvekkeeltani.
Panteli Beach Hotel sijaitsee vain 20 metrin päässä rannasta.
Hotelli koostuu keittiöllisistä huoneistoista, eli juuri sen tyyppisestä majoituksesta jonka aina buukkaan Kreikassa.
Elämä Pantelissa keskittyy sievän pikkukivirannan äärelle. Rantaa reunustavat tavernat, kahvilat ja ravintolat ja tunnelma on kiireetön.
Kalataverna Apostoliksen kreikkalaisessa salaatissa sain eilen parasta fetaa miesmuistiin. Slurps!
Tällaiseen paikkaan ei ollut ikävä jäädä viettämään myrskypäivää :)
Platanoksen värit
Kun kävelee tietä noin kilometrin ylämäkeen Pantelista, saapuu Platanokseen.
Pieni Platanos on saaren hallinnollinen keskus, ja käytännössä vain keskusaukion reunassa seisova kunnallistalo kertoo sen asemasta. Keskusaukion kuppiloissa istuu aina ihmisiä silloinkin kun muualla on hiljaista. Lisäksi Platanoksessa on muutamia kauppoja, mutta mikään kosmopoliittinen kylä tämä ei ole.
Platanoksen kunnantalo ja kirjasto
Platanos on turistin kannalta lähinnä läpikulkupaikka, tai "people-watching spot". Istahda johonkin keskusaukion kahviloista ja syvenny kreikkalaisen elämän havainnointiin, erittäin antoisaa puuhaa :) Täällä tai muissakaan Leroksen kylissä ei ole Kykladien saarten kylistä tuttuja, tutkimusvaelluksille kutsuvia labyrinttikujia pienine kirkkoineen ja aukioineen.
Jos Platanoksen pääaukiolta tai pääkadulta lähtee sivukujille, ne johdattavat käytännössä ihmisten kotien oville, pihoille ja terasseille. Tai rappuja pitkin Pantelin linnalle - hyvä osoite sekin :)
Linnoitus kohoaa kukkulalla Agia Marinan ja Platanoksen yläpuolella
Kuulun ihmisiin jotka rakastavat linnoja, kukkuloita ja kaikenlaisia näköalapaikkoja. Siksi Leros saa minulta vahvan bonuspisteen kiitos 360 asteen kuvaukselliset näkymät tarjoavasta linnastaan. <3
Linnalle pääsee joko autolla tai kävellen. Pantelista linnalle johtaa siksakkaileva asfalttitie, joka kulkee niinikään kuvauksellisten tuulimyllyjen ohi. Platanoksesta linnalle pääsee nopeampaa reittiä rappuja pitkin.
Agia Marina
Agia Marina on Leroksen toinen satama ja postikorttimaisen kaunis kalastajakylä. Se on suurempi kuin Panteli ja antaa vaikutelman "pääkaupunkimaisuudesta", ja kutsuvatpa jotkut saarelaisetkin Agia Marinaa pääkyläksi.
Agia Marinasta liikennöivät Dodekanisos Seawaysin katamaraanit, kun taas Blue Star Ferriesin isot autolautot käyttävät Lakkin satamaa.
Pieni satama kuppiloineen on äärimmäisen viehättävä. Koska aurinko laskee tälle puolelle saarta, on Agia Marina mitä loistavin paikka auringonlaskudrinkeille tai -illalliselle.
Mielenkiintoisesti, vaikka Platanos ja Agia Marina ovat vilkas ja suuri asutuskeskus, alue ei tarjoa juuri lainkaan majoitusta. Saaren pääasiallinen turistipalveluiden keskittymä on lahden toisella puolella sijaitsevassa Alindassa. Siellä on lukuisia hotelleja ja ravintoloita sekä pitkä perheystävällinen hiekkaranta.
Sataman toisessa päässä, lähellä vanhaa majakkaa, sijaitsee Agia Marinan (ja kenties koko saaren?) yöelämän keskus. Huhtikuussa ei mikään menomesta ole auki, mutta kesällä täällä klubbaillaan.
"Spooky" on sana, joka parhaiten kuvaa kokemustani tästä kreikkalaisten saarten erikoisuudesta.
Kaupunki perustettiin 1920-luvulla Italian merivoimien tukikohdaksi. Tuohon aikaan koko Dodekanesian alue oli italialaisten hallintoaluetta. Alun perin nimellä Porto Lago tunnettu Lakki rakennettiin moderniin fasistiseen art deco -tyyliin, suuntausta kutsutaan tänä päivänä razionalismoksi.
Kaupungin henki ja urbaani, kylmä arkkitehtuuri ei voisi olla kauempana Kreikan saarten perinteisten kylien tunnelmasta. Monet rakennukset ovat rapistuneet ja kaduilla on hiljaista. Kuin kävelisi hylätyssä 30-luvun elokuvakulississa.
Paikka on kerta kaikkiaan karmiva, pakko sanoa. En ole yksin kokemukseni kanssa. Matkakirjoittaja Heinrich Hall on kirjoittanut Lakin erityislaatuisesta historiasta ja arkkitehtuurista mielenkiintoisen artikkelin Peter Sommer Travelin sivuilla.
Lakkin satamakadulla tavernat ja tunnelmalliset kahvilat loistavat poissaolollaan
Iltakuvia vuoden 2012 vierailultani.
Halusin äkkiä pois.
Eikä Lakkiin tarvitse onneksi jäädäkään. Tällä reissulla piipahdin siellä nopeasti "selvittääkseni välimme". Käveltyäni kaupungin päästä päähän ja siksakattuani yhä-autioita katuja edestakaisin tunnin verran, totesin ettei suhteemme lähentynyt tälläkään kertaa.
Palasin Panteliin. <3
Tänä iltana en harmi kyllä sateen vuoksi pääse enää nauttimaan Pantelin rannan leppoisasta tunnelmasta ja aaltojen kohinasta, mutta ainakin voin katsoa maisemaa ikkunasta, kahvilan lämmöstä. :) Saarelaisten lämmöstä nauttien.
P.S. Matkakuulumisiani voi seurata myös Instagramissa, jota päivitän tiheämmin.
.
Leroksella on lentokenttä, jonne pääsee lennoilla Ateenasta. Leroksella ei ole kansainvälistä lentokenttää.
Laivamatka Pireuksesta Lerokselle kestää noin 10 tuntia, ja lentoliput saattavat jopa tulla halvemmiksi. Halvin hytti naispaikalla maksaa noin 77€.
Matkanjärjestäjistä Apollo järjestää tällä hetkellä (2019) semi-omatoimimatkoja Lerokselle; Apollon kautta varataan lento- ja majoituspaketti ja asiakas vastaa kuljetuksista paikan päällä itse. Ei opaspalveluja.
Yksi vaihtoehto on myös lentää Rhodokselle tai Kosille ja ottaa sieltä paatti Lerokselle. Nopea yhteys (katamaraani) Kosilta Lerokselle kestää 1,5 tuntia ja Rhodokselta neljä tuntia.
Tänään jutustelen ammatillisesta taipaleestani.
Pidän itseäni siinä mielessä onnekkaana, että olen päässyt tekemään kaikkia niitä töitä joista olen ollut kiinnostunut.
Toisaalta työelämään liittyvät tavoitteeni ovat myös olleet suhteellisen vaatimattomia, joten ne on ollut helpompi saavuttaa kuin jos olisin haaveillut vaikkapa lääkärin tai juristin ammatista tai halunnut ryhtyä menestyksekkääksi laulajaksi.
Olen aina suhtautunut työhön sitten, että on ihan superjuttu ylipäänsä saada töitä.
Kuvituksena Leroksen saari, jossa parhaillaan lomailen.
Agia Marina ja Platanos
Ura matkailualalla oli ykköstoiveeni teini-ikäisestä lähtien. (Okei, joskus 12-vuotiaana saatoin hetkellisesti haaveilla tulevani uudeksi stephenkingiksi ^_^ )
Olen yksinkertaisesti aina rakastanut matkailua ja sen avartavaa vaikutusta ja kokenut nuoresta saakka intensiivistä viehätystä erilaisten matkakokonaisuuksien suunnitteluun. Kahdeksannella luokalla otin ohjat käsiini perheemme lomien suhteen enkä enää antanut muiden päättää mihin matkustimme – minusta tuli perheen lomakohdetyranni. Ensimmäiselle omalle ulkomaanmatkalle ilman vanhempia pääsin 17-vuotiaana. Kohde oli, mikäpä muu kuin Kreikka.
Kirkko Leroksen linnakukkulalla
Krithonin ranta
Ystäväni äiti oli töissä matkatoimistossa, ja hänestä muodostui minulle yläasteiässä ammatillinen idoli. Päätin, että minustakin tulee matkatoimistovirkailija. Ajatus siitä, että saisin työkseni neuvoa ja auttaa ihmisiä löytämään ihania lomakohteita, tuntui parhaalta työltä ikinä.
