Oudonvärinen meikki sunnuntailta. En oikeastaan miettinyt yhtään millaista meikkiä lähdin tekemään, vaan napsin vain laatikoista värejä sattumanvaraisesti. Luomilla on keltaista, punaruskeaa, persikkaa ja violettia.
Meikkiin käytetty:
Yllättävän ok:n näköinen kokonaisuus, vaikka punaruskea ja sinivioletti eivät todellakaan ole parhaita ystäviä meikkikentällä.
Meikki on niin erikoisen värinen että en edes keksi tälle tunnistetta. Ruskea? Ei. Persikka? Ei. Värikäs? No ei oikein sitäkään.
Ensi viikolle olen kaavailemassa huulipunaviikkoa....! :)
Kaverini Anna piipahti yökylässä, ja yllättäen hänetkin saatiin blogiin paljastamaan kasvonsa. :)
Anna ennen ja jälkeen. Koska Anna oli lähdössä seuraavaksi junaan, en halunnut alkaa taiteilemaan hänelle mitään villejä kokeiluita. Kun katsoin Annaa, minulle tuli ensimmäisenä mieleen pehmeä, harmaanvihreä meikki, jollaisen sitten tein. :)
Annalla on raskaat luomet, joilla meikki ei juurikaan näy silmien ollessa auki ja rennossa tilassa. Kulmaluu on matala ja tekee meikkauksen helpoksi. "Vekki" luomen keskellä ei johdu pettäneestä pohjustuksesta, vaan se on Annan luomella luonnostaan.
Silmämeikkiin käytetty:
Kasvoilla Annan omasta toiveesta Lily Lolon In The Buff. Annaa kiinnosti, sopisiko sävy mahdollisesti hänelle, mutta itse sanoisin että sävy on Annan iholla hiukkasen liian tumma tai jotenkin punakka. Toisaalta Annan kasvot ovat jo valmiiksi hieman erisävyiset kuin kaula ja dekoltee. Poskilla punaa Too Facedin paletista ja huulilla Estee Lauderin huulikiilto Honey Flower.
Annan silmät ovat raskaista luomista huolimatta hyvin intensiiviset. Tämänmuotoisia silmiä voi korostaa kauniisti pehmeällä alarajauksella, joka piirtää silmän muodon esiin. Ylärajauksethan eivät juurikaan näy, mutta ripsien juuri on silti hyvä rajata. Olisin tykännyt laittaa Annan alaluomille sisärajauksenkin, ja nimenomaan vihreällä, mutta minulla ei ole sellaista vihreää kynää joka tarttuisi sisäluomeen.
Itse pidin meikistä kovasti, ja Annakin vaikutti tyytyväiseltä. :) Itse hän tykkää meikata eniten ruskean, kuparin ja vaalean persikan eri sävyillä.
Lokakuun alussa tuli vuosi täyteen siitä, kun aloitin työskentelyn kosmetiikkamyyjänä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin aloitin silloin harjoitteluni, ja tammikuussa siirryin vakituiseksi työntekijäksi.
Nyt seuraa pitkähkö postaus ensimmäisen vuoden kokemuksista.
Vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu siltä, että olen aina kuulunut tälle alalle, mutta toisaalta myös siltä, että olen vasta ihan alussa ja opittavaa on vielä hirveästi. Liikkeessä on tuhansia tuotteita, ja minun pitäisi tuntea koko valikoima. Jokainen ymmärtää, että näin moni tuote ei tallennu mieleen vielä vuoden aikana. Mutta hyvällä mallilla ollaan....! Nyt olen aika hyvä kosmetiikkamyyjä, mutta viiden vuoden kuluttua voin olla jo erinomainen.
En myöskään ole mikään ekspertti ihonhoidossa, sillä en ole kosmetologi. Perusasiat ovat hallussa, ja niillä pärjään useimpina päivinä, kuten tässä postauksessa pohdiskelin. Mutta voin myöntää, että kun minulle eräänä päivänä tuli asiakas, joka pyysi apua miliumiensa hoitoon, jouduin ohjaamaan hänet kosmetologikollegani luokse.
Vaikka iho-ongelmat ovat tutumpia kosmetologeille, niin yhdessä asiassa olen kuitenkin parempi kuin työtoverini. Se on ainesosatietämys. Vaikka kosmetologien opintoihin kuuluu jonkun verran ainesosaoppia, ei kukaan minun työpaikallani ymmärrä ainesosista yhtään mitään, minua lukuunottamatta. Jotkut kollegani ovat tunnustaneet, että heitä ei vain kertakaikkiaan kiinnosta puteleiden tarkka sisältö. Heille riittää se tieto, mitä pakkauksessa sanallisesti kerrotaan tuotteen tehoista, siis "kosteuttaa, kiinteyttää, silottaa" jne.
Työkaverini hieman ihailevat mutta samalla myös ihmettelevät kiinnostustani incejä kohtaan. Kun tässä yksi päivä kirjoitin ylös Biothermin uuden voiteen inciä aikeenani tutkia sitä kotona, kollega nauroi että olen minä kyllä hupsu, ja ettei hän tajua miten minua voi oikeasti kiinnostaa. Toisaalta hetkeä myöhemmin hän kysyi minulta, mitkä ainesosat tekevät uudesta Bare Minerals Matte Foundationista matan, ja miten se eroaa alkuperäisestä. Siihen kysymykseen osaan kyllä vastata, vaikka en miliumien hoidosta tiennytkään! :)
Kun valmistuu kosmetologiksi, meikkitaiteilijaksi tai kosmetiikkamyyjäksi ja saa töitä kosmetiikan myyjänä, silloin se "opiskelu" vasta alkaakin. Liikkeiden laajassa tuotevalikoimassa riittää opeteltavaa. Muistan, kuinka kauhuissani itse olin ensimmäisinä viikkoina, kun katsoin loputtomilta vaikuttavia tuoksuhyllyjä. "Miten sinä voit muistaa nämä kaikki?" kysyin yhdeltä etevimmistä kollegoistani. "Kun täällä on katsellut samoja hyllyjä monta vuotta, niin huomaat kyllä että tuotteet vain jäävät mieleen..!" hän naurahti. En silloin meinannut uskoa sitä, mutta nyt tiedän, että näinhän se on.
On turha yrittää ahmia liikaa tietoa kerralla. Harjoitteluni alussa lähdin tutustumaan liikkeen valikoimaan opettelemalla joka päivä uuden sarjan. Luin merkkien koulutuskansioita, tein muistiinpanoja, vaadin työtovereita ja sarjojen konsulentteja pitämään minulle luentoja ja vietin bussimatkat nenä kiinni opintovihossani. Vaikka kuinka luin kerta toisensa jälkeen, mitä tuotteita kuuluu esimerkiksi Biothermin valikoimaan, alkoivat Biothermin purkkirivistöt käydä tutuksi vasta kun olin ollut töissä runsaat puoli vuotta. Aika tekee tehtävänsä.
Myyjillä on luonnollisestikin myös muita tapoja tutustua sarjoihin. Maahantuojat järjestävät muutamia kertoja vuodessa lyhyempiä uutuuskoulutuksia sekä kattavampia peruskoulutuksia. Uutuuskoulutuksissa käydään läpi vain kauden uudet tuotteet ja peruskoulutuksessa tutustutaan valikoimaan perusteellisesti. Uutuuskoulutukset kestävät vain muutaman tunnin ja peruskoulutukset 1-2 päivää.
Koulutukset ovat mielenkiintoisia tapahtumia. Eivät pelkästään siksi, että opimme uutta, vaan merkkien imagon tarkkailun kannalta. Minusta on hurjan kiintoisaa analysoida, millaisen fiiliksen maahantuoja haluaa meille myyjille välittää. Jokainen merkkihän haluaa, että me myisimme ja tarjoaisimme ensimmäisenä juuri heidän tuotteitaan, ja saavuttaakseen tämän tavoitteen heidän on luotava brändistään mielikuva sinä "parhaana" vaihtoehtona. Toiset merkit onnistuvat tässä paremmin kuin toiset.
Erään merkin tilaisuuksissa jo kouluttajat itse ovat päästä varpaisiin viimeisen päälle laitettuja ja kauniisiin, istuviin vaatteisiin pukeutuneita. He puhuvat hymyssä suin, elehtivät innostuneesti ja käyttävät superlatiiveja joka toisessa lauseessa. Tilaisuuksissa esitetään upeita imagofilmejä joiden tarkoituksena on luoda tunnelmaa ja vahvistaa merkin erityistä, trendikästä henkeä. Pompöösiä ehkä, mutta vaikutus? Kuulijalle tulee väkisinkin tunne, että tämä merkki on jotain aivan upeaa, - haluan välittää asiakkaillenikin palan tätä laadun ja luksuksen fiilistä.
Toisen merkin tilaisuudessa valkoisiin labratakkeihin pukeutuneet kouluttajat säästelevät hymyjään, valkokankaalle ei vyörytetä taiteellisia filminpätkiä eikä tuotteita hehkuteta kolmanteen potenssiin. PowerPoint-esitykset ovat värittömiä ja sisältävät vain tarkoituksenmukaisen tiedon. Asiallista, kyllä. Informatiivista, kyllä. Mutta kumpiko tilaisuus jättää meille halun myydä tuotetta? Psykologisesti mielenkiintoista!
Ehkä antoisinta ensimmäisen vuoteni aikana on ollut vakioasiakkaiden saaminen. Vaikka olen vasta myyjän "raakile", uran alkutaipaleella ja edessä paljon kehittymistä, olen saanut muutamia asiakkaita jotka haluavat asioida vain minun kanssani. Se on jotenkin todella liikuttavaa ja tulen siitä mielettömän iloiseksi. Minulla on myyjänä aika persoonallinen tyyli, olen varmasti aika lailla tuttavallisempi ja rennompi - ja ennenkaikkea puheliaampi - kuin monet kollegani, ja tiedän ettei se sovi kaikkien asiakkaiden makuun. Toisaalta ne, joiden makuun se sopii, palaavat mielellään uudestaan palveltavakseni. Parhaat asiakkaani puhuttelevat minua etunimellä ja käyvät välillä liikkeessä vain tervehtimässä minua. Kun kuulee asiakkaan sanovan ystävälleen, että "Tämä myyjä on oikea löytö!", tietää olevansa oikealla alalla. Ja töihin saapuu aamuisin hymy huulilla.
