Joulukalenteri, luukku 10.

Thirasia - se tuntematon osa Santorinia.

Tässä on yksi niistä kolmesta luukusta, joita olin valmistellut kesken jääneeseen Kreikka-joulukalenteriin.

Santorinin länsipuolella sijaitseva Thirasian saari erkani Santorinista tulivuorenpurkauksessa 3600 sitten. Se on osa Santorinin kalderan länsireunaa. Kauan sitten, ennen tulivuoren purkausta Santorini, Thirasia sekä kraaterisaaret Nea Kameni ja Palaia Kameni muodostivat ympyrän muotoisen Theran saaren.

Monelle Santorinin vierailijalle Thirasia on vain pääsaarelta avautuvan klassisen Santorini-maiseman horisontissa kohoava kallioinen muoto (kuvassa.) Harva tulee ajatelleeksi, että sekin on osa historiallista Santorinia, ja vielä harvempi siellä vierailee.

Ei Thirasia välttämättä mitään ainutlaatuista tarjoakaan, eikä varmasti yhtä kosmopoliittista menoa kuin jet-set-vieraita, hääpareja ja luksushotelleja pursuava Santorini - mutta juuri siksi sinne kannattaa mennä.

Näköala Thirasian kylästä Santorinille

Hiljaisella ja epäturistillisella Thirasialla voi tavallaan kokea Santorinin sellaisena, kuin Santorini oli ennen turismia. Jyrkkänä mereen putoavat kalliot, vulkaaniset värit sekä kalderamaisemat ovat yhtä dramaattiset kuin Santorinin puolella ja tunnusomainen arkkitehtuuri samanlaista.

300 asukkaan Thirasia on kuin miniatyyri-Santorini kauan sitten.

Saaren pääkylässä Manolasissa eli Thirasian kylässä on jonkin verran majoitusta ja tietysti viehättäviä tavernoita - niin pientä kylää ei Kreikasta löydykään, ettei siellä ole tavernaa..! ❤️

Thirasian satamaan kulkee pieniä yhteysaluksia Oian ja Firan satamista sekä nopeampi katamaraaniyhteys pari kertaa viikossa. Yöpyminen Thirasiassa on maaginen elämys; valoissa kylpevä Santorinin saari piirtyy pimeyden keskellä eteesi kuin Kreikan Las Vegas. Uneliaan Thirasian perinteinen tunnelma ja verkkaisuus luovat vahvan ja äärimmäisen kiinnostavan kontrastin kimaltelevalle emo-Santorinille.

Santorini ylipäänsä tarjoaa Kreikan ystäville monitasoisen ja jopa eettisesti haastavan kokemuksen joka kutsuu miettimään, missä lopulta kulkee aitouden säilyttämisen ja kaupallisen hyödyntämisen raja.

Santorini on ilman epäilystäkään yksi Kreikan ja ehkä koko maailman kauneimpia saaria ja kaikki me haluaisimme osamme tästä ainutlaatuisuudesta - mutta kiitos sen, onko aitoa Santorinia enää olemassakaan, vai osallistummeko Santorinilla vieraillessamme päälle rakennettuun Disneyland-elämykseen..?

Suosittelen lämpimästi kaikille Santorinin ystäville vierailua Thirasiaan. Se on kuin matka aikaan, jota ei enää ole.

Thirasian satama

Joulukalenteri, luukku 9.

Tämä aamu.

Luukun aiheena spontaanisti aamu kännykällä ikuistettuna.

Lähdin varhaisella aamujunalla Turun satamaan ja nousin koirien kanssa laivaan, kohteena Ahvenanmaa. Jälleen voi todeta, että eye love mornings. 😍

Seniorikoirien nappulat pehmenemässä hytin kylppärissä.

Vanhojen koirien ruokailut - ainakin näiden kahden - ovat ohjelmanumero, jolle täytyy varata reilusti aikaa. Kummallakin on oma dieettiruokansa ja ruoat on pehmennettävä huolellisesti lähes-hampaattomien suiden syötäväksi. Toiseen annokseen lisätään lääke.

Itse syöminen on myös emännän valvontaa ja mukanaoloa vaativa tapahtuma. Toiselle ruoka täytyy syöttää hitaasti lusikalla ettei se ahmi ja sen seurauksena oksenna ruokaa, toinen taas keskeyttää syömisen pari kolme kertaa kulhollisen aikana, eikä jatka syömistä ellei sille anna lupaa jatkaa.

Senioreiden elämää..! ☺️

Olen kotiutunut Siljan Turun laivojen kahvilaan. Matkustan laivoilla todella paljon - tai matkustin ainakin ennen pandemiaa -, ja laivojen kahviloilla ja ravintoloilla on valtavan suuria eroja niin tunnelman kuin tarjoilujen puolesta. Kahvin laadusta puhumattakaan. Siljan kahvilat hakkaavat Viikkarin kahvilat 6-0, ja nimenomaan Turusta kulkevien laivojen kahvila on mun suosikki. Aina tänne tullessa tuntuu, kuin tulisi omaan olohuoneeseen - tai yhteen niistä.

Aamuvuorojen laivoilla on niin hiljaista ja rauhallista, että välillä kahvilassa saa istua melkein yksinään. Sekin on osa kahvilan viehätystä. ❤️

Mun rutiini: ostan ison kupin kahvia ja pian sen perään santsikupin ja aloitan työt. Myöhemmin aamun edetessä olen törkeä (kahvilan asiakkaana) ja kaivan eväsboksistani keitettyjä kananmunia - vakkariaamupalani. Voi todeta, että laivojen kahvilat & aamiainen ovat melkeinpä ainoa ravintolatilanne, jossa vhh-ruokavalion noudattaminen ei vain onnistu.

Annan omien eväiden syömisen törkeyden itselleni anteeksi, koska olen tukenut laivayhtiöitä aika massiivisesti kohta 20 vuoden ajan. ;) (On se silti huono tapa, tiedän.)

Laivatoimiston ikkunoista avautuvat maisemat keventävät ja rauhoittavat mieltä. <3

Miten teidän päivä on alkanut?

Joulukalenteri, luukku 8.

Sanni 12 vuotta sitten.

Selasin vanhoja blogikuva-arkistojani ja löysin tämän kuvan marraskuulta 2009. Sileäkasvoinen ja ohutkulmakarvainen Sanni. Tässä kuvassa taitaa harvinaislaatuisesti myös näkyä oikea, värjäämätön hiusvärini.

Olin ottanut kuvan pikkujoulumeikki-tutorial-postaukseeni. Tästä kuvasta postaukseen päätyi vain puolikas, sillä tuohon aikaan pidin blogissa yllä tiettyä anonyymiteettiä enkä rohjennut julkaista kokokasvokuvia. Kirjoitin myös nimimerkin alla - Karkkipäivää kirjoitti tuolloin Inkivääri. ☺️

Kun aloin kirjoittaa Karkkipäivää, blogi käsitteli pelkästään meikkejä. En ollut edes kiinnostunut ihonhoidosta - minulla ei ollut minkäänlaisia ihohaasteita ja ihoni hyväksyi kaikki tuotteet. Käytin pelkästään peruskosteuttavia tuotteita apteekista, Yves Rocherilta ja Dermosililta.

Tässä sama naama tänään. Uurteet ovat syventyneet ja iho silmien ympärillä ohentunut ja veltostunut. On tosi mielenkiintoista havainnoida ikääntymisen vaikutuksia blogikuvien kautta. Nyt kun on oppinut hyaluronihapon vaikutuksesta ihoon, niin senkin näkee kuvissa - miten ihon luontainen "pyöreys" eli täyteläisyys vähenee ihon oman hyaluronihapon vähentyessä.

Silmien meikkaus ei totisesti enää ole yhtä suurta huvia kuin 12 vuotta sitten, koska löysälle iholle on niin paljon vaikeampi tehdä varjostuksia tai ylipäänsä saada nyansseja erottumaan. Mutta yhtä paljon mä tämän naaman puunaamisesta tykkään. ❤️ Luomivärikikkailut ovat vaihtuneet kasvovesi-, seerumi- ja -öljyrakkauteen :)

Olen tallentanut blogiarkistoihini muutakin kuin valokuvia. Vuodelta 2009 olin tallettanut kaikki lukijoille tekemäni kyselyt - tuohon aikaan kyselyt sai näppärästi upotettua suoraan omalla widgetillään blogin sivupalkkiin. (Sivupalkki - sinua yhä kaivaten...)

Syyskuussa 2009 olin kysynyt lukijoiltani, millaista sisältöä he tulevaisuudessa toivoisivat Karkkipäivään. Tässä otteita vastauksista:

📍"Olis kiva kuulla miten voi säästää kosmetiikkakuluissa, jos osaat neuvoa :D Myös näitä hyper-mega älyttömän värikkäitä meikkejä on kiva katella =) toivon, ettei karkkipäivä muutu miksikään lifestyle blogiksi, kun se on täydellinen näin."

📍"ihanaa saada selvennystä (mikäli siis tiedät) selvennystä INC(I?)eihin! Esim. mitä silmämeikinpoistoaine saa/ei saa sisältää ja muutenkin asioita, joita pitäisi löytyä jokaiseelta. Apua en osaa selittää, hope you understand!"

📍 "INCI-jutut kiinnostaa aina. Mitä mieltä olet esim parabeeneista ja silikonista, näistä kosmetiikkamaailman kummituksista (jotka opettajani mukaan eivät ole niin pahoja kummituksia kuin huhut antavat olettaa)?"

📍"Täällä onkin jo tullut hyviä ideoita, mutta mitä itse kaipaan eniten: alan tietoutta. Tietoutta siitä, mikä kosmetiikkafirma toimii minkäkin alaisena, mitkä tuotteet on täysin samaa kamaa eri purkissa, mitä kosmetiikka-ala on käytännössä ja miten se toimii. :)
Myös ihonhoito- ja hiusjutut ovat tervetulleita!"

Kyllä näistä on selvästi otettu vuosien varrella onkeen :)

Mutta siitä olen iloinen, että Karkkipäivä ei jäänyt vain kauneusblogiksi! ❤️