Tammikuun idoli on pehmoankkani Nassukka.
Nassukka on noin 28 vuotta vanha. Sain sen lahjaksi mummoltani kun olin hyvin pieni, enkä muista tarkalleen minkä ikäinen silloin olin. Alle 5-vuotias kuitenkin.
Nassukka on minulle hyvin, hyvin rakas.
Vaikka olin pieni, muistan ihmeen kirkkaasti hetken, jolloin sain Nassukan. Minulla oli nimipäivä, ja mummo oli luvannut ostaa minulle lahjan. Mummo oli sellainen, osti lahjan nimipäivänäkin. Äitistä se oli vähän turhaa, ei nimipäivänä kuulema ole mitään perusteita saada lahjoja. ^_^ Mutta mummo osti kuitenkin.
Menimme yhdessä lelukauppaan. Saisin valita mitä halusin, mutta ei mitään kallista tietenkään.
Silmäni osuivat hellyttävään ankkaleluun. Se roikkui muovipakkauksessaan vaippaikäisille tarkoitettujen Infa (nyk. Ainu) -tuotteiden keskellä. Muistan elävästi tutun Infa-keinuhevoslogon, ja sen alla tekstin: Nassukka. Ja jostain täysin selittämättömästä syystä luulen muistavani ankan hinnankin; 12 markkaa.
Minä tahdoin Nassukan, vaikka se oli varmaan tarkoitettu vielä pienemmille lapsille kuin itse silloin olin. Olin niin onnellinen, kun sain sen. Nassukan sisällä oli koneisto, joka sai Nassukan vaakkumaan kun lelua käänsi tai ravisti. Nassukka vaakkui vielä heikosti, kun olin lukiossa. Nyt koneisto on hiljentynyt kokonaan.
Olen 31-vuotias, mutta nukun yhä välillä Nassukka vierelläni. Miehen kanssa nukkuessa en aina uskalla ottaa Nassukkaa viereen, ettei se vaikka murskaantuisi miehen alle. Ihan tyhmää, mutta haluan suojella Nassukkaa. Jos olen peloissani, Nassukka suojelee minua. Kärsin varhaiseen aikuisikään saakka aivan hirveästä pimeän- ja hiljaisuuden pelosta, ja pehmoleluarmeijani Nassukan johdolla suojasi minua yön aikana. Ilman Nassukkaa en olisi varmasti edes pystynyt nukahtamaan.
Onko teillä vielä pehmoleluja vuoteessa tai esillä kotonanne, vaikka olette aikuisia? (Omien lastenne leluja ei nyt lasketa. ;)) Mikä on rakkain pehmolelunne? Millaisia tarinoita niihin liittyy?
Edit. Aivan ihania lelutarinoita teillä! Luen niitä täällä tosi liikuttuneessa tilassa.
Nyt tekee taas mieli jutella ripsiväreistä. Tämä postaus on nyt vähän niinkuin jatkoa ja sisarpostaus tälle postaukselle.
Eikö maskaroita ole maailmassa jo ihan tarpeeksi? Miksi niitä tulee k o k o a j a n lisää?
Päivitin tässä menneellä viikolla L'orealin hyllyä, jonne ilmestyi jälleen uusi (tai uusivanha) ripsiväri. Aloin laskemaan hyllyn maskara-antia. Yksi, kaksi, kolme, neljä.... L'orealilta löytyy tällä hetkellä ei enempää eikä vähempää kuin kymmenen erilaista maskaraa, ja niistä monelle vielä vedenkestävät versiot. Riittääkö näille kaikille todella oma asiakaskuntansa? Ovatko kaikki kymmenen oikeasti erilaisia ja valikoiman kannalta perusteltuja?
Lisäksi minua huvittaa uusi "mustaakin mustempi" trendi. Oletteko huomanneet? Nyt kaikkiin maskaroihin alkaa ilmestyä "exxxxtra-black" -versioita - niinkuin se perusmusta ei riittäisi. Huomaako joku oikeasti eron "tavallisen" mustan ja sen extrapigmentoidun mustan välillä? Minä en ainakaan. Ja jos joku huomaa, ja kaikki kuitenkin haluavat mustan maskaransa niin mustana kuin mahdollista, niin miksei niitä "tavallisia" mustia skipata ja valmisteta suoraan se tosimusta? Voi huokaus.
Kai minä olen vähän outo kosmetiikafriikki, kun olen sitä mieltä, että jokainen merkki pärjäisi ihan hyvin parilla-kolmella eri maskaralaadulla. Pidentävä, tuuhentava ja perusmaskara. Mitä järkeä jollain merkillä on valmistaa valikoimiinsa vaikkapa viisi erilaista tuuheuttavaa maskaraa? Kyllä yksi varmaan riittäisi, tai korkeintaan kaksi, kuituharjaisten ja muoviharjaisten ystäville. Kuinka paksut ja pitkät meidän ripsistämme voi kosmetiikkabrändien - ja mainosten - mukaan ylipäänsä tulla? Eikö raja ala jo tulla vastaan? Jos 60-luvulla maskaran luvattiin tehdä ripsistä kaksi kertaa tuuheammat, ja nyt 2000-luvalla runsautta luvataan jo miljoonakertaisesti, niin mihin enää voidaan tästä jatkaa? ^_^
***
Tässä kuvasatoa eri maskaroiden efekteistä - tai efektittömyydestä - ripsissäni. Minun ripsissänihän kaikki maskarat näyttävät melkeinpä samalle. Kuvatekstinä kyseisen maskaran mainostekstiä. Ripsarin nimen näet viemällä kursorin kuvan päälle.
"Tuuheat ripset ilman paakkuja"
"Lähes epäluonnollisen tuuheat ja pitkät ripset"
"Jopa 60% lisää pituutta"
"Hengästyttävää volyymiä"
"Ultrapidentävä ja erotteleva"
"Minulta kysyttiin, onko minulla tekoripset"
"Volyymia ja paksuutta"
Ainiin, jos jotakuta nyt kiinnosti se Lorkun uusivanha maskara, niin se on vanha kunnon Voluminous. Tämä maskara on kuulunut Lorkun valikoimaan jo varmaan vuosikymmenen, mutta on ollut poissa Suomen markkinoilta jonkun aikaa. Itse muistaisin käyttäneeni tätä jo 90-luvulla. Nyt Voluminous palaa - minäs muuna kuin extramustana Carbon Black -versiona. Ja hylsyyn on painettu lisävolyymin vakuudeksi "x5". Muista maista saatat löytää myös "x4" -version. On se kyllä hankalaa - ottaisinko tällä kertaa viisi, vai ainoastaan neljä kertaa paksummat ripset? ^_^
Eikö näytäkin ihanan retrolta tuo pakkaus?
Olettehan myös huomanneet sivupalkin maskarankäyttökyselyn. :) Suurin osa vastanneista antaa näemmä piupaut 3 kk:n säännölle. Niin myös minä! :) En todellakaan koskaan heittäisi ripsaria pois 3 kk:n kuluttua, jos siinä vielä henki pihisee.
Hahaa, ammuin itseäni nilkkaan tuolla arvontasysteemillä. :D Ihan pieni homma oli tuossa vastausten lajittelussa ja oikein vastanneiden nimien kirjaamisessa tuplatiketteineen, sain siihen kulumaan kaksi iltaa.
Arvonta suoritettiin vanhalla kunnon "vedä lappu piposta" -tekniikalla, ja voittajaksi punaisesta Hello Kitty -myssystä nousi nimimerkki Karo. Onnittelut! Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse.
Kulutin viikon ainoat vapaapäivät äidin luona hengaillessa enkä kirjoittanut yhtään riviä blogipostausta (öhm, vale - kirjoitinhan mä ne arvontakysymysten oikeat vastaukset, nojoo), ja koska tänäänkin menen töihin saatte vieläkin odotella postauksia. Mikäli kuitenkin kaipaatte jotain kosmeettista sunnuntailuettavaa, niin käykää vaikka lukaisemassa kirjoittamani juttu talvi-ihon hoidosta täältä. :)
Jospa sitä illalla olisi taas aikaa blogille.
