Vähän hiuskuulumisia. (Mun hiukset tuntuu välillä ihan omalta "sidekickiltä" blogissa :D, nekin ovat niin puheliaat ja niillä tuntuu olevan paljon asiaa ja erikoinen persoona...)
Viimeisimmät:
-> Elokuun lopussa hiuksistani poistettiin violetti väri ja tilalle laitettiin pastellipinkki.
-> Seuraus: hiusten omistaja tykästyi muutokseen kovasti, hiusten kunto taas sukelsi miinukselle pyyhkien mukanaan edelliskuukausien huolellisen hoidon tulokset.
- > Olen jatkanut Curly Girl -linjalla pyrkien palauttamaan hiusten kunnon ja saavutetut jäntevät kiharat
Curly Girlin noudattaminen vaatii olosuhteet, joissa on aikaa tehdä "kiharapesuja" niiden vaatimalla tavalla, eikä minulla viime kuukausina ole ollut joka viikko aikaa tähän aikaavievään rutiiniin. Silloin kun olen pystynyt tekemään CG-pesun kaikkien "taiteen sääntöjen" mukaan, hiukset ovat näyttäneet mukavan kiharaisilta.
Muutoin ne ovat näyttäneet tältä:
Hiukset lokakuun alussa Kreikassa.
VAHVISTUNUT OIVALLUS: Curly Girlin onnistumisessa on (ainakin omalla kohdallani) ratkaisevaa juuri oikeanlainen pesu- ja hoitotapa, eivät ehdottoman "oikeat" tuotteet.
Kreikan matkalla pesin hiukset Curly Girliin sopivilla tuotteilla, mutta en Curly Girl -tekniikalla. Tuloksena yllä olevassa kuvassa näkyvä tukka.
Curly Girl -tekniikasta voit lukea lisää täältä, mutta pähkinänkuoressa: kaikkein tärkeintä on puristella hoitoainetta hiuksiin runsaasti, pitkään ja huolellisesti, ja huuhtoa hoitoaine pois eeee-rit-täin hitaasti kämmenvedellä ja lisätä kosteuttavaa leave-in-hoitoainetta. Mielellään myös hyvää geeliä. JA KUIVATA HIUKSET PLOPPAAMALLA. Ehdottomasti.
Silloin tulos on tällainen:
Tältä hiukseni näyttivät eilen aamulla, kun pesin hiukset Curly Girlin mukaisesti.
Pesin hiukset L'Oreal Botanicalsin Rose & Geranium -tuotteilla, jotka eivät kaikilta osin täytä hardcore-Curly Girlin kriteerejä. Kiharahomman ydin ei ole ainesosien puritistisessa kyttäyksessä vaan tuotteiden oikeanlaisessa käytössä omaan hiustyyppiin sopien.
Palataanpa vielä hiusteni romahtaneeseen kuntoon.
Hiukseni ottivat värinpoistossa sen verran damagea, että kampaajanikin ehdotti suoraan, josko vaalennettaisiin mun tyvikasvu vasta parin kuukauden kuluttua - kun toissa viikolla menin kampaajalle aikeissa värjäyttää tyvikasvu piiloon.
Tyven käsittelyn sijaan otin hiuksiin kosteuttavan tehohoidon (Goldin vegaaninen Vitamin Miracle) ja sävynfreesauksen.
Nyt kun hiukseni ovat näin vaaleat, on kontrasti juurikasvuun näinkin "paha", mutta eipä auta kuin olla tyven kanssa. Ja, joo - - eipä tämä nyt lopulta mitään suurta mielen lujuutta vaadi :D Ainakin voi täsmällisesti seurata miten paljon hiukset kasvavat.
TUOTTEISTA
Sävyttävä shampoo, jolla minun oli tarkoitus alkaa ylläpitää hiusteni uutta pastellipinkkiä sävyä, on ollut maahantuojalta lopussa kaksi kuukautta ja sillä välin ostin hätäapuna Cutrinin pastellipinkin Aurora-hiusnaamion. Tulos ei ole lähelläkään Celeb Luxuryn shampoon intensiteettiä. Hiukseni ehtivätkin haalistua lähes valkoisiksi ennen kuin kävin kampaajalla värin freesauksessa.
Onneksi Celeb Luxuryn shampoota saatiin viime viikolla viimein Suomeen, ja nyt sävy onkin pysynyt helposti hyvänä. Tämä shampoo on aika miracle worker; hiusten sävyn ylläpitoon riittää 10 kertaa pienempi määrä kuin mitä sävyttävää hoitoainetta tarvitsisi. My choice, definitely! Shampoo on jopa niin intensiivisesti sävyttävää, että stä tarvitsee käyttää vain joka toinen pesukerta.
Mistä puheen ollen (siis pesusta): hiustenpesuvälini on venynyt jo melkein viikkoon. Ihan uskomatonta. Hiuspohjani ei vain enää tunnu rasvoittuvan. En tiedä onko kiittäminen sulfaatittomia shampoita, kehon yksilöllisiä hormonaalisia muutoksia, kuun asentoa vai kaikkia, mutta hiuspohjani on kokenut totaalimuutoksen. Freesailen kiharoita pesujen välillä kosteuttavilla suihkeilla, mutta shampoopesua kaipaan enää harvoin.
