Kahden viikon takaisella hiustenvärjäykselläni oli muutakin vaikutusta kuin hiusten kantajan mielen ja tyvikasvun kirkastuminen - kiharat katosivat ja hiuspohja koki pahimmanlaatuisen shokin mitä olen koskaan kokenut. Sulfaattishokin, täytyy kai sanoa tässä yhteydessä.
Nyt ainakin tuli selvitettyä, miten hiuspohja reagoi voimakkaasti pesevään sulfaattipitoiseen shampooseen oltuaan monta kuukautta ilman sulfaatteja.
Heti värjäyksen jälkeen hiuspohjani alkoi kutista vimmatusti. En puhu mistään pienestä kutittelusta vaan päänahkani syyhysi niin, että pelkäsin sen menevän raapimisesta rikki. Päänahka kutisi yölläkin niin kovasti että heräsin siihen ja oli taas pakko raapia. Hiuspohja tuntui rahisevan kuivalta.
Kaveri tutki hiuspohjani ja kertoi sen olevan kauttaaltaan kuivan "hilseen" peitossa; siis pöllyävää, kuivaa päänahkaa.
Otin yhteyttä kampaajaani joka kertoi, että tällaista reaktiota saattoi odottaakin kun olen ollut sulfaatittomalla Curly Girl -metodilla niin pitkään. Hiuspohjani on aina aiemmin tottunut säännöllisiin pesuihin myös sulfaatillisilla shampoilla, mutta nyt olin käyttänyt yksinomaan hellävaraisia, sulfaatittomia shampoita neljä kuukautta putkeen.
Värishampoo, jolla hiukseni värjättiin, ei sisällä sulfaatteja (luulin niin mutta se ei pitänytkään paikkaansa), mutta saadakseen liian tiukkaan tarttuneen pinkin värin haalistumaan, kampaaja pesi hiukseni myös syväpuhdistavalla shampoolla. Ne ovat tunnetusti kaikkein stydeimpiä shampoita.
Tämän hetken "Wavy" girl, jos sitäkään...
Totta kai vaalennuskäsittelykin saattoi hermostuttaa hiuspohjan. Olen vaalentanut hiuksiani melkein 20 vuotta eikä hiuspohjani ole ikinä ennen reagoinut tällä tavoin, minkä vuoksi arvelen shampoon olleen todennäköisempi syypää. Tai sitten taustalla on vaalennuksen ja shampoon yhteisvaikutus, joka yksinkertaisesti oli shokki hiuspohjalle joka ei ollut moneen kuukauteen ollut kosketuksissa niin vetyperoksidin kuin sulfaattien kanssa.
Kampaaja sanoi, että päänahka kyllä tokenee kun sitä kosteuttaa ja sen oma rasvatasapaino palaa taas. "Ole pesemättä niin pitkään kuin vain pystyt, mahdollisimman pitkät pesuvälit olisivat nyt parasta", neuvoi kampaaja. Pesuvälini ovat jo luonnostaan pitkät, 3-4 päivää, joten tämä ei ollut vaikea toteuttaa - paitsi että hillittömästi kutiava päänahka sai olon tuntumaan ällöltä ja olisin vain hulluna halunnut "pestä kutinan pois".
Töissä kollega neuvoi hieromaan hiuspohjaan Cattierin kuivaöljyä, ja se auttoikin pahimpaan kutkaan. Toisaalta öljyn jäljiltä tyvi jäi myös vähän mähnäisen näköiseksi, mutta se oli pieni hinta kutinan lieventymisestä. Kutina katosi lopulta kokonaan kun pesin hiukset - sulfaatittomalla tietenkin.
Toinen värjäystä seurannut ilmiö on kiharoiden laantuminen.
Värjäyksen yhteydessä kampaaja föönasi hiukseni suoriksi, siksi ne ovat suorat heti kampaajan jälkeen otetuissa kuvissa. Hiusten pitäisi tietenkin palata normaaliin muotoonsa seuraavan pesun yhteydessä, mutta näin ei käynyt. Hiusten kiharatilaa voi nyt kutsua sanalla laiskasti laineileva, kunnon kiharaa en ole näihin onnistunut värikäsittelyn jälkeen (vielä) palauttamaan. Olen pessyt ja hoitanut hiuksia Curly Girlin mukaisesti.
Ja: hiukset ovat todella kuivat. :( Niiden viime kuukausina saavuttama terve kunto on suurelta osin poispyyhkäisty.
Toki uskon, että vallitseva tilanne on vain väliaikainen, ja saan hiukset vielä uudelleen kiiltäviksi ja jäntevän kihariksi, mutta aika järisyttävää että värjäystoimenpiteellä oli näin kokonaisvaltainen vaikutus hiusten kuntoon. Vaalennusainetta (kera Olaplexin) laitettiin vain hiuksen tyveen, ja pituudet käsiteltiin Pulp Riotin Blank Canvas -suoravärinpoistoaineella, joka kampaajien mukaan on vaalennusta paljon miedompi käsittely.
Samalla tämä kokemus kuitenkin vahvistaa, miten tervehdyttävä hiustenhoitomenetelmä Curly Girl todella on.
Alempi kuva on tältä aamulta - ja siinäkin hiukset tuoreeltaan puristeltu geelillä. Kiharat? Tulkaa pian takaisin...
Menetelmän ydinhän on hiusten mahdollisimman hellävaraisessa pesussa ja kosteuttavassa hoidossa, ja kun kriteerit täyttäviin tuotteisiin sitoutuu riittävän pitkäksi aikaa, tuloksia todella saa. (Lähtötilanteesta riippuen tietenkin, mitä huonompikuntoinen hius, sitä suuremmat muutokset.)
Värjäys ja vaalennus, kuten myös syväpuhdistavat shampoopesut ja föönaus, ovat hiuksille aina rasittavia ja kuivattavia käsittelyjä. Kun nämä kaikki elementit kohdistuivat hiuksiini yhdellä kertaa, on tulos se mitä tänään kuvailen. Hiukseni ikäänkuin kerralla tyhjentyivät siitä kosteustasapainosta, jonka ne olivat viime kuukausina saavuttaneet.
Nyt ei muuta kuin uudelleen elvyttämään.
Jep, hius on kuollutta sarveiskuitua eikä sitä saa eloon millään, mutta eloisammaksi sen saa; hiuskuituun voi tallettaa kosteutta, elastisuutta lisääviä rasvoja sekä pintaa silottavia ja kosteuden haihtumista pidättäviä ainesosia. Näitä aineita hiukseen "syötetään" Curly Girlin kaltaisessa hoitotavassa.
Viimeisimmät hoitishankintani
Hoitoainebuffet on katettu, lähdetään taas töihin, kutrit! ^_^
Pieni kiitollisuuslistaus aina silloin tällöin ei ole hullumpi asia. :) Kirjaatteko te ylös tai käyttekö päässänne päivittäin läpi asioita, joista saa olla iloinen ja kiitollinen?
Kuulostaa kuluneelta kun kiitollisuuspäiväkirjasta toitotetaan melkein joka paikassa, mutta se on yksinkertaisuudessaan erittäin hyvä tapa vaalia positiivisuutta arjessa ja elämässä ylipäänsä. Ei ilon aiheita tarvitse edes kirjoittaa mihinkään. Eikä niiden tarvitse olla isoja asioita. Kunhan ne tiedostaa ja ottaa tavaksi pysähtyä niiden äärelle.
Tänään mieltä ovat lämmittäneet nämä ajatukset ja asiat:
Tapaan viikonloppuna parhaita ystäviäni
Kesä jatkuu vielä hetken verran ja saamme nauttia lämmöstä
Samalla ilmassa on jo syksyn tuntu ja syksy on minusta ehkä ihan paras vuodenaika - silloin ilma tuoksuu jännittävältä ja muutos valoisasta pimeään on aina yhtä romanttinen.