Lukion jälkeen kouluttauduinkin ammattiin, ja olin kovin onnellinen. Olin ihan fiiliksissä jo Finnjet-risteilyjen myymisestä..! (Voih, Finnjet, RIP…)
Pantelin kylä
Matkailuopintojen ohessa sain toteuttaa toisen, ehkä vähän erikoisemman työkokeilutoiveeni. Ehkäpä liittyen kirjeenvaihtoharrastukseeni, koin suurta mielenkiintoa kirjepostin kulkuprosessia kohtaan. Suorastaan himoitsin päästä joskus lajittelemaan kirjeitä ja näkemään, miten niiden matka kohti vastaanottajaa alkoi. Tämä on aika erikoinen intohimo, ainakaan en ole koskaan törmännyt toiseen ihmiseen joka tuntee viehätystä postin lajittelua kohtaan.
Hain ja pääsin postille iltatöihin opiskelujen aikana ja niin tämäkin haave toteutui; lajittelin kirjeitä iloisen hurmion vallassa.
Kunnantalo Platanoksessa
Kohti linnoitusta
Sitten elämääni astui vaihe nimeltä Ahvenanmaa. Halusin petrata ruotsin kielen taitojani kesätyön muodossa. Koska kielitaitoni ei mahdollistanut kesätyötä matkatoimistossa, hain töihin lastenhoitajaksi. Lapset osoittautuivatkin mitä parhaimmaksi kielenopettajaksi; heidän kanssaan oli matalampi kynnys puhua ruotsia. Pian puhuin svenskaa varsin sujuvasti.
Kesätyö venyi ensin neljään kuukauteen ja sitten puoleen vuoteen. Minusta tuli osa Ahvenanmaan perhettäni, ja yhtäkkiä huomasin viihtyväni saarella niin hyvin, että halusin jäädä.
Platanoksen kylä
Alindan lahti
Ystävystyin Ahvenanmaalla pienessä postin maalaiskonttorissa työskentelevän miehen kanssa, josta tuli paras ystäväni. (Tämä tarinanhaara ei johda romanssiin, vaan seuraavaan työpaikkaan. ;))
Olin juuri lopettamassa työtäni lastenhoitajana, kun ystäväni kysyi, olisinko voinut tuurata häntä kolme kuukautta hänen ottaessa virkavapaata matkusteluun. Olin skeptinen, sillä minulla ei ollut mitään kokemusta postitoimistotyöstä, olinhan vain lajitellut kirjeitä. Ystäväni vakuutti, että pärjäisin aivan varmasti. Koska en ollut saanut hakemaani työpaikkaa Maarianhaminan matkatoimistosta, ajattelin, että voisin kai ihan hyvin tässä välissä tehdä pienen postikeikan, kokemustahan se oli sekin.
Kotini Leroksella: Panteli Beach Hotel & Apartments
Jälleen – kolme kuukautta venyi paljon pidemmäksi ajaksi. Ystäväni virkavapaan jälkeen minua pyydettiin lentorahti- ja tullausvirkailijaksi Ahvenanmaan postin terminaaliin, ja sen jälkeen Maarianhaminan Postiin.
Kollegat ja esimiehet olivat tosi mukavia, ja viihdyin loistavasti. Hain vielä kerran matkamyyjän virkaa, mutta kun ei taaskaan napannut – ja totesin matkatoimiston palkankin olevan alempi kuin mitä Postilla tienasin (mm. suomen kielen taidosta sain kivan lisän palkkaan :D), päätin jäädä Ahvenanmaan Postille. (Tässä yhteydessä on aina hyvä korostaa, että kyseessä on eri yritys kuin Suomen Posti.)
Panteli Beach
Krithoni
Vuodet kuluivat, ja huomasin kaipaavani matkailutyön inspiroivuutta ja neuvovaan työhon liittyvää palkitsevuutta, mutta toisaalta mukavat työkaverit ja miellyttävä henki työpaikalla painoivat paljon. Postivirkailijan työssä viehätti myös sama juttu kuin kirjeissä: ajatus siitä, että joku vastaanotti odottamansa ihanan verkkokauppatilauksen, tai vaikka yllätyspaketin mummoltaan, sai minussa aikaan iloa ja hyvää mieltä. ☺️
En usko, että monikaan voi tätä tunnetta ymmärtää, mutta koen sitä edelleen. Postissa kirjeineen ja paketteineen on jotain oudon palkitsevaa ja positiivista. Yleensä lähetys ilahduttaa aina vastaanottajaa. Sellaisen parissa on tosi kiva tehdä töitä. :)
Pantelin kylä kukkuloilta
Päästään urapolulla vaiheeseen kauneus ja kosmetiikka.
Kosmetiikka on ollut minulle harrastus ja suuri kiinnostuksen ja intohimon kohde oikeastaan yhtä kauan kuin matkailukin. Pitkään paino oli sanassa harrastus. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että voisin tehdä kauneusjuttuja myös työkseni. Kosmetologin työ ei kiinnostanut, ja pitkään mielsin kauneusalan ammattien olevan suunnilleen yhtä kuin kosmetologit ja kampaajat.
Leroksen tuulimyllyt
Panteli Beach illan hämärtyessä
Kosmetiikkaharrastuneisuuteni näkyi vahvasti myös töissä; olin se sateenkaaren väreillä meikattu, värikäskyntinen postivirkailija joka jakoi työkavereille jatkuvasti ihon- ja hiustenhoitovinkkejä, ja mistä sai tilattua halvimmalla ihania kosmetiikkatuotteita. Sain asiakkailta iloista palautetta pirteästä olemuksestani.
Kollegani kyselivät, miksi en ollut päätynyt töihin kosmetiikan pariin. Vastasin, etten tiennyt. Matkailuala oli aina tuntunut itsestäänselvyydeltä.
Alindan lahti
Sitten elämässäni koitti uusi vaihe. Muutin Tampereelle mieheni luokse, ja postin työt jäivät.
Ajatus työstä kosmetiikan parissa oli vihdoin kypsynyt ajankohtaiseksi, ja nähdessäni Valkeakosken Ammatti- ja Aikuisopiston kurssitarjonnassa kosmetiikan myyntiin suuntautuvan myynnin ammattitutkinnon, hain heti.
Tutkinto oli minulle täydellinen; se keskittyi juuri minua kiinnostavaan puoleen kosmetiikassa eli myyntiin, neuvontaan ja markkinointiin, ja opintokokonaisuuteen kuului myös kursseja kosmetiikan kemiasta ja raaka-aineista. Valmistuttuani työllistyin saman tien suuren kauneusketjun myymälään.
Olin valtavan onnellinen, ehkä jopa onnellisempi kuin matkailuvirkailijan työssäni. Saavuin töihin aamuisin kestohymy naamalla. Jokainen päivä oli minulle todellakin karkkipäivä.
Tampereelle muuttaessani olin myös aloittanut blogin pitämisen. Se alkoi puhtaasti harrastuksena, kuten kaikki blogit tuohon aikaan 10 vuotta sitten. Kirjoitettuani blogia vuoden verran, minua pyydettiin mukaan juuri avautuneeseen, Suomen ensimmäiseen blogiportaaliin, Indiedaysiin. Aloin tienata blogilla vähän taskurahaa.
Seuraavina vuosina blogien maailma muuttui ja kehittyi nopeaan tahtiin; ne kasvoivat jopa merkittävämmäksi mediaksi kuin perinteinen printtimedia, ja kaupallisuus lisääntyi. Muutamassa vuodessa taskurahapalkkioni oli kasvanut huomattavaksi sivutuloksi, ja lopulta tienasin blogin kirjoittamisesta kokopäiväisen työn palkkaa. Saatoin jättää päivätyöni kosmetiikkamyyjänä.
Kirkko linnoituksella
Siirtyminen yrittäjäksi on ollut elämässäni ristiriitaisimpia päätöksiä. Urasuuntaus ei suinkaan ole ollut täynnä pelkkää auvoisuutta, vaikka ulospäin elämäni on saattanut näyttää ihanalta matkustelulta ja upeiden kosmetiikkatuotteiden testailulta.
Työ bloggaajana ja yksityisyrittäjänä on mahdollistanut elämäntyylin, jota en osaanut 15-vuotiaana edes kuvitella; olen saanut järjestää päiväni ja aikani miten haluan ja voin yhdistää työssä kaikki vahvuuteni, intohimoni ja ammattiosaamiseni. Sain myös vihdoin väylän luovuudelleni. Olen tienannut olemalla Sanni. Olen saanut tehdä fantastisia juttuja, mutta vapaudella ja elämäntyylillä on ollut hintansa. Hinta, joka on ollut kirjoituksissani vahvasti läsnä pitkään.
Agia Marina ja Alindan lahti
Blogini tarinan voi lukea täältä. Siellä kerron, miten tieni johti keskustelupalstojen iloisesta meikkihöpöttelijästä itsensä uuvuttaneeksi bloggaajaksi, joka koukuttui someen, eikä enää malttanut pitää taukoa iki-ihanasta hommastaan. Kivaakin voi tehdä liikaa.
Onneksi olen oppinut ja kasvanut. Joitain virheitä ei saa tekemättömiksi, ja tietyista valinnoista maksan yhä kalliisti. Mutta elämä on oppimista varten ja tie vie eteenpäin.
Alindan lahti
Sympaattisesti, yksi vuosien ajan rinnallani pysynyt ja minua voimauttanut ”punainen lanka” on vanha työni postivirkailijana. En koskaan luopunut siitä Tampereelle muutettuani, vaan olen säännöllisesti käynyt tekemässä keikkaa vanhalla työpaikallani Maarianhaminassa. Olen tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen.
Olen huomannut, että tarvitsen luovan ja vapaan työn vastapainoksi ”tavallista” duunia työkavereineen, esimiehineen ja lounastaukoineen. Sellaista auto pilot -hommaa, jossa voi rutiinilla tehdä osaamiaan tehtäviä ja antaa aivojen rentoutua. Luova työ on aivan ihanaa, mutta pääni tarvitsee myös turvallista, epäluovaa rutiinia jaksaakseen taas ideoida ja pulputa. Ennen kaikkea tarvitsen tavallisen alais-työn rakennetta; raamit ja toisen antamat tehtävät luovat turvallisuuden tunnetta ja rauhoittavat. Kun on itse itsensä esimies ja tekee kaikki päätökset, se on välillä hurjan raskasta kaltaiselleni luonteelle.
Auringonlaskudrinkillä Pantelin rannalla.
Tällä hetkellä voin sanoa, että rakastan edelleen niin matkailualaa, kauneusalaa, postia kuin bloggaamista. Olen niissä vahva ja hyvä, kun saan tehdä niitä kaikkia. En taitaisi koskaan viihtyä aloillani yhden tyyppisessä hommassa.
Tällainen oli minun ammatillinen tarinani. <3 Saa nähdä, missä olen 10 vuoden kuluttua.
2019 toukokuu - menin töihin osa-aikaiseksi työntekijäksi luonnonkosmetiikan maahantuoja NHS Oy:lle. Jatkoin samalla yritystoimintaani, mutta suunnitelmissa oli sen pienentäminen (yllämainituista syistä - kaipasin työkavereita).
2020 - siirryin yrityskauppojen myötä kosmetiikan maahantuoja Transmerin osa-aikaiseksi työntekijäksi. Jatkoin ohessa yritystoimintaani. Pitkä työsuhteeni Ahvenanmaan Postiin päättyi. Tuli korona-pandemia ja etätyöhön siirtyminen. Menetin minulle niin tärkeän työyhteisön sosiaalisen ulottuvuuden.
2021 - siirryin Transmerin tiimissä työntekijästä freelance-työsuhteeseen. Yritystoimintani kasvoi, ja hyväksyin, että tällä haavaa oma yritykseni oli minulle paras "työnantaja". Kuitenkin kaipasin edelleen työyhteisöä ympärilleni, eikä pandemian pakottama etäisyys muihin ihmisiin ainakaan helpottanut epäyhteisöllisyyden tuntemuksia. Laajensin työkenttääni kouluttajan työhön, ja tein Transmerilla monien luonnonkosmetiikkasarjojen koulutuksia. Nautin työstä, mutta en työn tekemisestä videokokousten muodossa. Halusin kohdata ihmisiä livenä.
2022 - omaa yritystoimintaa ja freelancer-työtä Transmerin tiimissä. Suoritin luonnonkosmetiikan tuotekehityksen perustutkinnon Formula Botanicassa, kasvattaakseni ammattiosaamistani. Luovuin Ahvenanmaan asunnostani, mikä viimeistään sinetöi sen, etteivät väliaikaistyöt vanhalla Maarianhaminan työpaikallani enää olleet mahdollisia. Tämä teki minut surulliseksi, mutta samalla ymmärsin askeleen välttämättömyyden.
2023 - aloin tehdä yhteistyötä Twistbe'n kanssa. Hain yritystoimintani ohella extra-työntekijäksi Ruohonjuureen, jotta saisin jälleen työkavereita sekä suoran yhteyden asiakkaisiin. ❤️ Blogini siirtyi 13 vuoden portaaliaikojen jälkeen viimein omalle domainille.
2024 - vakituinen freelance-työ Transmerin tiimissä päättyi. Omaa yritystoimintaa; sisällöntuotantoa omiin sekä asiakkaiden kanaviin, luentoja sekä koulutuksia. Harvat mutta kuitenkin säännölliset työtilaisuudet Ruohonjuuressa tuovat iloa sekä kaipaamaani yhteyttä kentälle, samoin kuin työ Twistbe'n messutiimissä.
