Olen runsaan viikon ajan testaillut Clarinsin uutta Skin Illusion -meikkivoidetta. Se sopi hyvin testattavaksi juuri Lancômen Teint Miraclen jälkeen, sillä meikkivoiteissa on paljon samaa. Kummatkin lupaavat luonnollista, läpikuultavaa ja valoisaa"bare skin" -tulosta.

Ehkä selkein ero Illusionin ja Miraclen välillä on se, että Skin Illusion tuntuu lopulta jopa hieman puuteriselta (etenkin kun sitä swatchaa sormella kämmenselkään), ja se peittää mielestäni kevyemmin kuin Miracle. Skin Illusion oli kokonaisuudessaan aika hyvä meikkivoide, mutta Miracle "uppoaa" ihooni paremmin.

Joinain testiviikon päivinä Illusion ei levittynyt täysin kiitettävästi, vaan jäi paikoin näkyviin ihon pinnalle. Se kuitenkin kesti hyvin eikä painunut päivän aikana huokosiin, tai "kadonnut" iholta. Ainoastaan nenä kiilsi lähes kaikkina päivinä. Pinta ei ollut yhtä valoaheijastava kuin Teint Miraclella, mutta kauniin kuulas kuitenkin. Kokeilemani sävy 104 Cream on käsittääkseni Suomen markkinoilla vaalein sävy, mutta ulkomailla on saatavilla myös 103 Ivory. Clarinsilla on mielestäni hyviä meikkivoidesävyjä suomalaiselle iholle, etenkin todella vaaleille.

IsaDora Spring Look -postauksessa nähty päivettynyt ihonsävy ei sitten tullutkaan Skin Illusionista, vaan ilmeisestikin irtopuuterin laittoon käyttämääni työpaikan puuterisivellintä oli juuri minua ennen käytetty aurinkopuuteriin. Eli ei,  sävy 104 ei todellakaan ole niin tumma kuin miltä IsaDora-meikkikuvissa näyttää, vaan sävy tuli kasvoilleni puuterisiveltimestä. Loppujen lopuksi sävy 104 oli minulle tällä hetkellä jopa pikkuisen liian vaalea, sillä olen testaillut viime viikolla myös asteittain päivettävää kosteusvoidetta joka on tuonut hieman väriä kasvoilleni.

Kokonaisuudessaan Skin Illusion vaikutti aika tavanomaiselta meikkivoiteelta, ei tullut mitään "oooh"-elämyksiä, mutta ei mitään "yäk"-reaktioitakaan. Oikein hyvä meikkivoide ohuiden, kuulaiden ja vesimäisten meikkivoiteiden joukossa. Mutta ihan Miraclen taikaa tässä ei ole - minun ihollani. Suosittelisin Illusionia sellaiselle asiakkaalle, jolla on sekaiho, ja joka ei välitä ihan niin valoaheijastavasta jäljestä kuin Miracle.

Nyt olisi taas kivat messut tiedossa pääkaupunkiseutulaisille. (Ja samaan hengenvetoon totean, että miksei muualla päin Suomea juuri järjestetä tällaisia tilaisuuksia?)

Pro Luonnonkosmetiikka ry järjestää lauantaista sunnuntaihin 26.-27. maaliskuuta Luonnonkaunis-messut Finlandia-talolla Helsingissä. Messuille ei ole sisäänpääsymaksua, ja 1000 ensimmäistä kävijää saa trendikkään ekokassin joka sisältää -50% alekupongin vapaavalintaiseen kosmetiikkatuotteeseen. Messut ovat auki klo 10-16.

Messuohjelman näet tästä. Menossa mukana monet tutut sarjat kuten Dr. Hauschka, Weleda, Mádara, Lavera, Primavera, Sante, Logona, Melvita jne.

***

Heitän tähän vielä toisen luonnonkosmetiikkaan liittyvän vinkin, nimittäin Estelle & Thildin tuotteet ovat Kickseissä -20% alennuksessa vielä ensi tiistaihin saakka. Käykäähän nappaamassa vaikka se iiiihana body lotion, joka on normihintaisena vähän turhan arvokas vartalovoiteeksi (ainakin mun kukkarolle! ^_^)

Minulla oli tuossa sivupalkissa viimeisimpänä kysely koskien kosmetiikkaliikkeiden palvelua. Minua kiinnosti kartoittaa, miten ihmiset yleisesti suhtautuvat kosmetiikkamyyjien tarjoamaan apuun ja liikkeiden palveluun.

Kerronpa tähän alkuun, millainen asiakas itse olen. Kun itse menen mihin tahansa liikkeeseen, oli se sitten vaatekauppa, kodinkoneliike tai lahjatavarapuoti, en todellakaan halua, että minulta tullaan kysymään haluanko apua. Koen sen ahdistavana, ja se herättää minussa tunteen, että liikkeeseen ei saa tulla vain katselemaan. Kun myyjä tulee tarjoamaan apuaan heti kun olen astunut sisään, se ikäänkuin viestittää, että minulla täytyy olla mielessä heti joku hankinta jota olen tullut tekemään. Ja mikäli minulla ei ole mielessä tällaista hankintaa, olen liikkeelle epätoivottava vieras. Ja myyjän täytyy luoda minulle joku hankintatarve minun puolestani, jotta olen myymälälle hyödyllinen.

Ei! Tuollaisesta en tykkää yhtään. Minua ei haittaa edes, vaikka henkilökunta ei tervehtisi minua. Aina vain parempi. Haluan olla ostoksillani niin näkymätön ja omassa rauhassani kuin mahdollista. Luotan siihen, että sitten jos ja kun tarvitsen apua, sitä myös saan kun sitä menen kysymään. Hyvä myyjä onkin minun näkökulmastani näkymätön ja kuulumaton, mutta tarvittaessa helposti tavoitettava.

Omassa työssäni myyjänä en kuitenkaan ole näkymätön ja kuulumaton. Kaikki asiakkaat tervehditään, ja jos vain mahdollista (mikäli en siis ole kiinni toisessa asiakaspalvelutilanteessa), sisään tulleelta asiakkaalta tiedustellaan heti, voiko tälle olla avuksi. Tämä kuuluu myymälämme palvelukonseptiin, ja suurin osa asiakkaista suhtautuuukin siihen positiivisesti. Vain murto-osa näyttää kiusaantuneelta, ja viestittää kehonkielellään että haluavat olla rauhassa. Minusta tuntuu välillä hitusen tungettelevalta mennä kysymään asiakkaalta heti välittömästi, voiko tätä auttaa, sillä mielestäni asiakkaalle voisi antaa hetken verran tilaa katsella ympärilleen ja ennenkaikkea aikaa todeta, onko hän edes avun tarpeessa. Kuitenkin jotkut minua fiksummat asiakaspalvelupsykologian gurut ovat päättäneet, että parasta palvelua on nimenomaan se, että asiakkaan avuntarve selvitetään niin nopeasti kuin mahdollista.

Kaupan alalla myymälät valvovat palvelun laatua ns. mystery shoppereilla, jotka tekevät vierailuja liikkeisiin säännöllisin väliajoin. Avun nopean tarjoamisen tärkeydestä kertoo se, että jos tällaiselle mysteerishoppaajalle ei sattuisi tarjoamaan apua, tulee siitä isot miinukset laadunvalvontaraporttiin. Eikö ole mielenkiintoista? On siis toisarvoista, saako mysteerishoppaaja erinomaista palvelua kysyessään apua itse, vaan myyjän aloitteesta otettu kontakti on avainasia. Mitä mieltä te olette asiakkaina tällaisesta?

Kyselyyni vastasi 1741 henkilöä. Vastanneista 67% (1170kpl) valitsi seuraavan vaihtoehdon:

"Minua ei haittaa, jos myyjät tarjoavat apuaan. Toisaalta ei haittaa sekään, jos he eivät huomioi minua. Osaanhan kysyä apua itsekin."

Eli hyvä juttu. Valtaosa teistä ei siis loukkaannu, jos myyjä ei ehdi ottaa teihin kontaktia, mutta ette ahdistu siitäkään, jos teille tullaan tarjoamaan apua.

22% eli 386 kpl sijoittui samoille linjoille oman asiakaskäyttäytymiseni kanssa, eli haluaa katsella omassa rauhassa, eikä välitä myyjien tarjoamasta avusta.

Vain 11% eli 184 henkilöä vastasi odottavansa myyjien ottavan kontaktia, ja pitävänsä huonona palveluna sitä, jos myyjä ei huomioi heitä. Mysteerishopperiasiakkaat mittaavat siis lähinnä tähän kategoriaan kuuluvien asiakkaiden palvelukokemuksia.

Itse vältän asiointia liikkeissä, joissa myyjät liimautuvat välittömästi kylkeen ja seuraavat kuin hai laivaa hyllyjen välissä. Se on äärimmäisen kiusallista. Asiakkaalle ei pitäisi koskaan, koskaan aiheuttaa myyjien taholta sellaista tunnetta, ettei hän ole tervetullut katselemaan vain omassa rauhassa. Ei kukaan asiakas halua, että häntä valvotaan henkilökunnan taholta. Sellaista palvelua en halua myöskään itse antaa.

Käytättekö te usein kosmetiikkaliikkeissä myyjän apua? Onko jollakulla peräti oma vakiomyyjä, jonka puoleen aina käännytte ja joka tuntee niin lempituotteenne, ihotyyppinne kuin koiranne nimen? :) Onko teillä jakaa jotain kauhu- tai ilokertomuksia kosmetiikkaosastojen palvelusta?

Ostolakossa-blogista löytyy myöskin mielenkiintoinen postaus samasta aiheesta toisesta näkökulmasta. Virven kilometripostaus asiakkaan toivotusta käytöksestä löytyy täältä. Lukekaa ihmeessä jos jaksatte! :)

Kuvituksena Vappu Pimiä shoppailemassa Tallink Baltic Princessin tax freessa. :) Kuvat Voicen sivulta.