Viimeisen puolentoista viikon aikana kokeilussa oli kaksi Lumenen meikkivoidetta. Double Stay on vanha tuttu, jo ties kuinka kauan Lumenen valikoimassa ollut meikkivoide, ja Luminous Touch taas uusi tulokas.
En tiedä olenko tänä talvena jotenkin vähemmän kalpea kuin viime vuonna, mutta viime talvena Double Stayn vaalein sävy Inkiväärikerma oli minulle selvästi liian tumma. Nyt se sopii kuitenkin täydellisesti. (Uusittiinkos Double Stayn koostumus muuten tässä välissä...?)
Ja hei kuulkaas, täytyy sanoa, että minähän tykkään Double Staysta! Voide levittyy nätisti, peittää hyvin ja kuivuu samettiseksi ja mattaiseksi. Se tuntuu myös ohuelta, eikä iho jää pakkeloidun näköiseksi. Päälle ei ole tarvetta laittaa puuteria. Double Stay pysyi siistinä jokaisena testipäivänä, enkä oikeastaan keksi tästä mitään valittamista. Olen jotenkin hämmentynyt. Onko Double Stay aina ollut näin hyvä?
Luminous Touch on aivan eri tyyppinen meikkivoide. Se jättää iholle läpikuultavan, valoaheijastavan pinnan ja muistuttaa jäljeltään itse asiassa hyvin paljon edellisviikolla testaamaani Laveran meikkivoidetta. Lumenen mukaan Luminous Touch sisältää paljon kosteuttavia raaka-aineita, ihan niinkuin Laverakin, mutta tässä on todettava että Luminous Touch ei tunnu iholla puoliksikaan niin kosteuttavalta ja miellyttävältä kuin Lavera. Kokeilin Luminous Touchista saman sävyn kuin Double Staystakin, eli numero 1 Inkivärikerman, mutta ihme kyllä Luminous-versio on kasvoillani paljon kellertävämpi. Koska pigmenttiä on vähän, sävy kuitenkin sulautuu ihooni. Luminous Touchista löytyy muuten myös sävy numero 0, joka on Lumenen vaalein meikkivoidesävy.
Luminous Touch ei kestänyt iholla ihan yhtä siistinä kuin Double Stay, enkä mitenkään erityisesti ihastunut tähän meikkivoiteeseen. Itse tykkään vähän peittävämmästä jäljestä. Mutta luonnollisesta, kuultavasta jäljestä pitäville tämä voi olla ihan kiva tuttavuus.
Onko joku lukija jo kokeillut Luminous Touchin? Entä löytyykö teistä Double Stayn kannattajia?
Tein kuukausi sitten blogin lukijoille kosmetiikan kulutusta ja imagoarvoja käsittelevän kyselyn, ja puran tässä osan sen sisällöstä. Kysely oli hurjan suosittu, ja siihen vastasi 2165 ihmistä. Valitsin kysymyksiin randomilla joitain yleisimpiä kosmetiikkamerkkejä selektiivisen, päivittäis- ja luonnonkosmetiikan kategorioista. Lukijat saivat vastata, millä merkillä on luotettavin ja kiinnostavin imago, ja millä taas vähiten houkuttava ja vähiten luotettava.
Selektiiviseltä puolelta luotettavin merkki oli lukijoiden mielestä Dior (65% äänistä) ja toiseksi kiipi vain viiden prosenttiyksikön erolla Clinique. Muiden merkkien jakauma meni näin: Lancôme (55%), Biotherm (52%), Sensai (45%), Estee Lauder (32%) ja Clarins (30%).
Diorin brändi henkii laatua ja ylellisyyttä, ja muotitalotausta tuo sille varmaan vielä erityistä uskottavuutta. En ole itse järin kiinnostunut merkin ihonhoidosta, ja mielestäni purkkien arvokkaan näköinen muotoilu vetoaa enemmän vanhempiin kuluttajiin. Veikkaan, että Diorin menestys tässäkin kyselyssä on ensisijaisesti meikkien ansiota. Diorin meikeistä on jostain syystä tullut käsite, ja etenkin viiden sävyn luomiväripaletit ovat jo ikoneita. Yleisestikin ottaen värikosmetiikka vetoaa nuoriin kuluttajiin ihonhoitoa enemmän, ja se merkki, jonka meikit ovat ”lyöneet läpi”, nauttii nuorten kuluttajien arvostusta.
Cliniquen suosion ymmärrän oikein hyvin. Cliniquen tuotteet ovat Dioriin verrattuna jopa edullisia, joten opiskelijallakin on niihin varaa. (USAssahan Cliniquen tuotteet ovat muuten meidän markettikosmetiikan hinnoissa.) Cliniquen imago on mielestäni nuorekas ja helposti lähestyttävä. Tuotevalikoimasta löytyy vastaus kaikkien ihotyyppien ja iho-ongelmien tarpeisiin, ja profiloituminen hajusteettomana ja erityisen allergiatestattuna brändinä on pönkittänyt kuluttajien mielikuvaa Cliniquesta luotettavana kosmetiikkamerkkinä.
