Somessa on nyt näkynyt paljon pastellisia kevätmeikkejä. Siis minäkin....!
Arvatkaas minkä klassikkopaletin kaivoin esiin...
Voih 💕 Isadora Blooming Spring, vuodelta 2009. 🙏🏻
Tämä limited edition -paletti ilmestyi keväällä 2009 - samaan aikaan kun aloitin Karkkipäivä-blogin kirjoittamisen. Ai että mitä nostalgiaa...! Olen julkaissut blogissa sen vuoden toukokuussa Blooming Spring -meikin, sen voi kurkata täältä.
Ja siis - nyt muistinkin, että blogini täyttää tässä kuussa yksitoista vuotta..! Herranjestas..!
Tällainen keväinen look syntyi:
SILMÄT
Urban Decay Eyeshadow Primer Potion, sävy Eden
IsaDora Blooming Spring -luomiväripaletti
Sephora Colorful Eyeliner Waterproof, sävy 04
Sephora Big Volume Mascara
Benecos Eyebrow Gel, sävy Clear
Dermosil-kulmakynä, sävy Medium
KASVOT
Flow Cosmetics Korento -mineraalimeikkipohja, sävy Warm 03
Maybelline Fit Me -peiteaine, sävy 20
Lavera-poskipuna, sävy Charming Rose
HUULET
Benecos Natural Lipstick, sävy Pink Honey 💓
Mutta murmur Sephora Waterproof Eyeliner... NOT so waterproof.
Minullahan tosiaan vuotaa silmät tosi herkästi, ja Sephoran eyeliner oli levinnyt vain 15 minuuttia meikin laittamisen ja kuvaamisen jälkeen. Eli ei tosiaankaan waterproof.
Tämän kuvan myötä voin samalla kertoa, miten asettelin luomivärisävyt. Käytin persikkaa, liilaa, vaaleanpunaista ja vihreää.
Laitoin persikkaa sisimmäksi silmäluomella, liilaa luomen keskelle laajalle alueelle, ja vihreää ihan häivähdyksen uloimmaksi. Luomivakoon vaaleanpunaista. Kulmaluulle sipaisin vaaleaa Yves Rocherin Melon Nature -sävyä.
Tuo Sephoran Big Volume -maskara on muuten tosi hyvää 👍 Aion ostaa toistekin.
(Ja mun ripset on muuten edelleen säilyneet runsaina kiitos BTB13-ripsiseerumin. Olen käyttänyt sitä nyt vuoden.)
Tässä vielä meikki sisävalossa.
Kylläpä olikin kiva tehdä oikein klassinen, pastellinen Karkkipäivä-meikki todella pitkään aikaan :)
💕💜🧡
Kuka muu on meikkaillut pastelleilla tänä keväänä? :)
Sanni-momentti:
Mun puhelin jäi junaan ja matkusti Uudenmaan rajan yli Helsinkiin. Se on nyt siellä ainakin seuraavat 12 päivää. Jos Uudenmaan rajat avataan 19.4.
Konduktööri oli löytänyt puhelimeni ja onneksi sain konnarin kiinni ennen kuin juna oli saavuttanut pääteasemansa. Helsingissä asuva sisareni ehti hakemaan puhelimeni junasta. Jos minä (eli puhelimen omistaja) en olisi löytynyt ennen pääteasemaa, puhelin olisi päätynyt löytötavaratoimistoon jossa se siis myöskin olisi seissyt kunnes Uudenmaan rajat avataan, ja siitä olisi mennyt lunastusmaksu.
En luota postiin tai muihinkaan kuljetusyhtiöihin sen vertaa, että laittaisin sisareni postittamaan puhelimen minulle. (Jep, etenkin entisenä postilaisena on sanottava näin.) Aion nyt pärjätä työpuhelimellani.
Oikeastaan surettaa eniten, etten voi ottaa kuvia koko ajan, kuten puhelimella teen 🙈 Nooh, voinhan ottaa työ-Samsungillanikin, mutta se ei kuitenkaan ole tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttööni - enkä lisäksi ole ihan Samsung-puhelinkameran lähin ystävä.
On tässä tämäkin (hyvä?) puoli:
a) jo juuri mainittu: en voi ottaa kuvia koko ajan. Se on myös jostain näkökulmasta hyvä asia.
b) vietän vähemmän aikaa somessa.
(Minulla on ollut asioiden somessa-jakamisen ongelma. Eikä pelkästään somessa. Ylipäänsä. Tarpeeni ja haluni jakaa kokemuksiani lähimmilleni reaaliajassa vie välillä vallan koko hetken kokemiselta. Tämä on erikoista ja työstän asiaa jatkuvasti.)
Olen jo vähentänyt someaikaani reilusti, mutta kyllä voisin edelleen napsaista Instagram-ruutuaikaani. Tykkään selailla kuvia ja jakaa stooreja. Niin se vain on.
Nyt on pakkolomaa siitä.
Tai - aion mä kyllä tehdä joitain IG-julkaisuja desktop-sovelluksella ^_^ Tsihi.
Kuvituksena osa mun insta-stoorista menneeltä viikolta.
P.S. Kaverit - minut saa nyt siis kiinni työpuhelimesta tai Messengerillä. Jos sinulla ei ole mun työnumeroa niin kysy Messengerissä. :)
Santorini. Tunnetuin, kaunein, kuvatuin Kreikan saari.
Astuin saarelle ensimmäistä kertaa 27.9.2012.
Olin myös alkanut ensimmäistä kertaa kirjoittaa blogiin matkoista. Jännitti. Mitä kauneusyleisöni ajatteli, kun meikkibloggaaja karkasi reppunsa kanssa reissuun kolmeksi kuukaudeksi ja alkoi kirjoittaa tarinoita matkaltaan?
