Kaksi malvan sävyistä meikkiä Diorilla. Malva on muuten minusta jotenkin hassu ja vaikeasti määriteltävä värisävy, enkä edes ennen tiennyt minkä värinen se on ennenkuin aloin törmata sanaan 'mauve' meikkituotteissa. Wikipedia tietää kertoa, että "malva on vaalea laventeli-liilan sävy, harmaampi ja sinisempi kuin mitä vaalea magenta olisi."

Kuten taannoisessa Diorin lookkipostauksessa totesin, en oikein innostunut Misty Mauve -paletista. Tein sillä koemeikin, ja tulos oli juuri odottamanilainen. Jotkut lukijat kertovat erottavansa Misty Mauvessa selvästi jopa vaaleanpunaisen sävyn, mutta minun ihollani ei vaaleanpunaisesta ole tietoakaan. Kokonaisuus oli harmaanliila meikki, ja kaikki tummat sävyt sulautuvat toisiinsa.

Misty Mauve, kuva lainattu Temptaliasta.

Meikissä vasemman ylänurkan vaaleaa (siis sitä toisten mielestä vaaleanpunaista) sisänurkassa, oikean ylänurkan harmaanliilaa loppuluomella, oikean alanurkan hohtava malvabeige luomivaossa ja keskimmäinen, tumma liila sävy ripsirajassa violetin kynärajauksen päällä. Vasemman alanurkan vaalea kulmaluulla.

The Mauves. Paletti on vähintään viisi vuotta vanha, sillä tämän mallin jälkeen paletin hylsy on uudistettu kaksi kertaa. Ostin paletin eBaysta.

Paletin vaalein sävy (oikea alanurkka) luomen sisäpuolikkaalla, tummin sävy (keskimmäinen) ulkonurkassa, vasen ylä- ja alanurkka luomivaossa. Rajaus Rimmelin Enchanted-kynä jonka päälle vedetty paletin tummaa violettia.

Mä tykkään The Mauvesista enemmän, koska siinä on punertavia sävyjä jotka sopivat minulle harmaita paremmin. Lisäksi satiininen kostumus on enemmän mieleeni kuin Misty Mauven hohtava.

...

Terveiset muuten Kreikasta! Pääni ei ihme kyllä räjähtänyt lennolla, vaikka olenkin edelleen ihan tukossa. Ensimmäinen päiva 36 asteen lämmossa kera flunssan ei ollut mikään paras mahdollinen tunne, mutta olen jo paranemaan päin. Viikonloppuna suuntaamme Peloponnesokselle ja Elafonisoksen pikkuiselle saarelle jossa on kuulema valkoiset hiekkarannat. On kyllä ihanaa olla taas Kreikassa!

(Tämä postaus oli jo melkein valmiina ennen Suomesta lähtöa!)

Ihonhoitohaastattelussa Mr Karkkipäivä.

Mitä ihonhoito sinulle merkitsee?

Parranajoa. Ja sitten jonkun balsamin käyttöä.

Onko ihon puhdistus ja kosteutus turhaa hössötystä?

No yleensä kyllä.

Miten niin?

Se on miehille varsin pinnallinen tapa osoittaa itselleen huolenpitoa.

Ettei ole kyse vain laiskuudesta?

Ei. En koe mitään tarvetta ihon hoitamiseen. Tosin voin myöntää käyttäneeni joskus jääpalaa silmäpusseihin krapula-aamuna. Lasketaanko se ihonhoidoksi?

Ei. Olet ihan toivoton. Ostin sinulle kerran Lumenen kasvojenkuorinnan ja se on edelleen lähes käyttämättömänä kylppärin kaapissa. Tästä on joku kolme vuotta.

No näin taisi päästä käymään. Mun iho meni siitä vaan huonoon kuntoon, tuli näppylöitä. Ihan niinkuin kosteusvoiteista.

Huokaus.

Käydäänkö teilläkin joskus vastaavia keskusteluita? Miksi miesten on niin vaikea omaksua yksinkertaista kasvojen pesua ja kosteutusta osaksi päivittäistä rutiinia? No, jos iho ei ole yhtään kuiva niin voin ehkä ymmärtää, ettei mies koe tarvitsevansa siihen mitään voidetta, mutta puhdistus olisi kyllä erittäin tärkeää. Etenkin kun miesten iho on yleensä öljyisempi kuin naisten. Olen jo luovuttanut oman mieheni suhteen ja lohduttaudun ajatuksella, että kai se naama kuitenkin puhdistuu päivittäin suihkussa.

Mr Karkkipäivän ihonhoitotuotteet. Lumenen kuorinta joutaisi varmaan jo roskiin, mutta Biothermin High Recharge -voiteen (sekin lahja minulta) mies oli peräti ottanut mukaan kesän vuoristoreissulle . "Ettei iho menisi ihan riekaleiksi ankarissa olosuhteissa." Tuubia oli kuitenkin muistettu käyttää ehkä kolme kertaa.

Tiedän, että miehekkeeni tykkää kuitenkin hemmottelusta, joten ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kosmetologille...!! Kyllä! Tällä viikolla mies vihdoin varasi käsittelyn, ja minä olin mukana hetken verran napsimassa kuvia ja kyselemässä fiiliksiä. Ymmärrettävistä syistä mies protestoi sitä vastaan, että hänestä julkaistaan jotain kauneushoitolakuvia kosmetiikkablogissa, joten käsittelin kuvat tunnistamattomiksi.

