Tuli tarve kirjoittaa raportti laminoinnin kestosta jo viikon jälkeen. Tältä kulmakarvat näyttävät tänään, 8 päivää käsittelyn jälkeen.
Ja tältä ne näyttivät tuoreeltaan laitettuna.
Toki tämän päivän kuva on vähän ylivalottunut viikon takaiseen verrattuna ja kasvot siksikin kauttaaltaan vaaleammat, mutta kyllä laminoitujen kulmakarvojen muhkeus on hiipunut runsaasti.
Odotusteni mukaisesti vastakäsiteltyjen kulmakarvojen supermuhkea ulkomuoto johtui ennen kaikkea taidokkaasta muotoonharjauksesta (karvojen asettelu on oma taiteenlajinsa) sekä osittain ihoon tarttuneesta kestoväristä, joka teki väristä näkyvämmän.
Nyt viikon jälkeen totean, että kulmakarvat näyttävät suunnilleen samalta kuin silloin kun itse kestovärjään ne, mutta kuitenkin jonkin verran tuuheammilta. Ja kyllä ne asettuvat enemmän yläviistoon kuin ennen käsittelyä.
Lähtötilanne
Laminoidut juuri käsittelyn jälkeen
Neljäs päivä
Kahdeksas päivä
Kielajoen viikonlopun style ;) Tunturissa ei maskaraa tai muutakaan meikkiä nähty :)
Kulmakarvani laittanut Studio Små julkaisi tänään Insta-tilillään laminointi-tietoiskun, joka oli kuin suoraan vastaus omaan kulmakarvapohdintaani.
Kuulun selvästikin niihin, joilla tulos ei kestä kuutta viikkoa, ei ehkä neljääkään. Tai väri ei todennäköisesti kestä neljää kuukautta, mutta kulmakarvojen "permanentti" voi kestää.
Minun kohdallani tämä siis käytännössä tarkoittaa, että kulmakarvat ovat vain helpompi harjata tuuheamman näköisiksi ja muotoonharjaus pysyy paremmin kuin ilman laminointia.
Vastalaitettu
Neljä päivää
Kahdeksan päivää
Kuvista näkee, kuinka suuri merkitys harjaustekniikalla on. Asiakkaan tulisi siis hallita taidokas harjaus myös kotona, ylläpitääkseen ihannetulosta.
Kerli puhuikin käsittelyn aikana erilaisista videoista, joita netistä löytää kulmakarvojen muotoonharjauksesta. Sarjassamme asioita, joista tämä kauneuden alan ihminen ei ollut aiemmin kuullutkaan..! :D (No, mä olen eri kauneuden alalla..! 😅)
En usko, että minusta on pikkutarkkojen harjaustekniikoiden opettelijaksi, kun nimenomaan haluaisin välttää vaivaa kulmakarvojen laitossa.
Seuraan kulmien kehitystä ja raportoin jälleen kun se on ajankohtaista :)
Toistaiseksi olen nyt ensimmäisen viikon jälkeen tyytyväinen, vaikka puolet muhkeudesta onkin kadonnut. Ovat nämä kutenkin yhä huomattavasti paremmat kuin omat, laittamattomat kulmakarvani. Itse asiassa oikein hyvän näköiset juuri nyt.
Kerlin tekemän supertuuhean harjauksen kaltainen look ei ole se, mitä tavoittelen arkipäivääni, vaikka taidokkaan muotoilun tulos olikin makea! 👌
Oli kiinnostavaa nähdä, että sellainen on mahdollinen näilläkin haivenilla. Mutta arkiseen peilikuvaani tavoittelen "vähemmän viimeistellyn" näköisiä kulmakarvoja jotka kehystävät kasvoni luonnollisesti ja ryhdistävät ilmettä. Nyt viikko käsittelyn jälkeen tulos on kutakuinkin sellainen 👍
Jos laminoinnin tulos pysyy tavallista kotikestovärjäystä parempana neljä viikkoa, tai ehkä kolmekin, niin olen kyllä valmis ja kiinnostunut ottamaan käsittelyn uudelleen. Ehdottomasti.
Millaisia kokemuksia teillä on laminoinnin kestosta?
("Mikä laminointi?" Lue täältä!)
Eilen oli varmasti parhaimpia päiviä mun elämässä pitkään aikaan. Koko viikonloppu on ollut maaginen.
Olin niin rento ja vapautunut. Nautin hangen kimalluksesta ja raikkaasta tunturi-ilmasta. Meitä oli reissussa myös sisareni ja hänen puolisonsa, mutta he menivät omia latujaan, minä halusin olla yksin.
Oli ihanan rentouttavaa vain saada keskittyä luontoon ja sen sinfoniaan... musiikkiin, joka muodostuu lumesta joka narskuu kenkien alla. Tuulesta joka humisee puissa. Lintujen äänistä. Kaukaisen rekka-auton jylinästä maantiellä.
Eilen hiihdin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Lainasin lomakylästä sukset ja monot ja asetuin haparoiden ladun reunaan. Olin kaatua jo ennenkuin sain sukset ladun uriin. Kuin bambi jäällä.
Sivakoin Kielajoen jäällä ja pysähdyin välillä vetämään keuhkoihin ilmaa ja sieluun ympäröivää kauneutta. Tyynten tunturien pehmeät ääriviivat reunustivat horisonttia. Tässä mä olin. Kokonaisena ja menossa eteenpäin. Enkä mä enää kaatunut.
Viimeisten vuosien murheet tuntuivat nousevan kauas pois, olo oli kevyt ja onnellinen.
Lapin taika, sitäkö se on? Sitäkin. Ja ajan taikaa. Olen aina sanonut, että jos johonkin voi luottaa, se on aikaan. Siihen kannattaa laskea luottamus, silloinkin kun tuntuu mahdottomalta.
Aika on parantanut aiemminkin. Siksi olen uskaltanut odottaa ajan kuluvan nytkin. Jaksanut kestää tunteita kuukauden, kaksi, kaksikymmentä.
Tänä viikonloppuna kellon hiljainen tikitys viimein hiipui, katosi tunturien hiljaisuuteen ja auringon säteiden vastustamattomaan elämänkutsuun, kun ne leikkivät mäntyjen rungoilla.
Paras, upein, kaunein viikonloppu. Palaan etelään uutena, tai ehkä pikemminkin nimenomaan vanhana. Vanhana tuttuna, omana Sannina.
Tervetuloa, uusi, vanha elämänvaihe. <3
Ja ehkä hankin nyt käytetyt sukset..?
Olen Kielajoella, Pohjois-Lapissa. Muotkatunturin maisemissa.
En ajatellut tänään kirjoittaa mitään blogiin, enkä kirjoitakaan.
Mutta tämän haluan jakaa. Elämä ja sen tarinat. Ne ovat paras syy matkustaa.
Istuin eilen kodalla joen rannassa aamukolmeen. Meitä oli neljä. Itkimme ja nauroimme ja kuuntelimme kännykän kaiuttimesta lauluja. Lauloimme välillä mukanakin. Juhlimme elämää ja kuolemaa.
Tulin Lappiin kokemaan kauniin majatalon tunnelmaa. Kuvaamaan tuntureita ja auringossa kimaltavia hankia. Palaan mukanani jotain, joka ei tallennu mihinkään kuviin.
(Matkojani voi aina seurata Instagramissa @karkkipaivasanni, jonne päivitän tunnelmia, ajatuksia ja kuvia päivittäin stoorien muodossa.)