Lancômella puolestaan on mielestäni aika vanhanaikainen imago, enkä itse pidä merkkiä kovinkaan houkuttavana. Minulle Lancôme on vähän niin kuin ”selektiivisen puolen Lumene”, kaikille tuttu ja turvallinen mutta jotenkin auttamattoman epätrendikäs. Olen kuullut, että Lancômella ei muuten missään muualla olisi niin korkeaa arvostusta kuin juuri Suomessa. Mielenkiintoista.
Toisin kuin valtaosa lukijoista, pidän Clarinsia hyvin kiinnostavana ja laadukkaana merkkinä. Pakkausten ulkonäkö on kieltämättä hieman täti-linjalla, mutta liekö sitten kasvipohjaisten ainesosien (ja inceihin tutustumisen) ansiota, niin koen Clarinsin tällä hetkellä ehkä vakuuttavimpana selektiivisenä merkkinä.
Päivittäiskosmetiikan puolella kaksi merkkiä olivat lukijoiden silmissä yli muiden; Lumene ja The Body Shop. Pitkään TBS piti ykkössijaa, mutta loppuluvut päättyivät näin; Lumene (71%), The Body Shop (68%), L’oreal (52%), Nivea (40%), Dr. Hauschka (38%), Garnier (20%), Pirkka ja Yves Rocher (14%) ja Olay (2%). Tässä ryhmässä käsite 'päivittäiskosmetiikka' on muuten aika löyhä, sillä osa merkeistä profiloituu tavallista "päikkäriä" korkeammalle, olematta kuitenkaan ihan selektiivistäkään.
Lumene on vähän niin kuin meidän kaikkien suomalaisten ”kansanomaisuutta”, joten luottamus merkkiin on monella jo veressä. Lumenen ”kuuluu” olla hyvä, sehän on meidän oma Lumenemme! Lumene on minustakin ehdottomasti puoleensavetävämpi brändi kuin hyllykaverinsa Niveat ja Garnierit sun muut, mutta silti se on jotenkin tajuttoman tylsä. Minulle on jäänyt niin vahvat mielikuvat 90-luvun sinivalkoisista Lumene-purkeista, ja vähemmän laadukkaista meikeistä & ihovoiteista, että minun on ollut vaikea päivittää näkemystäni 2000-luvulle.
The Body Shopinkin suosio tässä kyselyssä oli aika odotettu. TBS on hyvin vahva brändi, ja kaikki tuntevat heidän vihreät arvonsa ja herkullisilla kasviperäisillä raaka-aineilla markkinoidut tuotteensa. En tiedä, onko The Body Shopilla edelleenkään omassa luokassaan ketään varteenotettavaa kilpailijaa. Konsepti on todella onnistunut. Merkki on tavallaan jotain hienompaa kuin markettikosmetiikka, koska sitä myydään omissa trendikkäissä myymälöissä ja mainonta on tyylikästä, mutta kuitenkaan itse tuotereseptit eivät ole mitenkään erityisiä. TBS ei esimerkiksi koskaan puhu ”vuosikymmenien tuotekehittelystä”, patentoiduista raaka-aineista tai laboratorioidensa innovaatioista. He eivät siis haluakaan profiloitua minään ihonhoitotuotteiden edelläkävijänä, vaan myyvät itse asiassa hyvin tavallista peruskosmetiikkaa elämykseksi brändättynä.
Tiesittekö muuten, että Nivea on äänestetty jo monena vuotena Suomen luotettavimmaksi kosmetiikkamerkiksi? Henkilökohtaisesti pidän tuota hyvin yllättävänä. En ilmeisesti kuulu Nivean ensisijaiseen kohderyhmään, sillä en vain koe merkkiä millään lailla attraktiivisena. Jos ajattelen Niveaa, ajattelen aurinkorasvoja ja vartaloemulsioita. Sitä Nivea on minulle.
Edellisessä postauksessa puhuinkin jo antipatioistani Garnieria kohtaan, ja ilmeisesti lukijanikin jakavat tämän tunteen. Vain vastanneista 20% on vastannut pitävänsä Garnieria luotettavana ja kiinnostavana merkkinä, ja 44% pitää merkin imagoa suorastaan huonona. Mistähän tämä johtuu? Missä Garnierin markkinointi on mennyt metsään?