Miehen "vuosihuoltoon" kuului ihon puhdistus, timanttihionta, höyrytys, mekaaninen puhdistus, naamio ja hoitovoide. Timanttihionta kuulosti jännältä ja kiinnosti minua eniten. Kuvittelin, että kyseessä on joku tosi stydi menetelmä, mutta itse asiassa timantti kuoriikin ihoa vain hyvin kevyesti. Toimenpide näytti hauskalta. Iho käydään läpi kuin pienellä imurin suuttimella, jonka suulla on timanttirengas. Samalla kun timantti kuorii, alipaine imee mukanaan kuolleet ihosolut. Miehen mukaan hionta tuntui siltä, kuin joku imuroisi kasvoja. Se ei ollut rentouttavaa, muttei epämiellyttävääkään.

Poistuin siinä vaiheessa kun ihoa alettiin höyryttää. Haastattelin miestä illalla hoidon kulusta, ja olin vähän pettynyt kun hän sanoi ettei hoito sinänsä tuntunut kovin rentouttavalta. Mustapäiden puristelu oli kuulema kamalan kivuliasta! ^_^ Ja sen jälkeen naamio sai ihon kirvelemään. Kysyin, tuntuiko iho miehen mielestä nyt jotenkin erilaiselta, ja mies myönsi että se oli sileämpi. Ja kyllä mun sormiin ainakin tuntui huomattavasti sileämmältä! Eli jotain vaikutusta toimenpiteellä sentään oli, vaikken ilmeisesti edelleenkään onnistunut sytyttämään miehessä kipinää ihonhoitoon.

Ehkä yritän pikkuhiljaa ujuttaa saunailtoihin jotain mutanaamiorutiinia. Miehet eivät vain tajua, että ihonhoito voi olla kivaa...!

Mites teidän miehet? Löytyykö putsaria, naamarasvaa tai peräti silmänympärysvoidetta?

Esittelyssä uusi meikkinurkkaukseni asuntomme parvella. No, uusi ja uusi, mehän muutettiin jo helmikuussa, mutta meikkinurkkaus saavutti lopullisen muotonsa vasta kesän aikana. Ja nyt kun parvella on vihdoin kaiteet, niin siellä viitsii ollakin...! ^_^

Meikkipöydän lamput asennettiin heinäkuussa, ja ensin olin sitä mieltä että valo ei ollut tarpeeksi kirkas tarpeisiini. Olen tottunut meikkaamaan ikkunan ääressä luonnonvalossa, mutta koska se ei nykyisessä asunnossamme oikein onnistu, joudun turvautumaan keinovaloon. Olin ottanut selvää, että valoteholtaan 940 lm (lumen-arvo) toistaa värit kaikkein luonnollisimmin, mutta sähköliikkeessä myyjät suosittelivat ottamaan vähemmän kirkkaat lamput. 940 lm näyttää kotiympäristössä kuulema melkein siniseltä. Otin sitten 820-lamput (vastaavat päivänvaloa), ja ne olivat minusta ensin liian keltaiset, mutta nyt olen tottunut niihin. Ovat ainakin paljon kirkkaammat ja paremmat kuin kylppärin valot!

En tiedä miettiikö kukaan muu meikkailija valoa yhtä paljon kuin minä. Se on mulle tosi tärkeää. Töissä meillä on meikkipisteessä erittäin keltaiset peilivalot, ja mun on sammutettava ne joka kerta kun meikkaan asiakasta. Muut ihmettelevät tätä, mutta ei kai nyt esim. jotain meikkivoiteen sävyä voi valita keltaisessa valossa? Ei voi ei.

Ensin meikkinurkkaus näytti tältä.

Sitten korvasin Myken-peilin Tysnesillä (molemmat Ikeasta), ja vaihdoin vähän laatikoiden järjestystä. Tysnes on jämerämpi eikä kaadu yhtä helposti kuin Myken. En loppujen lopuksi halunnutkaan seinään kiinnitettyä peiliä, sillä tykkään meikata nenä kiinni peilissä. :) On kätevää kun peiliä voi siirrellä haluamalleen etäisyydelle.

Pöytä on Ikean Vinstra, josta on irrotettu ruma pyöreä peili ja vetimet on nekin korvattu nätimmillä. En itse asiassa tykkää Vinstran materiaalista yhtään, mutta se oli ainoa joka sopi nurkkaan kokonsa puolesta.

Pöydän alla on Bauhausista ostettu klassinen työkalupakki, jota moni meikkialan ammattilainen (kuten myös harrastaja) käyttää meikkipakkina. Pakki lienee monelle tuttu myös muista kosmetiikkablogeista.

Vetolaatikkoon mahtuu suurin osa meikeistäni. Jihuu! Mulla ei siis loppujen lopuksi ole todellakaan mitenkään älyttömästi meikkejä.

Bauhausista ostetussa lokerikossa asuu paljon pientä meikkitilpehööriä, kuten voidemaisia luomivärejä ja mineraalimeikkisampleja.

Pakista löytyvät loput meikkini. Täällä majailevat mm. Diorit ja luonnonkosmetiikan meikit.

Ensi viikolla blogissa voi muuten olla hiljaista, sillä me lähdetään perjantaina ukkokullan kanssa äkkilähdöllä Kreikkaan. On tietysti elämän ironiaa, että mä tulin mielettömän kipeäksi juuri nyt, kun on reissu edessä. Oltiin suunniteltu jo monta kuukautta sitten, että lähdetään viikolla 37 jonnekin halvalla viime hetken lähdöllä, kun tämä on mun ja miehen ainoa yhteinen vapaaviikko koko vuonna, ja enköhän mä sitten sairastu. Jes.