Ja silloin kun pesen shampoolla, pesen melkein aina Yves Rocherilla. Vaahtoamaton Low Poo on ihan ykkönen, sitä ei tarvinne enää jankuttaa, mutta myös sulfaatiton, vaahtoava Reparation-shampoo on älyttömän hyvä. <3
Geelin suhteen Ekopharman Mintulla on yhtä vankkumaton asema kuin Rocherin Low Poo'lla shampoiden puolella.
Sain vihdoin käsiini myös L'Orealin Curly Girl -suosikkia, alkoholitonta Mineral & Control -geeliä - sitä löytyi Maarianhaminan kävelykadun kempparista. Geeli teki oikein napakat, kivat kiharat - mutta jätti hiukset lähmäisiksi. Sitä Ekopharman Minttu-geeli ei tee.
Tulipahan kokeiltua monikansallinen kilpailijakin. Kelpaa hätäapuna paremman puutteessa.
Lopuksi: hiusten harjaamisesta. Tämä on myös jännä muutos, jota en olisi koskaan odottanut kokevani. Olen rrrrakastanut hiusten perusteellista harjaamista, kuulun siihen ikivanhaan "sata vetoa päivässä tekee hiuksille hyvää" -koulukuntaan. Minun ei ole tarvinnut harjata hiuksia takkujen vuoksi, sillä niitä hiuksiini tulee vain harvoin. Olen harjannut koska se tuntuu niin ihanalta.
Nyt en enää harjaa.
Kampaan hiukset kevyesti ja pintapuolisesti ehkä joka toinen päivä. Siinä se.
Hiusharjalle on käynyt kuin pastalle - hädin tuskin muistan entistä tottumusta ja intohimoa.
Olen sellainen luonne, joka herkästi jumahtaa uskollisesti noudattamaan hyväksi havaittua asiaa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio.
Kreikassa käyminen.
Vaikka se osittain vaatisi vähän epämukavuusalueen ulkopuolelle menoa ja aikaavievän asian änkeämistä hetkiin jolloin olisi nk. "parempaakin tekemistä.
Kuten:
Puntin nostaminen.
Lenkkeily.
Ja
Curly Girl -metodi.
Lähdin kokeilemaan "kiharametodia" silkasta yllytyksestä ja uteliaisuudesta viime keväänä. Ja vielä edelleen tuntuu, että tämä on nyt se juttu jolla jatkan. Ilman muuta.
Ainiin! :) Jos joku muukin teistä jaksaa jauhaa kiharoista tai ylipäänsä tavasta kohentaa hiusten kuntoa merkittävästi, olen marraskuussa Tampereen ja Helsingin Kampin Ruohonjuuressa antamassa aiheesta vinkkejä. Ehkä törmätään siellä? Laitan asiasta vielä myöhemmin muistutuksen. :)
Olen varaamaisillani matkan Kiotoon vain kiitos Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Olen aivan tautisen ihastunut Kankimäen kirjoihin. Sain syntymäpäivälahjaksi Naiset joita ajattelen öisin ja sen ahmittuani latasin Bookbeattiin saman tien Kankimäen esikoisromaanin, joka nyt on siivittämässä minua ensimmäiselle matkalleni Japaniin.
En tiedä kumpiko on ihanampaa; se, että olen taas monen vuoden jälkeen hurmioitunut kirjoista, vai se, että olen yhtäkkiä saanut syyn innostua Japanista. Ja erityisesti Kiotosta.
Tunnustus: Tokio ahdistaa minua jo ajatuksena. Melkein pelottaa. En tiedä Tokiosta muuta kuin mitä populaarikulttuuri ja elokuvat ovat kertoneet, mutta pelkään että hengästyisin ihan lukkoon siellä.
Mutta Kioto. Mia Kankimäki saa Kioton kuulostamaan paikalta, johon todellakin haluan.
"Ajattelen Pariisin syndroomaa, johon japanilaisnaiset sairastuvat Euroopassa, ja luulen nyt tietäväni oman kehoni todistuksella, mikä Kioton-syndrooma on. Se on se, kun tuntuu, että on pakahtua tähän kauneuden määrään. Tätä kauneutta ei voi ilmaista sanoin, sitä ei voi vangita valokuviin, sitä ei voi lakata katsomasta ja samalla tuntuu, ettei sitä pysty katsomaan enää hetkeäkään."
Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kertoo 900-luvulla eläneestä Sei Shōnagonista, japanilaisesta hovinaisesta ja Tyynynaluskirja-teoksen kirjoittajasta, jota Kankimäki lähtee tutkimaan Kiotoon. Samalla kirja kertoo myös kirjailijasta itsestään.
Kankimäen tavoin en voi välttyä pitämästä Shōnagonia valtavan kiehtovana.
