Miten paljon eri brändien ja merkkien imago vaikuttaa ostokäyttäytymiseemme?  Millaisia mielikuvia eri merkit meissä herättävät? Mikä näihin mielikuviin vaikuttaa?

(Alkuperäisestä postauksesta tuli niin pitkä, että jaan sen kahteen osaan. Kuten on jo aiemmin tullut sanottua, tämä on aihe josta voisin jutustella maailman tappiin...! :))

Imagohan muodostuu jo heti siitä, minkä näköisiin pakkauksiin tuotteet on pakattu, missä niitä myydään ja millä hinnalla. Jos merkki on meille täysin tuntematon, lokeroimme sen mielessämme heti johonkin kategoriaan mainoskuvan tai pakkauksen ulkonäön perusteella. Mainosten visuaalinen maailma on todella tärkeä mielikuvien luomisessa, ja itse kiinnitän huomiota jopa niinkin näennäisesti triviaaleihin asioihin kuin fonttiin. Voin tässä esimerkiksi tunnustaa, että kun Tigi nelisen vuotta sitten muutti BedHead-sarjan pullojen fonttia arkisempaan suuntaan, muuttuivat ne silmissäni heti vähemmän kiinnostaviksi. Minulle jopa tällaisilla asioilla on merkitystä.

Pitkässä juoksussa imagoon vaikuttaa tietysti myös word-of-mouth, eli kuluttajien jakamat käyttökokemukset ja niiden laatu. Kun joku tuote on hyvä ja toimii lupaamallaan tavalla, sana kyllä kiertää ja merkki nauttii arvostusta, oli tuote sitten pakattu kuinka rumaan hylsyyn tahansa. Samoin median uutisointi vaikuttaa jatkuvasti alitajuisesti muodostamiimme käsityksiin. Kun mediassa rummutettiin esimerkiksi 90-luvun alussa, että Pantenen sisältämä silikoni saa hiukset tippumaan päästä (hahah mikä väite!), oli Pantenen imago tahrattu pitkäksi aikaa.

Otan esimerkin selektiivisestä kosmetiikasta. Yksi sarja, jonka designia en vain oikein ymmärrä, on Dermaglow. Sarjahan on Suomessa aikamoisen huonosti tunnettu, ja tuotteet ovat kalliita. Dermaglow’n mainoksia ei koskaan näe missään, eli merkki ei jää kenellekään mieleen edes alitajuntaan. Kun suomalaiset asiakkaat ostavat kallista kosmetiikkaa, he haluavat käyttää rahansa tuttuun, tunnettuun ja ”turvalliseen” merkkiin. Kun purkilla on hintaa 80€, ei keskivertosuomalainen ihan helposti lähde kokeilemaan jotain umpituntematonta merkkiä, vaikka myyjä/kosmetologi sitä kuinka suosittelisi. Asiaa voisi auttaa, jos tuote edes näyttäisi houkuttavalta. Mutta Dermaglow’n tapauksessa tuoteparat näyttävät ihan kamalilta. Pakkaukset ovat kuin jäänne 90-luvun alusta. Ne yrittävät ilmeisesti viestittää korkean teknologian tuotekehittelyä, mutta minulle ne viestittävät vain auttamattoman epämodernia muotoilua joka ei herätä 2000-luvun kuluttajan kiinnostusta.

Vaikka purkkien olennaisin tarkoitus on tietysti ”vain” tuotteen säilyttäminen, on kaikessa (ikävä kyllä) otettava huomioon myyvyys. Tuotteita on markkinoilla satoja ja satoja! Jokaisen merkin on mietittävä tarkkaan, millä juuri heidän tuotteensa erottuisivat joukosta oikealle kohdeyleisölle. Ja mitä he kommunikoivat kohdeyleisölle markkinoinnissaan.

Otetaan sitten pari esimerkkiä luonnonkosmetiikan puolelta. Viime vuosien kahdelle tuoreelle menestysmerkille, Mádaralle ja Estelle & Thildille, on yhteistä raikas, nuorekas ja pelkistetty design ja selkeästi nuorempia kuluttajia miellyttävä visuaalinen maailma.  Mádaran kaunis mainoskuvasarja ruohikossa makaavasta naisesta on todella onnistunut, ja herätti heti ainakin minun kiinnostukseni. Estelle & Thild puolestaan on tehnyt luonnonkosmetiikasta helposti lähestyttävää yksinkertaisella tuotevalikoimallaan eikä söpöistä purkeista välity samanlainen ”apteekkifiilis” kuin joidenkin perinteisempien luonnonkosmetiikkasarjojen.

Muutama merkki, jotka viestivät minulle totaalista halpuutta ja epäkiinnostavuutta ovat Sunsilk ja Garnier. Sunsilkin pakkaukset olivat ainakin ennen aivan legendaarisen halpiksen näköisiä, eikä Garnierin Fructis jäänyt kauas taakse. En osaa selittää, mikä näiden merkkien markkinoinnissa tökkii. Ne eivät vain vakuuta minua millään tavalla. Jopa merkkien logot ovat minusta halvan näköiset. Tuotteet itsessäänhän saattavat olla vaikka kuinka hyviä, mutta koska ulkonäkö ja mainonnan tuottama kokonaismielikuva ovat niin vastenmielisiä, en vain halua käyttää kyseisiä tuotteita. Sellainen voima imagolla voi olla.

Nyt kun mietin, niin visuaalisista syistä en ole koskaan ollut kiinnostunut oikein mistään päivittäiskosmetiikan sarjasta. Kylppärini hyllystä ei ole koskaan löytynyt L’orealin, Nivean tai juuri Lumenenkaan tuotteita. (Lumenella on muuten mielestäni nykyään oikein tyylikkäät pakkaukset, mutta 90-luvun sinivalkoisuus ei miellyttänyt.)

Sen sijaan olen käyttänyt Yves Rocherin, The Body Shopin ja Dermosilin tuotteita ennen innostumistani luonnonkosmetiikasta.  Yves Rocherin imago on hieman kärsinyt heidän jatkuvasta alennuskonseptistaan ja postimyyntikuvastojen lippulappusmainonnasta, mutta itse olen aina kokenut Rocherin kiinnostavampana brändinä kuin vaikka Nivean. Rocherin tai The Body Shopin kasvipohjaisilla ainesosilla markkinoidut tuotteet värikkäine pakkauksineen tuovat kaltaiselleni kuluttajalle enemmän mielihyvää kuin esimerkiksi L’orealin tai muiden "markettisarjojen" androgyynit, persoonattomat pakkaukset.

Hinnalla taas ei minun kohdallani ole juurikaan merkitystä, eli en niputa jotain merkkiä ”halpikseksi” vain koska sillä sattuu olemaan halvat hinnat. Voin pitää viiden euron tuotetta yhtä laadukkaana kuin viidenkymmenen.

Teksti loppuu nyt vähän niinkuin seinään, mutta jatkoa seuraa huomenna lukijakyselyn sisällön merkeissä. :)

(Olen kirjoittanut blogissa aiheesta aiemminkin, jutun päivittäiskosmetiikan imagopohdinnasta löydät täältä.)

Tässäpä kaksi arkimeikkilookkia viime päiviltä; perusruskea ja värikäs. Tuon värikkään mätsäsin kynsiini, jotka muuten olivat minusta aluksi hyvinkin pirteä kokonaisuus mutta kyllästyin niihin alle vuorokaudessa.

Kynsissä Mavalan Acid Yellow (keltainen) ja Samoa (koralli) sekä China Glazen Entourage (vihreä).

Luomilla Mad Mineralsin Lemon Drop (vaaleankeltainen), Coastal Scentsin Coral (koralli) ja Make Up Storen Eclipse (vihreä). Yhdistin sävyihin sinivioletin rajauksen, ihan vain kun se tuntui hauskemmalta idealta kuin musta.

Perusruskean tein YSL:n Afrique-paletilla, jonka esittelin blogissa joku aika sitten. Todella näpsäkkä matta paletti, jolla saa kauniin, harmonisen arkimeikin. Pidän kovasti tuosta kellertävästä sävystä, joka tekee meikistä asteen kiinnostavamman kuin pelkät vaaleat ja beiget sävyt.

Huulilla uusimpiin lempparihuulikiiltoihini kuuluva Estee Lauderin Honey Flower. Hankin sen jo viime kesänä, mutta olen alkanut käyttää sitä vasta viime aikoina. Tykkään hurjasti tällaisista luonnollisista huulikiilloista.

***

Oli muuten kiva päivä Tukholmassa. Niin kiva, että myöhästyin sitten bussistakin kun Virven kanssa riitti juttua kaakaomukien ja laskiaispullien äärellä. Piti ottaa taksi satamaan, ja ehdin laivaan 10 minuuttia ennen sen lähtöaikaa! ^_^

Kosmetiikkaostossaldoksi jäi neljä MAC-luomiväriä. Ja ette muuten usko, miten perustylsiä sävyjä ostin! Ihmeellistä, mutta haaveilen tällä hetkellä neutraaleja perussävyjä sisältävästä MAC-paletista.

Ensi kerralla sitten lisää. :) Tukholmasta on kiva ostaa näitä paletteihin täytettäviä nappeja, joita Suomen MAC-pisteistä ei saa.

Tämä on varmaan oudoimpia bloggauksia, mitä olen tehnyt, mutta minulla on tylsää laivalla enkä saa unta. Olen matkalla Tukholmaan, jossa on huomenna luvassa ainakin Virven kanssa juoruilua. ^_^

Siis ensinnäkin. Lupasin jo itselleni, että en enää kirjoita Graffiti-lakoista, mutta mitä helkkaria. :) Tänään (tai siis eilen, nythän on jo aamuyö) myymäläämme ilmestyivät kevään uudet Graffiti-lakkasävyt, ja olin taas ihan innoissani. Pakkkkko saada. Vaikka nämä lakat ovat jo saaneet totaalisen teinileiman, niin en välitä. Mun mielestä nämä ovat vain ihan mahtavia.

Uutuussävyt ovat vaaleanbeige Latte Queen, tummanruskea All City Brown, vaaleansininen Blue Burner ja kalpea pastellivaaleanpunainen Pink Bite. Kuva lainattu MoteBlogger-blogista, jossa on muuten aivan upeita kynsikuvia näillä lakoilla.

Mä olin välittömästi mainoskuvan uhri, ja ostin Gold Sparkles -kultalakan ja sen päälle ruskean All City Brown -graffitilakan. Kuvamateriaali on tuotettu teille laadukkaasti Viking Isabellan hytistä numero 2513 autokannen alta, läppärin kuvaamana. ^_^ (Huomatkaa etusormen supervääntynyt kynsi - se meni tuollaiseksi kun olin viikonloppuna avantouimassa! En ole ikinä ennen nähnyt sitä ihan noin vääntyneenä...! Täytyy kyllä leikata pian...)

Nämä on NIIN makeat! Harmi että kuvat on näin hirveät. :) Tällä ruskealla täytyy toteuttaa myös minttusuklaakynnet, ja hennon vaaleanpunaisenkin kanssa tämä varmaan näyttää hyvältä!

Tänään (no, siis eilen) myymälään pamahti myös IsaDoran kevätlookki Fanciful. Kunnon purkka-kasari-meininki näissä sävyissä. Puikkomainen hohdeposkipuna Glow Stick Blusher näytti tosi kivalta, samoin mintunvihreä luomivärisolo. Yllättäen päädyin kuitenkin ostamaan kokoelmasta huulipunan. Kokoelman Jelly Kiss -huulipunat ovat läpikuultavia, mehukkaan kiiltäviä ja koostumukseltaan kevyen geelimäisiä. Ihastuin sävyyn 54, Lilac Tulle. Tämän kanssa ei tarvitse rajauskynää, mikä on tärkeä aspekti kaltaiselleni huulipunia vieroksuvalle tyypille joka haluaa huulimeikin sujuvan mahdollisimman helposti.

Tässä hän on; Lilac Tulle! Raikas, kuulas pinkkiliila. Tällainen sävy minulta puuttuu. Luulen, että tulen käyttämään tätä paljon keväällä.

Tuliko jo selväksi, että tykkään tästä huulipunasta? ^_^ Kuvat ovat huonoja, mutta sävy tulee niissä aika todenmukaisena esiin.

Mutta nyt -- voisin oikeasti yrittää mennä nukkumaan. Laiva on perillä jo kukonlaulun aikaan....