Tunnetteko tilanteen – istut jonkun kanssa seurassa, ja keskustelu on kuin yksisuuntainen pallopeli, jossa sinä syötät ja toinen vastaa. Jos et syötä, peli keskeytyy. Tai – peli toimii siten, että toinen puhuu koko ajan itsestään ja keskustelu pysyy yllä niin kauan kuin sinä kommentoit toisen kuulumisia.
Tämä on ilmiö, jota olen miettinyt koko aikuisikäni. Miksi toisilta puuttuu kyky tai kiinnostus kysyä toisilta kysymyksiä?
Ei ole kyse haastattelutilanteesta tai ”ristikuulustelusta”, vaan tavallisesta sosiaalisesta vuorovaikutustilanteesta ystävän, puolison, deittikumppanin tai perheenjäsenen kanssa. Toiset eivät koskaan esitä kysymyksiä.
Yksinkertaisimmillaan kyse on terveestä uteliaisuudesta kanssaihmisiä kohtaan.
Millainen on ihminen, jonka kanssa keskustelen? Mitä voisin oppia hänestä?
Kipinän tähän avautumiseen sain The Sunday Times -lehden artikkelista, jonka ystäväni linkitti minulle.
The Times -lehden artikkeli on otsikoitu: The Real Problem With Men? – They Are Rubbish At Asking Questions, mutta ilmiö ei tietenkään rajoitu vain miehiin. Kuka tahansa voi olla kysymyksiä esittämätön keskustelukumppani. Tai jopa elämänkumppani.
Kysymysten kysymättömyys ei aina tarkoita, että henkilö olisi vuorovaikutustilanteissa vaitonainen. Hän voi olla luonnostaan ujo, mikä erityisesti uusissa vuorovaikutustilanteissa selittää kysymättömyyttä, mutta henkilö voi myös olla erittäin puhelias ja täyttää tilan omilla tarinoillaan.
Yksipuolinen puhelias keskustelija osaa kyllä puhua, mutta ei tarjoa vastavuoroista ja kutsuttua mahdollisuutta keskustelukumppanille kertoa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Toiselle tulee olo, ettei hänen kuulumisillaan ja ajatuksillaan ole merkitystä. Tai: ettei keskustelukumppani ylipäänsä koe häntä ihmisenä kiinnostavana. Tämä voi olla ratkaiseva kompastuskivi niin treffitilanteissa kuin pitkissä parisuhteissa. Myös ystävyyssuhteissa.
Ihmisellä on luonnollinen tarve kokea olevansa tärkeä. Tämä tärkeyden tunne voi toteutua arkisessa vuorovaikutuksessa yksinkertaisimmillaan sen kautta, että kanssaihmiset osoittavat vilpitöntä kiinnostusta. Mitä sinä ajattelet? Miten sinä koet tämän asian?
Tai ihan vain: millä fiiliksellä olet tänään?
Yhtä tärkeä elementti on tietysti kuuntelu. Kun toisen on kutsunut kertomaan ajatuksistaan, tulee myös kuunnella.
Voi olla, ettei osa koskaan edes tule ajatelleeksi tällaisia asioita. Että toisilta ”pitäisi kysyä kysymyksiä”. Kaikki eivät näe yhteyttä kysymysten ja mielekkäinä koettujen ihmissuhteiden välillä. On ihmisiä, jotka kokevat, että kysely on jopa epäkohteliasta, ja 'toiset kertokoot mitä haluavat, jos haluavat'.
Psykologisesti asia ei kuitenkaan mene näin. Kysymyksen esitys kertoo aina mielenkiinnosta, ja toistuva yksipuolinen jutustelu tai toinen ääripää, hiljaisuus, jättää vastapuolen tunteeseen, ettei hänestä olla kiinnostuneita. Oli se kysymättä jättäjän tietoinen tarkoitus tai ei.
The Timesin artikkelissa viitataan heteroseksuaalisten miesten heikompaan kykyyn muodostaa ystävyyssuhteita – tilastojen mukaan jopa neljännes heteromiehistä on vailla läheisiä ystäviä, tai täysin ilman ystäviä. Tämän arvellaan johtuvan mm. heteromiesten heikommasta kyvystä esittää kysymyksiä sosiaalisissa tilanteissa.
The Timesin artikkeli kiteyttää:
The real problem with men is a crisis of curiosity.
Itse laajentaisin tämän vaikka muotoon: yksi ongelma heikoissa ihmissuhteissa on uteliaisuuden puute.
Vuonna 2017 tehdyssä Harvardin speed-dating-tutkimuksessa todettiin, että deittitilanteessa kysymyksiä esittäneiden kanssa haluttiin useammin lähteä uusille treffeille.
Ei kai tämän pitäisi olla yllätys: mielenkiinto toisiamme kohtaan on se liima, joka sitoo ihmisiä yhteen. Lisääntymisen ohella.
Miksi siis toisilta puuttuu puhdas uteliaisuus muita ihmisiä kohtaan?
Aihetta voisi vielä laajentaa: miksi toisilta puuttuu uteliaisuuden ohella myös avoin mieli toisia kohtaan? Kyky tarkastella erilaisia ajatus- ja toimintatapoja kiinnostuksella ja sallivalla uteliaisuudella.
Miksi kaikki eivät sano:
”Hei, haluan oppia sinusta. Jos teet asioita toisin kuin minä, kiinnostavaa! Meidän ei tarvitse ajatella samoin, mutta kuulen mielelläni sinun tavoistasi.”
