Vihdoin olen saanut vietettyä aikaa tämän pitkään kiinnostaneen sarjan kanssa: Laponie Of Scandinavia.
Kotimainen luonnonkosmetiikkasarja tarjoaa eleganttia minimalismia "no-nonsense skincare" -filosofialla ja vastuullisesti tuotetuilla raaka-aineilla.
Laponie-sarjan tuotteet on kehitetty erittäin herkälle, allergiselle ja ongelmaiholle. Tuotekehityksessä lähdetään "jätämme mieluummin aineita pois kuin laitamme lisää" -ideologiasta; kaikissa tuotteissa kasvovoidetta lukuunottamatta on vain 10 ainesosaa tai vähemmän.
Laponie-tuotteissa ei ole hajusteita, eteerisiä öljyjä, sulfaatteja tai alkoholia, eikä myöskään runsaasti erilaisia aktiiviaineita jotka voivat yliaktivoida herkkää ihoa. Kaikki tuotteet ovat myöskin vegaanisia.
Laponie ei ole hankkinut (ainakaan toistaiseksi) tuotteilleen sertifikaattia, mutta ne valmistetaan Ecocert-sertifioidulla tehtaalla.
Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä kaksi puhdistustuotetta, kasvovesi, kasvovoide, kasvoöljy ja monitoimibalmi. Tuotekehitys tapahtuu yrityksen omassa laboratoriossa Espoossa, ja tuotanto kasvovettä lukuunottamatta Suomessa (kasvovesi valmistetaan Ruotsissa).
Sarja tulee kasvamaan pikkuhiljaa, mutta anti-age-linjaa ei Laponiella kuulema tulla näkemään. Mile-style.comin artikkelissa yrityksen perustaja Kristina Pentti toteaa; ”Uskon ihon järkevään perushoitoon. Kuuntelen ihoa ja sitä, mitä se minäkin päivänä tarvitsee. Katson aamulla peilistä miltä naama näyttää ja hoidan sitä sen mukaan."
Laponiella ajatellaankin ihonhoidon perustuvan enemmänkin ihopäiviin kuin ihotyyppeihin. Kaikki ihotyypit voivat tarvita eri päivinä hyvin erilaista hoitoa olosuhteista riippuen; ilmasto, ravinto, stressi, hormonit ja uni tai sen puute vaikuttavat olennaisesti ihon tilaan ja sama iho voi yhtenä päivänä kaivata enemmän kosteutta, toisena enemmän rasvoja.
Laponien yksinkertainen core-tuotevalikoima pohjaa faktalle, että voidakseen hyvin iho tarvitsee sekä kosteutta (= vettä) että ravitsevia, pehmentäviä ja kosteuden haihtumista ehkäiseviä rasvoja ja öljyjä. Nämä tarpeet täyttämään Laponiella on kosteuttava kasvovesi, kevyt kosteusvoide, kasvoöljy ja balmi. Laponie-filosofian mukaisesti pärjäät tällä kombolla, kun yhdistelet ja vaihtelet näitä tuotteita ihon kulloisenkin tilan mukaan.
Kuva: Laponie Skincare
Ihastuttavan pakkausdesignin on suunnitellut helsinkiläinen kuvataiteilija Aino-Maija Metsola. Vesivärityönä syntyneessä kuvituksessa Metsola tulkitsee skandinaavista luontoa.
Pakkaukset ovat mielestäni ehkä kauneinta suomalaista pakkausdesignia mitä olen koskaan nähnyt <3 Niin tyylikkäitä, kyllä silmä lepää.
Laponie on alusta saakka suuntautunut tavoittelemaan ulkomaan markkinoita, ja siksi yrityksen kieli on englanti. Niin pakkaustekstit kuin kotisivu ovat englanniksi.
Kotisivut muuten saavat minulta paljon kiitosta; tyylikkäät, selkeät ja informatiiviset sivut näyttävät hyvältä, kieli on taidokasta, inspiroivaa ja kiinnostavaa ja tuotetiedoissa avataan moitteettomalla läpinäkyvyydellä raaka-aineiden funktioita ja alkuperää sekä kunkin pakkauksen materiaali, jotta sen voi kierrättää oikein. Hienoa työtä, Laponie!
Sain valmistajalta testiin koko sarjan monitoimibalmia lukuunottamatta.
PUHDISTUSGEELI
18 € / 100 ml
Laponien putsareita voi käyttää yhdessä kaksoispuhdistuksena tai erikseen. Geeli sopii normaalista rasvoittuvalle iholle.
Geeliputsari on todella erikoinen; ensinnäkin se neuvotaan levittämään kuivalle iholle, ohje, johon en ole aimmin (vaahtoavien) geeliputsarien kohdalla törmännyt. Vettä lisätään vasta kun geeli on pyöritelty iholle. Tuotekuvauksessa puhutaan low-foaming-koostumuksesta, mutta minun ihollani tämä ei vaahtoa yhtään.
Koostumus on paksua, läpinäkyvää geeliä ja se tuntuu iholle levittäessä miellyttävältä ja kosteuttavalta - kuin hieroisi ihoon jotain kosteustuotetta putsarin sijaan. Puhdistavina aineina on käytetty kahta ionitonta, kasvipohjaista tensidiä (polyglyceryl-4 laurate/sebacate ja polyglyceryl-6 caprylate/caprate), joilla luvataan olevan erinomainen meikinirrotuskyky. Hoitavina aineina tuotteessa on glyserolia, betaiinia ja ksylitolia.
Huuhdellessa esiin nousee geelien tyypillinen niljainen ominaisuus, eikä tämä liukene iholta ihan yhtä helposti kuin sarjan maitoputsari. (Saattaa olla että vain kaltaiseni, kaikkein pikkutarkimmat putsarifiilistelijät huomioivat geelien huuhtoutumisominaisuuden... ^_^)
Lupauksensa mukaisesti Laponien Gel Cleanser on erittäin hellävarainen putsari; ihoa ei tosiaan jää kiristämään yhtään, se ei nitise ja se tuntuu pesun jälkeen mukavalta ja pehmeältä.
PUHDISTUSMAITO
18 € / 100 ml
Yllättävästi pidän tällä kertaa enemmän maitoputsarista. Emulsioputsarit eivät yleisesti kuulu suosikkeihini, mutta Laponien Milk Cleanser on ehdottomasti miellyttävämmästä päästä, jopa oikein mukavan tuntuinen. Sen kermainen koostumus tuntuu iholla miellyttävältä ja se huuhtoutuu iholta helpommin kuin sarjan geeli. Rasvapohjaisena Milk Cleanser myös puhdistaa kestävän meikin geeliä paremmin.
Rasvapohja muodostuu hoitavasta rypsiöljystä. Koostumuksessa on myös kosteuttavaa ksylitolia sekä kosmetiikan vakkaria, glyserolia.
Maito sopii normaalista kuivalle iholle sekä oikein herkälle iholle, sekä kestävämmän meikin poistoon.
KASVOVESI
28 € / 50 ml
Tässä on todella "no-nothing"-tuntuinen kasvovesi; ei tuoksu miltään, on täysin vesimäinen eikä jätä minkäänlaista tuotetuntua ihoon. (Vink-vink, eräs lukijani joka aina etsii "ei-mitään-ihotuntua"-tuotteita ;))
Rauhoittavan ja kosteuttavan kasvoveden ainesosat eivät kuitenkaan ole "nothing": cocktailissa ihoa hoitavat aminohappojohdannainen ektoiini (kosteuttaa), Macrocystis pyrifera -merilevä (kosteuttaa ja pehmittää, sama ainesosa on muuten mm. La Mer -kulttivoiteen pääainesosa - tosin fermentoituna) sekä lakritsinjuuriuute (rauhoittaa, kosteuttaa).
