Muistatteko söpön latvialaisen luonnonkosmetiikkasarja Kivvi'n? Bongasin sarjan muinoin Riikan matkalla, minkä jälkeen ilmeni että sarjaa oli hiljattain alettu tuoda Suomeenkin. Tänään esittelyssä Kivvin uusin sarja Skin Renewals, joka sai meikäläisen innostumaan ainesosiensa puolesta!
Lyhyt kertaus Kivvistä: Kivvi on Ecocert-sertifioitua, vegaanista ja pienissä tuotantoerissä valmistettua artesaaniluonnonkosmetiikkaa Latviasta. Tuotteissa käytetään paljon pohjoisen marjoja kuten mustikkaa, karpaloa, mustaherukkaa ja pihlajanmarjaa.
Suomessa Kivviä myy Waku Organics.
Skin Renewals on sarja erityisesti ikääntyneelle ja samealle iholle. Sarjaa markkinoidaan ihoa uudistavalla Spring Vitality -yhdisteellä, jonka muodostavat lumikellon, narsissin ja krookuksen uutteet, mutta itse innostuin vielä enemmän muiden ainesosien kokonaisuudesta: laadukasta c-vitamiinia, skvalaania, hyaluronihappoa ja kokonaisia kasviöljyjä. Vedessäkin stabiilina pysyvä askorbyyliglukosidi on yksi tutkituimmista C-vitamiinin muodoista ja kuuluu niihin parhaimpiin kosmetiikassa käytettäviin, ja sitä on kaikissa Skin Renewals -tuotteissa.
Erityisesti sarjan seerumit ovat c-vitamiinipommeja. Mutta aloitetaan tuotteesta, josta tuli välittömästi uusi "Sanni suosittelee" -tuote: PHA-kuorinta! Siis juuri tällaista olen odottanut jo pitkään kuluttajamarkkinoille: pelkkään PHA-happoon pohjautuva kuorinta. Mahtavaa!
38,70€ / 30 ml
Tämä naamio on superhyvä!
AHA- ja BHA-happoja pyörii tarjolla vaikka kuinka, mutta rehellistä PHA-kuorintaa on vaikea löytää - vaikka ainesosaa suosittelee lähes jokainen asiantuntija. PHA- eli polyhydroksihapoilla on AHA-happojen ominaisuuksia, eli ne sopivat erityisesti ikääntyneelle ja kuivalle iholle kirkastamaan ja korjaamaan mm. valovaurioita, mutta ne ovat paljon AHAa hellävaraisempia.
Kivvin naamiossa käytetty PHA-happo on glukonolaktonia. Glukonolaktoni sopii myös kliinisesti herkäksi todetulle iholle, jopa rosacea-iholle. Glukonolaktonilla on antioksidanttinen vaikutus, se estää ihon rakennetta hajottavia prosesseja sekä vahvistaa ihon suojamekanismia ja vähentää ajan myötä ihon ärsytysherkkyyttä ja punoitusta. Glukonolaktoni ei herkistä ihoa auringolle. What's not to love?
Naamiota voi käyttää 1-2 kertaa viikossa. Sen annetaan vaikuttaa 5 minuuttia minkä jälkeen se huuhdotaan pois. Koostumus on ohuen geelimäinen. Naamio kihelmöi kasvoillani ensimmäisillä käyttökerroilla ihan aavistuksen, mutta iho ei punoittanut, kuten vahvojen AHA-kuorintojen yhteydessä. Iho jää yhtä sileän ja ihanan tuntuiseksi kuin muiden parhaiden käyttämieni happokuorintojen jälkeen. <3 Tämä on löytö!
39,60€ / 30 ml
Rejuvenating Facial Serum on toinen sarjan kahdesta seerumista. Siinä on miellyttävästi levittyvä, liukas fluidimainen koostumus ja kukkais-hedelmäinen tuoksu. (Muista arvioista olen lukenut osan haistavan näissä marjaisuutta mutta minun nenääni tuoksu menee enemmän hedelmiin :))
Hoitavia ainesosia: ruusuvesi, skvalaani, C-vitamiini, riboosi, hyaluronihappo, narsissi, lumikello ja krookus. (Riboosi on sokeriyhdiste jolla on niin kosteutta sitovia kuin solujen energiantuotantoon vaikuttavia ominaisuuksia ja on anti-age-vaikutteinen).
Lumikellon, narsissin ja krookuksen luoman yhdisteen luvataan edistävän ihon omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Kuten on ollut puhetta, kasvikunnan moninaisista aktiiviainesosista ei ole saatavilla yhtä pitkän linjan tutkimustuloksia kuin joistain muista kosmetiikan tunnetuista tehoaineista (kosmetiikan tiedenörtti tarkastelee lupauksia aina myös tästä vinkkelistä), mutta ilman Spring Vitality -yhdistettäkin seerumin ruusuvesi-, skvalaani ja C-vitamiini-pohja antaa sille potentiaalin lunastaa lupauksensa 👍
Kenelle? Iholle, jolla on ikääntymisen merkkejä kuten juonteita, sameutta, vähentynyttä kimmoisuutta ja pintakuivuutta.
PIGMENTATION SPOT REDUCING FACIAL SERUM
39,60€ / 30 ml
Spot Reducing -seerumi on ihotuntumaltaan hyvin samankaltainen kuin Rejuvenating, ehkä aavistuksen nestemäisempi sekä miedommin tuoksuva. Myös ainesosat ovat pitkälti samoja, mutta Spot Reducing -seerumissa c-vitamiini näyttelee pääosaa ja sitä on runsaammin kuin Rejuvenating-seerumissa. Seerumin koostumus on 100%-luonnollinen.
Hoitavia ainesosia: skvalaani, C-vitamiini, hyaluronihappo, narsissi, lumikello ja mulperinmarjauute.
Kenelle? Kaikille ihotyypeille yleiseen anti-age-hoitoon (kaikki hyötyvät c-vitamiinista) ja erityisesti iholle, jolla on sameutta ja pigmenttimuutoksia.
39,65€ / 30 ml
Silmänympärysvoide on naamion ohella suosikkituotteeni sarjasta. Ohuen voiteen koostumus on lopulta kevyttä tuntumaansa ravitsevampi, ja on riittävän lipidipitoinen minunkin ihoni tarpeeseen. Pehmentävässä koostumuksessa onkin kärjessä jojobaöljyä ja makadamiansiemenöljyä.
Voide jättää silmänympärysihon valoisaksi ja levänneen näköiseksi. Se ei kuitenkaan sisällä mitään hohdepartikkeleita, joten vaikutus tulee muuta kautta. Saman huomion silmänympärysvoiteen heleyttävyydestä oli tehnyt myös Beauty Highlights -blogin Mia, joka hänkin julisti voiteen suosikikseen. :)
Hoitavia ainesosia: ruusuvesi, jojobaöljy, glyseroli, makadamiansiemenöljy, lumikello, narsissi, krookus, e-vitamiini, c-vitamiini, hyaluronihappo.
Kenelle? Ikääntyneelle ja väsyneelle silmänympärysiholle.
42,60€ / 50 ml
Sarjan päivävoiteessa on kevyt mutta tiivis koostumus; voide on todella ohutta mutta ei vesimäistä, siinä on "napakka" tuntuma. Iho jää voiteen jäljiltä himmeäpintaiseksi ja pehmeäksi. Ainesosat ovat jälleen erinomaiset ja voiteesta löytyy kaikki laadukkaan ikääntyneen ihon hoitovoiteen komponentit: kokonaisia kasviöljyjä, tehokkaita kosteudensitojia, tutkitusti tehokkaita anti-age-ainesosia sekä antioksidantteja. Voide silottaa juonteita, kosteuttaa ja elvyttää ja ehkäisee vapaiden radikaalien ikääntymistä nopeuttavia vaikutuksia.
Hoitavia ainesosia: jojobaöljy, glyseroli, ruusuvesi, skvalaani, sheavoi, lumikello, narsissi, krookus, c-vitamiini, hyaluronihappo.