Siinäpä olisi yksi avain merkityksellisyyden tunteeseen yksilötasolla ja kitkattomampiin ihmissuhteisiin kuten myös globaaleihin suhteisiin eri maiden ja kansojen välillä.
Lopuksi kysymys, johon ei tarvitse vastata ääneen (ellei halua). En halua tällä kysymyksellä loukata ketään, vaan herättää keskustelua ja ajatuksia.
Tunnistaako joku itsessään kysymättömän keskustelijan?
Jos tiedostatte, oletteko miettineet, mistä se johtuu..? Koetteko sen epäkohteliaana, oletteko arkoja keskustelutilanteessa vai tuntuuko, että on vaikea kysyä toisilta jotain?
Itse tiedostan, että saatan joskus olla vuorovaikutustilanteissa liiankin utelias, ja joku voi kokea sen rajojensa ylittämisenä. Minun ongelmani ehkä sitten on, että olen ihmisistä liian kiinnostunut. Saatan tajuamattani innostuksissani tykittää kysymyksiä niin, että pidättyväisempi ihminen hämmentyy. Kysymysten esittämisessäkin on tahdikkuutensa, joka on syytä hallita.
.
Minusta surullisinta on, kun kysymykset ja keskustelu hiipuvat pitkässä parisuhteessa. Toisesta tulee itsestäänselvyys ja hänestä muka ”jo tietää kaiken”.
Toista ihmistä ei koskaan voi oppia tuntemaan valmiiksi, koska emme ihmisinäkään ole koskaan valmiita. Toisesta ja toiselta voi aina, aina oppia.
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Kaksikymmentäneljä Dermosil-lempparia, -24% tarjoushintaan! 🙂
Olen mukana Dermosilin kesän 24/7-kampanjassa, joka juhlii verkkokauppojen aukioloaikaa – verkkokaupat ovat aina auki, 24/7!
Minulla on pitkä historia verkkokauppojen ja postimyynnin (kun online-kauppoja ei vielä ollut) lojaalina asiakkaana, joten tämä kamppis Dermosilin kanssa sopii meikäläiselle kuin nenä päähän. 🥳
Kotiin tilatun paketin odottamisessa ja avaamisessa on vain se jokin ihana juttu ja viehätys, jota en saa kivijalkaliikkeissä. Ekan kosmetiikkapakettini olen tilannut postimyynnistä 13-vuotiaana. :)
Tähän kampanjaan sain vapaat kädet valita 24 Dermosil-suosikkiani. Mukana on laadukkaita ihon- ja hiustenhoitotuotteita ikiklassikoista uudempiin ihanuuksiin, sekä kolme Dermosil-värikosmetiikan ikonia. (Kuka arvaa, mitkä kolme..? ☺️)
Kaikki suosikkini ja tarjoushintaiset tuotteet löydät täältä. Tarjous on voimassa tänään perjantaina 21.7.2023 keskiyöhön saakka.
Lemppari-ihonhoitorutiinini mukaisesti valitsin seerumeita ja kasvoöljyjä. Mukana myös täyteläinen silmänympärysvoide sekä tehokas kasvokuorinta.
SENSITIVE-SEERUMI 7,90€ / 30 ml (alehinta 6€)
Glyserolia, manteliöljyä, skvalaania ja sheavoita sisältävä kosteuttava ja hajusteeton seerumi sopii kaikille ihotyypeille ihon kosteustasapainon parantamiseen. Ohut geelimäinen koostumus toimii myös täydellisenä kumppanina kasvoöljylle.
SENSITIVE-JOJOBAÖLJY 14,90€ / 30 ml (alehinta 11,32€)
Kasviöljyjen klassikko sopii kaikille ihotyypeille kuivasta rasvoittuvaan ja herkästä ja epäpuhtaaseen. Jojobaöljyn lipidit muistuttavat ihon omia lipidejä, minkä vuoksi se imeytyy niin hyvin eikä tyypillisesti tuki ihoa. Hajusteeton koostumus.
Vinkki: sekoita tippa öljyä kämmenellä Sensitive-seerumiin, niin saat öljyn hyödyt ihollesi kaikkein nopeiten imeytyvässä ja raikkaassa muodossa. Öljy-seerumiseos voi korvata kasvovoiteen.
SKIN COMFORT -KASVOÖLJY 12,50€ / 15 ml (alehinta 9,50€)
Ravitseva Skin Comfort -öljy sopii erityisesti kypsälle, kuivalle ja ikääntyneelle iholle. Sekoitus ruusunmarjansiemenöljyä, purasruohoöljyä sekä auringonkukansiemenöljyä uudistaa, korjaa, kosteuttaa ja ravitsee ihoa sekä rauhoittaa tulehdusta. Skin Comfort -öljyssä tuoksuvat neroli, pomeranssi ja appelsiini.
NIASIINIAMIDISEERUMI 14,50€ / 30 ml (alehinta 11,02€)
Valitsin kaikista Dermosilin anti-age-seerumeista juuri tämän seerumin, koska se on kaikkein monipuolisin ja sopii ihan kaikille ihotyypeille. Niasiiniamidi parantaa ihon kuntoa kokonaisvaltaisesti; häivyttää juonteita, napakoittaa huokosia, kirkastaa pigmenttimuutoksia, hillitsee talintuotantoa ja rauhoittaa tulehtunutta ihoa. Se on todellinen ”tekee-kaiken”-ainesosa, ja yksi maailman eniten tutkittuja ja parhaiten tehonsa osoittaneita anti-age-aineita.
👉 Jos et keksi mitä anti-age-ainetta alkaisit käyttää ja olet huolissasi anti-age-aineiden voimakkuudesta, valitse niasiiniamidi. Se sopii herkällekin iholle.
OVERNIGHT EYE MASK -SILMÄNYMPÄRYSNAAMIO 8,90€ / 20 ml (alehinta 6,76€)
Ihanan täyteläinen ja hoitava silmänympärysvoide yökäyttöön. Tuotetta voi käyttää naamion tai tavanomaisen silmänympärysvoiteen tavoin. Rakastan täyteläisiä mutta ei-rasvaisen-tuntuisia silmänympärysvoiteita, ja tämä on sellainen! Sheavoi, hiivauute, prebiootit ja glyseroli kosteuttavat ihoa, allantoiini ja bisabolol rauhoittavat.
PORKKANA-KASVOKUORINTA 6,90€ / 50 ml (alehinta 5,24€)
Voidemainen, rakeita sisältävä Porkkana-kasvokuorinta on ihana tuote tehokkaiden kuorintojen ystäville! Hienojakoinen ja tiheä silica-raekoostumus kuorii ihon sileääkin sileämmäksi, samalla kun täyteläinen voidekoostumus tekee tuotteen levityksestä miellyttävää. Antioksidanttinen porkkanauute hoitaa ihoa.
Tiheän ja tehokkaan raekoostumuksensa puolesta suosittelen Porkkana-kuorintaa normaalille ja vahvalle iholle, tämä ei ole herkkäihoisen tuote.
Listaltani löytyy kolme erilaista putsaria: kuohkea vaahto, öljypohjainen balmi sekä savipohjainen, miedosti vaahtoava voideputsari.
SKIN SOLUTIONS CLEANSING MOUSSE 8,20€ / 150 ml (alehinta 6,23€)
Tämä ultrakermainen ja liukas vaahto on mousse-putsareiden aatelia. Dermosilin kolmesta pumpattavasta vaahtoputsarista tämä on kosteuttavin, ja siksi myös mun suosikki.
SKIN SOLUTIONS CLEANSING BALM 7,90€ 7 125 ml (alehinta 6€)
Balmiputsari on Dermosilin vastine öljyputsarille. Koostumus on paljon ohuempaa kuin balmin nimellä myytävissä putsareissa yleensä, tämä on lähes juoksevaa ja levittyy todella hyvin. Skin Solutions Cleansing Balm ei ”kinnaa” iholla, ominaisuus, joka sekin joskus liittyy balmiputsareihin. Kaiken kaikkiaan Dermosilin balmiputsari on erittäin helppokäyttöinen ja iholta helposti huuhtoutuva.
SKIN SOLUTIONS CLAY CLEANSER 8,90€ / 125 ml (alehinta 6,76€)
Vaikka tämä putsari ei ole juuri minun ihotyypilleni, ihastuin Clay Cleanseriin ensikokeilulla. Tykkään persoonallisista ja vähän erilaisista tuotteista, ja tämä putsari on sellainen. Se on ulkomuodoltaan kuin ohutta voidetta, mutta rasvojen sijaan pohjan muodostavatkin savi sekä pinta-aktiiviset aineet. Tuote ei tunnu iholla rasvaiselta ja huuhtoutuu jättämättä piiruakaan rasvaista tunnetta. Jos tuotetta hieroo kostealla iholla pitkään, se muodostaa hyvin miedosti pienikuplaista vaahtoa.
Saviputsarin vaikutus on syväpuhdistava, ja normaalille sekä kuivalle iholle tämä sopii käyttöön vain kerran viikossa. Rasvoittuvaihoinen voi käyttää saviputsaria kuuriluontoisesti joka päivä, mutta jatkuvaan päivittäiseen käyttöön pidän tätä hieman liian voimakkaana tuotteena.
Juuri-sarjan tuotteet ovat koostumukseltaan Dermosilin luonnollisinta kosmetiikkaa. Sarjan Porkkana-tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti, muiden Juuri-tuotteiden luonnollisuusaste on muuten vain korkea (94-98%).
SOKERIJUURIKAS-KÄSIVOIDE 6,50€ / 125 ml (alehinta 4,94€)
Dermosililla on mielestäni yleisestikin tosi hyviä käsivoiteita, mutta Juuri-sarjan käsivoiteessa on luonnollisuutta arvostavaan makuuni parhaat ainesosat ja lisäksi koostumus on vähän täyteläisempi kuin muissa. Siksi se on suosikkini! Sheavoi, betaiini ja kookosglyseridit hoitavat käsien ihon pehmeäksi. Miellyttävä hedelmäinen tuoksu.
PORKKANA-VARTALOÖLJY 12,50€ / 100 ml (alehinta 9,50€)
Klassikko-monitoimiöljy sopii niin vartalolle kuin kasvoille. Porkkanamaseraatin eli auringonkukkaöljyyn uutetun porkkanan lisäksi tässä öljycocktailissa ihoa hoitavat myös buritin siemenöljy sekä manteliöljy. Porkkanan sisältämä beetakaroteeni on voimakas antioksidantti, joka ehkäisee ihon hapettumisvaurioita. Se on myös A-vitamiinin esiaste ja ylläpitää ihon nuorekkuutta.
PUNAJUURI-VARTALOVOIDE 6,20€ / 125 ml (alehinta 4,71€)
Samettisen täyteläinen Punajuuri-vartalovoide levittyy notkeasti, imeytyy hyvin ja jättää iholle kosteutetun ja pehmeän tunteen. Tämä on mielestäni Dermosilin paras vartalovoide: se on todella kosteuttava ja hoitava, olematta kuitenkaan superrasvainen. Hoitaviin ainesosiin lukeutuvat sheavoi, kookosglyseridit, kaurajauho sekä punajuuriuute. Mieto ja miellyttävä hedelmäinen tuoksu tuo lisäplussaa.