Minun ihollani tämä 9 ainesosan kasvovesi tuntuu raikastavalta ja kyllä, myös kosteuttavalta. Puhtaasti sensorisen kokemuksen pohjalta sitä vain on alkanut pitää paksumpia, Whamisa-tyyppisiä kasvovesiä kosteuttavamman tuntuisina. Kuitenkin käytän edelleen myös näitä vesimäisiä - paljastettakoon, että minusta on tullut "tuplakasvovesittelijä"; tykkään viimeistellä puhdistuksen ja raikastaa aamunaaman täysin vesimäisellä kasvovedellä, ja sitten jatkan paksummalla kasvovedellä jota myös kerrostan tarpeen mukaan. (Muita tuplailijoita?)
KASVOVOIDE
32 € / 40 ml
Ai että, tämä voide tuntuu todella mukavalta! Ohut, raikkaan vesimäinen geelivoide on erittäin kevyt ja sopii loistavasti kesään. Myös Katja Kokko kuvaili tämän koostumusta "tajuttoman ihanaksi" :) Tämä ei todellakaan rullaa yhtään ja sopii erinomaisesti meikin alle.
Kuivaihoiselle Laponien Face Cream on todennäköisesti liian kevyt, ja silloin mukaan kannattaa sekoittaa kasvoöljyä, tai levittää päälle balmia.
Voiteen ainesosaluetteloa katsoessa ei arvaisi, että kyseessä on niin raikkaan vesimäisen tuntuinen voide; kuuden ensimmäisen ainesosan joukossa on kolmeakin eri öljyä; rypsiä, kauraöljyä ja unikonsiemenöljyä. Laponie ei muuten käytä tuotteissaan lainkaan hajotettuja kasviöljyjä eli ns. esteriöljyjä, vaan pelkästään kokonaisia kasviöljyjä, mikä kertoo korkeasta laadusta. Kauraöljyn he ostavat Fazerilta :)
Voiteen toinen kaura-ainesosa on suojaava ja kosteuden haihtumista ehkäisevä kolloidinen kaurajauhe. Voide muuten tuoksuukin ihan kauraiselta, miellyttävällä tavalla :)
KASVOÖLJY
44€ / 30 ml
Argan-, kaura-, ruusunmarja- ja vadelmansiemenöljyistä koostuva Kasvoöljy on todella laadukas ja ihanan tuntuinen. Kylmäpuristettujen öljyjen cocktail pehmentää, ravitsee, korjaa, uudistaa, suojaa ja rauhoittaa ihoa ja ehkäisee kosteuden haihtumista.
Argan- ja erityisesti a-vitamiinipitoinen ruusunmarjaöljy tunnetaan ikääntymisen merkkejä hidastavista vaikutuksistaan, rauhoittava kauraöljy on herkän ihon parhaita kavereita ja kevyt, antioksidanttinen vadelmansiemenöljy torjuu vapaita radikaaleja. Kaikkien öljyjen laadukas rasvahappoprofiili hellii ihoa välttämättömillä rasvahapoilla.
Täyteläisyydeltään öljy on jossain mediumin tuntumassa, se ei ole ihan ohutta ja kuivaöljymäistä mutta ei raskaan paksuakaan. Tuoksussa on aistittavissa kauraa.
*
Laponieta myyvät Ruohonjuuret ja verkossa Laponien oma nettikauppa sekä * House Of Organic. (mainoslinkki). Jutun hinnat ovat Laponien omasta nettikaupasta.
Kuvat: Sanni, Laponie Of Scandinavia ja Unsplash
Mitä olin kirjoittanut Karkkipäivään 21. heinäkuuta vuonna 2009?
Olin tehnyt oppaan luomivärivarjostuksiin. Blogin ensimmäisinä vuosina tein ahkerasti tutorialeja.
Onko ruudun äärellä tänään niin pitkäaikaisia lukijoita, että joku muistaa tämän postauksen tasan 10 vuoden takaa?
.
Vuotta myöhemmin, 21. heinäkuuta 2010, olin kirjoittanut mielestäni aika hauskan jutun hajuvesien tuoksukuvauksista. Olin töissä kosmetiikkamyyjänä ja koin tiettyjen "halpiksiksi" mieltämieni tuoksujen markkinointiin luodut ylitsepursuavan runolliset kuvaukset sangen viihteellisinä.
Postauksessa olin verrannut tuoksujen markkinointimateriaalin tunnelmakuvauksia omaan kokemukseeni tuoksusta. Olin arvioinut mm. Mexxin, Puman ja Naomi Campbellin tuoksuja, ja saipa Christina Aguileran Inspire-tuoksun mainoskuvakin osansa.
MEXX Black EdT
Markkinointi: ”Sensuelli ja seksikäs kukkaistuoksu modernille naiselle. Ole valmis odottamattomaan. Ole valmis menetykseen. Ensituoksun pioni ja inkiväärinkukka avaavat tuoksun pehmeällä naisellisuudellaan. Hedelmäisessä sydämessä herkulliset aprikoosin ja litsin sävyt vapauttavat tuoksun spontaanin flirtin. Vesimäinen lootus yllättää raikkaudellaan.”
Sanni: Tunkkainen ja pistävä, aika hirveä. Kai tämän tuoksun kantajan on varauduttavakin menetykseen, jos tuoksuu näin pahalle? Vaikea sanoa onko tuoksukuvauksessa vain kirjoitusvirhe, vai markkinoidaanko tuoksua todella varoittamalla menetyksestä. Oli miten oli, myös tämä tuoksu on hyvin kaukana tekstin antamasta mielikuvasta, Blackissä ei ole mitään hedelmäistä eikä raikkaasta lootuksesta ole tietoakaan.
MORGAN My Morgan EdT
Markkinointi: ”Eloisa ja spontaani tuoksu on täynnä kuplivaa, eksoottista viehätysvoimaa. Metsämansikka, karhunvatukka ja guava antavat tuoksulle herkullisen sorbetin tuntua. Sydäntuoksussa kukkii kaunis, kupliva ja makea kukkakimppu. Kukkien herkät nuput tuoksuvat syötävän hyvälle. Kielo lisää aavistuksen säteilevää naisellisuutta, pioni ripauksen ilmavaa katoavaisuutta. Orvokin täydellinen raikkaus sekoittuu syreenin herkkyyteen ja saa tuoksun säteilemään.”
Sanni: Ripauksen ilmavaa katoavaisuutta…? Anteeksi kuinka? Kukkien herkät nuput..? My Morgan on kuin trooppinen, synteettinen hedelmäsalaatti. Lapsekas tuoksu, ei aikuiseen makuun. Harmiton kuin Lauantaipussin hedelmäkarkkiaski. Tämän tuoksun kohdalla kuvaus ja totuus kohtaavat aivan erityisen huonosti.
Vuonna 2011 en ollut julkaissut mitään juuri 21. päivä, mutta 23. heinäkuuta olin intoillut Oliv-vaahtoputsarista ja kesän Top 4 -suosikkimeikeistäni.
Top-neljään kuuluivat L'Orealin Volume Million -maskara, Estee Lauderin Double Wear -peiteaine (suosikkipeiteaineeni ensiesittely blogissa!), BeYu'n eyeliner ja Urban Decayn Eye Shadow Primer Potion. BeYu'n eyelinerit olivat muuten todella hyviä, minulla oli niitä neljässä värissä. Sittemmin sarja on poistunut Suomesta.
Kurkataan vielä vuoteen 2012. Tänä päivänä seitsemän vuotta sitten olin julkaissut jutun makeoverista, jonka olin tehnyt työkaverilleni Marikalle.
.
Jännä, miten elävästi voi edelleen muistaa suuren osan postauksistaan. Toisaalta välillä löydän myös kirjoituksia, jotka olin autuaasti unohtanut. Ehkä jonain päivänä vanhuksena luen hiljalleen kiikkustuolissa läpi kaikki Karkkipäivän kirjoitukset, muistellen lämpöä Kreikan rannoilla ja sitä vatsanpohjassa tuntuvaa kutkutusta, kun ensimmäistä kertaa meikkasi uudella netistä tilatulla sateenkaarenvärisellä meikkipaletilla.
Ihan mukava juttu, että on paikka johon on lopulta taltioitunut niin paljon omia vaiheita kuvineen. Postauksiin jätetyt kommentit ja keskustelu ovat lisäksi luoneet oman ulottuvuuden, täällä on kulkenut vuosien ajan mukana myös monien muiden elämänvaiheita ja -tarinoita. <3
Lämmintä sunnuntaita kaikille.
Minulla on (ollut) paha riippuvuus.
Tästä on ollut vaikea kirjoittaa, koska aihe on roolini huomioiden arka. Olen nettiriippuvainen.
Kirjoitan internetissä blogia, jonka sisällölle toivon lukijoita, mutta samalla internet sisältöineen on ollut itselleni ongelma. Erityisesti sen sosiaaliset kanavat, mutta myös tiedollinen ulottuvuus.
Tiedetään, että internet koukuttaa, mutta sen käyttö ei muodostu ongelmaksi kaikille.
Vaikka netti- ja someriippuvuuksista puhutaan paljon, tosiasiassa moni käyttää nettiä täysin kohtuuden rajoissa ja terveellä tavalla. Toisille se syystä tai toisesta muodostuu koukuttavaksi ympäristöksi ja käyttö alkaa lopulta vaikuttaa koko elämään.
Minulle kävi näin. Perheessäni kukaan muu ei ole ongelmakäyttäjä, sisareni voivat unohtaa internetin päiväkausiksi eivätkä seuraa säännöllisesti mitään sosiaalista mediaa. Äitini avaa sähköpostin kerran viikossa. Mikä altisti juuri minut riippuvuudelle? Tätä olen miettinyt viime vuodet. Internet palkitsee minua tavalla, jota muut dopamiinin lähteet eivät tee.
MITEN KAIKKI ALKOI
Aloin käyttää internetiä vuonna 1996. Muistan sen elävästi, sillä tuona vuonna näin Soundgardenin heidän viimeisellä kiertueellaan ennen 1997 tapahtunutta hajoamista. Hakeuduin nettiin, koska halusin päästä kontaktiin muiden Soundgarden-fanien kanssa. Ensimmäinen URL jonka koskaan kirjoitin selaimen osoiteriville oli Soundgardenin silloinen kotisivu. Liityin Soundgardenia käsitteleville bulletin board -keskustelupalstoille, ne olivat suosittuja siihen aikaan. Sain yhdeltä palstalta jopa pitkäaikaisen hongkongilaisen ystävän joka lähetti minulle Soundgarden bootleg-kasetin josta olin aivan haltioissani. Vastalahjaksi lähetin hänelle Iittalan kynttilälyhtyjä, nainen oli kiinnostunut suomalaisesta lasimuotoilusta (!).
Jo ensimmäisessä internet-kosketuksessani olivat mukana ne elementit, jotka tulisivat minut koukuttamaan: sosiaalinen vuorovaikutus samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa ja tiedon saatavuus.
Olen tietonarkkari. Ennen internetin maailmaa olin hautautunut kirjoihin. Ahmin romaaneita mutta luin myös tietokirjallisuutta laidasta laitaan; jos kiinnostuin Mozartista (kuten tein 15-vuotiaana), luin kaikki kirjastosta löytyneet Mozart-kirjat. Jos bongasin mielenkiintoisen näköisen kirjan puutarhanhoidosta, lainasin ja luin senkin, vaikka en edes harrasta puutarhanhoitoa. Minusta oli vain kiinnostavaa oppia siitä. Ja katsoa kauniita kuvia.
Olin ahkera kirjeenvaihtaja ja innostunut keskustelija. Oli kiehtovaa ja palkitsevaa vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa ympäri maailmaa. En tiennyt mitään parempaa kuin kirjoittaa ja saada kirjeitä.
Kunnes tuli netin ja somen aikakausi. Netti tyydytti kummankin tarpeeni ylitsevuotavasti
Internetin käyttöni pysyi pitkään hallinnassa. Saimme modeemiyhteyden kotiin verrattaen myöhään, eikä minulla ollut kotona nettiä vielä 24-vuotiaanakaan muuttaessani Ahvenanmaalle. Käytin nettiä kirjastossa tai töissä työvuoron jälkeen.
Vuonna 2006 löysin kauneusaiheiset keskustelupalstat. Ensimmäinen palsta jolle liityin oli Hairstoren legendaarinen foorumi. Se oli menoa.
Ensimmäistä kertaa löysin ympäristön, jossa sain kunnolla vastakaikua kosmetiikkaharrastukselleni. Aloin viettää palstoilla yhä pidempiä aikoja. Saatoin istua kirjaston koneella sulkemiseen asti. Hankin viimein oman nettiliittymän vuonna 2008. Nyt tuntuu hassulta, mutta toisaalta helpottavaltakin ajatella, että elin 29-vuotiaaksi ilman että kotonani oli internet-yhteyttä.
Sitten tulivat blogit. Aloitin itsekin blogin kirjoittamisen. Vuonna 2009 seurasin kymmeniä blogeja ja kirjoittelin niin kotimaisilla kuin ulkomaisilla kosmetiikkapalstoilla. Facebook nautti uutuudenviehätystä ja sielläkin tuli oltua aktiivinen. Yhtäkkiä aika, jonka olin ennen laittanut Stephen Kingin lukemiseen tai kirjeen kirjoittamiseen, kului kavereiden kuvavirtaa selaillessa, blogeja tai foorumeja lukiessa tai loputtomassa informaatiovirrassa kelluessa. Ah, kiinnostavaa tietoa hiusten värjäyksestä, ja tästä pääsenkin valmistajan houkuttaville sivuille, käynpäs äkkiä kilpailevan firman sivulla vertaamassa tuotteita, ja ai niin hei piti katsoa sen yhden verkkokaupan tarjoukset ja lukea mitä mieltä foorumilla ollaan tästä shampoosta. klik.
En huomannut tai halunnut huomata riippuvuuttani pitkään aikaan. Ärryin, jos joku huomautti, että olin istunut koneella jo kolme tuntia. Minulla oli aina jokin perustelu, miksi netissä oloni oli tärkeää ja tarpeellista. Ajantajuni muuttui enkä aina edes hahmottanut, kauanko istuin ruudun äärellä. Asiasta huomauttelevat tekivät vain kiusaa. Saatoin tajuta ajattelevani suosikkifoorumini ihmissuhdekeskustelua ruokapöydässäkin. Kohta piti juosta taas koneelle katsomaan mihin keskustelu oli edennyt.
Eniten vietin aikaa nimenomaan blogien ja keskustelupalstojen parissa, mutta yhtä lailla saatoin eksyä tunneiksi lukemaan mehiläisten hoidosta tai pietarsaarelaisen kirkon historiasta. Minun oli yhä vaikeampi pysyä aiheessa tehdessäni esimerkiksi taustatyötä omiin blogijuttuihini. Jos jollain sivulla oli kiinnostava linkki muuhun aiheeseen, olin kohta siellä ja paria tuntia myöhemmin havahduin siihen, etten ollut päässyt puusta pitkälle varsinaisessa tehtävässäni.
Välillä tunnen, että kiinnostavan tiedon määrä internetissä on volyymissaan lähes lamaannuttavaa. En osaa hallita sitä enkä pysyä kohtuudessa. Olen tiedon äärellä kuin lapsi karkkikaupassa jossa saa ottaa kaiken mitä haluaa. Minun on vaikea vastustaa kiinnostavien linkkien klikkausta. On ollut myöhäisiä iltoja ja aamuyön tunteja, jolloin silmiin koskee ja rintakehää puristaa, enkä ole voinut lopettaa aina vain uusien YouTube-videoiden klikkaamista.
Aloin ymmärtää addiktioni syvyyden kunnolla vasta kolmisen vuotta sitten. Vaikka ongelman sisäistää, se ei tarkoita että osaisi tai kykenisi heti tekemään tarvittavia korjausliikkeitä. Kun internetissä olemisesta on muodostunut elämäntapa, sitä ei ole ihan helppo murtaa. Niin usein tiedämme, mikä olisi oikein, mutta emme kuitenkaan käytännössä osaakaan tehdä oikeita valintoja.
Ensimmäisiä itselleni antamia nettivieroitustehtäviä oli soittaa jollekin ystävälle jonka kanssa en ollut jutellut pitkään aikaan, kun teki mieli mennä selaamaan nettiä. Yritin myös kokeilla aikarajoituksia. Osa vieroitustoimenpiteistä toimi paremmin, osa huonommin.
Merkittävin edistys on tapahtunut viimein kuluneen vuoden aikana. Olen vähentänyt netissä viettämääni aikaa huomattavasti. Kirjojakin olen saanut luettua, oikeita, paperisia kirjoja <3 Kirjoitin myös pitkän kirjeen vanhalle oululaiselle kirjeystävälleni. Käsin. :)
Auringonlasku Onkiniemessä
Vastareaktiona kaikille digimaailmassa jumittamilleni kuukausille ja vuosille olen ottanut tavaksi lähteä ulos niin usein kuin mahdollista.
Eräänä iltapäivänä viime keväänä olin lounaalla Näsinneulan ravintolassa, ja maisemaa katsellessani havahduin siihen, että en ollut koskaan käynyt Onkiniemessä.
Sen jälkeen aloin tehdä tutustumisretkiä keskustan kaupunginosiin ja kortteleihin. Olin luullut tuntevani Tampereen keskustan, mutta siellä on paljon alueita jotka näennäisestä tuttuudestaan huolimatta ovat todellisuudessa jääneet minulle vieraiksi. Tammela on yksi sellainen alue. Ilahduin, kun pyöräretkellä löysin tunnelmallisen Puu-Tammelan. Ja voitteko kuvitella, että en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Sorsapuistossa..?
Tällä hetkellä internetin käyttöni on kohtuuden rajoissa ja varsin "terveellistä".
Riippuvuus on kuitenkin riippuvuus, eikä alttiudesta todennäköisesti pääse koskaan eroon.
Joudun varmasti aina varomaan, etten jää selaamaan nettiä tai somen syötevirtaa liian pitkäksi aikaa. Mitä pidempään ruudun äärellä yhtäjaksoisesti viettää, sitä vaikeampi siitä on irtaantua.
Lopuksi: minua hävettää myöntää olevani nettiriippuvainen. Se tuntuu ristiriitaiselta asialta myöntää, kun on kirjoittanut pitkään blogia jolla on samalla tuonut hyvää mieltä niin itselle kuin monille lukijoille. Tuntui, että nyt halusin siitä kuitenkin kirjoittaa. Ehkä osana jonkinlaista itsetutkiskelun matkaa.
P.S. Kaikkien vuosien jälkeen olen viimein käynyt myös Rajaportin saunassa Pispalassa <3
Kuvat: Sanni ja Unsplash
