Lokakuun idoli on Julia Vuoren Sika.
Voi, miten kuvailisinkaan suhdettani Sikaan? Minä haluaisin olla Sika. Sika on lämpimin, vilpittömin ja empaattisin hahmo mihin olen sarjakuvakulttuurissa törmännyt. Sillä ei ole koskaan mitään taka-ajatuksia eikä se ole ikinä ilkeä. Se suhtautuu asioihin filosofisen lempeästi ja loputtoman uteliaasti. Se ei hermostu silloinkaan, kun kaapin ovi irtoaa, se kompastuu lattialla lojuneeseen muovipussiin, kasa mandariineja vierii päälle ja tuoli tekee reiän lattiaan. Se vain maalaa kaapinoven, muovipussin, mandariinit ja tuolin punaisiksi.
Aloin seuraamaan Sikaa kun se alkoi ilmestyä Helsingin Sanomien NYT-liitteessä vuonna 1995. Jossain vaiheessa sarjakuva vaihtoi hieman konseptia, Sika muutti Ranskaan ja nimeksi tuli Pariisin Kirjeenvaihtaja. Sian ydinolemus ei kuitenkaan muuttunut, ja sen eksentrinen kaveripiiri, johon kuuluvat mm. Lehmä, Pingviini, Lapinkoira ja Mäyrä, pysyi samana.
Yksi lempi"jaksoistani" on Lapinkoiran vierailu. <3 Klikkaa kuva isommaksi.
Loppuun vielä tekstit toisesta lempparistripistäni, joka tiivistää Sian filosofian aivan erityisen hyvin.
Tunsin koputuksen oikeassa jalassani.
Takanani seisoi kissa. Se pyysi minua mukaansa.
Punavarpuset olivat lupautuneet pitelemään kissan pyykkejä, kunnes pyykkipoikia löytyy.
Varpusten jalat olivat kipeytyneet paikallaan olosta.
Kutsuin linnut jalkahauteelle. Kissa toi savea, talkkia ja kynsienhoitovälineitä sekä keitti siemenkahvit.
Varpuset lähtivät. Odotamme kortteja Intiasta.
Jos ette ole vielä tutustuneet Sikaan (oletan, että lukijoiden joukossa voi olla niin nuoria lukijoita että Sika on jäänyt heiltä löytämättä), niin suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjastosta kokoelmakirjan Sika (1998), tai sen jatko-osan Sika ja Oikukas Sieni (2006). Tulette varmasti hymyilemään.
(Kirjakaupoista näitä ei näyttäisi enää löytyvän, painokset myyty loppuun. Sen sijaan lapsille löytyy kirjat Sika ja värit, Sika ja tunteet ja Sika ja numerot.)
Kun kerran kaikki muutkin, niin piti sitten munkin mennä ostamaan IsaDoran Graffitilakka.... Mustat myytiin muuten eräästäkin liikkeestä loppuun parissa tunnissa kuorman purkamisen jälkeen, mutta meidän liikkeestä sain napattua mustan itselleni.
Alla Essien Pink Parka, päällä IsaDoran Black Tag -graffitilakka. Olette jo varmaan lukeneet kymmenestä muusta blogista miten homma toimii, mutta mikäli ette, niin here's the deal: alle joku kiva värilakka, annatte kuivua kokonaan, ja sitten vedätte päälle yhden kerroksen graffitilakkaa. Kuluu muutama sekunti, ja graffitilakka lohkeilee kuvassa näkyväksi tulokseksi.
Itse tein ekalla kerralla sen virheen, että vedin sudilla useamman päällekkäisen vedon graffitilakkaa, ja jälki oli tosi huono. Parhaan lohkeiluefektin saa yhdellä vedolla.
Ja jos joku vielä jaksaa olla niin väsynyt, että kehtaa kysyä miksi mun kynnet on niin karseat, niin luehan blogia vähän taaksepäin.
Vasemmassa kädessä taas kivat pituuserot. ^_^ Huomatkaa, että oikeasti yritin viilata vasemman käden keskisormen kynttä ovaalimpaan muotoon, oikeaan en ole jaksanut kajota. Yhteen kynteen laitoin huvin vuoksi OPIn valkoisen I do! I do! -lakan.
Tässä kynnet vielä päivänvalossa.
Moniko meinasi hankkia graffitilakan? Varmaan ihan hauska käytellä vähän aikaa, mutta luulen kyllästyväni pian. Minä tykkään kuitenkin eniten koristeettomasta kynnen pinnasta.
Loppuun kuva-arvoitus. Mitähän tässä oikein on...? Ei, jalkani eivät ole pipinä. Voin vain kertoa, että kaikkea erikoista sitä saakin blogin kautta kokeilla! Jatkoa seuraa ensi viikolla. :)
Skördefest. Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat.
Sadonkorjuujuhlat kuulostaa ehkä maailman tylsimmältä tapahtumalta. Sitä ne voivat varmasti jollekulle ollakin, mutta Ahvenanmaalla tämä viikonloppu syyskuun lopussa on saaren toiseksi suosituin vuotuinen tapahtuma. Juhlat houkuttavat kävijöitä bussilasteittain myös manner-Suomesta, ja kävijämäärä ylittää 15 000. Kävin Skördefesteillä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, ja jäin koukkuun! Minä olen cityihminen 363 päivää vuodesta, ja nämä kaksi päivää omistan heinäpaalien, lehmien ja lampaiden keskellä fiilistelyyn.
Viikonlopun aikana kymmenet maatilat avaavat ovensa, ja kuluttajat pääsevät tutustumaan tuottajiin. Kävijät saavat käteensä kartan ja maatilakuvaukset, joista voi valita mieleisensä vierailukohteet. Tapahtumaan osallistuville maatiloille johdattavat punaiset omppukyltit (tai tomaatit, niinkuin me niitä haluamme kutsua). Tilat ovat avoinna kahden päivän ajan aamusta myöhään iltaan. Kumpparit jalkaan ja menoksi!
Ilta on minusta parasta aikaa käydä maatiloilla. Hämärän laskeutuessa heinäpaalien keskelle syttyvät lyhdyt, ja tunnelmallisempaa ympäristöä syödä vaikkapa bolstaholmburgarea saa hakea. Itsehän en syö lihaa, joten minun valintani on ledholmare - hampurilainen silakkapihvillä.
Ystäväni ottivat viikonlopun aikana tosi kivoja kuvia, joita toivoin saavani julkaista tässä postauksessa. En ehtinyt kuitenkaan saada kuin yhden, joten lisään ehkä kuvia myöhemmin. Kuva Leenasta syömässä ledholmarea olisi piristänyt postausta kummasti! ^_^
Omat suosikkitilani ovat Bolstaholm (jonka päärakennus näkyy ylemmässä kuvassa) ja Limnäs Gård Getassa, Tjudö Vingård sekä Ollas ja Twilightin hevostila Lumparlandissa.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=7gaYWqS0fXU&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Toissavuonna uskaltauduin kokeilemaan traktorilla ajamista, ja tällä kertaa ilta Bolstaholmissa huipentui rodeoon...... Kuka väittää, että landella on tylsää? :)
