Tämän postauksen tarkoituksena oli esitellä helppo kikka, miten muuttaa kuivan näköinen mineraalimeikkipohja samettisen tasaiseksi, mutta koska en saanut millään otettua ihostani sellaista kuvaa, missä kuivat kohdat ja röpelöt olisivat näkyneet, niin tein sitten yleisen postauksen mineraalimeikkipohjastani. No, esittelen sen kikan joka tapauksessa. :) Se on varmasti monelle aktiivimeikkaajalle ja meikkiblogien lukijoille tuttu, mutta jospa se tavoittaisi nyt vielä muutaman uuden kohteen.
Siirryin käyttämään mineraalimeikkipohjaa vuonna 2007, ja löysin kerralla itselleni täydellisesti sopivan pohjan ja sävyt; Lily Lolo Foundation, talvella sävy Blondie ja kesällä sävy In The Buff. Minulla oli tuuria, sillä monet ovat kahlanneet läpi useita eri merkkejä ja pussikaupalla sampleja ennenkuin se sopiva mineraali on osunut kohdalle. Lily Lolon lisäksi olen kokeillut vain Meowin pohjaa, joka tuntui minulle liian kuivalta, sekä Bare Mineralsin, joka toimi oikein hyvin, mutta pidän Lolosta enemmän koska se on vähemmän hohtava ja on paljon edullisempaa.
Ennen mineraalipohjaa käytin varmaan 10 vuotta meikkipuuteria. En ole siis koskaan ollut liiemmin nestemäisten meikkivoiteiden ystävä, sillä olen mukavuudenhaluinen ja tahdon saada meikkipohjan levitettyä mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Mineraalimeikkipohja on meikkipuuterin kaltainen tuote, jonka päälle ei tarvitse erikseen levittää kiinnittävää puuterikerrosta, ellei iho ole rasvaisuuteen taipuvainen (tai haluaa muuten vain mattaisemman tai peittävämmän tuloksen). Mineraaleista puhutaan usein hoitavina tuotteina, ja itsekin huomasin välittömästi ihoni kunnon paranevan mineraalimeikkipohjaan siirryttyäni. Näppyjä ja muita epäpuhtauksia ilmestyy vähemmän, ja iho pysyy siistinä ja kiillottomana aivan selkeästi pitempään kuin tavallisella meikkipuuterilla (nestemäisistä meikkivoiteista puhumattakaan). Näillä havainnoilla olin tietenkin aivan myyty, eikä ihoni ole kyllästynyt Lily Loloon kolmen vuoden tauottoman käytön aikana. Yksi purkki maksaa n. 14 euroa ja kestää mun käytössä reilun vuoden, ensimmäinen purkki taisi kestää 1,5 vuotta. Talk about economical!
Ihmisiä tuntuu usein kiinnostavan mineraalimeikkipohjan peittokyky, ja tässä on oman naamavärkkini esimerkki. Valitettavasti WordPress taas laimensi kuvien sävyjä, ja ihoni on vasemmanpuoleisessa kuvassa oikeasti reilusti punoittavampi ja laikullisempi.
En pidä täyspeittävästä, naamiomaisesta pohjasta, joten heleän, hieman läpikuultavan tuloksen tuova mineraalipohja on minulle onnen omiaan. Mineraaleilla saa myös täyden peiton, mutta sanoisin että Lily Lolo ei siihen ehkä pysty. Tai ehkä en ole vain kerrostanut tarpeeksi. :) Pyörittelen kasvoille yleensä kaksi kerrosta.
Pyörittelyä. Ah, tämä on niin ihana aamurutiini!
Mineraalimeikkipohjaa käyttäessä on huolehdittava ihon hyvästä kosteuttamisesta ennen pohjan levitystä, sillä jauheessa itsessään ei tietenkään ole mitään kosteuttavaa. Joinain aamuina iho on tavallista kuivempi, ja kosteusvoiteesta huolimatta ihon pinta jää hilseisen kuivaksi mineraalipuuterin levityksen jälkeen. Tämä on varmasti tuttua monille mineraalien käyttäjille.
Tähän väliin olisi pitänyt tulla se kuva hilseisestä ihon pinnasta. Levitin yksi aamu Lily Lolon tahallaan kosteuttamattomalle iholle, ja pintahan oli ihan kauhea. Yritin ottaa kuvia, mutta ei niistä saanut mitään selvää. Kuvitelkaa nyt tähän kuitenkin sellainen jauhoinen ihon pinta! :)
Kosteussuihke apuun!! Tähän tarkoitukseen on monilla firmoilla ihan omat tuotteensa, esim. MACillä Fix+, mutta omatekoinen sekoite toimii yhtä hyvin. Itse olen sekoittanut kasvovettä ja raanavettä vanhaan XZ:n selvityssuihkepulloon. (XZ Muumi -suihke on muuten ihan ehdoton takkujen selvittämiseen! Ei lätsäytä hiuksia koska ei sisällä silikonia. Olen käyttänyt jo vaikka kuinka monta pulloa!)
Ota suihkepullo käteesi, ja suihkauta kasvoille muutama suihkaus. Vain muutama, ettei kasvoista tule märät, tarkoitus on vain kevyesti kostuttaa meikkipohjan pinta. Mahdollisimman hienojakoinen suihke olisi tietenkin paras tähän tarkoitukseen, mutta "isokokoisempi" suihkekin käy, kunhan muistat suihkuttaa tarpeeksi kaukaa. Muumi-pullosta tulee aika tanakka suihke, joten suihkautan melkein käsivarren mitan päästä.
Iho näyttää nyt tältä. Älä taputtele ihoa, vaan anna kosteuden kuivua itsestään. Huomaat, kuinka kuiva puuteripinta sulaa, ja kuivat kohdat katoavat taianomaisesti!
Oliko tämä kaikille lukijoille jo tuttu vinkki?
P.S. Katso myös videopostaukseni mineraalimeikkipohjan levityksestä.
Joku ehdotti edellisen postauksen kommenteissa että tekisin itse omat versioni neonmeikistä. No, tässä tulos. En pidä meikkejä mitenkään erityisen onnistuneina, etenkin tuo viimeinen pinkillä sotkukulmakarvalla oikein huutaa tekotaiteellista p*skaa ^_^. Mutta tulipahan taas leikittyä Manly 120 -paletilla. Muissa paleteissa mulla ei neon-värejä olekaan. Yleisesti ottaen en pidä neon-sävyisiä luomivärejä mitenkään upeina, enkä lähtisi tällaisissa meikeissä ulos vaikka muuten kirkkaissa ja räikeissä lookeissa saatankin liikkua.
Kun olin tehnyt tuon vihreä-kelta-oranssimeikin, sanoin miehelle että meinaan kyllä lähteä tässä töihin. Mies oli että "No et varmaan!" Ja hän oli oikeassa. En lähtenyt. :)
Manly-paletissa on neljä neonsävyä; puhdas oranssi, täplikäs oranssi, fuksiapinkki ja vihreä. Pinkin sävyn neon-ulottuvuus ei ihan tallentunut kameran kennoon, mutta se tosiaan on neon. Ja ihan hirveä sävy if you ask me. :)
Neon-pinkkiä ja oranssia kirkkaansinisellä rajauksella. Rajaus Indelible Gel Eyeliner Oceanic. Kulmakarvat on tahallaan harjattu ylös kaikissa kuvissa.
Vihreää, keltaista ja oranssia mustalla sisärajauksella.
Alaluomella neonvihreää ja valkoinen sisärajaus (hmm, onkohan nää kuvatekstit mitenkään tarpeellisia, *lol*), yläluomella fuksiapinkki. En ole koskaan aiemmin yrittänyt värjätä kulmakarvaa jollain värikkäällä meikillä, joten todistatte nyt ensimmäistä, epäonnistunutta yritystä. Sekoitin Manly-paletin pinkkiä sävyä poikakaverin hiusvahaan ja vedin mössöä hammasharjalla kulmakarvoihin.
Lähtisittekö mihinkään, edes bileisiin, tällaisissa meikeissä?
Kauneus & Terveys -lehden huhtikuun numeron kansi lupaili jotain hyvää;
ROHKEA NEONMEIKKI! Ja oikein huutomerkillä!
K&T:tä ei tunneta minään rohkeiden meikkilookkien esittelijänä, joten selasin äärimmäisen uteliaana neon-artikkelin kohdalle.
.
Ja pitihän se arvata. Ei täällä mitään neonmeikkejä ole.
Kauneuden & Terveyden mielestä neon-meikki tarkoittaa sitä, että mallien päähän asetetaan neon-värinen peruukki. Vai näettekö itse meikeissä mitään lähellekään neonsävyistä? Tässä meikissä pointtina on fuksianpunaiset huulet. Neon? I don't think so.
Entäpä persikan tai oranssin sävyiset posket? Neon? Knappast!
Tämä violetti silmämeikki on kyllä makea, mutta onko se neon? Niinpä.
Muuten, tällä sivulla silmää kaihersi aivan erityisesti lehdistä tuttu ilmiö, eli kuvien meikit vs. väitetyt meikkiin käytetyt tuotteet. Kaikkihan me tiedämme, että jos esim. kannen meikkitiedoissa lukee vaikka Lumene, niin se on aika suurella todennäköisellä liirumlaarumia, ja meikki on tehty niillä tuotteilla joita meikkitaiteilijan pakista löytyy. Kuvien mukamas-tiedot ovat vain mainosta. Niin myös useimmiten artikkeleissa. Tälläkin sivulla kerrotaan, että mallin violetti silmämeikki on tehty Helena Rubinsteinin Caramel-Lavender -paletilla (kuvassa). Minua jotenkin ärsyttää tällainen lukijan aliarviointi. Jokainen vähääkään värien päälle ymmärtävä näkee, ettei mallin kirkkaanliilaa meikkiä saisi aikaan Rubinsteinin murretulla luumuvioletilla.
Olenko mä ainoa joka kiinnittää tuollaisiin seikkoihin huomiota?
Artikkelin viimeisellä sivulla malli on meikattu sinisillä rajauksilla. Ihan kiva että puitte mallin jälleen neonkeltaiseen peruukkiin ja räväkän pinkkiin hihaan, sillä ilman niitä kuvassa näkyisi zero neon.
Artikkelin kuvat ja Riku Campon tekemät meikit ovat minusta upeita, mutta kuka keksi tämänkin jutun otsikoinnin? Rohkea neonmeikki my ass. Olisivat vaan kirjoittaneet että säväytä tällä kaudella räväkällä peruukilla!
