Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
”Niisku on 13-vuotias poikakissa. Eli ronttimaakari tai katinretales (lempinimiä). Niiskuun sain kunnian tutustua noin 7 vuotta sitten, kun tapasin nykyisen puolisoni. Niisku on erikoisen mukava mirri.
Niisku on aika tavanomainen väritykseltään. Mustavalkoinen, kuten moni muukin katti. Mutta luonteeltaan hän ei ole kovinkaan tavanomainen. Niisku tykkää kaikista. Tuiki tuntematon vieras ihminen saa tämän karvapallon hurisemaan puolessa sekunnissa. Tarvitaan vain pikainen tutustuminen, ja se puskee, koska tykkää.
Niisku kiinnostuu oikeastaan kaikesta, mitä teen (ellei se satu nukkumaan). Niisku haluaisi painaa vähän tassulla nappia, kun kirjoitan postausta. Tai jos otan maskeerauksista kuvaa hän tahtoo olla myös mukana kuvassa. Mahdoton se on. Kurnau!
Niisku on tosi kova juttelemaan. Miau, kurnau, ja tyypilliset prrr- kissasanat tulevat usein hänen suustaan. En ole aina täysin varma, mitä se tahtoo sanoa. Mutta kissan intensiivinen katse varmistaa asian. Hän tahtoo tonnikalaa. Kuinkas muuten.
Aterian jälkeen Niisku lötköttää tyytyväisenä. Vatsa on vanhalla katilla pullea. Vähän häntää nostelee ja möllöttää mua silmiin. Kissan elämä on loikoilua, tonnikalaa ja loputonta hurinaa.
Niisku vaikuttaa kovin tyytyväiseltä kissalta. Sitä ei tarvitse muuta kuin joskus tuijottaa juuri "Oikealla tavalla" ja se alkaa. Nimittäin syvältä rinnasta lähtevä hurina. Se on opetellut sitä jo 13-vuotta. Ja nyt se osaa sen hurinakehräyksen kuin mestari konsanaan. Kissaherra osaa taitavan kehräyssinfonian. Siihen sinfoniaan on kiva iltaisin nukahtaa.
Myönnän kyllä, että jos Niiskussa olisi volyyminappula, se olisi säännöllisessä käytössä. Niisku joskus kehrää niin lujaa, että korviin ottaa. Niisku on myös outo kissa. Se tykkää möllöttää iltaisin mun yöpöydän laatikkoon, kun otan melatoniinia. Joskus se tykkää myös tassulla kokeilla sitä melatoniinipakettia. Jokin kumma siinä yöpöydän laatikossa kiehtoo.
Niisku on mulle ystävyyden lisäksi maadoittava elementti. Toisinaan mua illalla stressaa jokua asia. Ja se vaikeuttaa nukahtamista. Silloin Herra mustavalkoinen kömpii mun viereen. Kehrää ja etsii hyvää asentoa. Ja silloin mäkin rauhoitun. Mun vieressä hurisee mahdottoman hyvä eläinystävä, joka luultavasti uneksii mun vieressä isosta tonnikala-ateriasta.
Niisku on erikoinen persoona ja mahdottoman rakas mulle :)”
-Jusu
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Kuvissa on minun ja puolisoni jo edesmenneet, koirat Moa, Ada ja Into. Ensimmäiset omat koirani (lapsuudessani meillä oli aina koiria, mutta nämä olivat ne ihan omat). Siksi varmasti niin erityisiä.
Moa oli ensimmäinen.
Valitettavasti Moa oli sairas lähes koko pienen ikänsä, eläinlääkärissä jouduimme käymään lähes viikoittain. Kunnes lopulta eräänä maaliskuisena päivänä, Moa meni yhtäkkiä melko huonoon kuntoon ja päätyi lopulta Viikin pieneläinsairaalan teho-osastolle, josta ei enää kotiin tullut. Moa lopetettiin 7kk ikäisenä. Moalle olisi voitu tehdä ruumiinavaus, mutta emme kokeneet sitä tarpeelliseksi, mitä lopulta olisimme sillä tiedolla tehneet.
Eläinlääkärin epäilys oli, että Moalla olisi ollut hypotalamuksen synnynnäinen toimintahäiriö, joka lopulta sitten vaikutti elimiin ja elintoimintoihin siinä määrin, että ne eivät enää toimineet kuin olisi pitänyt.
Vaikkei hän kauaa ehtinyt meidän kanssamme olla, on Moalla aivan erityinen paikka sydämessäni. Aina ❤️
Toinen koiramme oli Ada. Hän tuli kasvattajalta ns. korvauspennuksi Moan "tilalle".
Ada oli jotain niin suurta ja rakasta ❤️ Välillä aivan todella ärsyttävä, omanarvonsa tunteva diiva, oikea neiti, joka loukkaantui vähän väliä ja mökötti ja tuhahteli ohi kulkiessaan. Mutta hän oli suuri persoona.
Meidän välillämme oli jokin syvempi side. Hän oli minun perääni, "minun koira", "äidin tyttö", Ada ei täysin luottanut muihin kuin minuun. Adan ja minun välistä sidettä, sitä en osaa kuvailla eikä sitä oikein pystykään. Mutta, jos puhutaan tai sanotaan, että joku koira on "elämän koira", niin sitä Ada oli minulle. Minun elämäni koira ❤️
Myöskään Ada ei sitten lopulta kovin terve ollut, pahat allergiat vaivasivat pienestä asti. Mutta niiden kanssa pärjättiin. Allergiat eivät Adaa vieneet, vaan erittäin paha nivelrikko. Ada lopetettiin 7 vuoden ikäisenä, 8 vuotta sitten. Kovin nuorena sekin. Mutta, muistot. Ne ovat syvällä sydämessäni, enkä koskaan unohda Adaa ja sitä mitä meidän välillämme oli ❤️
Kolmas koiramme oli Into.
Into tuli jo Adan eläessä ja ne ehtivät useamman vuoden elelemään koirakaveruksina yhteistä elämää.
En tiedä diagnosoidaanko koirilla ADHD:ta, mutta jos diagnosoitaisiin, niin Intolla se varmasti olisi ollut. Aina menossa, tulossa, vauhdilla joka paikkaan. Ei hetkeäkään pysähdyksissä. Keskittymiskyky ja maltti, niitä ei ollut. (Staffit ovat muutenkin luonteeltaan meneväisiä ja touhukkaita, mutta Into oli vielä jotain todella paljon enemmän). Huumoria ja pitkää pinnaa vaadittiin Into-herran kanssa samassa talossa asuessa, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Into oli tietenkin myös äärimmäisen rakas ja aivan ihana, hömelö höppänä itsensä ❤️ "Intopiukeena" viipotti menemään paikasta toiseen. Kun Ada lopetettiin, Into piti kiinni elämässä ja arjessa. Into piti huolen, ettei voinut vaipua sinne kaikista syvimpään.
Intolle emme kaveria enää hankkineet, vaan hän sai nauttia jakamattomasta huomiosta ja perheen keskipisteenä olemisesta. Ja sen hän myös teki. Nautti joka hetkestä, rapsutuksista, herkkupaloista. Kainaloista, joihin iltaisin sohvalla köllötellessä käpertyä. Into oli meidän elämän keskipiste ja rakkaus ❤️
Puolitoista vuotta sitten, Into lähti Adan luo 12 vuoden ikäisenä. Nivelrikko myös hänen kohtalonsa. Mutta nyt ovat siellä kaikki yhdessä, tähtinä taivaalla, Moa, Ada ja Into ❤️
Ikävä on jotain niin suurta."
-Mariana
No niin, meikäläinen on vihdoin testannut gua shaa! :)
Kävin viime viikolla gua sha -hoidossa tamperelaisella kosmetologilla, ja tänään jaan fiiliksiäni tästä kokemuksesta. Hoito ei ole yhteistyö vaan itse ostettu.
Gua sha on ollut iso juttu kauneudenhoidossa jo pari-kolme vuotta, mutta mun läheisin kokemus tätä ennen on ollut pitää kädessä gua sha -lastaa - jonka jälkeen olen laittanut sen takaisin kylppärin kaappiin..!
Vaikka kosmetiikkaa ja ihonhoitoa rakastankin, en ole kauneudenhoidon välineurheilija. En ole koskaan ollut kiinnostunut ihon- tai hiustenhoidon välineistä, enkä myöskään jaksa niitä käyttää, seikka, joka ei blogivuosina ole jäänyt salaisuudeksi. Kasvoharja- ja hiuskiharrintrendit tulevat ja menevät - ilman minua.
Gua sha on kuitenkin onnistunut puskemaan mun kuriositeettimuurin läpi, ja kaikki mitä olen siitä kuullut, on kuulostanut järkeenkäyvältä ja vakuuttavalta.
Kosmeettisessa gua sha -hieronnassa on kyse kasvojen sidekudoksen manipulaatiosta käyttäen apuna erilaisia kivimateriaalista valmistettuja lastoja, kampoja ja lusikoita. Gua sha -lastojen materiaali on tyypillisesti jade-kiveä.
Tiedämme, että ihon ja kudoksen manuaalinen stimulaatio parantaa ihon ulkonäköä tai hiuspohjan hyvinvointia, klassisena esimerkkinä selluliittialueiden hieronta ja kuivaharjaus. Hieronta vilkastuttaa veren- ja lymfan kiertoa sekä aineenvaihduntaa, mikä saa kuona-aineet liikkeelle. Turvotus vähenee ja ihon sävy kirkastuu, nämä ovat yleisesti hieronnan vähimmäishyödyt iholle. Hiuspohjan eri hierontatekniikoilla voidaan puolestaan stimuloida hiusten kasvua.
Ei siis tunnu millään lailla kaukaa haetulta, etteikö myös kasvojen hieronnalla olisi ihon ulkonäköä pitkävaikutteisestikin kohentavia vaikutuksia. Kosmeettinen gua sha on kiinalaiseen lääketieteeseen pohjaava hierontamenetelmä, jonka sanansaattajana Suomessa on toiminut erityisesti Katja Kokko. Kokko on kehittänyt gua sha'n ympärille oman Yin Your Skin Pro -metodinsa, ja monelle Katja on suunnilleen gua sha'n synonyymi Suomessa. Minullekin. Valtaosa gua sha'a tarjoavista kosmetologeista Suomessa on kouluttautunut Katjan metodiin, ja tällaista hoitoa minäkin lähdin Tampereella kokeilemaan.
Kosmeettisen gua sha'n hyödyt iholle pähkinänkuoressa ovat ihon kirkastuminen ja kiinteytyminen sekä turvotuksen väheneminen ja juonteiden miedontuminen. Katja Kokon sanoin gua sha -hoidossa rentoutunut iho "ikäänkuin asettuu kauniimmin ja luonnollisemmin luuston päälle tuoden kasvojen piirteet, kuten leukalinjan ja poskipäät selkeämmin esille". Hoito lupaa antaa kyytiä kaksoisleualle ja marionettijuonteille.
Gua sha'n harjoittaminen ei millään muotoa vaadi hoitolakäyntiä, vaan sitä voi vallan mainiosti opetella ja tehdä itse kotona, kuten moni tekeekin. Minä vain tunnen itseni niin hyvin, että jos jätän gua sha'an tutustumisen vastaisuudessakin kotioloihin, se ei koskaan tule tapahtumaan. Enhän jaksanut katsoa yhtäkään tutorial-videota tähänkään mennessä. 🙈
Into kokeilla gua sha'a ammattilaisen käsissä on kuitenkin kytenyt jo pitkään, ja viime viikolla se vihdoin toteutui. :)
Selvittelin etukäteen Tampereen gua sha -hoitoloita ja sain vahvan suosituksen Naturesse -hoitolasta. Naturessen perustaja Sanna Siljamäki on syvästi perehtynyt gua sha'an ja tekee Yin Your Skin -metodin hoitoja. Perillä selvisi, että Sanna tekee töitä minullekin tuttujen sarjojen kuten Esse ja Urang parissa, ja löytyipä meiltä myös yhteisiä Urang-suosikkituotteita..! ☺️ Kun sekä asiakas että kosmetologi ovat syvästi "hurahtaneita" kosmetiikkafriikkejä, on odotettavissa, että hoidon lomassa - sekä ennen ja jälkeen - käydään innostunutta keskustelua ihonhoitotuotteista ja -filosofioista..!
(Kyllä mä myönnettävästi myös torkahdin jossain vaiheessa hoitoa, eli en ollut sentään ihan koko ajan äänessä :D...)
Gua Sha -lastoja ja kasvoöljy
Hoito alkoi ihonpuhdistuksella, joka tehtiin Urangin öljyputsarilla. (Löytyy myös asiakkaan kaapista...) Sitten iholle tehtiin kuorinta Essen Microderm Exfoliator'illa. Kuorinta ei ollut Sannan mukaan välttämätön mun iholla, mutta hän sanoi mielellään tekevänsä sen, koska hoidossa käytettävän öljyn tehoaineet imeytyvät tällöin paremmin ihoon. En ole ennen kokeillut Essen Microderm-kuorintaa, ja se tuntui hyvin hellävaraiselta. Tuotteessa on äärimmäisen hienojakoista mineraaliperäistä mikroraetta, joka kieltämättä on niin hienojakoista, että en tuntenut rakeita lainkaan. (Ärtsyt kuorinnat ovatkin vastoin Essen filosofiaa...)
Gua sha -käsittelyn aluksi iholle levitetään aina ensin öljy helpottamaan gua sha -lastan liikettä iholla. Öljy tuo mukanaan vielä oman hoitavan lisänsä. Sanna käytti hoidossani Yin Your Skin Sileä-kasvoöljyä, joka sekin löytyy minulta kotoa. Ahh, sen tuoksu...
Vaikka hoito tehdään kasvoille, se aloitetaan aina rintakehästä. Tämä siksi, Sanna kertoo, että aktivoidaan lymfakierto. Yin Your Skin -metodissa hyödynnetään myös lymfahierontaa.
Hoidon edetessä kasvoille tehdään ensin alaspäin suuntautuvia kevyitä ja pumppaavia liikkeitä, jotka huuhtelevat lymfanesteitä. Sitten aloitetaan varsinainen lihasten ja kudoksen hieronta.
Sanna käytti hoidossa mustaa JALO-nimistä gua sha -lastaa, joka on kuulema paras väline gua sha'n yleistyöskentelyyn. Yin Your Skinin sivulta luen myöhemmin, että Jalo on suunnattu "niille käyttäjille, jotka haluavat mestaritason tuloksia". Sen monikulmainen muoto mahdollistaa monipuolisten menetelmien käytön yhdellä tuotteella. Hoidon päätteeksi Sanna demonstroikin omilla kasvoillaan, mitä eri juttuja Jalo-lastan eri puolilla voi tehdä.
Sanna käsittelee lastalla huolellisesti kasvojen eri osat; kaulan, poskipäät, otsan, silmien ympärykset, leuan. Hoito voidaan räätälöidä asiakkaan tarpeen mukaan kohdistumaan esimerkiksi otsan tai suunympärysjuonteisiin tai pussittaviin ihon kohtiin.
Minulle tehtiin ns. yleiskäsittely, mutta otsan kohdalla Sanna pysähtyi antamaan erityistä huomiota "Sibeliusrypyilleni". Se tuntui jännältä ja tehokkaalta - kirjaimellisesti tunsin, kuinka otsan lihakset rentoutuivat, ja sieluni silmin näin (tai ainakin toivoin näkeväni), kuinka "vihaisuus-rypyt" silisivät.
Hoidosta herännyt testaaja
Suuren osan aikaa lastan liikkeet iholla tuntuivat rentouttavilta ja kevyiltä. Poskien kohdalla käsittely tehostui ja tunsin, kuinka lasta todella "möyhi" kudoksiani ja painui poskiluita vasta. Mutta siis hyvällä tavalla! Kyseessä on anti-age-vaikutteinen hoito, jossa on tarkoitus stimuloida ihoa ja saada asioita tapahtumaan, joten en odottanut kevyttä sivelyä. Tai sanotaan, että olisin ollut pettynyt, jos hoito olisi ollut pelkkää sivelyä.
Gua sha -hieronta on todellakin erilaista kuin mikään muu kasvohieronta, jota olen kokenut. Tykkäsin gua sha'sta! Se tuntui tehokkaalta, ja iholla oli käsittelyn jälkeen samaan aikaan todella rentoutunut mutta kuitenkin myös aktivoitunut tunne. Iho näytti hoidon jälkeen kirkkaalta, mutta Sanna totesi, että ihoni oli jo valmiiksi sen verran kirkas, ettei mun kohdalla voinut todeta yhtä selkeää ihon värin paranemista kuin sellaisilla asiakkailla, joilla on samea iho ja jotka kenties hoitavat ihoaan hieman puutteellisesti.
Kohta, joka mun ihossa "huutaa" eniten käsittelyä? Otsa. Ei tullut yllätyksenä! 😀
Lähdin hoitolasta virkistyneenä ja innostuneena. Rehellisyyden nimissä en kuitenkaan tiedä, tulenko edelleenkään tekemään käsittelyitä kotona, mutta nyt minulla ainakin on parempi käsitys siitä, mistä gua sha'ssa on kyse. Ihan varmasti tämä on voiteita tehokkaampi tapa hidastaa tai häivyttää ikääntymisen merkkejä, siitä minulla ei ole epäilystäkään. Jos ihoa jaksaisi säännöllisesti hieroa kotona, uskon sen pysyvän kiinteämpänä kuin ilman hierontaa.
Minulla on kotona pari vuotta sitten lahjaksi saamani edullisen brändin gua sha -välinesetti, joten pitää ehkä kuitenkin haastaa itsensä kokeilemaan jotain yksinkertaista gua sha -rutiinia edes muutaman kerran. :) Kynnys on nyt madaltunut. Muutama minuutti päivässä... onko se suuri hinta kiinteämmästä ihosta..?
