Huulimeikki. Mitäs opeteltavaa siinä nyt on? :)
Emma Stonen ihastuttava huulipunalook.
No ei välttämättä paljonkaan. Jokainen osaa vetää puikosta väriä huulilleen, eikä siihen tarvita kymmentä eri sivellintä tai häivytystaitoja. Näin ollen postaus ei tule paljastamaan mitään mielettömiä huulipunatricksejä, mutta jotain ajattelin huulien punaamisesta ja erilaisista huulimeikkituotteista kertoa.
Ei ole olemassa kosmetiikka-aihetta, josta meikäläiseltä ei riittäisi jutun juurta. ^_^
Allekirjoittaneen huulet muuttuvat kuin eri henkilön huuliksi huulipunan vaikutuksesta.
Huulipunalla on monia funktioita. Se voi muuttaa arkisimmankin lookin hetkessä wa-wa-woom glamouriksi, tai pelkistetyimmillään kalpeat ja ohuet huulet terveemmän ja täyteläisemmän näköisiksi. Toisille huulipuna on ehdoton osa päivittäistä tyyliä, toiset taas luottavat huulipunaan lähinnä juhlatilaisuuksissa.
Oli miten oli, huulipunia ja -kiiltoja löytyy joka lähtöön.
1. Perinteiset huulipunat
Perinteisissä huulipunissa on yleensä paljon pigmenttiä, ja ne tekevät peittävää jälkeä. Koostumuksia on mattoja, kiiltäviä, helmiäisiä ja kimaltavia. Laatuja on myös monia, ja ne vaihtelevat valmistajittain. Ylellisimmät punat tuntuvat huulilla voidemaisen miellyttäviltä ja kosteuttavilta, ja pysyvät pitkään. Toiset punat tuntuvat kuivilta ja levittyvät epätasaisesti. Ei siis välttämättä ole huuliesi syy jos puna näyttää kamalalta. Kokeile toista merkkiä.
Huulipunan kanssa kannattaa aina käyttää huultenrajauskynää, etenkin jos huulesi ovat vaaleat tai huultesi rajat epäselvät. Rajauskynällä saat huulillesi selkeämmän muodon ja huulipuna kestää pidempään karkailematta huultenympärysiholle.
Sannin huulipunavalinta - Rouge Dior.
Värittömät ja tylsät huulet muuntuvat kunnon juhlahuuliksi tarkalla rajauksella, kirkkaanpunaisella punalla ja huulikiillolla.
2. Kuultopunat
Kuultopunissa on vähemmän pigmenttiä kuin perinteisissä punissa, ja ne tekevät kiiltävää, läpikuultavaa jälkeä. Ne tuntuvat huulilla kevyemmiltä, ja ovat yleisesti ottaen helpompia käyttää kuin perinteiset punat, sillä niiden kanssa ei ole yhtä tarpeen käyttää rajauskynää. Kuultopunien hylsy voi erota perinteisestä puikkomaisesta huulipunasta, sillä kuultopunat ovat usein pehmeämpiä rakenteeltaan.
Sannin kuultopunavalinta - Clinique Buttershine.
3. "Lipstainit"
Lipstain eli suoraan suomennettuna huulentahraaja on nestemäinen pigmentti, joka imeytyy huuleen ja kestää erittäin pitkään. Tälle huulimeikkiryhmälle ei ole ilmeisesti vieläkään keksitty suomenkielistä nimeä. :) Lipstainit ovat useimmiten tussi- tai sivellinmuodossa. Koska lipstain ei jää huulen pinnalle vaan imeytyy, se tuntuu hyvin luonnolliselta ja olemattomalta. Päälle voi laittaa huulirasvaa, jos huulet tuntuvat kuivuvan.
Näitä huulimeikkejä ei löydy kotimaan markkinoilta monia, viimeisimpänä mainstream-tulokkaana on Max Factorin keväällä Suomeen rantautunut Lipfinity Lip Tint.
Sannin lipstainvalinta - en ole käyttänyt, mutta tekisi mieli kokeilla Tarten tai Stilan staineja.
4. Huulikiilot
Huulikiiltojen alakategorioita on yhtä monia kuin erilaisia huulipunia, mutta kaikille on yhteistä kiilto ja huulipunia ohuempi ja "juoksevampi" koostumus.
Perinteinen huulikiilto tulee joko vaahtomuoviapplikaattorilla tai siveltimellä varustetussa hylsyssä, tai puristettavassa tuubissa. Ennenvanhaan myös kuulapäiset hylsyt olivat yleisiä. Perinteinen kiilto on usein tahmeaa, ja kaikki tuntevatkin ihanan tuskastuttavan "hiukset-huulikiillossa" -efektin. Tahmeus on ikävyydessään kuitenkin olennainen osa huulikiillon toimivuutta - tahmea kiilto pysyy huulilla paremmin. Mitä vähemmän tahmaa, sitä nopeammin kiilto liukenee huuliltasi.
Toiset huulikiillot ovat voidemaisia ja tuntuvat huulilla miellyttävän hoitavilta. Tällaiset kiillot ovat etenkin aikuisten makuun.
Oman ryhmänsä muodostavat superpeittävät huulilakat. Ne tuovat erittäin intensiivisen ja kostean kiiltävän tuloksen ja pysyvät hyvin. Tahmafaktori on luonnollisestikin korkea. :)
Neljäs suosittu huulikiiltoryhmä on turvottavat huulikiillot. Olen tehnyt niistä oman postauksensa, jonka löydät täältä.
Sannin huulikiiltovalinta - Dermaglow Instant Lip Plumper.
5. Sävytetyt huulirasvat
Sävytettyjä huulirasvoja löytyy hyvinkin voimakkailla pigmenteillä, eikä jälki aina eroa kuultopunasta. Sävytetyt huulirasvat ovat kuitenkin rasvaisempia ja hoitavampia.
Sannin sävytetty huulirasvavalinta - Korres Mandarin Lip Butter Stick
* * *
Erilaisia huulimeikkejä eri "finisheillä".
Perinteinen huulipuna. Lancome Color Fever Lipstick, sävy Rouge Glamorama.
Kuultopuna. IsaDora Jelly Kiss Lipstick, sävy Lilac Tulle.
Kuultopuna. Make Up Store Sheer Lipstick, sävy Survivor.
Huulikiilto helmiäis- ja kimalle-efektillä. Ylähuulella L'oreal Glam Shine Holographic, sävy Gold Holographic. Alahuulella L'oreal Glam Shine Natural Glow, sävy Pearly Nude Glow.
Huulikiilto pelkällä kiillolla, ns. "wet look". Dior Addict Ultra-Gloss Reflect, sävy Fuchsia Poplin.
Huomaa, että kuultohuulipuna voi ulkoisesti näyttää aivan yhtä pigmenttiseltä kuin perinteinenkin huulipuna. Esimerkiksi kuvan Survivor-punasta ei kuvan perusteella uskoisi, että se tekee läpikuultavaa jälkeä.
Loppuun muutama vinkki!
Jos huultesi rajat ovat epäselvät ja iho huultesi ympärillä kirjavaa, levitä huulten ympärille peiteainetta ennen huulimeikin tekoa. Saat huuliisi selkeämmän muodon.
Jos symmetrisen rajauksen aikaansaaminen tuntuu vaikealta, merkitse ensin pienillä viivoilla kohdat, jotka sitten yhdistät.
Kuinka moni käyttää päivittäin huulimeikkiä? Mitä huulimeikkituotetta ilman ette voisi elää (näin dramaattisesti ilmaistuna ^_^)?
Wuhuu! Huomasitteko, että Lily Lolo on saapunut nyt myös suomalaisen verkkokauppa Biodellyn valikoimaan?
Koodilla 3SDP7T9E saa 10% alennuksen kaikista sarjan tuotteista 15. kesäkuuta saakka.
Hintaesimerkkejä:
Eli hyvin kohtuullisina on hinnat pidetty brittihintoihin verrattuna. Ja paljon edullisempana kuin esim. Elloksella ja Nelly.comissa! Hyvä Biodelly! :)
Noniin. Yritin oikeasti aloittaa itseni sivistyksen taannoisen "Netti tekee meistä tyhmiä?" -kirjoitukseni jälkeen.
Sain postauksesta paljon palautetta niin lukijoilta kuin ystäviltänikin, ja päätin, että mun täytyy nyt skarpata. En halua olla tyhmä. En halua seurata sivusta, kun keskittymiskykyni pirstaloituu entisestään. Haluan alkaa taas seurata entisiä kiinnostuksen kohteitani, ja ennen kaikkea alan lukea enemmän.
Ja yritän kovasti, kovasti vähentää koneella viettämääni aikaa. Mutta se on vaikeaa.
Kynäilin itselleni leikkimielisen sivistämisohjelman ja ripustin jääkaapin oveen. Että muistaisin. Teistä voi tuntua naurettavalta, että joku joutuu muistuttamaan itseään jopa siitä, että muistaa lukea uusimmat levyarvostelut tai katsoa mitä leffoja menee teattereissa, mutta minun täytyy.
Olen onnistunut joissain kohdissa hyvin, mutta toisissa huonommin. Olen esimerkiksi alkanut lukemaan uutisia, ja käymme poikaystäväni kanssa läpi viikon tärkeitä tapahtumia. Tämäkin kuulostaa monelle teistä varmasti aivan hullulta, mutta minä tarvitsen tällaista - minun on todella pakotettava itseni lukemaan uutisia. Toivon, että pikkuhiljaa siitä tulee taas tapa. :)
En myöskään ole vielä pystynyt rajoittamaan netin käyttöä kahteen tuntiin vuorokaudessa. Joinain päivinä se onnistuu, toisina ei. Eräänäkin iltana - tai yönä - löysin itseni tuijottamasta vanhoja Euroviisu-videoita YouTubessa aamukolmeen saakka. :/
Enkä ole edelleenkään saanut kirjoitettua kirjeitä. Se on niin surullista. Minulla on uskomattoman ihania ystäviä ympäri maailmaa, ystäviä, joiden kanssa ennen jaoin ajatuksia joka kuukausi. Olen vaihtanut pitkät, syvälliset kirjeet pinnalliseen Facebook-tason kuulumistenvaihtoon, jossa pidän yhteyttä ihmisiin lähinnä tykkäilemällä heidän status-päivityksistään. :( Mitä helkkaria. Facebookissa ihmiset katoavat. Kun kavereita on 200+, ei kaikkien kanssa tule mitenkään pidettyä yhteyttä. He ovat siellä, mutta tavallaan eivät enää elämässäni. Olen vihainen itselleni heidän laiminlyönnistään. Missä vaiheessa sitä alkaa vaihtaa ystäviään koneen kanssa seurusteluun?
Haluan muuten kiittää lukijaani, joka vinkkasi minulle Yle Teeman Virtuaalivallankumous-dokumenttisarjasta. Se oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Sarjan viimeinen osa, Homo interneticus, käsitteli paljon samoja asioita kuin mitä itse pohdin nettityhmyys-kirjoituksessani. Suosittelen tuota ohjelmaa, se on katsottavissa Yle Areenassa vielä kuukauden ajan.
Tässä linkki Areenaan:
Tiededokumentti: Virtuaalivallankumous osa 4/4
Onko joku muu alkanut tsemppaamaan oman netti/koneriippuvuutensa kanssa?
