Ostin kesäksi pari värikästä maskaraa ja niihin sopivat eyelinerit.
Sininen maskara tulee ja menee, ja on tänä kesänä taas trendikäs. Oma sinisen ripsarin kultakauteni ajoittui vuoteen 1992 jolloin olin juuri aloittanut 7. luokan enkä hetkeen tiennyt mitään päheämpää kuin järjettömän sähkönsiniset ripset - paksulla silmän alla kulkevalla samanvärisellä rajauksella viimeisteltynä! :D Tämän jälkeen en ole sinistä maskaraa käyttänyt.
Tänä kesänä kuitenkin inspiroiduin nähdessäni äitini (!) sinisävyisen meikin. Totesin ruiskaunokin sävyisten ripsien näyttävän pirun makeilta - etenkin ulkona ja luonnonvalossa.
Kun kaupassa silmiini osui L'Orealin Paradise Extatic Mascaran kesäinen Fleur Fantasy -sävy, en voinut vastustaa. Samalla koriin päätyi Maybellinen Snapscara Mascaran Ultra Violet -sävy sekä täysin näihin mätsäävät Rimmelin nestemäiset eyelinerit.
Kuvassa Fleur Fantasy -maskara ja Rimmelin Pure Blue Eyeliner.
Paradise Extatic -maskaran Fleur Fantasy on mielestäni tosi kaunis vaalea ruiskaunokin sävy. Sävy tarttuu ripsiin oikein hyvin ja erottuu selkeästi - toisinaan tehostesävyisten maskaroiden väri näkyy ripsissä tosi huonosti. Parhaiten värilliset maskarat näkyvät aina luonnonvalossa ja erityisesti ulkona - siis mahdollisimman kirkkaassa valossa. (Tylsää kyllä en ottanut tähän postaukseen ulkoilmakuvia.)
En ole aiemmin kokeillut Paradise Ecstatic -maskaraa, ja saatoin nyt todeta, että sen harja ei ole toimivin minun makuuni. Itse harjakset kyllä levittävät sävyn aika hyvin ja tekevät kiitettävän paakutonta jälkeä, mutta paksu kärki ei mahdollista maskaran siistiä levitystä ripsien sisä- ja ulkonurkkiin. Pidän eniten kapeakärkisistä maskaroista.
Maybellinen Snapscara-maskarassa on paremman mallinen kärki ja sillä ulottuu mukavasti ja sotkematta myös nurkkien ripsiin. Snapscaran sävytetty maskara ei kuitenkaan muilta osin suoriudu yhtä hyvin kuin L'Orealin Paradise; massa ei levity ripsiin yhtä siististi ja peittävästi eikä harja tee yhtä erottelevaa jälkeä.
(Sävytetty ripsari muuten käyttäytyy usein eri lailla kuin musta ripsari, vaikka olisivatkin samaa sarjaa. Värillisessä pigmentissä on jotain mikä muuttaa ripsivärin erilaiseksi kuin tavallinen musta.)
Maybelline Snapscara Ultra Violet + Rimmel Wonder'Proof Eyeliner Deep Purple
Mielenkiintoisesti; vaikka jälki on huonompaa, on Snapscaran käyttö minulle silti mieleisempää pelkästään siromman harjan vuoksi :) Joskus toimivalla "käyttöliittymällä" voi olla suurempi merkitys kuin tuloksella :D
RIMMEL WONDER'PROOF 24 H WATERPROOF COLOUR EYELINER
Innostuin kovasti Rimmelin vedenkestävistä Wonder'Proof-eyelinereista, mutta ne osoittautuivat suureksi pettymykseksi.
Parasta jälkeä mitä kömpelön paksulla Wonder'Proof-applikaattorilla saa...
Koostumus on todella vetistä, jälki epätasaista ja applikaattorin kärki kömpelö ja koko käyttökokemus sanalla sanoen "tumpelo". Lisäksi sävy muuttuu kuivuessaan tahmeaksi ja sitä on vaikea kerrostaa.
Tosi harmi, värit kun näissä ovat niin kauniit. Etenkin sininen Pure Blue on aivan ihana! Vaikka sinistä ripsaria en ole vuosikausiin käyttänytkään, kirkkaan sininen silmänrajaus on ollut vakkarijuttu kesäisin. Se näyttää niin upealta ruskettuneella iholla. (Talvikalpealla iholla vaikutelma on ihan erilainen…)
Wonder'Proof Eyeliner Deep Purple
Pökkelö applikaattori yhdistettynä litkuiseen koostumukseen on yhtälö, jolla on mahdoton saada ohutta tai tasaisen sävyistä rajausta. Jos väriä yrittää kerrostaa monta kertaa, alkaa alla kuivuva keros lopulta hilseillä irti.
