Tämä on vain niin hassu juttu. Kuorin ihoani säännöllisesti - ja aivan erityisen säännöllisesti kesäisin - ja silti TAAS unohdin kuorintatuotteet kotiin. On se nyt kumma ettei mikään kuorintavoide voi löytää vakiopaikkaa mun reissu-nesessäärissä..!
Ihon kuorintaanhan ei välttämättä tarvita mitään tehdasvalmisteista kosmeettista valmistetta, mutta ovathan valmiit kuorinnat helpompia ja kätevämpiä kantaa mukana kuin paketti suolaa tai rasiallinen kahvinpuruja.
Silloin kun kosmeettinen kuorinta uupuu reissupakaaseista, käännän katseeni keittiön tarjontaan - jos sellaista on tarjolla.
Sokeri, suola ja kahvinpurut ovat erinomaisia kuorinta-aineita, ja itse sekoitettuna kuorinnasta saa täydellisesti omaa mieltymystä vastaavan.
Suodatinkahvinpurut ovat oma suosikkini, mutta tällä venereissulla kahvia edustaa Nescafén pikakahvi tai espresso-jauhe - joten kahvikuorinnan saa unohtaa.
Eli suola vai sokeri?
SUOLA
Suolakiteet ovat sokeria karkeampia ja teräväreunaisempia, joten suola on sokeria järeämpi kuorinta-aine. Suola sopii sokeria paremmin paksuille ja karheille ihoalueille kuten jalkapohjat ja kyynärpäät.
Suola, erityisesti merisuola, on antimikrobista joten se syväpuhdistaa ja on hyväksi erityisesti tulehtuneelle iholle kuten akneiholle. Suolan sisältämät mineraalit kuten magnesium ovat myös hyödyllisiä iholle.
SOKERI
Sokerikiteet ovat "pehmeämpiä" ja pyöreämpireunaisia kuin suola, ja liukenevat nopeammin ihon ja veden lämmössä. Tämä tekee sokerista hellävaraisen kuorinta-aineen. Sokerikuorintaa voi käyttää myös kasvoille - suosittelen sokerin sekoittamista kasvojen kuorinnassa johonkin emulsiomaiseen kasvovoiteeseen.
Sekä suola että sokeri sitovat ihoon kosteutta, mutta sokeri on kosteuttavampaa.
Kummatkin sopivat mainiosti kaikille ihotyypeille, mutta suolaa voi suositella enemmän epäpuhtaalle ja paksulle iholle, sokeria taas kuivalle ja herkemmälle iholle.
Minä valitsin sokerin.
MITEN KÄYTTÄÄ?
Suola- ja sokerikiteet tai kahvinpurut voi hieroa suoraan kostealle iholle (voimakkain kuorinta), tai sekoittaa suihkugeeliin (helpoin levittää) tai öljyyn (hoitavin, mutta voi vaatia jälkipuhdistuksen suihkugeelillä, jos ihotyyppi ei ole kuiva ja ihon pintaan jäävä öljy ei imeydy).
Minä sekoitan kahvinpurut aina suihkugeeliin, koska ne eivät liukene veteen ja ovat niin karkeita, että kaipaavat suihkugeelin tuomaa liukuvuutta.
(Alla kuvitusta purjehdukselta... kivemman näköisiä kuvia kuin suolat ja sokerit 😄)
Sokeri liukenee kostealla iholla nopeasti, ja vielä nopeammin, jos sen sekoittaa suihkugeeliin tai muuhun vesipohjaiseen aineeseen.
Levitin sokerikiteet käsivarsiin ja ohuimmalle ihoalueelle eli dekolteelle (käsi)saippuan avulla (Dermosilin Nature-saippua on ihanan pehmeää ja hellävaraista) ja muualle vartaloon yksinään "raakana".
Ai että iho kehräsi... se jäi niin pehmeäksi ja sileäksi. <3 Kuorinta on todellakin ihonhoitorutiini, josta en koskaan luopuisi.
Ainiin - suolan ja sokerin etu kahvinpuruun verrattuna on se, että niistä ei jää jätettä. Kahvinpurutkaan eivät tuki viemäreitä kohtuudella käytettynä (1-2 rkl parin viikon välein), mutta toki ne menevät veden mukana kuormittamaan vedenpuhdistamoita. Suola- ja sokerikiteet liukenevat kokonaan veteen.
Loppuun pieni lomakuulumispäivitys:
Meidän piti tänä aamuna matkustaa Maarianhaminaan, mutta kun ahvenanmaalaisen ystäväni (ulkoilma)syntymäpäiväjuhlat siirrettiin yllättäen elokuulle viikonlopun huonon sääennusteen takia, päätimme pienen harkinnan jälkeen jäädä mantereelle ainakin viikonlopuksi. Vedin vaihteen "Plan B:lle", eli pääkaupunkiseudun lomailulle.
Tällä hetkellä olen vierailulla niinkin odottamattomassa paikassa kuin Espoon Hanasaaressa, joka on tullut tutuksi moninaisten Espoo-Lauttasaari-kulkujen kautta. Olen pitänyt paikkaa silmällä, ja nyt tarjoutui spontaani mahdollisuus tutustua Hanasaareen muutenkin kuin auton ikkunasta käsin.
Hanasaaressa sijaitsee mielenkiintoinen hotelli/kongressi/ravintola/taide/kulttuurikeskus. Kun maisemat ovat merelliset ja aurinkoista terassia on tarjolla kera persoonallisten, ympäristöön levittäytyvien taideteosten - mikäs täällä on lomaillessa :) Söin juuri ihan käsittämättömän hyvän makuisen paahdetun kukkakaalin kera korvasienten ja salviavoikastikkeen. 👌
Jos teillä on muuten heittää jotain persoonallisia pk-seudun vierailukohdevinkkejä - bring it on ❤️🔥 Minua kiinnostaa erityisesti meren ja luonnon läheisyys, näköalapaikat, hyvät ravintolat ja viehättävät majapaikat. Urbaanin ympäristön ja luontokokemuksen yhdistyminen jännällä ja kauniilla tavalla on erityisen kivaa pk-seudulla - siksi olen vähän hurahtanut Lauttasaareen viime aikoina..!
Huuuh, meikäläisellä olisi alkamassa maanantaina ensimmäinen oikea (lue: palkallinen) loma yhdeksään vuoteen...! Ei kun olisiko kahdeksaan... joo, kesällä 2012 olen viimeksi ollut virallisella lomalla - tosin senkin taisin viettää ainakin osittain Ahvenanmaalla kesätöissä :D
Otin eilen varaslähdön ja lähdimme purjein kohti Porkkalaa ja sieltä Inkoon saaristoon.
Kirjoitan tässä 'me'-muodossa. Seurastani voin kai kertoa sen verran, että olen tutkiskelemassa mahdollisuuksia me-muotoisen elämän jatkumiseen muuan herrasmiehen, kutsutaan häntä vaikka Kalastajaksi, kanssa. Yksityiselämästäni en edelleenkään läheisten ihmisten osalta kirjoita blogissa paljonkaan, mutta jos me-tilanne vakiintuu, ehkä Karkkipäivän sivulauseissa tulee tulevaisuudessa välillä näkymään tällainen Kalastaja-tyyppi. Aika näyttää. ☺️
Joka tapauksessa, olen nyt siis lähtenyt lomaa kohti veneillen, ja olen valtavan innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta elämässäni.
Aika hassua, että olen asunut vuosia saaristossa Ahvenanmaalla ja rakastan veneitä, merta, järviä ja satamia, mutta en ole koskaan purjehtinut. Tuttavapiiriini Ahvenanmaallakaan ei kuulu ketään, joka purjehtisi. Näin ovat elämässä palikat sattuneet.
Nyt sitten viimein kypsään 40+ -ikään päästyäni avautui mahdollisuus kokea purjehdusta.
Pari muutaman yön purjehdusta alkukesästä on jo takana, ja nyt purjehdimme viikon verran. Sitten tauko Ahvenanmaalla, jossa ohjelmassa on rakkaan ystäväni, "Ahvenanmaan perheeni" äidin Dianan, synttärit.
Tähän astisen purjehduskokemuksen voin summata näin:
Meri on veneestä katsellen vielä kauniimpi kuin rannalta. No, onhan se jo tullut todettua monien isojen laivojen kansillakin... Ei vähiten Egeanmerellä ❤️🇬🇷
Ehkä jonain päivänä vielä toteutuu myös se unelma, että saisi purjehtia Kreikan merillä....
Eilen purjehdimme koko päivän vastatuuleen ja matka Espoosta Halsö’hön vei 7,5 tuntia.
Stora Halsö on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä ihastuttava, maksuton vierasvenesatama Inkoon saaristossa Kopparnäs-Strörsvikin alueella. Saimme paikasta vinkin alkukesän purjehduksella eräältä venekunnalta Lähteelän satamassa, ja kävimme täällä jo kuukausi sitten. Paikka on niin viehättävä, että tulimme uudestaan.
Stora Halsön saarella on laituri, sauna, grilli- ja keittokatos sekä käymälä ja venepaikat noin kahdeksalle veneelle. Lisätietoa Stora Halsö'stä saa täältä.
Veneily elämäntyylinä on kyllä kiehtova maailma.... Täällä Halsö'ssäkin on "kantiksensa", jotka viihtyvät paikan rauhassa viikkokausia, tehden ruokaa keittokatoksessa ja peseytyen saunassa. Mikäs täällä on ollessa, kun palveluista ei peritä maksua ja paikka on suhteellisen tuntematon ja rauhallinen - ja uskomattoman kaunis.
Aamulla juttelin miehen kanssa, joka oli pystyttänyt soolo-telttansa syrjempään, rannalle laituria vastapäätä. Hän oli liikkeellä avomerikelpoisella kanootilla. "Taidat olla aikamoinen sissi", sanoin. "Joo, on tässä tullut kokemusta jo kymmenen vuoden ajalta Pohjanmereltä saakka", mies vastasi.
Mmmm.
On elämiä ja on elämiä.
Tänään on satanut koko päivän, mutta se ei haittaa. Olen istunut viihtyisän grillikatoksen lämmössä muiden veneilijöiden kanssa jutellen ja nauttinut kodikkaan, suojaisan katoksen ja ulkona piiskaavan sateen ja tuulen kontrastista.
Blogi päivittyy heinäkuussa satunnaisesti, mutta lomakuulumisiani voi seurata Instagram-tililläni @karkkipaivasanni. Päivittelen etenkin stooreja.
Ihanaa heinäkuuta ja hyviä lomia muillekin! 🤗
Tänä päivänä melkein kaikki käyttävät auringossa vähintään suojakerrointa 20 - useimmat ihonhoitoon vihkiytyneet eivät edes katso SK 30:n tai 50:n alle.
Toisin oli 20 vuotta sitten. Nuoruudessani kaupoista hädin tuskin löytyi mitään voiteita yli suojakertoimen 10. Vielä kymmenenkin vuotta sitten viidenkympin kerroin oli jotain, jota käyttivät vain lapset, vuorikiipeilijät tai ne, joiden iho oli aivan erityisen aurinkoherkkä.
Nyt SPF 50 tuntuu olevan ihan standardi, oli ihotyyppi mikä hyvänsä - jos yhtään välittää ihostaan (annetaan ymmärtää ;))
Tapasin eilen lukijaani Yves Rocher -nostalgian merkeissä, ja näitä ihania katalogeja selatessa aurinkovoidemarkkinoiden valtava muutos piirtyi mitä konkreettisimmin esiin.
(Lukijani oli vanhoja Rocher-kuvastoja esitelleen postaukseni jälkeen jäänyt haaveilemaan, että pääsisi joskus selaamaan näitä aarteita.. tapaaminen järjestyi tänä kesänä :))
Minulla on tallella Yves Rocherin kaikki tuotekuvastot vuosilta 1994-2002, ja "tuoreemmista" kuvastoista vuodet 2012 ja 2013. Vieläkö näitä kuvastoja muuten ilmestyy..?
Tässä on Yves Rocherin aurinkovoidevalikoima vuosimalla 1994.
Suojakertoimet kautta 90-luvun pysyivät maltillisesti välillä SK 3 ja SK 12, ja kerrointa 12 pidettiin jo vahvana.
Jännä huomio: tässä vaiheessa (ainakaan Rocherin aurinkotuotteissa) ei mainita mitään UVA- ja UVB-säteistä, puhutaan vain yleisesti "aurinkosuojasta" ja "suojasta ultraviolettisäteitä vastaan".
"Voimakkaasti suojaava aurinkoemulsio lapsille, SK 12".
Mun kysymys ja ihmetys kuuluu: eivätkö lapset siis ole palaneet auringossa tällaisilla kertoimilla 90-luvulla? Jos eivät, miksi SK 50 on nyt ainoa lapselle turvalliseksi koettu kerroin? (En kyllä itsekään muista palaneeni nelosilla ja vitosilla joita käytin pitkälle teini-ikään... )
Onko UV-säteily voimistunut niin paljon runsaassa 20 vuodessa, että ihmiset palaisivat nyt niillä aurinkovoiteilla, jotka 90-luvulla vielä olivat ihan kelpo kamaa..?
Olen joskus googlannut aihetta, ja silloin löysin (ihan pätevän oloisia artikkeleita), joiden mukaan UV-säteily ei olisi juurikaan voimistunut viime vuosikymmeninä. Mistä sitten johtuu, että "ysäri-suojakertoimia" pidetään nyt ihan vitsinä, ja ihokin ruskettuu 2000-luvun auringossa ihan eri tapaan kuin lapsena ja nuorena?
Jaoin seuraavan havainnon menneinä viikkoina Instagramissa, ja moni laittoi viestiä kertoen, että kokee ihan samaa: teininä 'aurinkoaika' loppui viimeistään puoli neljältä, eikä sen jälkeen ollut enää mitään mieltä yrittääkään "ottaa aurinkoa", koska iho ei enää ruskettunut myöhäisen iltapäivän auringossa - illasta puhumattakaan.
Nyt saan syvän rusketuksen viikossa, oleilemalla auringossa neljän jälkeen. Iho on jo pitkään ruskettunut myös ilta-auringossa - tämä on tullut todettua Maarianhaminan kesinä, kun olen päässyt parvekkeelleni aurinkotuoliin vasta viiden - kuuden aikaan töiden jälkeen.
Mielenkiintoista.
Vielä vuonna 1997 Yves Rocher on myynyt jopa vain SK 2 -suojan aurinkotuotetta, ja korkein kerroin on edelleen ollut 12. UVA- ja UVB-säteitä ei vieläkään mainita.
Mutta - seuraavana vuonna numerot ovat lähteneet nousuun ja säteiden kirjaimet liittyneet mukaan!
Vuonna 1998 Yves Rocher lanseerasi Cap Soleil -sarjan rinnalle tehokkaamman Prévention Soleil -sarjan, jonka kertoimet ylsivät jo kolmeen kymppiin ja kaikissa voiteissa komeilivat kirjainyhdisteet UVA + UVB (+IR = infrapunavalo...!).
Prévention Soleil -sarja vuonna 1998
Uuden sarjan alin suoja oli SK 8, ylin SK 30+.
Mikähän tuon "plussan" pointti oli..? Miten se pitäisi tulkita..? 30 ja risat? 32? 33 ja puoli..?
Vuonna 2000 Prévention Soleil -sarja täydentyi SK 40-voiteella.
Huomatkaa erikoinen tapa ilmaista UVA- ja UVB -suoja; muissa sarjan tuotteissa "Protection UVA" on sijoitettu omaan laatikkoon SK-numeron ja "Anti-UVB" -tekstin alle. Mutta SK 40 -voiteessa UVA-suoja on ilmoitettu erillisellä numerolla: 7! En ole tällaistakaan koskaan muualla nähnyt.
Cap Soleil -sarjassa puolestaan hyvin alhaiset kertoimet jatkoivat vielä 2000-luvullekin, ne olivat välillä SK 3 ja SK 12 aina vuoteen 2002 joka on viimeinen säilyttämäni kuvasto 2000-luvulta.
Ja mielenkiintoista tämäkin... siis mitä ihmettä...
Yves Rocher oli vuonna 2001 päivittänyt klassisen Cap Soleil -aurinkovoidesarjansa teknologian mango-hedelmän uutteeseen pohjautuvalla auringonsuoja-aineella..! 👀 Piti lukea kaksi kertaa: siis mangouuteko suojaisi UV-säteiltä...? Kuka on kuullut tällaisesta?
Seuraavan vuoden kuvastossa keksinnön kerrotaan vielä saaneen patentinkin Ranskassa..! Ja mycket riktigt; patenttihan sille löytyy! Ei liene Rocherin labroratorioiden keksintö kuitenkaan ottanut tuulta alleen UV-suojamarkkinoilla, sillä en ole koskaan törmännyt minkään (muun) aurinkosuojatuotteen kohdalla väitteeseen, että sen sisältämä UV-suoja tulisi (kokonaan tai edes osittain) mango-hedelmän uutteesta.
Jos noiden 2000-luvun alun Cap Soleil -tuotteiden inceihin pääsisi käsiksi, kävisi todennäköisesti ilmi, että voiteiden todellinen funktionaalinen UV-suoja on tullut ihan "oikeista" kosmetiikkalainsäädännön tunnistamista UV-suodattimista.
Kosmetiikkalaki tuntee mangouutteelle vuonna 2020 edelleen vain funktion 'hoitava'.
Vuonna 2012 Cap Solel - ja Prévention Soleil -sarjat olivat muuten jo historiaa, ja tilalle oli tullut Protectyl Vegetal -sarja kera suojakerrointen 6, 15, 30 ja 50.
Tilanne Rocherilla vuonna 2020? Suojakerroin 15 on alin. :)