Ihan huippujuttu on päivä- ja yövoiteen annostelumekanismi: voidetta annostellaan ilmatiiviin, joustavan kannen läpi eikä voide pääse hapettumaan. Välikannessa on kohouma jota painamalla voidetta puristuu esiin pienestä reiästä. Vastaavaan mekanismiin olen aiemmin törmännyt vain selektiivisen luonnonkosmetiikkamerkin Patykan luksusvoiteissa. Kunpa kaikki valmistajat siirtyisivät tällaiseen systeemiin, avoimet purkit ovat lopulta aika älytön tapa pakata etenkin herkästi hapettuvia aktiiviaineita, kuten c-vitamiinia, sisältäviä hoitotuotteita.
42,60€ / 50 ml
Yövoiteessa on myös "kevyt mutta tiivis" koostumus, mutta sen rasvaprofiili on erilainen kuin päivävoiteen, sisältäen korkean pitoisuuden makadamiansiemenöljyä. Iho jää tämänkin jäljiltä himmeäksi ja pehmeäksi. Tiivis koostumus tuntuu suojaavalta mutta ei ole kiiltävän rasvaista.
Hoitavia ainesosia: makadamiansiemenöljy, ruusuvesi, skvalaani, glyseroli, sheavoi, lumikello, narsissi, krookus, e-vitamiini, c-vitamiini, hyaluronihappo.
Skin Renewals on tähän asti kokeilemistani Kivvi-sarjoista selvästi paras ja ainesosiltaan laadukkain. Tutkitusti tehokas C-vitamiinimuoto yhdistettynä ilmatiiviisiin pakkauksiin sekä yleisesti erinomaisiin hoitaviin ja kosteuttaviin voide- ja seerumipohjiin tekee sarjasta ehdottomasti tutustumisen arvoisen, kun etsit luonnonkosmetiikan anti-age-hoitosarjaa jolla oikeasti on potentiaalia tehdä mitä se lupaa.
Eikä kauniista pakkauksistakaan voi valittaa. Hyvä Kivvi!
Kivvin tuotteet löydät maahantuojan verkkokaupasta.
Ostin kesäksi pari värikästä maskaraa ja niihin sopivat eyelinerit.
Sininen maskara tulee ja menee, ja on tänä kesänä taas trendikäs. Oma sinisen ripsarin kultakauteni ajoittui vuoteen 1992 jolloin olin juuri aloittanut 7. luokan enkä hetkeen tiennyt mitään päheämpää kuin järjettömän sähkönsiniset ripset - paksulla silmän alla kulkevalla samanvärisellä rajauksella viimeisteltynä! :D Tämän jälkeen en ole sinistä maskaraa käyttänyt.
Tänä kesänä kuitenkin inspiroiduin nähdessäni äitini (!) sinisävyisen meikin. Totesin ruiskaunokin sävyisten ripsien näyttävän pirun makeilta - etenkin ulkona ja luonnonvalossa.
Kun kaupassa silmiini osui L'Orealin Paradise Extatic Mascaran kesäinen Fleur Fantasy -sävy, en voinut vastustaa. Samalla koriin päätyi Maybellinen Snapscara Mascaran Ultra Violet -sävy sekä täysin näihin mätsäävät Rimmelin nestemäiset eyelinerit.
Kuvassa Fleur Fantasy -maskara ja Rimmelin Pure Blue Eyeliner.
Paradise Extatic -maskaran Fleur Fantasy on mielestäni tosi kaunis vaalea ruiskaunokin sävy. Sävy tarttuu ripsiin oikein hyvin ja erottuu selkeästi - toisinaan tehostesävyisten maskaroiden väri näkyy ripsissä tosi huonosti. Parhaiten värilliset maskarat näkyvät aina luonnonvalossa ja erityisesti ulkona - siis mahdollisimman kirkkaassa valossa. (Tylsää kyllä en ottanut tähän postaukseen ulkoilmakuvia.)
En ole aiemmin kokeillut Paradise Ecstatic -maskaraa, ja saatoin nyt todeta, että sen harja ei ole toimivin minun makuuni. Itse harjakset kyllä levittävät sävyn aika hyvin ja tekevät kiitettävän paakutonta jälkeä, mutta paksu kärki ei mahdollista maskaran siistiä levitystä ripsien sisä- ja ulkonurkkiin. Pidän eniten kapeakärkisistä maskaroista.
Maybellinen Snapscara-maskarassa on paremman mallinen kärki ja sillä ulottuu mukavasti ja sotkematta myös nurkkien ripsiin. Snapscaran sävytetty maskara ei kuitenkaan muilta osin suoriudu yhtä hyvin kuin L'Orealin Paradise; massa ei levity ripsiin yhtä siististi ja peittävästi eikä harja tee yhtä erottelevaa jälkeä.
(Sävytetty ripsari muuten käyttäytyy usein eri lailla kuin musta ripsari, vaikka olisivatkin samaa sarjaa. Värillisessä pigmentissä on jotain mikä muuttaa ripsivärin erilaiseksi kuin tavallinen musta.)
Maybelline Snapscara Ultra Violet + Rimmel Wonder'Proof Eyeliner Deep Purple
Mielenkiintoisesti; vaikka jälki on huonompaa, on Snapscaran käyttö minulle silti mieleisempää pelkästään siromman harjan vuoksi :) Joskus toimivalla "käyttöliittymällä" voi olla suurempi merkitys kuin tuloksella :D
RIMMEL WONDER'PROOF 24 H WATERPROOF COLOUR EYELINER
Innostuin kovasti Rimmelin vedenkestävistä Wonder'Proof-eyelinereista, mutta ne osoittautuivat suureksi pettymykseksi.
Parasta jälkeä mitä kömpelön paksulla Wonder'Proof-applikaattorilla saa...
Koostumus on todella vetistä, jälki epätasaista ja applikaattorin kärki kömpelö ja koko käyttökokemus sanalla sanoen "tumpelo". Lisäksi sävy muuttuu kuivuessaan tahmeaksi ja sitä on vaikea kerrostaa.
Tosi harmi, värit kun näissä ovat niin kauniit. Etenkin sininen Pure Blue on aivan ihana! Vaikka sinistä ripsaria en ole vuosikausiin käyttänytkään, kirkkaan sininen silmänrajaus on ollut vakkarijuttu kesäisin. Se näyttää niin upealta ruskettuneella iholla. (Talvikalpealla iholla vaikutelma on ihan erilainen…)
Wonder'Proof Eyeliner Deep Purple
Pökkelö applikaattori yhdistettynä litkuiseen koostumukseen on yhtälö, jolla on mahdoton saada ohutta tai tasaisen sävyistä rajausta. Jos väriä yrittää kerrostaa monta kertaa, alkaa alla kuivuva keros lopulta hilseillä irti.
Kokeilin levittää lainerin erillisellä, laadukkaalla siveltimellä ja tällä tavoin rajauksesta saa siistimmän ja ohuemman. Toinen sivellinkään ei kuitenkaan pelasta koostumuksen huonoa hallittavuutta.
Wonder'Proof Eyeliner erillisellä siveltimellä laitettuna (+ Fleur Fantasy -maskara)
Deep Purple -rajaus erillisellä siveltimellä laitettuna & Snapscara Ultra Violet -maskara (...ja mun ikuinen rakkausluomiväri Urban Decay Tonic <3)
Haen jatkuvasti hyviä violetteja geelimäisiä ja nestemäisiä eyelinereita, eikä Suomesta tunnu sellaisia löytyvän. Parhaat viimeisimmät löytöni ovat jo lopetettu Elfin Cream Eyeliner sekä Maybellinen Master Precise Ink Metallic Liquid Eyeliner, jota jostain syystä ei myydä Suomessa. Olisi pitänyt edellisellä USAn vierailulla muistaa ostaa niitä useampi kappale jemmaan... :P
(...jos joku lukijoista on lähiaikoina lähdössä Jenkkeihin ja jaksaisi shopata mulle korvausta vastaan parit Maybellinen Metallic Liquid Eyelinerit, saa laittaa sähköpostia...)