Ensisanani Santorinista blogissa:
"Nyt tulee tällainen impulsiivinen pikapostaus ilman sen kummempia tekstejä, mutta olen niin häkeltynyt Santorinin upeudesta että se on vain pakko päästä jakamaan jonkun tai mielellään jopa monen kanssa.
Kävelin tänään vain kamerani kanssa suu ammollaan. Olinhan kuullut että Santorini on kaunis, mutta tämä…. Miten tällaista on olemassakaan?"
Jep. Miten sellaista on olemassakaan...
Santorini on paljon. Se on kaunis, herkkä, ainutlaatuinen, romanttinen, idyllinen. Se on ylituristillinen, osin matkailun pilaama, paikallisten pilkkaama.
Niin, paikallisethan eivät ole saaren kauneimpiin kyliin mahtuneet itse enää vuosiin. Paikalliset ja sesonkityöntekijät hädin tuskin mahtuvat pian minnekään saarella. Tilanne alkaa jo olla absurdin tuolla puolen.
Turisteja hamutaan saaren kyliin yhä enemmän ja enemmän ja yhä vain uusia, toinen toistaan komeampia hotelli-, apartments- ja resort -komplekseja nousee Oiaan, Firaan, Imerovigliin ja Firostefaniin. Kehitys alkaa näkyä myös Pirgoksessa ja muissa aiemmin vähemmän turistillisissa kylissä.
Turisteja houkutellaan ja turistithan saapuvat. Sillä seurauksella, että turisteja palvelevat työntekijät tai saarella ympärivuotisesti asuvat paikalliset eivät meinaa mahtua Santorinille.
Maat ja talot ostetaan tai pakkolunastetaan ja valjastetaan palvelemaan turismia. Mihin tämä päättyy? Saako maailman romanttisin saari saa pian edustalleen kelluvan tekosaaren työntekijöiden taajamaksi?
Santorini. Ristiriitaisten tunteiden, käsistä riistäytyneen matkailukehityksen ja samalla Kreikan upeimman kauneuden ainutlaatuinen kehto. Kreikkalaiset sen itse sanovat; "On saaria, ja on Santorini."
Santorini-kokemus on kullekin uniikki. Toiset rakastuvat, toiset ahdistuvat ja haluavat äkkiä pois.
Santorini voi olla liikaa. Kun kesäisenä iltana saaren pikkuisen, kaikkein kuvauksellisimmaksi tituleeratun Oian kylän kapeat kujat täyttyvät jopa kymmenistä tuhansista auringonlaskun katsojista, tunnelma on kuin surrealistisesta, kokeellisesta teatteriesityksestä. Täytetään kylän muotoinen amfiteatteri niin monella ihmisellä kuin ikinä mahdollista ja kun tuhansien yhteenpuristettujen turistien massa suuntaa katseensa horisontissa valuvaan oranssinpunaiseen palloon, jännitetään henkeä pidätellen koska napsahtaa ja jonain kauniina iltana joukkohysteria tai vakava klaustrofobian kokemus valtaa sardiinipurkin.
Ja mitä sitten tapahtuu.
Minä kuulun niihin, jotka ovat rakastuneet. Minä kestän massaturismin. Rehellisesti, hädin tuskin huomaan muita turisteja.
Santorinilla ollessani olen niin lumoutunut saaren kauneudesta, valosta ja ainutlaatuisesta tunnelmasta, että ärsyttävinkään ohitungeksiva turistiryhmä tai edessäni selfie-tikkuja heilutteleva joukko ei pysty tulemaan siihen väliin.
It's just me and Santorini.
Pastellikaramellin värisiksi maalattujen hotellien, viiden tähden ravintoloiden ja satojen turkooseina kimmeltävien uima-altaiden läpi näen Santorinin 60 vuotta sitten.
Se Santorini on yhä olemassa Oian, Firan ja Pirgosin kaduilla. Näitä kyliä ei ole rakennettu alun perin turisteille. Päälle on voitu maalata värikäs 2000-luvun postikortti-Santorini, mutta se ei poista saaren historiaa. Maanjäristyksissä pahasti tuhoutuneinakin kylien henki on yhä siellä. Tunnen kuinka se virtaa lävitseni ja täyttää keuhkoni, sydämeni, mieleni.
1700-luvun luolatalot. Ainutlaatuiset calderan reunalle kohonneet, pehmeään laavakiveen rakennetut historialliset kylät. Talot, jotka valuvat jyrkänteellä kuin painovoimaa uhaten...
Se on minun Santorinini. Näen ja tunnen sen kaiken maalin läpi. Se tekee minut onnelliseksi.
Toivon, että Santorini selviää. Toivon, että sijoittajat ja Santorinin matkailubisneksen ahneet mogulit heräävät, ennen kuin on liian myöhäistä. Antakaa saari takaisin asukkailleen. Älkää myykö itseänne kokonaan pois. Tehkää vaikka vierailurajoituksia, tehkää mitä hyvänsä että saari säästyy.
Niin, että sekä paikallisten että meidän Kreikassa vierailevien maata rakastavien matkailijoiden lapsenlapsetkin voivat vielä nähdä häivähdyksen alkuperäistä, taianomaista Santorinia.
.
Löydät kaikki Santorini-kirjoitukseni tästä Kreikka-hakemistosta, jossa on kaikki vierailemani saaret listattuna saariryhmittäin. Suosittelen Santorini-kaipuuseen esimerkiksi näitä kirjoituksiani:
