Lukijani twihead toivoi jokunen päivä sitten kynsilakkakuvaa yhdistelmästä Isadora Dazzling Ocean + valkoinen särölakka. Tämä oli niin nopea tehdä että eipä muuta kuin ole hyvä, twihead. :)

Käytin saman tien tilaisuutta hyväkseni ja vertasin lähes identtisiä Dazzling Ocean - ja Sparkling Aquamarine -lakkoja. Ovathan ne hyvin samannäköiset, mutta Ocean on vähän turkoosimpi - ja selvästikin ihanampi! ^_^

Lakkaukset varjossa...

...ja auringossa.

Ja kerronpa muuten tässä samalla, että hankin sitten minäkin tämän joissain blogeissa vilahdelleen Sally Hansenin Insta-Dri-pikakuivattajan, ja tykkään kovasti. Tämä maksoi Prismassa muistaakseni jotain 10,90€. Olen aiemmin tilannut pikakuivattajani Jenkeistä (sillä haluan AINA säästää rahaa, kun se on mahdollista! Ja ostan siis sieltä mistä halvimmalla saa...), mutta nyt en vain jaksanut.

Edellisenkin pikakuivattajani, Mavalan Mavadry'n, ostin muuten Suomesta. Sally Hansen on koostumukseltaan Mavadry'ta paksumpaa ja muistuttaa suosikkiani Poshén pikakuivattajaa. Koska Sally on myös Mavalaa edullisempi, niin epäilemättä ostan tästä lähtien mieluummin tätä.

P.S. Olen ottanut suojakerroinkeskustelun tiimoilta yhteyttä kolmeen asiantuntijaan, joista kaksi on jo vastannut. :) Tulen tekemään asiantuntijoiden vastauksista kesän aikana oman postauksensa. Ehkäpä jo tämän kuun aikana, jos vain ehdin.

Dr. Hauschkan hiustuotteita käyttävät ovat varmaankin huomanneet, että Hauschkan shampoot katosivat joku aika sitten kauppojen hyllyiltä. Valikoimaan jäivät jäljelle vain Jojoba-Malva-hoitoaine sekä Neem-hiusöljy ja Neem-hiusvesi. Siinä missä muutamalla muulla ekomerkillä on tarjota hiustenhoitoon vain shampoita, on Hauschkalla sitten ainoastaan hoitoaineita.

Shampoiden katoaminen tuntui sen verran oudolta, että laitoin asiasta kyselyn Hauschkan maahantuojalle.

Sain sieltä seuraavanlaisen selityksen:

"Dr.Hauschka -shampoita ei enää valitettavasti valmisteta lainkaan, koska markkinoilla ei ole enää saatavilla joitakin raaka-aineita sen laatuisena kuin tehdas edellyttäisi. Tämä toisaalta osoittaa sen, että tehdas ei ole valmis tinkimään korkeasta luonnonkosmetiikalle asettamastaan tasosta. Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, tulevatko Dr.Hauschka -shampoot takaisin markkinoille jossakin vaiheessa uudella koostumuksella."

Aika mielenkiintoista! Ja osoittaa ainakin palturiksi erään kosmetiikan kemian opettajamme hurjan väitteen.

Tämä nyt on täysi sivupolku Hauschka-aiheesta, mutta kerron sen nopeasti. Meille nimittäin väitettiin erään opettajan toimesta, että suuret, sertifioidut luonnonkosmetiikkamerkit ovat ainesosiltaan osittain huijausta. Opettajan mukaan ei ole mitenkään mahdollista, että kasviperäisiä ainesosia riittäisi niin paljon kuin suurten luonnonkosmetiikkamerkkien tuotevolyymit vaativat, ja että osa ainesosista valmistetaan kaikessa hiljaisuudessa synteettisesti. Kuulema esimerkiksi synteettinen jojobaöljy on kemiallisesti aivan sama asia kuin luonnollinen jojobaöljy, ja sama siis muidenkin luonnon raaka-aineiden kanssa.

Meillä oppilailla tippui haavit auki, ja taisin itse viitata ja kysyä arasti, että ihanko kaikkia luonnosta saatavia ainesosia voi valmistaa myös synteettisinä, ja opettaja sanoi kyllä. Kun ilmeistämme näki, että emme todellakaan aikoneet niellä tätä paljastusta luonnonkosmetiikasta, opettaja havainnollisti väitettään kertomalla, että kun esimerkiksi yhteen kiloon ruusuöljyä tarvitaan tuhansia kiloja ruusun terälehtiä, niin ei ole mahdollista kasvattaa niin paljon ruusuja että niiden tuottama öljy riittäisi kaikkiin luonnonkosmetiikan ruusuöljytuotteisiin. Opettaja näytti säälivän naiiviuttamme, mutta vaikka hänen perustelunsa (monisanaisemmat kuin pelkkä ruusuöljyesimerkki) kuulostivatkin lopulta aika vakuuttavilta ja jopa järkeenkäyviltä, valitsin silti olla uskomatta tätä väitettä ihan sellaisenaan.

Mutta siis, palataksemme Hauschkaan, shampoiden valmistuksen lopetus oikeanlaatuisten raaka-aineiden puutteessa vetää ainakin pohjan opettajan tarinalta. Muutenhan Hauschkakin olisi iloisesti valmistuttanut puuttuvat ainesosat synteettisesti.

Noniin.

Sain kokeiltavaksi Jojoba-Marshmallow (ei siis vaahtokarkki vaan malva! ^_^) -hoitoaineen ja Neem-hiusöljyn. Kummallakin tuotteella on BDIH-sertifikaatti.

Jojoba-Malva-hoitoaine on tarkoitettu kaikille hiustyypeille. Se on ohuehkoa ja ikävä kyllä aika pahanhajuista. Levittyy hiuksiin hyvin, vaikka ei tunnu erityisen liukkaalta. Ei "katoa" hiuksiin, niinkuin esimerkiksi Santen Mango-hoitoaine ja Estelle & Thildin Neroli-Bergamotti-hoitoaine (nekin sertifioituja), ja tuntuu hiuksissani selvästi hoitavammalta kuin nuo kaksi. Huuhdellessa hiukset ovat selvät ja ehkä hieman raskaat, siis sen tuntuiset, että hoitoaineessa olisi ollut paljon öljyä. Hiukset eivät ole erityisen sileät tai liukkaat, mutta selvät kuitenkin.

Incin ensimmäiset kymmenen vaikuttavaa ainesosaa ovat betaiini (poistaa sähköisyyttä), sorbitoli (kosteuttaa), setearyylialkoholi (pehmentää), jojobaöljy (pehmentää), glyseryylilauraatti (emulgaattori ja humektantti), hydrolysoitu vehnäproteiini ja hydrolysoitu maitoproteiini (sitovat kosteutta ja poistavat sähköisyyttä), rohtosalkoruusun uute (pehmentää), tammenlehtiuute (supistaa) ja nokkosuute (tuo kiiltoa - tosin ei virallista funktiota). Incin alkupäässä on myös alkoholia, mikä on yleistä luonnonkosmetiikan hoitoaineissa.

Hauschkan hoitoaine ei (odotetusti) vedä vertoja synteettisillä ainesosilla parannelluille luonnonkosmetiikan hoitsikoille, mutta testaamistani sertifioiduista se on ehdottomasti paras.

Neem-öljyn suomenkielisiin käyttöohjeisiin on livahtanut pieni kömmähdys. Siellä neuvotaan pesemään hiukset öljykäsittelyn jälkeen saippualla. :) Muilla kielillä puhutaan shampoosta. Öljy on tarkoitettu kuurinomaiseen käyttöön elottomille ja kuiville hiuksille tai ongelmaiselle päänahalle. Öljyä neuvotaan hieromaan joko päänahkaan ja/tai latvoihin, ja sen annetaan vaikuttaa n. 20 minuuttia ennen shampoopesua.