SENSITIVE SUN PROTECTION LOTION SPF 30 14,90€ / 150 ml (alehinta 11,32€)
Uusi suosikkiaurinkovoiteeni vartalolle! Notkea emulsiokoostumus levittyy superhelposti ja suojaa tehokkaasti; tässä on erittäin hyvät UV-filtterit. Tänä vuonna uudistettu hajusteeton koostumus on saanut Allergia, Iho- ja Astmaliiton tunnuksen.
SALVIA-KEITTIÖSAIPPUA 6,90€ / 500 ml (alehinta 5,24€)
Ihanan tuoksuinen keittiösaippua – olen käyttänyt tätä varmaan 10 vuotta! Keittiösaippuan ero tavalliseen nestesaippuaan on antibakteerinen koostumus, tehokkaampi puhdistusteho ja samalla miedompi vaahtoavuus. Ruoanlaiton yhteydessä on käytännöllistä, että saippua huuhtoutuu iholta nopeasti. Keittiösaippua myös poistaa iholta hajuja, joita elintarvikkeet saattavat ihoon jättää.
EXTRA-VOIDE 8,50€ / 200 ml (alehinta 6,46€)
Tässä on pisimpään käyttämäni Dermosil-tuote ja yksi parhaista ihonhoitotuotteista koskaan! Ihastuin Extraan yli 15 vuotta sitten. Sensitive Extra-Treatment on todella rasvainen hoitovoide erittäin kuivalle iholle, enkä tunne toista sen kaltaista. Voiteessa on aivan uniikki koostumus joka täytyy vain itse kokea. Extra-voide jättää iholle suojaavan kalvon, joka pehmentää sekä ehkäisee kosteuden haihtumista iholta.
Käytän extravoidetta käsi- ja jalkavoiteena. Parhaiten Extra-voide toimii yhdistettynä seuraavaan tuotteeseen:
HYDROGEELI 5,90€ / 100 ml ja 7,90€ / 250 ml
(alehinnat 4,48€ ja 6€)
Siinä missä Extra-voide kosteuttaa ihoa muodostamalla suojaavan lipidikalvon, öljytön Hydro-geeli tuo ihoon vesimäistä kosteutta, eli sitä varsinaista kosteutta. Nämä kaksi muodostavat ihanteellisen kosteusduon toisen ladatessa ihoon vettä ja toisen lukitessa veden ihoon.
Hydrogeeliä voi totta kai käyttää yksinäänkin kosteuttamassa, mutta oikein kuivalla iholla sen päälle kannattaa laittaa rasvamainen kosteustuote. Hydrogeeliä voi halutessaan käyttää myös kasvoilla.
KARBAMIDI-JALKAVOIDE 7,50€ / 150 ml (alehinta 5,70€)
Fantastisen tehokas voide kosteuttamaan ja pehmittämään kovettuneita jalkapohjia. Minulla on kroonisesti karhea, paksu ja halkeileva iho kantapäissä ja päkiöissä, ja olen käytännössä ”naimisissa” superpehmentävien jalkavoiteiden kanssa koko elämäni. Jos en käytä voiteita, iho kantapäissä menee niin karheaksi, että rikkoo sukkahousutkin..! Karbamidivoide on ihan paras apu tähän, ja säännöllinen käyttö pitää ihon pehmeänä ja ehjänä ja suojabarriäärin kunnossa.
Tässä on ihonhoitotuote, jonka käytöstä en koskaan voi luopua.
Tähän joukkoon olisin kernaasti valinnut myös viime kesänä ilmestyneen superhyvän nudevaalean luomivärin, mutta se olikin limited edition -tuote. Mennään siis meikkipohjilla ja kulmakynällä!
IDEAL BB-VOIDE 10,90€ / 30 ml (alehinta 8,28€)
🩷 Mun kaikkien aikojen suosikki BB-voide. Ideal kuuluu mun ”go-to”-meikkituotteisiin, joka tekee aina hyvännäköisen ihon. Kosteuttavan tuntuinen ja erittäin miellyttävästi levittyvä koostumus, luonnollisen kuulas pinta sekä aivan täydellinen sävy (mun sävy on Natural Beige) ovat tehneet Ideal BB-voiteesta meikkipohjan, johon tiedän voivani aina luottaa. Tämä on vain niin helppo ja ihana tuote! Kaikki sävyt (kolme) löydät täältä.
SILKY PERFECTING FOUNDATION 9,90€ / 30 ml (alehinta 7,52€)
Silky Perfecting -meikkivoide on kuin peittävämpi versio Ideal BB-voiteesta. Sävyni Natural Beigekin on sama. Siinä missä Ideal toimii loistavasti arkimeikissä, Silky Perfecting -meikkivoiteeseen tartun, kun teen ilta- tai juhlameikin. Ihosta tulee viimeistellympi ja Silky Perfecting peittää kaikki ihon punoituksetkin, olematta kuitenkaan raskas tai paksu.
Silky Perfecting -meikkivoide ei ole koskaan pettänyt, ja koostumus sekä sävy toimivat yksinkertaisesti täydellisesti mun iholla. Kaikki sävyt (kuusi) löydät täältä.