Kokeilin levittää lainerin erillisellä, laadukkaalla siveltimellä ja tällä tavoin rajauksesta saa siistimmän ja ohuemman. Toinen sivellinkään ei kuitenkaan pelasta koostumuksen huonoa hallittavuutta.
Wonder'Proof Eyeliner erillisellä siveltimellä laitettuna (+ Fleur Fantasy -maskara)
Deep Purple -rajaus erillisellä siveltimellä laitettuna & Snapscara Ultra Violet -maskara (...ja mun ikuinen rakkausluomiväri Urban Decay Tonic <3)
Haen jatkuvasti hyviä violetteja geelimäisiä ja nestemäisiä eyelinereita, eikä Suomesta tunnu sellaisia löytyvän. Parhaat viimeisimmät löytöni ovat jo lopetettu Elfin Cream Eyeliner sekä Maybellinen Master Precise Ink Metallic Liquid Eyeliner, jota jostain syystä ei myydä Suomessa. Olisi pitänyt edellisellä USAn vierailulla muistaa ostaa niitä useampi kappale jemmaan... :P
(...jos joku lukijoista on lähiaikoina lähdössä Jenkkeihin ja jaksaisi shopata mulle korvausta vastaan parit Maybellinen Metallic Liquid Eyelinerit, saa laittaa sähköpostia...)
Tai jos jollakulla on vinkata uusista tai muuten vain tietoisuuteni ulkopuolelle jääneistä, etenkin geeli/voidemaisista violeteista eyelinereista, otan vinkkejä aina vastaan :)
Persoonallisista viinisuosituksista villiruokafestivaaliin.
Kuopion ravintola-scene on ilokseni saanut viimeisen vuoden tai parin aikana paljon uutta väriä ja valikoimaa. Vanhana kuopiolaisena ja nykyisenä foodiena (heh :D) tsekkaan kaupungissa käydessäni aina uudet ruokapaikat, ja nyt niitä on ilmestynyt niin paljon, että tämän vuoden joka visiitillä olen ehtinyt käydä uudessa ravintolassa.
Tänään spotlightissa välimerellisiä makuja tarjoava Kuzina.
Viime viikonloppuna Kuopiossa sattui olemaan meneillään myös Satoa-ruokafestivaali, joka osoittautui mitä mukavimmaksi tavaksi viettää kesäpäivää Kuopion keskustassa. Festivaalin kautta tuli jopa käytyä kuopiolaiseksi ruokainstituutioksi osoittautuneessa klassikkopubissa, jonka maineesta foodie-kohteena en ollut koskaan kuullutkaan. Kaikkea voi oppia kotikaupungistaan vielä vuosienkin jälkeen.
Kuzina sijaitsee legendaarisen muikkuravintola-Sampon naapurissa Kauppakadulla.
(Sampo on myös kohde jota voin suositella varauksetta - maineikkaat muikut valmistetaan salaisella reseptillä ja ovat niin hienovaraisesti jauhotettuja että sopivat meikäläisenkin ruokavalioon. Sampossa ruokailet Kaurismäki-tyylisessä askeettisemmassa kortteliravintolahengessä, naapuri-Kuzinan tunnelma taas vie eurooppalaiseen viinibaariin.)
Kuzinan menu tarjoilee makuja eri puolilta Välimerta. Viinit ovat Kuzinassa vähintään yhtä suuressa roolissa.
Kirjoitettua viinilistaa ravintolassa ei ole, vaan kokki ja palkittu sommelier Tiberius Stere, joka myös on yksi paikan omistajista, suosittelee ruokiin sopivat viinit. Viinit ovat olleet miehen intohimo jo lähes 20 vuotta, eikä intohimoinen suhde tähän jaloon juomaan jäänyt seurueellemme illan aikana epäselväksi :)
Ystäväni Mili ei pidä viinistä eikä koskaan juo sitä. Tämän kuullessaan Stere otti henkilökohtaiseksi missiokseen löytää viini joka maistuisi Milille. Vähän hämmästyimme, kun mies ei luovuttanut, vaan toi pöytään eri viinejä vannoen, että niistä lopulta löytyisi juoma jota Mili voisi nauttia ruoan kanssa.