Itseään vastaan kääntyneestä markkinoinnista voidaan puhua ainakin Yves Rocherin kohdalla. Alun perin yrityksen leikkaa-ja-liimaa –kupongit ovat voineet tuntua hauskalta ja erilaiselta tavalta myydä kosmetiikkaa, mutta pitkässä juoksussa moni uuden ajan asiakas kyllästyi paperitilpehööriin ja halpoihin oheislahjoihin. Myös jatkuva puoleen hintaan myyminen on luonut merkille vähemmän laadukasta imagoa. Itse olen aina ihmetellyt tätä strategiaa suuresti. Miksei tuotteita hinnoitella alun perin ”oikean” hintaiseksi, ja myydä edullisesti normaalihintaan? Se toisi merkille uskottavuutta. Koska itse olen aina tykännyt Rocherin tuotteista, minua on ihan ärsyttänyt, että merkki markkinoi tuotteitaan tavallaan ”halpiksempina” kuin mitä ne ovat.
Lukijoista 51% vastasi ostaneensa kosmetiikkaa pelkän imago- ja luksusarvon vuoksi. Tämä oli aika mielenkiintoinen tulos, odotin paljon alhaisempaa prosenttia. Mutta tämä kai vain vahvistaa sen, miten suuri merkitys mielikuvilla on. Useimmista meistä tuntuu kerta kaikkiaan kivemmalta nähdä kylppärin kaapissa tyylikäs ja arvokkaan näköinen kasvovoide kuin muovinen kolmen euron rasva. Se on sitä elämyspuolta, jonka aivan hyvin ymmärrän. Itse en tosin ole enää vuosiin sijoittanut imagokosmetiikkaan, mutta nuorempana olin hyvin onnellinen, kun sain katsella hyllyn reunalla The Body Shopin tuotteita. Ne olivat siihen aikaan kalleimpia ja hienoimpia tuotteita, mitä saatoin kuvitella ostavani.
Miten te määrittelette luksuksen ja halpiksen? Onko se hinta, myyntikanava vai pakkausten ulkonäkö, joka sen tekee? Oletteko tehneet hutiostoksia imagohankintojen perusteella? Vai oletteko kokeneet, että kalliimmat ja "hienommat" tuotteet ovat antaneet rahalle sitä vastinetta, mitä haittekin?
(Ja jaksoikohan edes kourallinen lukijoita lukea tänne saakka....... sanokaa hep! ^_^) Edit 19. 2. klo 19.36. Todella mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa! Jatkan kommentteihin vastaamista sunnuntaina töiden jälkeen, nyt on sauna- ja hemmotteluillan vuoro. :)
Miten paljon eri brändien ja merkkien imago vaikuttaa ostokäyttäytymiseemme? Millaisia mielikuvia eri merkit meissä herättävät? Mikä näihin mielikuviin vaikuttaa?
(Alkuperäisestä postauksesta tuli niin pitkä, että jaan sen kahteen osaan. Kuten on jo aiemmin tullut sanottua, tämä on aihe josta voisin jutustella maailman tappiin...! :))
Imagohan muodostuu jo heti siitä, minkä näköisiin pakkauksiin tuotteet on pakattu, missä niitä myydään ja millä hinnalla. Jos merkki on meille täysin tuntematon, lokeroimme sen mielessämme heti johonkin kategoriaan mainoskuvan tai pakkauksen ulkonäön perusteella. Mainosten visuaalinen maailma on todella tärkeä mielikuvien luomisessa, ja itse kiinnitän huomiota jopa niinkin näennäisesti triviaaleihin asioihin kuin fonttiin. Voin tässä esimerkiksi tunnustaa, että kun Tigi nelisen vuotta sitten muutti BedHead-sarjan pullojen fonttia arkisempaan suuntaan, muuttuivat ne silmissäni heti vähemmän kiinnostaviksi. Minulle jopa tällaisilla asioilla on merkitystä.
Pitkässä juoksussa imagoon vaikuttaa tietysti myös word-of-mouth, eli kuluttajien jakamat käyttökokemukset ja niiden laatu. Kun joku tuote on hyvä ja toimii lupaamallaan tavalla, sana kyllä kiertää ja merkki nauttii arvostusta, oli tuote sitten pakattu kuinka rumaan hylsyyn tahansa. Samoin median uutisointi vaikuttaa jatkuvasti alitajuisesti muodostamiimme käsityksiin. Kun mediassa rummutettiin esimerkiksi 90-luvun alussa, että Pantenen sisältämä silikoni saa hiukset tippumaan päästä (hahah mikä väite!), oli Pantenen imago tahrattu pitkäksi aikaa.
Otan esimerkin selektiivisestä kosmetiikasta. Yksi sarja, jonka designia en vain oikein ymmärrä, on Dermaglow. Sarjahan on Suomessa aikamoisen huonosti tunnettu, ja tuotteet ovat kalliita. Dermaglow’n mainoksia ei koskaan näe missään, eli merkki ei jää kenellekään mieleen edes alitajuntaan. Kun suomalaiset asiakkaat ostavat kallista kosmetiikkaa, he haluavat käyttää rahansa tuttuun, tunnettuun ja ”turvalliseen” merkkiin. Kun purkilla on hintaa 80€, ei keskivertosuomalainen ihan helposti lähde kokeilemaan jotain umpituntematonta merkkiä, vaikka myyjä/kosmetologi sitä kuinka suosittelisi. Asiaa voisi auttaa, jos tuote edes näyttäisi houkuttavalta. Mutta Dermaglow’n tapauksessa tuoteparat näyttävät ihan kamalilta. Pakkaukset ovat kuin jäänne 90-luvun alusta. Ne yrittävät ilmeisesti viestittää korkean teknologian tuotekehittelyä, mutta minulle ne viestittävät vain auttamattoman epämodernia muotoilua joka ei herätä 2000-luvun kuluttajan kiinnostusta.
Vaikka purkkien olennaisin tarkoitus on tietysti ”vain” tuotteen säilyttäminen, on kaikessa (ikävä kyllä) otettava huomioon myyvyys. Tuotteita on markkinoilla satoja ja satoja! Jokaisen merkin on mietittävä tarkkaan, millä juuri heidän tuotteensa erottuisivat joukosta oikealle kohdeyleisölle. Ja mitä he kommunikoivat kohdeyleisölle markkinoinnissaan.
Otetaan sitten pari esimerkkiä luonnonkosmetiikan puolelta. Viime vuosien kahdelle tuoreelle menestysmerkille, Mádaralle ja Estelle & Thildille, on yhteistä raikas, nuorekas ja pelkistetty design ja selkeästi nuorempia kuluttajia miellyttävä visuaalinen maailma. Mádaran kaunis mainoskuvasarja ruohikossa makaavasta naisesta on todella onnistunut, ja herätti heti ainakin minun kiinnostukseni. Estelle & Thild puolestaan on tehnyt luonnonkosmetiikasta helposti lähestyttävää yksinkertaisella tuotevalikoimallaan eikä söpöistä purkeista välity samanlainen ”apteekkifiilis” kuin joidenkin perinteisempien luonnonkosmetiikkasarjojen.
Muutama merkki, jotka viestivät minulle totaalista halpuutta ja epäkiinnostavuutta ovat Sunsilk ja Garnier. Sunsilkin pakkaukset olivat ainakin ennen aivan legendaarisen halpiksen näköisiä, eikä Garnierin Fructis jäänyt kauas taakse. En osaa selittää, mikä näiden merkkien markkinoinnissa tökkii. Ne eivät vain vakuuta minua millään tavalla. Jopa merkkien logot ovat minusta halvan näköiset. Tuotteet itsessäänhän saattavat olla vaikka kuinka hyviä, mutta koska ulkonäkö ja mainonnan tuottama kokonaismielikuva ovat niin vastenmielisiä, en vain halua käyttää kyseisiä tuotteita. Sellainen voima imagolla voi olla.
Nyt kun mietin, niin visuaalisista syistä en ole koskaan ollut kiinnostunut oikein mistään päivittäiskosmetiikan sarjasta. Kylppärini hyllystä ei ole koskaan löytynyt L’orealin, Nivean tai juuri Lumenenkaan tuotteita. (Lumenella on muuten mielestäni nykyään oikein tyylikkäät pakkaukset, mutta 90-luvun sinivalkoisuus ei miellyttänyt.)
Sen sijaan olen käyttänyt Yves Rocherin, The Body Shopin ja Dermosilin tuotteita ennen innostumistani luonnonkosmetiikasta. Yves Rocherin imago on hieman kärsinyt heidän jatkuvasta alennuskonseptistaan ja postimyyntikuvastojen lippulappusmainonnasta, mutta itse olen aina kokenut Rocherin kiinnostavampana brändinä kuin vaikka Nivean. Rocherin tai The Body Shopin kasvipohjaisilla ainesosilla markkinoidut tuotteet värikkäine pakkauksineen tuovat kaltaiselleni kuluttajalle enemmän mielihyvää kuin esimerkiksi L’orealin tai muiden "markettisarjojen" androgyynit, persoonattomat pakkaukset.
Hinnalla taas ei minun kohdallani ole juurikaan merkitystä, eli en niputa jotain merkkiä ”halpikseksi” vain koska sillä sattuu olemaan halvat hinnat. Voin pitää viiden euron tuotetta yhtä laadukkaana kuin viidenkymmenen.
Teksti loppuu nyt vähän niinkuin seinään, mutta jatkoa seuraa huomenna lukijakyselyn sisällön merkeissä. :)
(Olen kirjoittanut blogissa aiheesta aiemminkin, jutun päivittäiskosmetiikan imagopohdinnasta löydät täältä.)