KULMAKYNÄ, SÄVY MEDIUM 6,50€ / 1,08g (alehinta 4,94€)
Se paras kulmakynä. Olen hehkuttanut tämän tuotteen ja sävyn blogissani niin monta kertaa, että vakkarilukijat osaavat litanian varmaan ulkoa. 😄 En oikeastaan käytä muita kulmakyniä, koska tämä on niin ylivertainen. Sävy Medium on neutraali, harmahtava ruskea joka ei ole liian tumma, ei liian vaalea eikä yhtään punertava tai kellertävä. Minusta se sopii ihan kaikille.
Tämä on myös se meikkituote, jota olen kappalemääräisesti käyttänyt eniten koko elämäni aikana.
HONEY SHAMPOO 9,90€ / 200 ml (alehinta 7,52€)
Dermosilin tämän kesän uutuustuote, hunajashampoo, ihastuttaa poikkeuksellisen korkealla hunajapitoisuudellaan. Tässä tiivistemuotoisessa shampoossa on hunajaa peräti 19,5%.
Hunajalla on kosmetiikassa antibakteerisia, kosteuttavia sekä ravitsevia ominaisuuksia, ja alempana esitellyn suolashampoon tavoin hunajashampoo voi auttaa tasapainottamaan kenkkuilevaa hiuspohjaa.
Hunajashampoo sitoo hiuksiin kosteutta, mutta se myös puhdistaa tehokkaasti. Kuvailisin tätä shampoota ”syväpuhdistavaksi kosteuttavaksi shampooksi”. Dermosilin Hunajashampoo ei varsinaisesti esiselvitä ja liukastuta hiuksia kuten hoitava shampoo tekee, mutta on kosteuttavampi kuin tavallinen normaalien hiusten shampoo. Hiukset jäävät hunajashampoon jäljiltä ihanan ilmaviksi.
Kannattaa kiinnittää huomiota shampoon käyttömäärään; liian suuri määrä pesee hiukset narskuviksi, ja tätä todella riittää ihan pieni määrä. Valmistajan ohje on puoli teelusikallista.
HUNAJA-HOITOAINE 9,90€ / 200 ml (alehinta 7,52€)
Hunaja-hoitoaine on silikoniton, hiukset nopeasti selvittävä ja silkkiyttävä hoitoaine. Korkea hunajapitoisuus kosteuttaa tehokkaaasti latistamatta hiusta.
Hunaja-tuotteissa on muuten tigimäisen herkullisen makea tuoksu!
SEA SALT SHAMPOO 9,90€ / 200 ml (alehinta 7,52€)
Omalaatuisin shampoo, jonka tunnen! Dermosilin Sea Salt Shampoo on yhtä kuin ehtaa merisuolaa, johon on lisätty vettä ja peseviä ainesosia. Äärimmäisen yksinkertainen ja toimiva resepti! Ja koostumuksellisesti niiiin kiehtova! Kuten näkyy, purkissa on tosiaan karkeaa merisuolaa. Vähän kuin... hillotettua suolaa..!
Suola on antiseptinen, antibakteerinen ja samalla kosteuttakin sitova aine, minkä lisäksi sillä on syväpuhdistava detox-vaikutus. Suola on ihmeellisen monipuolinen aine! Merisuolan sisältämät mineraalit tasapainottavat hiuspohjaa, ja yhdessä antiseptisen vaikutuksen kanssa mineraaleista voi olla apua erilaisten päänahan ongelmien kanssa.
HYDRATING TREATMENT 7,90€ / 125 ml (alehinta 6€)
Todella hyvä tehohoitoaine pursuaa hiusta hoitavia ja pehmentäviä kasviöljyjä ja -uutteita. Myös tämä tuote on silikoniton. Vaikka monilla aineilla voi silottaa ja kiillottaa hiusta, mikään aine ei pehmennä hiusta niin kuin kasviöljyt. Kasviöljyt parantavat hiusten elastisuutta ja vetolujuutta ja tekevät niistä luonnollisen pehmeän tuntuiset. Kannattaa etsiä hiustuotteista erityisesti kookos-, avokado- ja oliiviöljyjä, ne imeytyvät hiukseen kaikkein parhaiten ja vahvistavat hiusta sisältäpäin.
Hydrating Treatment -tehohoidossa on auringonkukka, risiini-, moringa-, avokado- ja jojobaöljyä sekä kookos- ja kvinoauutetta (jälkimmäinen jämäköittää hiusta). Ksylitoli sitoo kosteutta, kvatit selvittävät takkuja ja tekevät hiuksista helposti kammattavat.
Lopuksi: ihanat limited edition Muumi-tuotteet! 😍
Muumi-käsisaippua 7,50€ / 500 ml
Muumi-keittiösaippua 7,50€ / 500 ml
Muumi-suihkugeeli 7,50€ / 500 ml
Ihanan hedelmäisen tuoksuiset Muumi-saippuat ovat myynnissä vain rajoitetun ajan. Dermosilin omalla tehtaalla Korsnäsissa valmistetut ja aiemmin heinäkuussa lanseeratut Muumi-tuotteet ovat olleet niin suosittuja, että ensimmäinen erä kuulema myydään loppuun ihan näillä näppäimillä. Lisää on tulossa, mutta seuraavan erän myyntiin saamisessa kestää pieni tovi.
Muumi-tuotteet myydään normaaliin edulliseen hintaan, mutta kaikki kolme tuotetta sisältävästä Muumi-paketista saa -12% alennuksen.
Vastustamattoman suloisissa Muumi-tuotteissa tuoksuu greippi, ananas ja passionhedelmä.
Pääsin toissa lauantaina nauttimaan todella pitkästä aikaa pitkän kaavan fine dining -maistelumenun. Tätä oli odotettu, ja ilta oli kuin pieni loma itsessään. Niin kokemuksen kuin hintansa puolesta.
Fine dining, ja nimenomaan pitkien maistelumenujen muodossa on jotain, mitä harrastaisin mielelläni kerran tai pari vuodessa. Harrastus vaatii kuitenkin samanhenkistä seuraa, eikä minulla oikein tätä nykyä ole sellaista seuraa ympärilläni. Siksi harrastus on harmillisesti päässyt hiipumaan.
Yhtä tärkeää kuin elämyksellinen ruoka on myös hetkeen liittyvä sosiaalinen ulottuvuus ja ruoasta sekä juomasta keskustelu, eikä tämä harrastus oikein toimi yksin harrastettuna. Ainakaan minulle.
Ilokseni sain viime viikonloppuna seuraa turkulaisesta ystävästäni Katasta, kun varovasti rohkenin ehdottaa, josko tyttöjen viikonloppuna illastaisimme yhden Michelin-tähden ravintola Olossa Helsingissä.
Meillä on aiemminkin ollut Katan kanssa puhetta ”dinner-date”-perinteestä, jossa vuorokuukausin vierailisimme toistemme kotikaupungeissa ja kävisimme jossain hyvässä ravintolassa. Michelin-tähden maistelumenut ovat kuitenkin omaa tasoaan, johon ei ihan harva se kuukausi pysty sijoittamaan.
Olon 10 ruokalajin menu taitaa olla kallein koskaan syömäni ateria. Haluaisin sanoa, että se oli myös sen arvoinen, ja kyllä se melkein oli, mutta jälkiruoat toivat lievän mahalaskun muuten niin fantastiseen makusinfoniaan. On odotettavaakin, etteivät makeat ruoat ole minun ykkösjuttuni, mutta myös Kata jakoi mielipiteeni jälkkäreistä. Niistä lisää tuonnempana.
Kun saavuimme Oloon, pöydässä odotti kohoamassa oleva hapanjuurileipätaikina. Tässä menussa leipää ei tarjoilla ruokailun aluksi tai sen aikana, vaan leipä on yksi ruokalajeista.
Tässä menu kokonaisuudessaan. Tämä on täysi menu, ja sen lisäksi on lyhyempi kesämenu.
Täyden menun hinta on 189€, ja halutessaan siihen voi lisätä kaviaaria hintaan 30€ ja hummeria hintaan 44€. Ruokavaliot ja allergiat huomioidaan.
Minä en maistelumenujen yhteydessä yleensä ilmoita sokerittomuudestani, sillä minusta on kiinnostavaa maistaa fine dining -jälkiruokia, jotka tyypillisesti ovat hyvin pieniä ja makumaailmaltaan jotain ihan muuta kuin perusjälkkärit. Ajattelen myös, että jälkkärit ovat osa keittiömestarin tarkoin luomaa makumatkaa, ja halutessani harrastaa fine diningia hyväksyn, että jälkiruoat ovat osa ruokataiteilijan luomusta. Siispä maistan niitä.
Lihaa en kuitenkaan syö missään tapauksessa. Lopetin lihan syömisen 14-vuotiaana.
Ensimmäinen ruokalaji koostui kolmesta pienestä sormiruoka-annoksesta:
Parmesaanijuustoa, sipulia ja seljanmarjaa
Kuningasrapua ja nieriänmätiä
Kotimaista hanhenmaksaa, raparperia ja timurpippuria
(Joudun tunnustamaan, että en tehnyt muistiinpanoa siitä mitä mun annoksessa oli hanhenmaksan tilalla, mutta hyvää se oli…)
Kaikki kolme suupalaa veivät kielen mennessään, mutta kuningasrapuannos oli paras. Kata vaikutti pitävän eniten hanhenmaksasta.
Korkean tason fine diningissa parasta on yllätyksellisyys; koskaan ei tiedä, miltä annos suussa maistuu ja mitkä elementit sieltä nousevat päällimmäisinä kutkuttelemaan makunystyröitä. Printatusta menusta näkee annosten pääraaka-aineet, mutta kokoonopano ja maku ovat aina yllätys. Juuri se yhdistettynä tavallisen hyvän ruoan ylittäviin makuharmonioihin on fine diningin the juttu minulle.
Kun menet ”tavalliseen” ravintolaan, vaikka laadukkaaseenkin, tiedät aina suunnilleen, miltä tilaamasi lohi, pasta tai pihvi tulee maistumaan. Raaka-aineiden laatu sekä annoksen esteettisyys toki vaihtelee, mutta ani harvoin tavallisen ravintolan makumaailma yllättää. Ruoka voi olla taivaallista, mutta ei sisällä ilahduttavia ja mielikuvitusta kutkuttelevia yllätyksiä.
Esimerkiksi sipuli & seljanmarja -annoksen kohdalla en olisi pystynyt sokkotestissä kertomaan, mitä annoksessa tarkalleen ottaen oli. Maut on rakennettu niin hienovaraisesti, ja joskus pääraaka-aineesta maistuu annoksessa vain vihjaus.
Seuraava ruokalaji oli raakaa Islannin katkarapua, karviaista ja mantelia. Tämä annos jäi kuvaamatta, sillä se ei näyttänyt juuri miltään katkarapujen ollessa syvässä kupissa vaalean kastikkeen peitossa. Annos oli ihan törkeän hyvänmakuinen. Katkaravut suorastaan sulivat suuhun pehmeydessään, ja vaikka katkarapu on miedon makuinen raaka-aine, siihen oli saatu paljon makua. Menussa luki karviainen, mutta minun ja Katan mielestä annoksessa oli katajanmarjoja..? Olivat mitä olivat, ne toivat lempeään katkaraputeemaan ihanan toimivan twistin.
Seuraavaksi tarjoiltiin kampasimpukkaa, auringonkukansiementä ja ruskistettua voita. Tämä saattoi olla allekirjoittaneen lempiannos! Ai että miten intensiivinen maku voikastikkeessa oli…. Se komppasi täydellisesti kampasimpukan hienovaraista aromia. Yksinkertainen annos, joka kuitenkin tulvi nyansseja.
Rakastan kampasimpukkaa, ja parhaimmillaan se on nimenomaan fine dining -paikoissa. En koskaan valmista simpukoita itse kotona, vaan ne ovat jotain, mitä nautin vain ravintoloissa. Syön omassa arjessa takuuvarmoja arkipöperöitä ja säästän hienostuneemmat raaka-aineet makutaiteilijoille, joille ne ovat muusa.
Hummeriannosta tarjoillaan
Tässä vaiheessa oli mahdollisuus extra-hummeriannokseen, jonka Kata tilasi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kata ylipäätään maistoi hummeria, koska on aina kokenut lievää epämukavuutta tätä raaka-ainetta kohtaan. Nilviäiset päidensä ja raajojensa irroitustöineen eivät muutenkaan ole Katalle se kaikkein ruokahalua herättelevin juttu, mutta fine dining -ravintoloissa raajojen nyppimiset voi unohtaa; täällä merenelävät tarjoillaan aina valmiiksi prepattuina.
Makunystyrät palkittiin, ja Olon hummeri oli kuulemma ”tajuttoman hyvää”.
Virallisen menun annos numero neljä oli kuhaa, merirapumoussellinea ja hernettä.
Annos jatkoi katkarapujen ja kampasimpukan viitoittamalla lempeän hienostuneella tiellä, ja erityisesti merirapu värähteli autuaasti allekirjoittaneen makutaajuudella.
Seuraavaksi vuorossa oli illan aloittanut ja tässä välissä aikaa uunissa viettänyt hapanjuurileipä.
Se kannettiin pöytään uunituoreena kera talon voin, muikunmädin ja valkoisen parsan. Myönnettävästi itselläni oli tässä vaiheessa vielä aika tuntuva nälkä, ja nälkäinen vatsani otti auliisti vastaan oman puolikkaani leivästä.
Olon leipä ei itse asiassa ollut mitenkään erityisen makuista, sekin on myönnettävä. Jälkiruokien ohella tämä hetki menussa jäi siis maultaan vajaaksi, vaikka idea tervetulleeksi toivottavasta ja sitten uuniin siirtyvästä leipätaikinasta olikin ihan söpö. Entisenä leipäaddiktina ja sittemmin leivästä luopuneena mutta ravintoloissa sitä välillä maistelevana voin todeta, että olen maistanut paljon parempaa hapanjuurileipää monessa muussa paikassa.
Tähän väliin sopii myös kertoa, mikä Olon illassa oli poikkeuksellista. Ainakin minun kokemuksellani. Olen elämäni aikana syönyt ehkä parisen kymmentä fine dining -maistelumenua, ja aina, ihan aina niihin on kuulunut ns. keittiön tervehdyksiä eli menun ulkopuolisia pieniä yllätysannoksia. Tähän menuun niitä ei kuulunut lainkaan. En tiedä onko tämä Olon vakiintunut tapa, saattaa olla niin. Se kuitenkin tuntui erikoiselta, kun on tottunut odottamaan näitä spontaaneja extra-ylläreitä.
Varmaankin juuri kiitos keittiön tervehdysten puuttumisen, minulla oli ensimmäistä kertaa koskaan fine dining -maistelumenun keskellä ihan rehellinen nälkä saavuttaessamme 10 ruokalajin puolivälin. Vaikka fine dining -annokset ovat pieniä, olen aina tullut niistä kylläiseksi, kun niitä syö riittävän monta. Koskaan ei ole tarvinnut lähteä nälkäisenä kotiin. Olossa mietin, että nytköhän tulee eka kerta.
Ruokalaji numero kuusi oli vasikan kateenkorvaa, raparperia ja sipulia. Minulle tarjoiltiin aasialaistyylinen dumpling, jonka tarkasta sisällöstä en taaskaan tajunnut tehdä muistiinpanoa, mutta se sisälsi ainakin maa-artisokkaa.
Dumpling-annos oli menussa täysin poikkeuksellinen voimakkaamman ja mausteisen makumaailmansa puolesta. Dumpling-täytteessä oli aistittavissa hapanimelää makua, mutta fine dining -tyylisesti hienostuneella twistillä toteutettuna. Annos oli kiinnostava ja rikkoi virkistävällä tavalla muuten niin lempeän kokonaisuuden.
Viimeinen suolainen annos oli raakakypsytettyä kotimaista karitsaa, suolattua bergamottia ja fenkolia. Minulle puolestaan tarjoiltiin sama sama annos turskalla. Tämäkin oikein tyylikäs ja maukuaisteja silittelevä annos. Bergamotin ja fenkolin yhdistelmä toimi valkoisen kalan kaverina siinä missä (Katan mukaan) karitsan.
Ja – fanfaarit tähän – tässä vaiheessa todellakin olin kylläinen. 🙏🏻 Lopulta se voi olla pienestä kiinni. :)
Sitten päästään jälkiruokiin. Totean vielä kerran, että olen luonnollisestikin huono henkilö arvioimaan makeiden ruokien onnistuneisuutta, kun en lähtökohtaisesti pidä omenaa makeammista asioista, mutta tällä kertaa myös jälkiruoista normaalisti nauttiva seuralainen jakoi kokemukseni aivan liiallisesta imelyydestä.
Minusta kummallisinta oli se, ettei Olon jälkiruoka-annosten makeustasossa ollut juurikaan eroa ja ne olivat niin tasapäisen makeita. Siinä missä suolaisten pääruokien maut olivat vivahteikkaita, hienovaraisia ja kiinnostavia, jälkiruokien maut oli suorastaan hukutettu sokeriin. Imelä on sopivin sana kuvaamaan Olon jälkiruokien makuprofiilia. Yllätyksellisyys jäi täysin uupumaan.
Aiemmin kokemissani maistelumenujen jälkiruoissa on ollut enemmän variaatiota.
Jälkiruoka numero yksi oli Tyrniä ja porkkanaa, eli tyrnillä maustettua jäätelöä kera niin jäätävän imelän porkkanahillokesydämen, että hampaat melkein tippuivat suusta porkkanan saavuttaessa kieleni.
Tämä ei nyt kuulosta elegantilta arviolta mutta pakko se on sanoa: minusta tämä annos oli suorastaan kaamea. ’Hienostunut’ oli kaukana niistä adjektiiveista, jotka tulivat mieleen. Kata oli samoilla linjoilla.
Jälkiruoka numero kaksi yllätti koollaan: ollakseen fine dining -annos, vihreää mansikkaa, praliinia ja sitruunaverbenaa sisältävä leivos oli valtava. Koko ei tule esiin kuvassa, mutta leivos oli isompi kuin yksikään pääruoka-annos.
Tässä annoksessa oli minusta hyviä makuja kuten suklaista mokkaa, mutta posketon sokerisuus jyräsi alleen lempeiden pääraaka-aineiden kuten mansikan ja verbenan yritykset tuoda esiin hienovaraisia vivahteitaan. Pari lusikan kärjellistä riitti ja silmät melkein vuosivat sokeriövereistä. Vähemmällä sokerilla olisin aidosti tykännyt tästä leivoksesta.
Kolme- ja puolituntisen ravintolailtamme päätti pienten suupalajälkkäreiden trio: Raparperimarenki-piirakaa, Macadamiapähkinää ja vadelmaa ja Mansikkaa ja kermaa. (Kaikki kolme näkyvät ensimmäisessä jälkiruokakuvassa.)
Macadamiapähkinä-suupalat olivat ihan OK, ja näissä sokeria oli kenties ripaus vähemmän kuin muissa menun jälkiruoissa. Raparperimarenkipiirakka jatkoi kuitenkin taas överimakeaa linjaa, ja tässä vaiheessa sekä minun että Katan sokerilimitti tuli täyteen. Kumpikaan meistä ei enää pystynyt edes maistamaan pientä punaista palluraa, joka olisi ollut ”Mansikkaa ja kermaa”.
Huh sentään mikä sokeri-ilotulitus. Turboimelä jälkkärikimara oli kieltämättä vähän odottamaton päätös muuten niin makuaisteja hellivälle tyylikkälle illalle.
🍷 Lopuksi sananen viineistä: on onni, että jotkin ravintolat tarjoavat menulle suunnitellun viinipaketin myös puolikkaana. Olo on tällainen ravintola. Petit Olo eli puolikas edullisemmasta viinipaketista maksoi 94€, täysi paketti kustantaa 157€. Arvokkaampi Viinikellarin aarteet -paketti keventää lompakkoa 253 eurolla.
Minulle maistuu hyvä viini ruoan kanssa, mutta en ikimaailmassa jaksaisi juoda täyttä viinipakettia 10 ruokalajin maistelumenun kanssa (joka annokselle on oma viini), ja ihmettelen ravintoloita, jotka eivät anna asiakkaan halutessaan ottaa pakettia puolikkaana. Näitä paikkoja on paljon.
Viiniä täydessä paketissa tulee noin puolitoista pulloa per henkilö, mikä minusta on tosi paljon esimerkiksi pienikokoiselle naishenkilölle. Ihmisiä ja alkoholitoleransseja on tietysti monenlaisia, mutta itse en jaksaisi juoda noin paljon, ja humalatilakin alkaisi jo häiritä ruoasta nauttimista – eihän ruokaelämyksen äärellä ole tarkoitus olla kännissä.
Juomamenu on kuitenkin erittäin tärkeä osa fine dining -kokemusta ja todellakin kohottaa makuelämyksen omalle tasolleen. Siksi on sääli, jos juomapaketti on jätettävä ottamatta. (Eli niissä paikoissa, joissa kaatojen puolituksesta kieltäydytään. En ala maksaa juomasta, jota en jaksa juoda.)
Kerta toisensa jälkeen vaikutun siitä taitavuudesta, jolla juoma ja ruoka hyvissä paikoissa yhdistetään. Näissä hetkissä viini maistuu joltain ihan muulta kuin kotona, täydellisesti paritettuna ruoan kanssa viinielämys laajenee suuremmaksi kuin viini koskaan voisi yksin olla. Ei sitä pysty edes kuvailemaan ja se on jotain, mitä nimenomaan menen fine dining -ravintolaan kokemaan. 🙏🏻
Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene taas viisi vuotta. ❤️