Itse rakastan viiniä ja saatan ymmärtää intohimoisen sommelierin turhautumisen tällaisessa tilanteessa, mutta samalla on selvää, että kaikki asiakkaat eivät juo viiniä ja heidän valintaansa tulisi kunnioittaa. Stere kuitenkin onnistui missiossaan, ja lopulta miehen viinihyllyistä löytyikin makeahko valkkari jonka makuun Mili tykästyi. Siinä välissä ehdimme kuitenkin jo huolestua, saadaanko Milille mitään juotavaa lasiin ravintolanomistajan tuskaillessa dramaattisesti, ettei hän tiedä mitä voisi tarjota asiakkaalle jolle viini ei kelpaa.
Kuzinan ruokalistalta löytyi useampikin kalaruoka joka houkutti. Valitsin pääruoaksi lopulta meriahventa ja tiikerikatkarapuja babyporkkana-moussen ja sahramivaahdon kera.
Annos oli maultaan tyylikkään hienovarainen. Jäin kaipaamaan makupaletille vähän yllätyksellisyyttä ja jotain zänggg-meininkiä, mutta toisaalta Kuzinan tyyli vaikuttaa ylipäänsä enemmän klassisen linjan kulinarismilta kuin kokeilevalta keittiöltä.
Milin lautasella oli 48 tuntia kypsytettyä naudanposkea lisukkeenaan karamellisoitua bataattipyreetä. Maussa kaikki kohdallaan ja liha oli kuulema erittäin hyvää.
Helin Chicken Provence -annoksessa oli kuningasrapumoussella täytettyä kananrintaa pekoniin käärittynä sekä kasvisratatouillea timjamikastikkeella.
Annos maistui tilaajalleen, ja viinisuosituskin oli nappiin.
Jälkiruoaksi seurueemme nautiskeli suklaakakkua, sorbettia ja juustoja, joista jälkimmäisin annos onnistui vaikkei sitä ole listalla.
Arvio: Kuzina on (ainakin tämän välimerellisen ja viinejä arvostavan henkilön perspektiivistä ^_^) todella odotettu lisä Kuopion ravintola-sceneen. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja ravintolan interiööri oikein viihtyisä, samalla rento mutta sopivasti vähän hienostunut. Herkullisia kala-, äyriäis-, kasvis- ja liha-annoksia pursuava ruokalista on todella houkuttava ja koko konsepti erottaa Kuzinan tyylikkäästi kilpailijoistaan.
Kuitenkin, juuri meidän iltanamme palvelu ei ollut onnistuneinta, ja moni asia jäi ihmetyttämään. Odotimme puolityhjässä ravintolassa ruokaamme yli tunnin, alkuruokatilaustamme ei viety lainkaan eteenpäin ja sommelier-omistaja vaihtoi minun ja kanaa tilanneen ystäväni viinit kesken kaiken mitään kysymättä toisiin viineihin ilmoittaen, että tarjoilija oli suositellut meille väärät viinit.
Kuzinassa voi todellakin odottaa saavansa loistavat ja täydellisesti ruokaan sopivat juomat, mutta niiden varsin persoonallinen suosittelutapa ei välttämättä mene yksiin kaikkien asiakkaiden huumorin ja tottumuksen kanssa, eikä ollut seurueemme mielestä omiaan luomaan tervetullutta tunnelmaa. Ei aroille asiakkaille.
Kuzina: Kauppakatu 13, Kuopio.
RAVINTOLA SKILLA on Puijontornin palkittua à la carte -ravintolaa aikaisemmin pyörittäneen tiimin uusi ruoka- ja seurusteluravintola Kuopion ydinkeskustassa. Skillan sijainti Sokoksen takana entisen Kotipizzan ja lastenvaunuliikkeen vanhoissa tiloissa ei kenties ole se glamourein, mutta paikan ambitio on korkeatasoisessa fine dining -tyyppisessä ruoassa joka ravintolan sanoin "tyydyttää vaativimmankin kulinaristin toiveet ja odotukset".
Kävin testaamassa Skillan kesäkuun alussa. Lähtemättömän muiston jätti uskomattoman herkullinen, paahdetulla punasipulilla, vuohenjuustolla ja oreganolla ryyditetty täyteläisen makea, syvän aromaattinen tomaattikeitto. Ehkä paras tomaattikeitto koskaan. Ahvenballatine-annoksen mauttomat tillikrutongit olivat turha lisä muuten tyylikkäässä kokonaisuudessa ja pääruoaksi nautittu järvikuha oli pehmeän maukas ja ruokaisa pläjäys klassisilla mauilla. Ei ehkä ihan fine dining -osastoa mutta hyvän perusstandardin yläpuolella; kaunista, laadukasta ja vatsantäyttävää :) Viinisuositukset olivat onnistuneita.
Vähän miinusta paikan salimaisesta miljööstä; iso ruokailutila ei ole kovin tunnelmallinen ja intiimi.
Ravintola Skilla: Savonkatu 24, Kuopio.
GUSTO RUNIN on Kuopion satamassa Raninin myllyjen punatiilisiin tehdasrakennuksiin pari vuotta sitten avautunut tunnelmallinen seurusteluravintola. Viini- ja tapas-painotteisella listalla aloittanut ravintola on tänä kesänä (2019) laajentunut à la carte -ravintolaksi.
Ravintolassa on viikonloppuisin usein elävää musiikkia ja cabaret-ohjelmaa.
À la carte -puoleen en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta kävimme äitini kanssa talvella nauttimassa Runinissa noutopöydän ystävänpäivä-menun. Tapaksista koostunut noutopöytä oli simppeli mutta hintaansa nähden jopa erittäin laadukas, ja juuston ystävä kiitti erityisesti laadukkaista kypsytetyistä juustoista. Paikan valtiksi lasken erityisesti tunnelmalliset tilat holvikaarisessa kellarissa.
Gusto Runin: Satamakatu 13, Kuopio.
En malta olla vyöryttämättä ruudulle vielä kuvasatoa (heh) viime viikonlopun Satoa-ruokafestivaalin annista. Kaksipäiväinen ruokajuhla muuttaa Kuopion keskustan makujen maailmaksi kun 10 eri ravintolaa hemmottelevat kävijöitä kulinaristisilla luomuksillaan. Festivaali järjestettiin tänä vuonna seitsemännen kerran. Itse osuin festarille vasta ensimmäistä kertaa, mutta kokemus oli niin mukava että mieluusti yritän tähdätä Kuopioon uudemmankin kerran juuri Satoa-festarin aikaan :)
Syksyllä festivaalista järjestetään yhden kadun varrelle keskittyvä versio, josta voi lukea lisää täältä.
46 € maksavalla passilla sai lunastaa 10 ruoka-annosta ravintoloista ympäri Kuopion keskustaa. Festivaalin teema on villiruoka, ja jokaisessa annoksessa on mukana jokin villinä kasvava komponentti kalasta lihaan ja yrtteihin.
Rastien välillä eteneminen tarjosi erittäin kivan tavan viettää päivää Kuopiossa. Samalla tuli käytyä myös kahdessa ihan uudessa ravintolassa sekä kulttimaineen pubiravintola Bierstubessa, joka ilmeisesti kuuluisi kuopiolaisena todellakin tuntea. Nyt on tämäkin korjattu.
Satoa Food Festival kriittinen maistelupartio
Liharuoat sai halutessaan vaihtaa kasvisannoksiin, mutta Satoa-partiomme työnjako jakaantui luonnollisesti Milin hoitaessa liha- ja jälkkäripuolen ja minun maistellessa kala- ja kasvisannokset.
Paras jälkkäri oli Kahvila Kanelin mokkasuklaakakku marjoilla ja villiyrteillä.
Kalaruoista parhaiten maistuivat erittäin tyylikäs VS Ravintoloiden -säyne-brandade sekä Gastrobar B/P:n mutkattoman maukas hauki. Liharuokien kunkku oli Milin mukaan Ravintola Hygge Bro'n forest-pincho.
Heikoin esitys oli Isä Camillon nokkospannukakku - kikhernejauhosta, vedestä ja nokkosesta taiteiltu pannari oli niin kuiva ja mauton että se melkein karahti tämän maistajan kurkkuun. Harmi, Camillo on muuten aika takuuvarma hyvän ruoan paikka Kuopiossa.
Taskukokoisen Gastrobar B/P:n haukiannos oli mielestäni festarin paras, ja tämä uusi persoonallinen ruokapaikka Puijonkadulla on ehdottomasti seuraavan Kuopion vierailuni ruokakohde :)
Kun vielä 10 vuotta sitten Kuopion dining scene koostui lähinnä pelkistä ketjupaikoista kera yksinään gastronomian lippua liehuttavan klassisen Mustan Lampaan, on Kuopion tämän hetken ravintolatilanne mitä ilahduttavin. Hyvä Kuopio, hyvältä maistuu! :)
Tänään kurkistetaan pintaa syvemmälle kreikkalaisen Korresin tuotteiden maailmaan. Korres tunnetaan meillä etenkin ihanista vartalo- ja suihkutuotteistaan - ja syystäkin, mutta ne ovat kenties jättäneet merkin muita laadukkaita ihonhoitosarjoja varjoonsa.
En itsekään ollut aiemmin näin hyvin perillä tieteestä ja omistautuneesta tutkimuksesta Korresin taustalla, mutta tilanne päivittyi, kun sain keväällä tilaisuuden haastatella Korresin tuotekehityksen johtajaa, Lena Korresia.
Kreikassa on poikkeuksellisen rikas kasvikunta, jonka biodiversiteetistä riittää ammennettavaa. Kreikassa kasvaa noin 6500 kasvia joista 1200 on endeemisiä, eli niitä tavataan vain Kreikassa.
Vertauksen vuoksi Englannissa kasvaa ainoastaan 20 endeemistä kasvia, Saksassa 12.
Yrttejä ja erilaisia kukkia ja kasveja on käytetty niin lääkinnällisesti kuin kosmeettisesti kautta historian, mutta mikä tahansa fytoterapeuttinen kasvi ei omaa ihonhoidollisia hyötyjä tai sovi formuloitavaksi moderniin kosmetiikkaan.
Kuten viinin viljelyssä, myös maantieteellisellä sijainnilla on kasvin ominaisuuksille paljon merkitystä, jopa hyvin tarkkaa; yhdellä saarella kasvava salvia voi olla paljon tehokkaampi kuin naapurisaarella kasvava.
Korres on yhteistyössä Ateenan yliopiston kanssa kartoittanut kreikkalaisen kasvikunnan ja tuntee, millä alueilla eri yrtit ja kasvit kasvavat parhaan laatuisina ja mitkä niistä tarjoavat erityisesti ihonhoidollisia hyötyjä.
Tästä olen aiemmin saanut omakohtaista kokemustakin, kun Amorgoksen saarella asuva ystäväni, paikallinen ”yrttitohtori” kertoi minulle Korresin tavoitelleen tietyn yrtin viljelyssopimuksia juuri Amorgoksella, ja vieläpä hyvin spesifillä alueella saarta, jolla kyseinen kasvi on tutkimusten mukaan laadultaan Kreikan parhaita.
Korres ostaa käyttämänsä kreikkalaiset kasviraaka-aineet paikallisilta sopimusviljelijöiltä ympäri Kreikkaa. Korres ei käytä villinä kasvavia yrttejä, sillä tällainen toiminta on Lena Korresin mukaan pitkässä juoksussa uhka luonnolle. Lisäksi kumppanuus sopimusviljelijöiden kanssa on osa Korresin eettistä sitoumusta, he haluavat tukea kreikkalaista maataloutta ja kouluttaa viljelijöitä luonnonmukaisissa ja kestävän kehityksen mukaisissa viljelymenetelmissä.
Korres valvoo kaikkea tuotantoon ja tuotekehitykseen liittyvää itse, ja tuotteet valmistetaan alusta loppuun yrityksen omalla tehtaalla Ateenassa. Kreikkalaiset raaka-aineet tuotetaan Kreikassa, muut (kuten tekniset ainesosat; emulgaattorit, pH:n ja viskositeetin säätäjät jne) ostetaan tavalliseen tapaan raaka-ainetoimittajilta muualta.
Farmaseuttinen tausta, yli 3000 yrttivalmisteen tuntemus sekä perinteiset kreikkalaiset fytoterapeuttiset reseptit yksinään antaisivat Korresille ylliksi materiaalia kehittää kasveista tehonsa ammentavaa kosmetiikkaa, mutta yritys haluaa olla innovatiivinen ja löytää yhä tehokkaampia kasviainesosia kosmetiikan käyttöön.
Korres harjoittaa jatkuvaa tutkimusta yhteistyössä kreikkalaisten yliopistojen ja kokoamansa itsenäisen, biokemian, farmakognosian ja dermatologian asiantuntijoista koostuvan tiedekollegion kanssa, sekä kansainvälisten tutkimushankkeiden kautta.
Vuonna 2010 Korres laittoi alulle suurimman Euroopassa koskaan järjestetyn luonnollisia kosmetiikan raaka-aineita tutkivan tutkimusprojektin, Agrocosin. Nelivuotisessa hankkeessa oli mukana kahdeksan tutkimuskeskusta eri puolilta maailmaa ja siinä seulottiin 500 kasviraaka-ainetta rikkaasta biodiversiteetistään tunnetuilta alueilta. Tutkimuksen tuloksena löydettiin 3600 (!) uutta kasviuutetta kosmeettisilla hyödyillä. Tutkimuksesta voi lukea lisää täältä.
Agrocos-hankkeen kautta löydettiin mm. Korresin Castanea Arcadia -tuotelinjassa käytetty kastanjauute, joka on Lena Korresin mukaan luonnollisten aktiivien tehokkaimpia juonteita häivyttäviä ainesosia ja pärjää jopa tavanomaisille synteettisille anti-age-yhdisteille.
Kastanjauutteen ohella Korresin omia raaka-ainelöytöjä ovat mm. valkomänty, sahramiuute sekä Olympustee-uute.
Anti-age-yhdisteistä puheen ollen, meillä oli Lenan kanssa valtavan kiinnostavaa keskustelua luonnollisten ainesosien anti-age-mahdollisuuksista sekä ikääntyvän ihon klassisista tähtiainesosista ylipäänsä.
Korres esimerkiksi ei halua käyttää tuotteissaan retinolia, koska sen käyttö tarkoittaa aina kompromissia. Retinoidit ovat erittäin tehokkaita, mutta samalla ne tekevät ihosta alttiimman uusille vaurioille; retinoli esimerkiksi tunnetusti herkistää ihoa auringonvalolle. "Retinoli saa kyllä ihosi näyttämään hyvältä," Lena sanoo, "mutta ihosi on vähemmän suojattu, mikä ei ole hyvä juttu".
Lenan mukaan Korresin Black Pine - ja Castanea Arcadia -linjojen tuotteilla saa jopa retinoideja vastaavia tuloksia, mutta ilman niiden haittavaikutuksia. "Me menemme tuotekehityksessä aina pitkän linjan turvallisuusnäkökanta edellä". Muita hyviä ja hellävaraisempia vaihtoehtoja retinoideille ovat Lenan mukaan mm. peptidit ja c-vitamiini.
Keskustelimme myös ainesosille suoritettavista testeistä. Turvallisuutta koskevien testien jälkeen ainesosien teho osoitetaan vähintään 3 kk kestävässä testauksessa joka koostuu niin instrumentaalisesta kuin kliinisestä osuudesta. Kaikki Korresin aktiiviaineet testataan in vivo eli iholla.
Korresilla on seitsemän tuotesarjaa kasvojen ihon hoitoon.
POMEGRANATE – aktiiviaine granaattiomena. Päävaikutus: kosteuttaa. Nuorelle iholle.
ALMOND BLOSSOM – aktiiviaine mantelinkukkauute. Päävaikutus: kosteuttaa ja rauhoittaa. Herkälle iholle ja kaikille ihotyypeille, kun iholla ei vielä ole ikääntymisen merkkejä.
WILD ROSE – aktiiviaine villiruusun siemenöljy. Päävaikutus: kirkastaa, ehkäisee juonteita ja pigmenttiläiskiä. Noin 25-vuotiaille, ensimmäisiin ikääntymisen merkkeihin.
CASTANEA ARCADIA – aktiiviaine kastanjauute. Päävaikutus: häivyttää juonteita. Noin 30-35+ -vuotiaille.
BLACK PINE – aktiiviaine mustahavu. Päävaikutus: kiinteyttää, häivyttää juonteita ja ryppyjä. Noin 40-45+ -vuotiaille.
WHITE PINE – aktiiviaine valkohavu. Päävaikutus: tuo kimmoisuutta, hoitaa syviä ryppyjä, palauttaa kasvoihin volyymia. Noin 50+ -ikäryhmälle, menopaussi-ikäisille.
GOLDEN KROCUS – aktiiviaine sahrami. Päävaikutus: universaali anti-age-vaikutus, sopii käytettäväksi kaikkien Korresin sarjojen kanssa.
Golden Krocus -sarja koostuu kahdesta seerumin tavoin käytettävästä tehoeliksiiristä kasvoille ja silmänympäryksille. Maustesahramin (Crocus Sativus) luoteista saatava erittäin antioksidanttinen krosiini uutetaan ja lisätään Korresin tuotteisiin 24 tunnin sisällä uutoksesta jotta raaka-aineen antioksidanttinen teho säilyy huipussaan.
Kuten olemme monelta taholta oppineet, antioksidantit ovat ikääntymisen merkkejä ehkäisevän ihonhoidon kulmakiviä. Golden Krocus -eliksiirillä on kokonaisvaltainen ikääntymisen merkkejä ehkäisevä vaikutus ja ne sopivat kaikenikäisille tuomaan ihoon heleyttä ja energiaa, hidastamaan juonteiden syntymistä, kiinteyttämään ja häivyttämään väsymyksen merkkejä.
Kuullessaan, etten pystynyt ottamaan Suomeen mukaan Ateenan Korresilta saamiani Golden Krocus -tuotteita (eivät mahtuneet käsimatkatavaraan), kreikkalainen ystäväni Marianna oli lähes järkyttynyt. Hänen mukaansa Golden Krocus -tuotteet ovat erittäin himoittuja ja on jokaisen kreikkalaisnaisen salainen haave omistaa nämä kauniit ja kallisarvoiset pullot. Sahramiuute on arvokas raaka-aine ja Golden Krocus -eliksiirit ovatkin Korresin kalleimmat tuotteet.
(Saatoin rauhoittaa Mariannan kertomalla, että olin saanut Krocus-tuotteita jo aiemmin Suomen Korresilta :) Ovat kyllä todella luksuksen näköisiä kuin tuntuisiakin.)
Kysyn haastattelun lopuksi, mistä Korresin ainesosista ja tuotelinjoista Lena Korres on erityisen ylpeä. Lena vastaa Wild Rose, Yoghurt ja Black Pine, joista Jogurttiin on hänellä aivan erityinen suhde: Lena itse kehitti ensimmäiset syötävään jogurttiin pohjautuvat tuotteet Korresille 90-luvulla.
Jogurtti-linja kasvoille onkin lähitulevaisuudessa palaamassa Korresin valikoimaan päivitetyillä koostumuksilla. Osa Korresin asiakkaista on ihmetellyt, miksi suosittu, klassinen Jogurtti-kasvotuotelinja ylipäänsä katosi välillä valikoimasta (aurinkotuotteissa jogurtti on säilynyt mukana).
Lenalla on tähänkin napakka vastaus.
Kunnianhimoisena yrityksenä Korres haluaa kehittyä, pysyä innovatiivisena ja seistä luonnonmukaisen kauneudenhoidon tuotekehityksen etulinjassa. Aina kun uudet tutkimustulokset ja teknologia mahdollistavat aiemman teknologian korvaamisen vielä paremmalla, Korres uudistaa tuotteitaan voidakseen tarjota asiakkailleen aina kaikkein tehokkaimman vaihtoehdon.
Jäämme siis odottamaan Jogurtin uutta tulemista next levelillä :)
Korresilla on tänään alkanut kesäale jossa on paljon tuotteita jopa 50% alennuksessa; meikkejä, suihkugeelejä, aurinkotuotteita ja monia kasvotuotteita mm. Wild Rose-, Castanea Arcadia ja Black Pine -linjoista.
Myös normaalihintaisista Korres-tuotteista saa 10.7. saakka -25% alennusta koodilla KARKKIPÄIVÄ10. :)
Pääset verkkokauppaan tästä.
P.S. Pakko vielä jakaa tämä hauska tarinanpätkä: kuvan Korres-lahjalaatikko päätyi lopulta ilahduttamaan Ateenan hotellini epäuskoista vastaanottovirkailijaa, joka ei meinannut uskoa onneaan kun lentokentälle kiiruhtava asiakas tuikkasi hänen käsiinsä Korres-herkkuja pursuavan laatikon. Nainen kirjaimellisesti kiljaisi avatessaan laatikon ja löytäessään sieltä mm. Golden Krocus -pullot. (Muussa tapauksessa olisin ilman muuta lahjoittanut laatikon ystävälleni Mariannalle, mutta en ehtinyt enää tapaamaan häntä Korres-vierailuni jälkeen... Kyllähän se vähän harmitti etten saanut laatikkoa itse mukaani, mutta käsimatkatavaralla matkustuksessa on nämä piirteensä :))