Tyynynaluskirja on "päiväkirjamainen kokoelma listoja, juoruja, runoja, esteettisiä arvostelmia ja sekalaisia huomioita ihmissuhteista ja luonnosta." Kuulostaa hyvinkin tutulta. Listat, sekalaiset havainnot, arvostelut, pohdinnat estetiikasta... Ennenkuin ehdin muodostaa päässäni assosiaation loppuun, Kankimäki kirjoittaa, että Shōnagonin edustama kirjallisuudenlaji (zuihitsu) tuntuu modernissa henkilökohtaisuudessaan jopa "jonkinlaiselta blogin esiäidiltä".
Kirjassa Kankimäki siteeraa monia Shōnagonin listoja.
Miellyttäviä asioita
Kiusallisia asioita
Inhottavia asioita
Harvinaisia asioita
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Tällaisia listoja minullakin on. <3
Kuuntelin tänään kuntosalilla äänikirjasta luvun 11. Piti painaa pausea, kun kuulin kuvauksen jollekin, jota en ole koskaan kuullut kuvailtavan, mutta jota tunnen kaiken aikaa.
Mono no aware.
Kaihoisa tunne, joka syntyy kauniiden asioiden katoavaisuudesta ja hetkellisyydestä.
Mia Kankimäki on huhtikuisessa Kiotossa kirsikankukkien aikaan ja joutuu mono no awaren valtaan.
"Käsitteelle ei ole kunnollista englanninkielistä saati suomenkielistä käännöstä, vaan sen kuvailemiseen tarvitaan pitkä jono sanoja, jotka kiertävät täsmällistä ydintä sitä koskaan tavoittamatta.
Yksinkertaistettuna mono no aware tarkoittaa maailman kauneuden ja sen katoavuuden aiheuttamaa liikuttavuuden tunnetta, asioiden määrittelemätöntä mutta pakahduttavaa surullisuutta."
Pystyn niin samaistumaan tähän. Tunnen usein kauniiden asioiden synnyttämää onnea, jota kuitenkin sävyttää tietty haikeus. Vaikka erityisen kauniiden asioiden taika on juuri niiden hetkellisyydessä, sitä kuitenkin jotenkin haluaisi niiden jatkuvan, haluaisi tarrata lujasti, ei päästää menemään.
Ehkä tämänkin vuoksi rakastan niin paljon palata vanhoihin paikkoihin ja maisemiin. Ikäänkuin "jatkan" muinoin kokemaani kauneuden, ilon ja onnen tunnetta.
Kankimäki on Kiotossa lähellä vetää mono no aware -överit ja ymmärrän häntä. Luulen olleeni lähellä vastaavaa kauneuden kokemusta Sveitsin Alpeilla.
Kankimäki kirjoittaa:
"Iltaisin on niin humaltunut näkemästään ettei pysty nukkumaan. Se on kuin huumetta, jota haluaa imeä sisäänsä, vaikka oikeastaan on jo saanut yliannostuksen. Jos tätä kestäisi yhdenkään minuutin viikkoa kauemmin, olisi hautauduttava peiton alle pimeään, nukuttava hikisenä ja tärisevänä ylimääräinen kauneus elimistöstä pois.
Ja koska juuri melkein ei enää jaksaisi, on silti jaksettava. Se - kirsikankukat, elämä - on aivan pian ohi. Ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti."
En tiedä haluanko minäkin juuri tämän vuoksi matkustaa, nähdä ja oppia niin paljon.
Ehkä.
Katsotaan olenko ensi keväänä Japanissa kokemassa kauneutta kirsikankukkien aikaan - tai ehkä luumunkukkien - yhtä kaunista, kuulema, mutta vähemmän turisteja. :)
Tänään jatkoa murustelulle arvonnan merkeissä!
Saan arpoa teille suosikkituotteeni Murumuru-sarjasta. Ne ovat:
C-VITAMIINISEERUMI
Tehokas ja koostumukseltaan supermiellyttävä, liukkaasti levittyvä ja hedelmäisen tuoksuinen seerumi joka kosteuttaa ja kirkastaa ihoa ja ehkäisee sekä häivyttää ikääntymisen merkkejä.
SILMÄNYMPÄRYSVOIDE
Napakka, ihanan sileän tuntuinen ja riittävän ravitseva silmänympärysvoide joka kosteuttaa ja hoitaa ihoa murumuru-voilla, hyaluronihapolla, ruiskukan uutteella, betaiinilla ja c- ja e-vitamiineilla.
Lisäpiste purkin pastelliliilasta sävystä 💜
HOITOVOIDE
Ohut ja helposti levittyvä mutta yllättävän ravitseva vartalovoide joka hoitaa pehmeiksi niin kuivat sääret kuin kädetkin. Sopii erityisesti kuivalle iholle.
*
Osallistut arvontaan kertomalla, onko Murumuru sinulle ennestään tuttu ja käytätkö kotimaista luonnonkosmetiikkaa.
Osallistuneiden kesken arvotaan tuotepaketti, jossa ylläolevat tuotteet, plus yksi vapaavalintainen Murumuru-tuote! Tutustu koko Murumuru-valikoimaan täällä: murumuru.fi
Arvonta suoritettu. Voitto osui nimimerkille Oona. Paljon onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
ARVONNAN SÄÄNNÖT:
