Kreikka jää nyt väliin tältä vuodelta. Ei voi mitään, vallitsevassa tilanteessa ei vain tunnu hyvältä matkustaa ulkomaille. En pysty nauttimaan matkasta näissä olosuhteissa, enkä rentoutumaan tehdessäni jotain suositusten vastaista - maskilomailun mielekkyydestä puhumattakaan.

Halusin Kreikan niin paljon toteutuvan, vaikka realiteetit ovat toki koko ajan olleet syksyistä lomaa vastaan. No, Kreikka pysyy siellä ja odottaa. Haluan matkustaa sinne hyvällä mielellä. Nyt ei ole sellainen mieli ulkomaan matkojen suhteen.

Tästä tulee ensimmäinen vuosi yli kymmeneen vuoteen, kun en pääse Kreikkaan. Matkan peruuntuminen ei toisaalta harmita niin paljon, kun olen saanut kotimaassakin tehdä tänä kesänä omansalaista saarihyppelyä. Veneily on aivan ihanaa, ja meren sekä saaristoluonnon kauneuden saa veneestä käsin kokea ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Ahvenanmaalla oleillessa - vaikka sielläkin ollaan meren ympäröimänä kaikkialla.

Mahdollisuus kokea Suomen saaristoa tuli todellakin parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan. Veneellä ja luodoilla ei tarvitse miettiä maskeja ja turvavälejä.

Syyskuinen Kreikka vaihtuu nyt Lappiin. Minulla on vielä käyttämättä Pallas-tunturin hotellissa kaksi yötä jotka olin varannut huhtikuulle, ja jotka koronan vuoksi siirtyivät. Ruska-aika Lapissa on jotain, mitä en myöskään ole vielä elämässäni kokenut, joten vaihtoehto ei ole lainkaan huono.

Ahvenanmaallakin voisi ehkä käydä. Tai Punkaharjulla <3 Hotelli Punkaharjun syksyn viimeinen Sieniviikonloppu osuu juuri lomani päätökseen. Työkuulumisia.

Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet töissä varmaankin tämän vuoden kiireisimpiä, mutta kiire on laadultaan miellyttävää. Olemme lanseeraamassa uutta kotimaista luonnonkosmetiikkasarjaa, Taikaa, josta kerroinkin jo keväällä. Laverallakin on ihan mahtavia uutuuksia tulossa; jotain ihan uudenlaista Laveran tuotemaailmassa.

Lisäksi olen saanut "pöydälleni" uuden sarjan jonka kanssa teen töitä - Patykan. Tällä viikolla meillä oli Patykan peruskoulutus Ranskasta käsin - paljon asiaa omaksuttavana. Blogin kautta olen saanut tutustua Patykaan jo jonkin verran aikaisemminkin, mutta nyt siitä tulee myös osa päivätyötäni.

Päivätyön takia blogikommenteille ei ole ollut tällä viikolla kunnolla aikaa, mistä olen pahoillani - etenkin kun täällä on ollut niin paljon mielenkiintoista keskustelua niin pk-seudun asuinalueiden kuin puurojenkin tiimoilta ❤️

Rehellisesti, välillä tuntuu vaikealta, kun kumpikin työni liittyy niin olennaisesti näyttöpäätteen äärellä olemiseen. On haastava cocktail, kun sekä taitoni että se, mikä ei ole minulle hyväksi, vaativat saman ympäristön = tietokoneen. Etenkin nyt korona- ja etätyöaikana ruudun osuus päivissä korostuu entisestään, kun kaikki palaverit ja koulutuksetkin toteutetaan etänä netissä.

Onneksi kaikki viikot eivät ole yhtä tietokonepainotteisia, ja välillä on myös sellaisia viikkoja, jolloin kuvaan enemmän ja saa olla työn merkeissä ulkoilmassakin. :)

Vaikka ruutuaikaa on tosiaan tällä viikolla kertynyt kiitettävästi työn puitteissa, on ruutu sentään ollut loppuviikosta omaa työhuonetta inspiroivammassa (ja samalla kodikkaasti ahtaammassa) ympäristössä, kun oli jälleen mahdollisuus veneilyyn.

Tässä yhteydessä voin myös antaa ayurveda-ruokavaliokokeilun väliraportin. Heti kun poistuin kotoa, kokeilu osoittautui vhh-ruokavaliota haastavammaksi, sillä ayurveda-ruokavalio poistaa käytännössä paljon useampia perusruokia paletiltani, kuin mitä vhh tekee. Ayurveda pitta-ruokavalion ulkopuolelle jäävät niin tomaatit, porkkanat, feta, marjat kuin jogurttikin - kaikki ruokia, joita Kalastaja on tottunut meikäläisen syövän, ja niitähän oli vene pullollaan.

Olen pitänyt kiinni vain kananmunattomuudesta, mutta fetasalaatista, jogurtista ja emmentalista en ole kieltäytynyt.

Kalastajan mielestä olen aivan "pimeä", kun vapaaehtoisesti jätän joukon terveellisiä ja maukkaita ruokia pois. Yritä siinä sitten selittää, että "etsin tällä kokeilulla rauhaa ja keskittymiskykyä"... Saat vastaukseksi katseen ja: "Ai - tomaatittomuudella...?"

Mmmmjooo. Oikeasti: ayurveda on paljon vhh:ta vaikeammin perusteltava juttu. Vehnän ja sokerin välttämisen sentään jokainen yleensä ymmärtää. :D

Ihan vilpittömästi haluaisin ayurveda-elämäntavan vaikutuksia testata, ja katsoa, voiko ravinnolla todella olla ylivilkasta mieltä ja levottomuutta rauhoittava vaikutus, mutta kokeilu pääsee jatkumaan kunnolla vasta kotioloissa.

Ja, no.... olisinko tosiaan voinut mennä Kreikkaan kahdeksi viikoksi ja olla syömättä yhtään fetasalaattia ja munakoisoa...? En todellakaan. ❤️

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Olen syönyt kananmunia joka ikinen päivä viimeiset yhdeksän vuotta. Ne kuuluvat jokaiseen aamiaiseeni. Rakastan kananmunia.

Olen nyt jättänyt kananmunat kokeiluluontoisesti pois osana ayurveda-ruokavaliokokeiluani, ja ajattelin, että aamut tulevat olemaan tosi outoja ja vaikeita ilman tätä täyttävää proteiinipommia.

No - ei ole ollut yhtään vaikeaa :D

Munien sijaan aamuisin tulisi syödä puuroa, ja onneksi tykkäänkin puurosta tosi paljon. Vhh-ruokavalioon puuro ei tietenkään kuulu joka päivä, mutta joka tapauksessa puuro, etenkin kaura, on minusta todella hyvää.

(Ironista kyllä ihastuin kaurapuuroon vasta vhh-ruokavaliolle siirryttyäni... Aiemmin en voinut sietää sitä ja kaura maistui minusta kummalta.)

Tämä postaus pyrkii muuten olemaan sellainen kevyt humoristinen "välipala" - en nyt tosissani kuvittele, että kolmen päivän kananmunattomuus olisi jotain sensaatiomaista 😅 Suoraan sanottuna yllätyin vain puuroaamiaisen vaikutuksesta, ja teki mieli kirjoittaa siitä :)

Minulla on hiutaleita kolmeen eri puuroon. Kaura on tuttu juttu, kvinoa- ja amarantti uusia puurotuttavuuksia. (Wait... söinkin muuten Mama Bearissa kerran tattari-kvinoapuuron...)

KAURAPUURO

Vanha kunnon kaurapuuro oli minulle pahin limainen ällötys lapsena, ja muuttui sitten aikuisena vhh:lle vaihdettuani samettiseksi herkuksi. (Makuaisti muuttuu vhh:lla, ja esimerkiksi maitotuotteet alkoivat maistua ihan erilaisilta, kun pienikin makeus voimistuu. Kaurapuurokin maistuu minusta vähän makealta. Miellyttävällä, luonnollisen pehmeällä tavalla makealta).

Kaurapuuro on hyvää, mutta en ole koskaan kokenut sen pitävän nälkää pitkään. Niinpä olen lisännyt omiin puuroihini kananmunaa tai raejuustoa. Kananmunan ollessa nyt kieltolistalla lisäsin raejuustoa, ja olin todella skeptinen, että edes tämä setti pitäisi nälän lounaaseen asti. (Mulle suositellussa ayurveda pitta-ruokavaliossa syödään vain kolme kertaa päivässä, aterioiden väli on minimissään viisi tuntia.)

Mutta kas - nälkä pysyi erinomaisesti...!  Söin lounasta vasta kuuden tunnin kuluttua. "No, tänään oli hyvä tuuri", ajattelin.

KVINOAPUURO

Seuraavana aamuna keitin kvinoapuuron. Sen koostumus on todella tanakkaa, ja vettä sai lisätä reilusti yli ohjeen.

Kvinoapuuro on lempeän ja neutraalimman makuista kuin kaurapuuro (ainakin mun suussa). Kvinoasta puhutaan proteiinipommina, mutta siinä on itse asiassa saman verran proteiinia kuin kaurassa (14%). Kauran ja kvinoan makroravintoarvot ovat muutenkin hyvin lähellä toisiaan.

Päätin kokeilla jättää raejuuston tällä kertaa pois, ja mitäs ihmettä, hädin tuskin jaksoin syödä lautasta tyhjäksi... Nälkä pysyi poissa pitkälle iltapäivään.

Normaaliaamiaiseeni kuuluu 2-3 kananmunaa, yleensä ainakin 50 g juustoa, salaattia oliivöljyllä sekä 2 dl jogurttia jossa pähkinöitä. Kuvittelisin tämän satsin olevan puurolautasellista runsasenergisempi, mutta ehkä ei olekaan niin... Ainakin siinä on volyymillisesti enemmän syötävää.

AMARANTTIPUURO

Amarantti ei kvinoan tavoin ole viljaa lainkaan, vaan se on siemenkasvi. Maku on miedon pähkinäinen mutta hieman voimakkaampi kuin kvinoassa. Amarantissa on hitusen enemmän proteiinia kuin kaurassa ja kvinoassa, 16%. Amaranttipuuro jää paljon löysemmäksi kuin kvinoa vaikka hiutaleiden ja nesteen sekoitussuhde on sama, eli nämä hiutaleet eivät turpoa yhtä paljon.

Tällä kertaa jätin kurpitsan- ja auringonkukansiemenetkin pois ja taas sama juttu, hyvä jos jaksoin syödä lautasellisen. Hyvänen aika, milloin puuro muuttui näin täyttäväksi...? Nälän tuntemukset tosin hiipivät nyt esiin varhaisemmin, neljän tunnin jälkeen.

Yhtenäkään aamuna ei ole jäänyt sellainen olo, että kaipaisin kananmunaa. Jännää.

Kahvi sen sijaan... nohh, olen nyt vähentänyt sen määrän puoleen, koska kerralla ei kuulema pidäkään muuttaa kaikkea. Pikkuhiljaa.

Mulle kahvi on puhtaasti nautintoaine, rehellinen dopamiini-kicker. En ole kofeiiniriippuvainen enkä edes koe kahvin mitenkään piristävän minua. En saa päänsärkyä jos en juo aamukahviani. Mutta mä himoitsen mun aamukahvia. Koska se on niin HYVÄÄ. Sen juominen tuottaa mulle mielihyvää. Tästä nautinnosta on kyllä hankala luopua edes kokeilun ajaksi... mutta katsotaan onnistuuko. Aamut tuntuvat niin... valjuilta ilman ihanaa kahvikupillista (ja kahta, kolmea....neljää...)

Tämä juttu on minulle myös ihan uusi: iltamaito.

Ayurvedassa suositellaan lämmintä iltamaitoa aina ennen nukkumaanmenoa. Teen omani soijamaitoon. Maitoon sekoitetaan kullekin kehotyypille sopivia mausteita, minä voin laittaa omaani esimerkiksi fenkolia, kurkumaa ja kardemummaa.

Tämä on kyllä hyvänmakuista, mutta tunnustan, että en jaksaisi juoda mitään lämmintä juuri nukkumaanmennessä. Lämmin on minulle aina täyttävää ja tuntuu kuin pieneltä aterialta. Juoman on tarkoitus rauhoittaa, ja sitä se tekeekin, mutta siitä tulee myös sellainen, hmm, kylläisyys jota en ehkä kaipaisi juuri nukkumaan mennessä.

Tällaisia puuro- ja juomajuttuja tänä maanantaisena iltana :)

Mitä te syötte aamupalaksi? :)

Muuttaisinko pääkaupunkiseudulle?

Tässä on kysymys, joka on pulpahdellut mieleeni siitä saakka, kun kuulin vuodenvaihteessa työpaikkani vaihtuvan Espooseen.

Sisareni luona Lauttasaaressa vietetty aika on aivan erityisesti saanut sydämen ailahtelemaan pääkaupunkialueen suuntaan. Instagramissani on näkynyt yksi jos toinenkin Lauttasaari-tägeillä varustettu ”Täällä voisin kyllä asua <3 ”-stoori.

Ihana, ihana Lauttasaari

Täytyy myöntää, että Espoossa viettämäni aika on saanut silmäni avautumaan myös Espoolle ihan eri tavalla. Nyt kun länsimetrokin vie jo Matinkylään asti, Espoo on helpompi tavoittaa kuin koskaan.

Aina välillä pääsen blogin kautta osallisiksi yhteistyökampanjoihin, jotka sopivat niin hyvin elämäntilanteeseeni, että tuntuu kuin ajatuksiani luettaisiin..!

OP Kodilta kysyttiin, haluaisinko kuulla kiinteistönvälityksen ammattilaisen näkemyksiä asuinalueista, jotka sopisivat mieltymyksiini. Ajoitus oli mitä parhain, kun mietteet pk-seudulle muutosta ovat juuri nyt ajankohtaisia. :)

En vuosienkaan vierailujen jälkeen oikein tunne Helsingin alueita keskustaa (ja nyt Lauttasaarta) lukuunottamatta - ympäröivistä alueista puhumattakaan -, ja muuton ollessa ajankohtainen tarvitsisin ilman muuta ammattilaisen apua sopivien alueiden kartoitukseen.

Konsultoin pk-seudun hyvin tuntevaa OP Kodin asiantuntijaa minulle sopivista asuinalueista. Keskustelun jälkeen oikein pursuan intoa lähteä tutustumaan uusiin, minulle vinkattuihin alueisiin.

Mitä sitten toivoisin asuinalueeltani?

Veden läheisyys on tärkeää, olen asunut veden äärellä koko ikäni. Hyvien ulkoilumaastojen läheisyys on myös suotavaa, samoin asuinalueen yleinen viihtyisyys ja niin sanotusti ”kodikas sympaattisuus”.

Siinä missä nuorempana tuntui itsestään selvältä asua aina keskustassa, en koe keskustaa enää juurikaan vetovoimaisena. Toki monipuolisten palveluiden läheisyydellä on etunsa, mutta vilkas kaupunkimainen ympäristö kohottaa vireystilaani vähän liikaakin. Rauhallisempi, luonnonläheinen ympäristö sopii paremmin. Ainoat palvelut, jotka vaadin, ovat ruokakauppa ja autottomana myös hyvät julkiset kulkuyhteydet. Ruokakauppaan en halua kävellä montaa korttelia!

Seuraavat merelliset alueet ovat OP Kodin minulle suosittelemia.

HELSINKI

LAUTTASAARI

Lauttasaari täyttää kutakuinkin kaikki toiveeni asuinalueesta; kilometreittäin merenrantaa ja ihastuttava, rantaa seuraava kävelyreitti, joka kiertää lähes koko saaren.

Vattuniemen siirtolapuutarha-alue, Nahkahousujen saaren muodostama maisema, Länsiulapanniemen kalliot… Aivan ihania paikkoja. Vattuniemen länsirantaa seuraava ulkoilureitti pienine venelaitureineen, puistoineen ja uimarantoineen vetää idyllisyydessään vertaa vain Tampereen Lapinniemelle. ❤️

JÄTKÄSAARI, KALASATAMA JA VERKKOSAARI

Koska merellisyys olisi minulle tärkeää, OP Kodin asiantuntija vinkkaa uusista, kasvavista merellisistä alueista. Jätkäsaari on Lauttasaaren jälkeen Helsingin seuraava merellinen asuinalue. Sitä rakennetaan edelleen ja se valmistuu vuoteen 2030 mennessä.

Jätkäsaaren värikästä keskustaa

Jätkäsaarta kuvaillaan urbaaniksi kaupunginosaksi, johon tiivis rakentaminen, umpikorttelit, kivijalkaliikkeet ja ratikat tuovat kantakaupungin ilmeen.

Jätkäsaari on vanha tavarasatama, eikä sataman karheutta haluta häivyttää uudessa kaupunkikuvassa. Kaiken kaikkiaan Jätkäsaari on ilmeeltään hyvin moderni Lauttasaareen ja esimerkiksi Espoon rannikon asuinalueisiin verrattuna.

Kalasataman tehdasmiljöötä

Myös Kalasatama ja sen pohjoisosa Verkkosaari ovat rakennuksen alla olevia merellisiä kaupunginosia, joiden lopullista henkeä on tällä hetkellä vielä vähän vaikea hahmottaa. Ne ovat vanhoja teollisuusalueita, ja fiilis on edelleen paikoin aika teollinen.

Toisaalta, ulkoilumahdollisuudet ovat paremmat ja saaristomainen luonto on täällä lähempänä kuin Jätkäsaaressa. Kalasataman rantoja tulee tulevaisuudessa kiertämään 6 km mittainen rantapromenadi ja siltaa pitkin pääsee Mustikkamaan virkistysalueille ja uimarannalle. Mustikkamaalta puolestaan on silta Korkeasaareen.

Isoisän silta vie Mustikkamaalta Kalasatamaan

Mustikkamaan läheisyydestä innostuneena kävin jo tutustumassa Kalasatamaan, ja täytyy sanoa, että alue yllätti positiivisesti. Kalasatama osoittautui keskeneräisenäkin paljon viihtyisämmäksi ja kiinnostavammaksi kuin odotin.

Saaristoluonnon lähelle tuovan Mustikkamaan, vanhan ajan teollista "romantiikkaa" henkivän Suvilahden sekä modernien pilvenpiirtäjien kontrasti on jännä ja kiinnostava. Mustikkamaalle vievä Isoisän silta kauniine kaarineen yhdistää modernin kaupunkisiluetin ja pehmeän luonnon viehättävällä tavalla.

Kalasataman Harbour-kahvilassa istuessa voi melkein kuvitella olevansa saaristossa.

KRUUNUVUORENRANTA

Kruunuvuorenranta sijaitsee keskustasta kauimpana, mutta linnuntietä matkaa on vain 3 km.

Alue kuulostaa aivan unelmalta; kuusi kilometriä rantaviivaa, kolme luonnonsuojelualuetta, luonnontilainen metsälampi, luontopolkuja ja historiallisia kartanomaisemia..! Tämä on OP Kodin asiantuntijan vinkkaamista Helsingin uusista asuinalueista kaikkein luonnonläheisin, täällä asutaan kirjaimellisesti luonnon keskellä.

Kaiken lisäksi Kruunuvuorenrannassa taide on tärkeässä roolissa; valaistus ja valotaideteokset tulevat olemaan asuinalueen tavaramerkki. Kruunuvuorenrantaa tullaankin kutsumaan ”valotaiteen kaupunginosaksi” – kuulostaa yhä vain houkuttavammalta..!

Tulevaisuudessa välimatka keskustaankin lyhenee, kun Kruunusillat-hanke yhdistää kaupunginosan osaksi kantakaupunkia ja keskustaan pääsee ratikalla vartissa.

WTD-Nata muuten asuu täällä…! Pitäisikin käydä vierailulla ja tutustua alueeseen tarkemmin… Täällä voisi kyllä hyvin kuvitella asuvansa tulevaisuudessa..!

Munkkiniemen ranta-alueella on helppo viihtyä

MUNKKIVUORI JA MUNKKINIEMI

Kuullessaan, että työpaikkani sijaitsee Espoon Leppävaarassa, OP Kodin ammattilainen vinkkaa minulle vielä Munkkivuoren ja Munkkiniemen alueista. Niistä on hyvät yhteydet Leppävaaraan. Munkkiniemi sijaitsee Laajalahden rannalla ja on tunnelmaltaan oikein viehättävä, sellainen, josta kuulemma varmasti pitäisin. Alueen talot ovat pääosin 1930-luvulta.

Naapurikaupunginosa Munkkivuorella ei ole rantaviivaa, mutta se on Munkkiniemeä edullisempi asuinalue. Munkkivuori on OP Kodin asiantuntijan mukaan perinteinen helsinkiläinen 50-lukulainen kaupunginosa jossa on jopa kylämäistä idylliä. Munkkiniemen rannat eivät ole kaukana, ja Munkkivuoresta on vain runsaan neljän kilometrin matka työpaikalleni - sieltä pääsisin töihin helposti vaikka pyörällä!

Länsiväylä yhdistää Helsingin ja Espoon kuvankauniissa merimaisemassa.

ESPOO

Entä sitten Espoon asuinalueet? Löytyikö niistä suosituksia?

Espoossahan kaunista rannikkoa riittää, mutta merellisten asuinalueiden profiili ei OP Kodin ammattilaisen mukaan vastaa toiveitani yhtä hyvin kuin Helsingin puolen kaupunginosat. Espoon rannikon asuinalueilla on esimerkiksi varsin vähän kerrostaloasutusta, ja asuminen rantaraitin merellisissä huvilaidylleissä vaatisi vähän eri tulotason kuin millainen itselläni on.

Espoon Westend

Olenhan tietysti omilla Espoon rantaraitin retkillänikin voinut todeta, miten fiiniltä siellä näyttää. :)

Eipä kyllä haittaisi asua tällaisissa maisemissa, mutta saa niistä myös maksaakin. Taidan tyytyä vain ihailemaan näitä paikkoja ulkoilun merkeissä ❤️

Matinkylä

Matinkylä voisi sijaintinsa ja yhteyksiensä puolesta olla minulle aika hyvä asuinalue Espoossa. Itse kaupunginosa on modernin ja urbaanin näköinen eikä suoranaisesti hengi merellisyyttä, mutta rantaraitille on Matinkylän keskustasta lopulta vain puolen tunnin kävelymatka.

Bussilla pääsisin lisäksi työpaikalleni Espoon Leppävaaraan 35 minuutissa. 👍 Ja metrohan vie Matinkylästä nopeasti Helsinkiin ja suoraan esimerkiksi rautatieasemalle.

Matinkylän ranta

Wow ja kappas vain, konsultaation jälkeen minulla on Lauttasaaren lisäksi monta muuta houkuttavaa vaihtoehtoa Helsingissä..! OP Kodin asiantuntevuus ja ammattilaisen kanssa käyty keskustelu oli niin inspiroivaa, että aion lähteä ”asuntoalueturistina” tutustumaan kaikkiin minulle suositeltuihin alueisiin, ihan uusi näkökulma tutustua Helsinkiin. :)

Olen itse jo pitkään ollut OP:n pankki- ja omistaja-asiakas, mutta OP Kodin kiinteistönvälityspalveluihin en ollut aiemmin tutustunut. Oli ilo löytää pankkini palveluista myös tällaista asiantuntijuutta.

Minullahan ei ole vielä omaa omistusasuntoa, ja tuntuu kivalta, kun OP:n kautta hoituvat myös kaikki asunnon vaihtamiseen liittyvät asiat. Olen muuten miettinyt, josko nyt viimein oikeasti varaisi ajan asuntolainakeskusteluun. En ole eläissäni sellaisessa käynyt, ja olisi kiinnostava kuulla, paljonko minulle ylipäänsä myönnettäisiin lainaa. Pitäsikö asuntolainaneuvottelukin olla jo koettuna 40+ -vuotiaana..? :)

Näköalaravintola Lucy In The Sky Espoon Keilaniemessä tarjoaa hulppeat maisemat niin Espoon kuin Helsingin puolelle

Saatte lähitulevaisuudessa todennäköisesti lukea blogista fiiliksiäni minulle suositelluista asuinalueista, kun käyn niissä ”turisteilemassa”. Ehkä löydän pääkaupunkiseudulta lisää Lauttasaaren kaltaisia helmiä..? Espoonkin puolella on vielä paljon koluttavaa.

Mitä mieltä olette minulle suositelluista alueista? Löytyykö lukijoiden joukosta näiden seutujen asukkeja? Mikä on mielestänne parasta teidän asuinalueellanne?

Ja toki saa suositella muitakin pk-seudun alueita..! :)

Itse asiassa olisi kiva kuulla muuallakin kuin pääkaupunkialueella asuvien ajatuksia omasta seudustaan. Mistä tykkäätte eniten juuri teidän asuinalueella? Koetteko, että olette löytäneet ”just” sen teidän alueen? Mikä alueessa on parasta?