Mukavasti järjestyneet asiat Maarianhaminassa ja kivat alivuokralaiseni
Tulevan Kreikan matkan suunnittelu, harva asia on yhtä mieluisaa kuin matkasuunnitelman laatiminen. Tällä kertaa matka on aivan erityinen äiti-tytär-matka ❤️
Saatteko te jalkaterät näin? Ilmeisesti useimmat eivät saa ja tämä on kuulema minun harvinaisia erityistaitojani ^_^ Ballerinajalat!
Matalan kynnyksen liikuntasuoritukset.
Mia Kankimäen "Naiset joita ajattelen öisin". Tunnen kutkuttavaa halua pakata laukkuni ja lähteä Firenzen Uffiziin katsomaan Mian naisten tauluja. Yksi parhaita ja voimaannuttavimpia kirjoja joita olen lukenut.
Ja siis lukenut. On vain niin mahtavaa taas lukea.
Myös kuunnella äänikirjoja.
Työyhteisöni toimistolla josta vuokraan työtilaa. Olen iloinen kun saan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Vieläpä ihmisten, jotka ovat välittömiä, hauskoja, viisaita ja rentoja.
Keskustelu Santorinin auringonlaskujen meditatiivisuudesta lounastauolla.
Kosmetiikkauutuudet jotka tuntuvat taas raikkailta ja kiinnostavilta kesän "kosmetiikkalomailun" jälkeen.
Vaaleat hiukseni jotka näen peilistä. *
Rantakalliot joille juuri istuin.
* Värjäysoperaatio ei tuottanut pelkästään hyviä seurauksia, mutta ei niistä enempää tässä ilon aiheita käsittelevässä postauksessa.
Ja olen mä silti iloinen päätöksestä vaihtaa väriä. Huonoinekin lieveilmiöineen. ✨Joista lisää lähipäivinä.
Rakastan puhua ruoasta. Erityisesti rakastan ravintolaruokien ihailua sekä kritisoimista - kumpi vain on milloinkin tarpeen. (Tänään kumpikin.)
Kasvisruoat ravintoloissa kuuluvat vielä ihan erityisesti suosikkiaiheisiini ruotia. Vaikka kala onkin oma lemppariraaka-aineeni lautasella, on kasvisruoista muodostunut minulle usein määrittävä tekijä sen suhteen miten laadukkaana ja kiinnostavana ravintolaa pidän.
Jotenkin tuntuu, että oikein maukas, kiinnostava ja yllätyksellinen kasvisannos on keittiöille paljon vaikeampi (tai kenties vähemmän innostava) toteuttaa kuin maukas ja kulinaristiset kriteerit täyttävä kala- tai liha-annos. Ei toki pidä yleistää (- eikä etenkään odottaa vegepanostusta pihveihin erikoistuneessa paikassa), mutta väittäisin, että todella monissa sekasyöjiä palvelevissa ravintoloissa kasvisruokien taso on vielä tänä vegeruoan suurena aikakautenakin pettymys. Onko joku eri mieltä..?
Allekirjoittaneen mielestä taidokas kasvispääruoka on makuelämyksenä vielä tarkkaan hiottuja kala-annoksiakin parempi. Välillä kierrän ravintoloita pelkästään vertaillakseni niiden kasvisruokatarjontaa ja -laatua.
Tänään esittelen ja arvostelen neljä kasvisruoka-annosta tältä kesältä. Onnistunut, makuaisteja hivelevä annos voi yhtä hyvin syntyä muutamista kotiruoka-aineksista simppelillä reseptillä, tai hyödyntää komponenttien, tekniikoiden ja tekstuurien kunnioitusta herättävää kirjoa. Kaksi tällaista annosta kilpaili paikasta kesän ykkösvegeruokana.
Aloitetaan toisesta niistä.
KVARTER 5, Maarianhamina
Kvarter 5 on kivunnut hitaasti mutta päättäväisesti Ahvenanmaan ykkösravintoloiden harvaan riviin.
Vuoden 2016 debyytti "Vitosessa" ei vielä vienyt jalkoja alta, mutta keittiötiimi ja konsepti on sen jälkeen hioutunut tuntuvasti ja sen ovat huomanneet niin asiakkaat kuin kriitikotkin. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun Kvarter 5 on syrjäyttänyt länsisataman perinteikkään, jo vuosia Maarianhaminan haute-cuisine-extraordinaire-titteliä hallinneen Nauticalin ja ottanut sen paikan mediassa ja Ahvenanmaan matkailumarkkinoinnissa saaren ykkösruokaravintolana.
Kvarter 5:n kasvisannokset ovat aivan mielettömiä. Jos niistä jotain uupuu, se on kunnon proteiinin lähde, mutta Vitosen keittiössä lähdetään makujen ja tekstuurien liitosta, ei niinkään perinteisestä proteiini + sen kylkeen lisukkeet -ajatuksesta. Vaikka annokset koostuvat lähestulkoon pelkistä kasviksista, ne eivät ole ihan pikkuruisia taideannoksia vaan kokoa on sen verran kivasti että ainakin keskikokoinen nälkä lähtee. Proteiinin virkaa toimittavat useimmiten pavut ja linssit hienovaraisena osakomponenttina, eivät pääroolissa.
Ruokalista Kvarter 5:ssä vaihtuu 4-5 kertaa vuodessa, ja tänä vuonna olen ehtinyt nauttia siellä jo kolme eri kasvisherkkua.
Kuvan annos on kesäkuulta: pääraaka-aineena kaali. Kuulostaa arkiselta, ja voisi sitä ollakin, mutta ei tässä paikassa. Lautasella veljeili sulassa sovussa ja kutkuttavassa makuharmoniassa paahdettua savoy-kaalia, kukkakaalia kypsennettynä al dente (monessa eri värissä), lehtikaalia, kukkakaalipyrettä, herneitä, linssejä, juuressipsejä ja suikaloitua parsaa - sekä tuntemattomaksi jääneitä paahdettuja vihannesvarsia.
Annos näytti komponenttiensa runsaudessa jopa hieman levottomalta, mutta elegantti maku oli kaikkea muuta. Erilaiset pehmeät, rapeat, paahdetut ja jänteviksi kypsennetyt kasvikset tekstuureineen sekä erittäin makurikas kastike muodostivat tasapainoisen mutta samalla jännittävän makujen liiton. Ei mitään perussettiä. Kaalia, mutta vähän paremmin.
Kvarter 5 -ravintola ja viinibaari on Maarianhaminassa hotelli Pommernin yhteydessä.
SMAKBYN, Kastelholm
Seuraava annos tulee sekin Ahvenanmaan parhaimpiin lukeutuvista ravintoloista, mutta tämän paikan kohdalla en ole koskaan ollut yhtä mieltä ravintolan maineen kanssa.
Julkkiskokki Micke Björklundin pyörittämä ravintola on nimensä mukaisesti makujen kylä jonka alla on monenlaista kulinaristista tarjontaa artesaaniherkkupuodista omien juomien tislaamoon ja ruoanlaittokursseihin.
Paikka sijaitsee romanttisesti Kastelholman historiallisen linnan vieressä, se on iso, se on hieno ja - - vailla tunnelmaa. (Minusta.) Eikä minulla parin vuoden takaista joulupöytää lukuunottamatta ole koskaan ollut onnea ruoankaan kanssa. Aina on mennyt jokin pieleen joko minun tai seuralaisten lautasella, lähtien kylminä tarjoilluista hampurilaispihveistä.
Tällä kertaa otin tietoisen riskin ja vähän niinkuin "kerjäsin" huonoa kokemusta - tilasin nimittäin munakoisoa. Olen monesti todennut, että Suomessa ei vain osata laittaa munakoisoa. Ainakaan suomalaistaustaisten kokkien toimesta. Aina välillä annan jollekin paikalle mahdollisuuden ja hyvin harvoin paikka palkitsee minut.
Ruokalistalla annos vietteli minut kuvailullaan: savustettua munakoisoa, paahdettua nippuporkkanaa, sesongin papuja ja ruohosipuligremolataa. Mitenkähän Björklundin maineisen hepun ravintolassa savustetaan munakoiso...? Kokeillaan!
Kaunis ei aina ole yhtä kuin hyvänmakuinen
Valitettavasti edes Strömsössä kokanneen kokin ravintolassa ei aina menen niinkuin Strömsössä. Munakoiso oli huonoin jota olen maistanut vuosikausiin.
Olen kuvaillut huonosti kypsennetyn munakoison sitkeää koostumusta kengänpohjaksi, ja juuri sellainen tämä paahdetuilla porkkanankuorisuikaleilla nätisti peitelty munakoiso oli. Mauton, sitkeä ja aavistuksen kitkerä. Sellainen, jonka vuoksi osa ihmisistä eivät voi sietää munakoisoa. Voin ymmärtää tämän, jos ei ole koskaan saanut maistaa suuhun sulavaa, hajoavan pehmeäksi runsaassa öljyssä (avainsana!) kypsennettyä munakoisoa.
Lisäksi annos oli muiltakin osin tylsä. Hieman liian kiinteiksi keitinvedessä jätettyjä edamame-papuja ja porkkanasuikaleita übermiedon ja turhan säästeliäästi lautaselle valutetun gremolatan (persilja-sitruuna-valkosipuli-kastike) kanssa. Päällimmäinen ajatukseni oli: pass me the salt, please.
Jokohan olen antanut Smakbynille tarpeeksi mahdollisuuksia..? No, joulupöydän voisin siellä kyllä vielä syödä..!
Smakbyn, Slottsvägen 134, Kastelholm.
Kuin todistaakseen, että kyllä Suomessa sentään jossain saa hyvääkin munakoisoa, tarjosi kotikaupunkini Tampere minulle lohdutuksen vain viikko Smakbyn-flopin jälkeen.
ANTIKA, Tampere
Antika on kreikkalaisravintola Tampereen Tammelassa, ja on muuten seissyt samassa osoitteessa jo 70-luvulta asti. Perinteikäs ja monen tamperelaisen - ja Reinikainen-TV-sarjaa 80-luvulla seuranneen, tuntema paikka.
Itse en ole Kreikka-faniudestani huolimatta ottanut Antikaa omakseni, ehkäpä jo sen sijainti Tampereen "väärällä puolella" on estänyt läheisen suhteen muodostumisen. (Itse asun ilmeisen "kaukana" länsipuolella keskustaa :p) Antikan menukin on toisaalta vähän liian suppea innostaakseen minua kreikkalaistyyliseen ruokailuun. Mutta ainakin paikalla on hyvä maine, ja omistaja on jopa oikeasti kreikkalainen.
Pääsin maistamaan Antikan munakoisoa, tai tarkemmin sanottuna Kasvisruukkua, jonka osa munakoiso on, Kreikka-seuran terassi-illan puitteissa. Ja kyllä - täällä tämä kasvis osataan.
Annos ei totisesti kilpaile estetiikassa Micken ja kumppanien tuotosten kanssa, mutta maun puolesta Antikan ruukku hakkaa makujen kylän koisotarjokkaan mennen tullen.
Tällaista munakoison kuuluu olla; niin pehmeää ja laadukkaalla öljyllä läpilepyteltyä että malto todellakin kuin sulaa suuhun. Erityisesti munakoiso pääsee oikeuksiinsa mehukkaan tomaatin, makean sipulin ja suolaisen fetan seurassa.
Ahh. Ihan-aidon kreikkalainen kasvisunelma sai minut pian toipumaan Strömsö-kokin tuottamasta pettymyksestä. Ihan Välimerelle asti ei tarvitse matkustaa saadakseen nauttia kunnolla kokatusta munakoisosta.
Antika, Väinölänkatu 1, Tampere.
Viimeisenä esittäytyy kesän paras kasvisruoka-annos. Tai sanoisinko vege-lakto-annos, juusto on tässä herkussa nimittäin merkittävässä roolissa. Konstailemattomuudessaan ja häpeämättömän maukkaassa comfort food -hengessään se vetää lopulta piirun verran enemmän pisteitä kuin Kvarter 5:n gourmet-kaali.
BODEGAN, Eckerö
Tämäkin makuelämys löytyy Ahvenanmaalta, tällä kertaa Eckeröstä.
Kun Gastropub Bodeganin bataattihampurilaista ylisti myös paatunut lihansyöjäkaverini, oli selvää, että minun oli päästävä maistamaan tätä erikoisen kuuloista ja jopa varsin vhh-ystävällistä "hampurilaista".
Sötpotatisburgare-nimellä kulkevassa annoksessa hampurilaissämpylän virkaa toimittaa kaksi paahdettua bataattiviipaletta ja väliin on kasattu halloumia, fetaa, tomaattia, cashew-pestoa sekä jonkinlaista sipulilla ja tomaatilla maustettua kasvisproteiini"jauhelihaa", veikkaisin soijarouhetta mutta toisaalta maku oli paljon parempi kuin soijassa.
Annos kuulosti tosi oudolta, ja maistui järkyttävän hyvälle. En voi edes kuvailla makua, se oli vain kerrassaan herkullinen. Melkein tappelimme annoksen kanssani jakaneen äitini kanssa kumpi sai isomman osuuden, keko kun maistui kovasti äidillekin. Sain perusteltua itselleni enemmän, kun äiti oli tilannut tapas-menulta myös espanjalaisen munakkaan ja chorizoa ^_^
...en tosin minäkään jäänyt pelkän bataattipurilaisen varaan. Bodeganin menu pursuaa ihania tapas-tyyppisiä annoksia.
Tuhottuamme pöydän antimet kävin erikseen keittiössä kiittämässä bataatti-tuplajuustoelämyksestä ja jätin ilahtuneelle keittiömestarille painavan toiveen pitää keltainen unelma listalla vielä ensikin kesänä. Tässä yhteydessä unohtui kysyä hampparin mysteeriksi jääneen jauhe"lihan" raaka-aine, mikä jäi vähän harmittamaan.
Tästä simppelistä ja kielen vieneestä annoksesta täytyy yrittää tehdä toisinto kotikeittiössäkin, ehkä kokeilen jauhelihana mifurouhetta. :)
Gastropub Bodegan, Käringsundin vierassatama, Eckerö.
Loppuun vielä jotain muuta kuin pelkkää kasvista. Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa Tamperradaan, viisi päivää kestävään pintxo-fiestaan joka on Suomen suurin ruokafestivaali.
Tänä vuonna Tamperradaan osallistui peräti 62 ravintolaa jotka tarjoilivat viiden päivän ajan pieniä 3 euron suupala-annoksia, pintxoja. Juhlan ydin on pintxokilpailu, johon kukin osallistuva ravintola saa asettaa yhden annoksen.
Kävin kolmena päivänä maistelemassa yhteensä 33 annosta, jotka näkyvät kuvissa. Kilpailuannoksista parhaat (merkitty kuvaan tähdellä) olivat mielestäni Aisti-ravintolan rapukakku, Ravintola Kuuman kekseliäs Herne-maissi-paprika-luomus sekä Berthan järisyttävän maukas kukkakaalia, turskaa ja kokoonkeitettyä kermaa yhdistänyt annos.
Aistin rapuannos (tuo vihreä möykky keltaisella palluralla) oli myös tuomariston valinta parhaaksi pintxoksi, yleisöäänestyksen voitti Los Pollosin kana-pintxo.
Hullua että olen missannut Tamperradan aiemmin, festivaali järjestettiin nyt seitsemättä kertaa. Mutta vielä 10 Tampere-vuoden jälkeen oppii koko ajan uutta ^_^
Hyvää ruokahalua - jos joku on siellä juuri syömässä iltapalaa :)
Lue myös:
