On tullut vuosi täyteen siitä, kun siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Ajattelin hieman eritellä ajatuksiani aiheesta ja siitä, olenko huomannut ihossani jotain muutoksia.
Ihan näin yleisenä kommenttina totean, että luonnonkosmetiikka ei kaikenkaikkiaan tunnu mitenkään erilaiselta verrattuna "normi"kosmetiikkaan. (Poikkeuksena aurinkovoiteet, jotka todellakin ovat erilaisia.) Suurimmassa osassa tuotteista koostumukset ovat ihan samanlaisia kuin normipuolellakin. Jos järjestettäisiin sokkotesti, jossa testihenkilöt saisivat käyttää luonnonkosmetiikkaa ja normikosmetiikkaa ilman että tietäisivät kumpaa käyttävät, en usko että monikaan huomaisi eroa.
Miksi sitten käyttää luonnonkosmetiikkaa? Tätä kysymystä olen sivunnut blogissa aiemminkin, ja pääsääntöisesti valinta on eettinen ja ekologinen. Luonnonkosmetiikka valmistetaan aineista ja menetelmillä, jotka eivät kuormita luontoa. Ihmisiä viehättää myös ajatus, että luonnosta peräisin olevat aineet ovat synteettisesti tuotettuja aineita lähempänä ihon omia ainesosia, ja näin ollen turvallisempia ja hellävaraisempia kuin elimistöön mahdollisesti kertyvät kemikaalit. Itse henkilökohtaisesti koen luonnonkosmetiikan tuotteet laadukkaammiksi kuin normikosmetiikan, koska tuotteet koostuvat 100% niistä aineista, joita normikosmetiikassa käytetään pienempinä pitoisuuksina ns. tehoaineena (esim. sheavoilla, manteliöljyllä ja granaattiomenalla mainostettavat tuotteet).
En silti sano, että luonnonkosmetiikan käytöstä olisi tullut minulle sellainen asia, että noudatan sitä puritaanisesti. Kokeilu on vakuuttanut minut positiivisesti, mutta kaikkia tuotteita en tule täysin luonnonkosmetiikkaan vaihtamaan.
Yksi sellainen tuote on deodorantti. Huomasin, että kertakaikkiaan vain kaipaan antiperspiranttia. En hikoile paljon, mutta haluan mielellään pitää kainaloni niin kuivina kuin mahdollista. Laveran deodorantti ei toiminut minulla ollenkaan, enkä pitänyt hitaasti kuivuvasta koostumuksesta. Logonan Mediterran-spray pelitti paremmin, ja voisin käyttää tuotetta ihan pelkästään sen huumaavan ihanan tuoksun takia (ja käytänkin, ostan varmaan jossain vaiheessa vielä uuden), mutta kun palasin antiperspiranttiin, huomasin kuinka suuri ero sen käytöllä todella on.
Aurinkovoidetta en myöskään tule vaihtamaan luonnonkosmetiikan versioon. Tästä annoinkin jo aika hyvät perustelut kesän aurinkovoidearviossani. En pidä puuterimaisen pinnan jättävästä koostumuksesta, enkä turhan korkeista suojakertoimista. Vaikka kuinka sanotaan, ettei enää kannata käyttää alle SK15:n voiteita, niin minä pidän itsepintaisesti kiinni halustani ruskettua. En pala helposti, ja minulle riittää mainiosti puolet alhaisempi suojakerroin, millaisia mineraaleihin perustuvissa suojavoiteissa ei ole.
Sen Täydellisen Luonnonkosmetiikan Kasvoputsarin etsintä jatkuu yhä, mutta luulen, että ostan tässä välissä yhden purkin vanhaa kunnon Sebaa. Olen erittäin tarkka siitä, millaisen tunteen kasvoputsari jättää iholleni, ja kaipaan koko ajan luottotuotteideni Sebamedin ja Dermosilin kasvopesun jättämää täydellisen tasapainoista tunnetta. Ei voi mitään. Estelle & Thildin ja Laveran vaahtoavat putsarit olivat ihan ok, enkä voi väittää että ihoni olisi millään lailla ärtynyt tai jäänyt muutenkaan huonon tuntuiseksi. Ne eivät vain ole Sebamed. Mutta etsintä jatkuu. Ehkä jossain on olemassa luonnonkosmetiikan Sebamed...?
Kasvovoiteista on löytynyt monta suosikkia, kuten Dr. Hauschkan sävyttävä päivävoide ja Estelle & Thildin hajusteeton kosteusvoide, ja niiden käyttö jatkuu. Olen myös tykännyt kovasti Laverén roll on -silmänympäryshoitonesteestä. En voi kuitenkaan väittää, että olisin huomannut ihossani mitään muutoksia luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen. Ihoni ei ole pahemmin tukkiutunut normikosmetiikallakaan, poikkeuksena ne virheet kun olen erehtynyt levittämään kroppa-aurinkorasvaa kasvojen iholle.
Vartalovoiteiden kohdalla olen puolestaan huomannut selvän eron. Ennen ihoni oli aina illalla suunnilleen yhtä kuiva kuin ennen aamurasvausta, mutta luonnonkosmetiikan voiteet pitävät ihoni joustavan ja kosteutetun näköisenä aina seuraavaan suihkuun saakka. Teho selittyy luonnon öljyillä, jotka pystyvät imeytymään ihoon paremmin kuin normikosmetiikan käyttämä parafiiniöljy (pääraaka-aine useimmissa kroppatuotteissa), joka jää ihon pinnalle kalvoksi. Olen ollut aivan erityisen ihastunut Urtekramin ja Estelle & Thildin täyteläisiin voiteisiin (vaikkakin Urtekram saisi mielellään imeytyä hieman nopeammin). Näistä on todella ollut silminnähtävää hyötyä.
Suihkutuotteista minulla ei ole muuta todettavaa, kuin että puhdistavat siinä missä muutkin suihkugeelit. Voi tosin olla, että kun en enää peseydy voimakkailla synteettisillä tensideillä, on sekin osaltaan vaikuttanut suotuisasti ihoni kosteustasapainoon.
Olin ajatellut kertoa postauksessa vielä kokemuksia kesän aikana käyttöön ottamistani uusista tuotteista, mutta koska teksti on jo venähtänyt näin pitkäksi, niin jätetään seuraavaan kertaan.
On kyllä ollut erittäin mielenkiintoista tutustua projektini kautta luonnonkosmetiikkaan, ja siitä on ollut sekin hyöty että olen nyt meidän liikkeen luonnonkosmetiikkaekspertti! ^_^
Top 10 tuotteet vuoden ajalta (ei järjestyksessä):
Huomio lukijani annamanna! :)
Kerroit eilisen ihonhoitopostaukseni kommenteissa ihostasi (atopia + aknea), jonka olet nyt saanut kuntoon. Kommenttisi herätti muutaman lukijan mielenkiinnon, ja koska et todennäköisesti huomannut heidän kysymyksiään, ja aihe saattaa kiinnostaa muitakin, niin julkaisen vastakommentit tässä:
Nimimerkki tuijaliini: Annamannalta haluaisin kysyä vinkkejä, miten toimit siinä aknen pahimmassa vaiheessa? 15-vuotias tyttäreni on atoopikko, vuosi sitten aloitti antibiootit akneen ja vaikealta näyttää. Jos pystyt jakamaan kokemustasi niin olisipa ihana. Niinkuin Sannikin totesi, kukaan ei oikein uskalla neuvoa mitään. Millä puhdistit, entä kosteutit? Kuoritko?
Nimimerkki liiin: Annamannalta haluaisin kans kysyä, että millä tuotteilla olet hoitanut ihoasi? Oma ihoni on nimittäin samanlainen, atooppinen ja herkkä, mutta samaan aikaan mulla on myös akne :D Mulla ei oo mitään hajua, minkälaisia ihonhoitotuotteita mun pitäis käyttää. Kuoria en uskalla, koska sen jälkeen näytän suunnilleen tomaatilta.
Eräs asia mietityttää minua töissä usein. Tämä liittyy perusihonhoitoon ja siihen, miten monet tarvitsevat siihen apua. Mitä on ammattimainen ihonhoito? Miksi niin monet luottavat ammattilaisen neuvoihin siinä, millä puhdistaa ihonsa ja mitä voidetta käyttää?
Meillä käy paljon asiakkaita, jotka pyytävät apua sopivien ihonhoitotuotteiden löytämisessä. Silloin tällöin käy myös asiakkaita, jotka pyytävät apua mutta mainitsevat kuitenkin, että "kosmetologini on suositellut minulle näitä tuotteita, ja hänhän tietää parhaiten." 
Mitä eroa loppujen lopuksi on kosmetologin ja ei-kosmetologin suosituksissa, jos kummatkin työskentelevät alalla? Mitä kosmetologi tietää enemmän, ja miksi hänen sanansa olisi ns. uskottavampi? Tiedämmekö me alan ihmiset ylipäänsä perusihonhoidosta enemmän kuin tavallinen, maalaisjärjellä varustettu kuluttaja?
Tämä on kysymys, josta olen jutellut töissä monien kosmetologi-kollegoideni kanssa.
Perusihonhoito on ihon puhdistamista ja kosteuttamista. Minä en ole käynyt kosmetologikoulua, mutta seuraava "peruskaava" on minullekin tuttu:
Nämä ovat siis sellaisia perusasioita, joihin ei mielestäni tarvitse mitään syvällistä asiantuntemusta. Epäpuhtaan ihon omistaja tajuaa itsekin, että ihoa voisi olla hyvä kuoria. Rutikuivan ihon omistaja ymmärtää, että vedetön puhdistus kuivattaa ihoa vähiten. (Emme nyt lähde tässä mihinkään erityistilanteisiin missä iho on vaikka niin pahasti tulehtunut ettei sitä voi kuoria tai muihinkaan ihotautilääkärin alueelle kuuluviin iho-ongelmiin.)
Olen välillä ollut huolissani siitä, että olenko minä jotenkin huonompi kosmetiikan myyjä kun en ole opiskellut kosmetologiksi. Mitä myymälätyössä tarvittavia tietoja ja taitoja kosmetologeilla on, mitä meillä muun koulutuksen omaavilla ei ole? Kävi ilmi, että olen stressannut ihan turhaan. Olen "haastatellut" neljää kosmetologikollegaani, eikä heillä ole kellään sen tarkempia niksejä tai vinkkejä eri ihotyyppien tai ongelmien hoitoon. Jos asiakas haluaa tasoittaa ryppyjään, hänelle myydään ryppyvoide. Jos asiakas haluaa ihon kiillon kuriin, hänelle myydään mattapinnan tekevä voide. Jos asiakas valittaa veltostuneesta ihosta, hänelle myydään kiinteyttävä voide. Jne. Ihonhoito ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä. ^_^
Myyjillä ei ole omakohtaista kokemusta joka ikisestä tuotteesta, joten jos asiakas vaikkapa kysyy "markkinoiden parasta anti-ageing-voidetta", myyjä todennäköisesti myy sen voiteen, jonka merkillä on meneillään myyntikilpailu, tai josta hän on lukenut positiivisia kommentteja alan lehdistä / netin kosmetiikkapalstoilta. Tai hän myy voiteen, jota on hehkutettu koulutuksissa eniten, ja joka täten on jäänyt parhaiten myyjän mieleen. Tai jos mitään myyntikilpailua ei ole menossa, ja asiakas kysyy myyjältä sellaisesta tuotealueesta josta myyjällä on paljon omakohtaista kokemusta, hän todennäköisimmin suosittelee omia lempituotteitaan. (Nimimerkillä kuinkahan monta L'orealin Golden Beige -nappia olen myynyt.... ^_^) On jännä miettiä, että asiakkaat monesti ajattelevat meidän oikeasti tietävän kaikista tuotteista kaiken, ja mikä on tehokkainta mihinkin vaivaan. Se on kertakaikkiaan mahdotonta liikkeessä, jossa myytäviä artikkeleita on tuhansia.
Hoitoloissa työskentelevät kosmetologit saavat tietenkin paremman käsityksen asiakkaan ihosta, mutta onko kosmetologin suosittelema hoito-ohjelma tuotteineen automaattisesti parempi ja henkilökohtaisempi kuin kosmetiikkaliikkeen myyjän suosittelema? Mietitäänpä. Hoitoloissa on myynnissä paikasta riippuen yleensä 2-3 eri sarjaa. Varmaan löytyy paikkoja jotka käyttävät vain yhtäkin sarjaa. Se hoito-ohjelma, jota kosmetologi asiakkaalleen suosittelee, riippuu siis ihan siitä mihin hoitolaan asiakas sattuu kävelemään. Jos käyt Ella Baché -hoitolassa, sinulle räätälöidään Ella Baché -ihonhoitosuunnitelma. Jos käyt Dermalogica-hoitolassa, sinulle suositellaan Dermalogicaa jne. Sarjoilla on yleensäkin yhdet tuotteet eri ihotyypeille, eli valinnanvaraa henkilökohtaiseen räätälöimiseen on loppujen lopuksi aika vähän. Yksinkertaisimmillaan sarjaan saattaa kuulua tuotteita vain normaalille- ja sekaiholle sekä kuivalle iholle. Yksi hoitolatyötä ennen tehnyt kollegani kertoi, ettei heidän liikkeensä edustamalla sarjalla ollut tuotteita rasvaiselle iholle. Joissain tapauksissa asiakas ei siis edes saa juuri oman ihotyyppinsä tuotesuosituksia.
Näin ollen en pidä kosmetologin tekemää hoito-ohjelmaa sen erikoisempana kuin kenen tahansa muun tietyn merkin konsulentin tai edustajan. Kauan alalla ollut ja laajan tuotetuntemuksen omaava kempparin täti saattaisi pystyä "räätälöimään" paljon paremman tuotepaketin, kun ottaa huomioon että valinnanvaraa merkkien välillä on huomattavasti enemmän kuin hoitolassa.
Olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne tässä asiassa. Luotatteko te asiantuntijan neuvoihin ihonhoidossa? Odotatteko, että vaikkapa Sokoksen kemppariosaston myyjä osaa auttaa teitä löytämään oikean kosteusvoiteen paremmin, kuin te itse? Tietenkin on itsestäänselvää, että myyjät tietävät usein kuluttajaa enemmän viimeisimmistä tuoteuutuuksista ja täsmätuotteista, mutta odotatteko, että he tietävät vaikkapa meikinpuhdistuksesta olennaisesti enemmän kuin tavallinen nainen, joka meikkaa ja pesee kasvonsa päivittäin? Onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa henkilöitä, jotka eivät rehellisesti tiedä, millä heidän kannattaisi kasvonsa pestä ja miten usein ihoa olisi hyvä kuoria?
Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka oikeasti eivät tiedä mitään ihonhoidosta. Tuskin kaikki maatalon emännät (näin hatusta temmattuna esimerkkinä) jaksavat iltaisin miettiä, että pitäisiköhän sitä nyt laittaa jotain yövoidetta. Mutta uskoisin, että nämä ihmiset eivät ylipäänsä edes asioi kosmetologeilla tai kosmetiikkamyymälöissä. Meidän asiakkaamme ovat pääsääntöisesti ihmisiä, jotka tietävät kyllä perusasiat -- mutta haluavat ehkä vain kuulla vahvistuksen ammattilaisen suusta. Itse voin kertoa, että en ole eläissäni kysynyt kempparin myyjältä apua ihonhoidossa. Kerran tosin kysyin Lumenen edustajalta vinkkiä silmänympärysvoiteeseen, ja sanoin että haluan silikonittoman voiteen. Edustaja ei kuitenkaan kyennyt kertomaan, missä Lumenen sy-voiteista on silikonia ja missä ei, joten etsin sitten senkin tiedon itse pakkausselosteesta.
Toivottavasti kukaan lukija ei muuten erehtynyt luulemaan, että jotenkin aliarvostan kosmetologeja ja kuvittelen itse tietäväni yhtä paljon. Näin ei siis ole missään nimessä. Perusihonhoidollisesti tietoni lienevät samalla tasolla, mutta kosmetologit ovat ammattilaisia hoitotyössä, josta minä en tiedä mitään. Kosmetologi osaisi suositella ja suorittaa vaikkapa pahasti arpisille kasvoille siloittavan sarjahoidon tai selluliittimuhkuroille ultraäänikäsittelyn. Hoitotyö on kuitenkin eri asia kuin myymälätyö.