Tai jos jollakulla on vinkata uusista tai muuten vain tietoisuuteni ulkopuolelle jääneistä, etenkin geeli/voidemaisista violeteista eyelinereista, otan vinkkejä aina vastaan :)
Persoonallisista viinisuosituksista villiruokafestivaaliin.
Kuopion ravintola-scene on ilokseni saanut viimeisen vuoden tai parin aikana paljon uutta väriä ja valikoimaa. Vanhana kuopiolaisena ja nykyisenä foodiena (heh :D) tsekkaan kaupungissa käydessäni aina uudet ruokapaikat, ja nyt niitä on ilmestynyt niin paljon, että tämän vuoden joka visiitillä olen ehtinyt käydä uudessa ravintolassa.
Tänään spotlightissa välimerellisiä makuja tarjoava Kuzina.
Viime viikonloppuna Kuopiossa sattui olemaan meneillään myös Satoa-ruokafestivaali, joka osoittautui mitä mukavimmaksi tavaksi viettää kesäpäivää Kuopion keskustassa. Festivaalin kautta tuli jopa käytyä kuopiolaiseksi ruokainstituutioksi osoittautuneessa klassikkopubissa, jonka maineesta foodie-kohteena en ollut koskaan kuullutkaan. Kaikkea voi oppia kotikaupungistaan vielä vuosienkin jälkeen.
Kuzina sijaitsee legendaarisen muikkuravintola-Sampon naapurissa Kauppakadulla.
(Sampo on myös kohde jota voin suositella varauksetta - maineikkaat muikut valmistetaan salaisella reseptillä ja ovat niin hienovaraisesti jauhotettuja että sopivat meikäläisenkin ruokavalioon. Sampossa ruokailet Kaurismäki-tyylisessä askeettisemmassa kortteliravintolahengessä, naapuri-Kuzinan tunnelma taas vie eurooppalaiseen viinibaariin.)
Kuzinan menu tarjoilee makuja eri puolilta Välimerta. Viinit ovat Kuzinassa vähintään yhtä suuressa roolissa.
Kirjoitettua viinilistaa ravintolassa ei ole, vaan kokki ja palkittu sommelier Tiberius Stere, joka myös on yksi paikan omistajista, suosittelee ruokiin sopivat viinit. Viinit ovat olleet miehen intohimo jo lähes 20 vuotta, eikä intohimoinen suhde tähän jaloon juomaan jäänyt seurueellemme illan aikana epäselväksi :)
Ystäväni Mili ei pidä viinistä eikä koskaan juo sitä. Tämän kuullessaan Stere otti henkilökohtaiseksi missiokseen löytää viini joka maistuisi Milille. Vähän hämmästyimme, kun mies ei luovuttanut, vaan toi pöytään eri viinejä vannoen, että niistä lopulta löytyisi juoma jota Mili voisi nauttia ruoan kanssa.
Itse rakastan viiniä ja saatan ymmärtää intohimoisen sommelierin turhautumisen tällaisessa tilanteessa, mutta samalla on selvää, että kaikki asiakkaat eivät juo viiniä ja heidän valintaansa tulisi kunnioittaa. Stere kuitenkin onnistui missiossaan, ja lopulta miehen viinihyllyistä löytyikin makeahko valkkari jonka makuun Mili tykästyi. Siinä välissä ehdimme kuitenkin jo huolestua, saadaanko Milille mitään juotavaa lasiin ravintolanomistajan tuskaillessa dramaattisesti, ettei hän tiedä mitä voisi tarjota asiakkaalle jolle viini ei kelpaa.
Kuzinan ruokalistalta löytyi useampikin kalaruoka joka houkutti. Valitsin pääruoaksi lopulta meriahventa ja tiikerikatkarapuja babyporkkana-moussen ja sahramivaahdon kera.
Annos oli maultaan tyylikkään hienovarainen. Jäin kaipaamaan makupaletille vähän yllätyksellisyyttä ja jotain zänggg-meininkiä, mutta toisaalta Kuzinan tyyli vaikuttaa ylipäänsä enemmän klassisen linjan kulinarismilta kuin kokeilevalta keittiöltä.
Milin lautasella oli 48 tuntia kypsytettyä naudanposkea lisukkeenaan karamellisoitua bataattipyreetä. Maussa kaikki kohdallaan ja liha oli kuulema erittäin hyvää.
Helin Chicken Provence -annoksessa oli kuningasrapumoussella täytettyä kananrintaa pekoniin käärittynä sekä kasvisratatouillea timjamikastikkeella.
Annos maistui tilaajalleen, ja viinisuosituskin oli nappiin.
Jälkiruoaksi seurueemme nautiskeli suklaakakkua, sorbettia ja juustoja, joista jälkimmäisin annos onnistui vaikkei sitä ole listalla.
Arvio: Kuzina on (ainakin tämän välimerellisen ja viinejä arvostavan henkilön perspektiivistä ^_^) todella odotettu lisä Kuopion ravintola-sceneen. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja ravintolan interiööri oikein viihtyisä, samalla rento mutta sopivasti vähän hienostunut. Herkullisia kala-, äyriäis-, kasvis- ja liha-annoksia pursuava ruokalista on todella houkuttava ja koko konsepti erottaa Kuzinan tyylikkäästi kilpailijoistaan.
Kuitenkin, juuri meidän iltanamme palvelu ei ollut onnistuneinta, ja moni asia jäi ihmetyttämään. Odotimme puolityhjässä ravintolassa ruokaamme yli tunnin, alkuruokatilaustamme ei viety lainkaan eteenpäin ja sommelier-omistaja vaihtoi minun ja kanaa tilanneen ystäväni viinit kesken kaiken mitään kysymättä toisiin viineihin ilmoittaen, että tarjoilija oli suositellut meille väärät viinit.
Kuzinassa voi todellakin odottaa saavansa loistavat ja täydellisesti ruokaan sopivat juomat, mutta niiden varsin persoonallinen suosittelutapa ei välttämättä mene yksiin kaikkien asiakkaiden huumorin ja tottumuksen kanssa, eikä ollut seurueemme mielestä omiaan luomaan tervetullutta tunnelmaa. Ei aroille asiakkaille.
Kuzina: Kauppakatu 13, Kuopio.
RAVINTOLA SKILLA on Puijontornin palkittua à la carte -ravintolaa aikaisemmin pyörittäneen tiimin uusi ruoka- ja seurusteluravintola Kuopion ydinkeskustassa. Skillan sijainti Sokoksen takana entisen Kotipizzan ja lastenvaunuliikkeen vanhoissa tiloissa ei kenties ole se glamourein, mutta paikan ambitio on korkeatasoisessa fine dining -tyyppisessä ruoassa joka ravintolan sanoin "tyydyttää vaativimmankin kulinaristin toiveet ja odotukset".
Kävin testaamassa Skillan kesäkuun alussa. Lähtemättömän muiston jätti uskomattoman herkullinen, paahdetulla punasipulilla, vuohenjuustolla ja oreganolla ryyditetty täyteläisen makea, syvän aromaattinen tomaattikeitto. Ehkä paras tomaattikeitto koskaan. Ahvenballatine-annoksen mauttomat tillikrutongit olivat turha lisä muuten tyylikkäässä kokonaisuudessa ja pääruoaksi nautittu järvikuha oli pehmeän maukas ja ruokaisa pläjäys klassisilla mauilla. Ei ehkä ihan fine dining -osastoa mutta hyvän perusstandardin yläpuolella; kaunista, laadukasta ja vatsantäyttävää :) Viinisuositukset olivat onnistuneita.
Vähän miinusta paikan salimaisesta miljööstä; iso ruokailutila ei ole kovin tunnelmallinen ja intiimi.
Ravintola Skilla: Savonkatu 24, Kuopio.
GUSTO RUNIN on Kuopion satamassa Raninin myllyjen punatiilisiin tehdasrakennuksiin pari vuotta sitten avautunut tunnelmallinen seurusteluravintola. Viini- ja tapas-painotteisella listalla aloittanut ravintola on tänä kesänä (2019) laajentunut à la carte -ravintolaksi.
Ravintolassa on viikonloppuisin usein elävää musiikkia ja cabaret-ohjelmaa.
À la carte -puoleen en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta kävimme äitini kanssa talvella nauttimassa Runinissa noutopöydän ystävänpäivä-menun. Tapaksista koostunut noutopöytä oli simppeli mutta hintaansa nähden jopa erittäin laadukas, ja juuston ystävä kiitti erityisesti laadukkaista kypsytetyistä juustoista. Paikan valtiksi lasken erityisesti tunnelmalliset tilat holvikaarisessa kellarissa.
Gusto Runin: Satamakatu 13, Kuopio.
En malta olla vyöryttämättä ruudulle vielä kuvasatoa (heh) viime viikonlopun Satoa-ruokafestivaalin annista. Kaksipäiväinen ruokajuhla muuttaa Kuopion keskustan makujen maailmaksi kun 10 eri ravintolaa hemmottelevat kävijöitä kulinaristisilla luomuksillaan. Festivaali järjestettiin tänä vuonna seitsemännen kerran. Itse osuin festarille vasta ensimmäistä kertaa, mutta kokemus oli niin mukava että mieluusti yritän tähdätä Kuopioon uudemmankin kerran juuri Satoa-festarin aikaan :)
Syksyllä festivaalista järjestetään yhden kadun varrelle keskittyvä versio, josta voi lukea lisää täältä.
46 € maksavalla passilla sai lunastaa 10 ruoka-annosta ravintoloista ympäri Kuopion keskustaa. Festivaalin teema on villiruoka, ja jokaisessa annoksessa on mukana jokin villinä kasvava komponentti kalasta lihaan ja yrtteihin.
Rastien välillä eteneminen tarjosi erittäin kivan tavan viettää päivää Kuopiossa. Samalla tuli käytyä myös kahdessa ihan uudessa ravintolassa sekä kulttimaineen pubiravintola Bierstubessa, joka ilmeisesti kuuluisi kuopiolaisena todellakin tuntea. Nyt on tämäkin korjattu.
Satoa Food Festival kriittinen maistelupartio
Liharuoat sai halutessaan vaihtaa kasvisannoksiin, mutta Satoa-partiomme työnjako jakaantui luonnollisesti Milin hoitaessa liha- ja jälkkäripuolen ja minun maistellessa kala- ja kasvisannokset.
Paras jälkkäri oli Kahvila Kanelin mokkasuklaakakku marjoilla ja villiyrteillä.
Kalaruoista parhaiten maistuivat erittäin tyylikäs VS Ravintoloiden -säyne-brandade sekä Gastrobar B/P:n mutkattoman maukas hauki. Liharuokien kunkku oli Milin mukaan Ravintola Hygge Bro'n forest-pincho.
Heikoin esitys oli Isä Camillon nokkospannukakku - kikhernejauhosta, vedestä ja nokkosesta taiteiltu pannari oli niin kuiva ja mauton että se melkein karahti tämän maistajan kurkkuun. Harmi, Camillo on muuten aika takuuvarma hyvän ruoan paikka Kuopiossa.
Taskukokoisen Gastrobar B/P:n haukiannos oli mielestäni festarin paras, ja tämä uusi persoonallinen ruokapaikka Puijonkadulla on ehdottomasti seuraavan Kuopion vierailuni ruokakohde :)
Kun vielä 10 vuotta sitten Kuopion dining scene koostui lähinnä pelkistä ketjupaikoista kera yksinään gastronomian lippua liehuttavan klassisen Mustan Lampaan, on Kuopion tämän hetken ravintolatilanne mitä ilahduttavin. Hyvä Kuopio, hyvältä maistuu! :)