Itse koin helpommaksi ja itselleni sopivammaksi tavaksi käyttää Neem-öljyä sekoittamalla sitä muutaman pisaran hoitoaineeseen, kuten teen muidenkin luonnonöljyjen kanssa. Ja toimii! Pehmentää hiuksia todella tehokkaasti. Öljycocktail koostuu maapähkinäöljystä, neem-uutteesta, vehnänalkioöljystä, kamomillauutteesta, lesitiinistä ja rosmariininlehtiöljystä ja tuoksuu eteerisille öljyille.

Olen varmasti jo monesti aiemminkin maininnut blogissa, että öljyn lisääminen hoitoaineeseen on maailman helpoin kikka muuttaa tavallinen hoitis tehohoidoksi. Mutta kerronpa sen nyt jälleen kerran. :) Itse olen käyttänyt öljyjä hiustenhoidossa jo runsaat kaksi vuotta.

P.S. Aion muuten jatkaa vielä edellisen postauksen kommentteihin vastaamista. :) Päätin tänä iltana sen sijaan naputella tämän postauksen, mutta huomenna palaan kommentteihinne.

Tämä on aihe, jota on käsitelty blogissa aiemminkin (Mikä blogeissa ärsyttää? / heinäkuu 2010).

(Postauksen kuvituksena käytetty Make Up Store Magazinessa nähtyä lookkia ja sen inspiroimaa silmämeikkiä.)

Eräs lukija ilmaisi suojakerroinpostauksen kommenttilaatikossa loukkaantuneensa, kun en vastannut hänen kommenttiinsa. Lukija kertoi kokevansa olevansa "häirikkö", koska aina sivuutan hänen kommenttinsa.

Minulle tuli tästä paha mieli. Arvostan itsestäänselvästi jokaista vaivannäköä jättää blogiini kommentti, ja tuntuu kurjalta että saatan loukata jotakuta ihan vain jättämällä reagoimatta tämän kommenttiin. En halua tässä mitenkään nostaa tätä yhtä lukijaa esiin, vaan tuulettaa ajatuksiani aiheesta yleisesti. Sillä arvaan, että moni muukin lukija kokee hiljaa mielessään samoin kuin tämä anonyymi.

Kukaan bloggaaja ei halua, että lukijat kokevat hänen aliarvostavan heitä. Tiedän, että on olemassa lukijoita, jotka toivoisivat bloggaajan vastaavan tai reagoivan edes lyhyellä "Kiitos!" tai hymiö-kommentilla jokaiseen kommenttiin. Joidenkin mielestä tämä jopa kuuluu blogimaailman kohteliaisuusetikettiin. "Jos saat kommentin, on hyvän tavan mukaista vastata siihen".

Kuten kirjoitin aiemmassakin keskustelussa, luen aina joka ikisen kommentin ajatuksella ja arvostan sitä, että lukija haluaa kommentillaan osallistua keskusteluun. Jokaiseen kommenttiin kohteliaisuudesta vastaaminen ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut tyyliini. Ei siksi, että olisin epäkohtelias, vaan siksi ettei se vain ole tuntunut luontevalta. Olen reagoinut niihin kommentteihin, jotka minussa jonkun sanallisen reaktion synnyttävät. Tai sitten suoriin minulle esitettyihin kysymyksiin. En tietenkään halua loukata ketään, mutta ei vain ole minulle luontevaa vastailla lyhyillä "Voi kiitos!" ja "Hih, kiva juttu!" -tyylisillä heitoilla. Se tuntuisi väkinäiseltä.

Minulle kommenttilaatikon sisältö on keskustelua. Siellä on erilaisia repliikkejä, niinkuin live-keskustelussakin. Live-keskustelussa kuunnellaan eri ihmisten kommentteja, mutta keskustelun "aloittaja" ei heitä vastarepliikkiä jokaiseen suunvuoroon. Kenties nyökkäily tai katse kertoo jo, että repliikki on kuultu. Kun luen lukijoiden jättämiä kommentteja, luotan siihen, että he tietävät minun luonnollisestikin lukevan ne, ja kenties juurikin nyökkäävän tai vaikka hymyilevän täällä koneeni ääressä. Ilman, että minun täytyisi "vahvistaa" lukemiseni jonkinlaisella kirjallisella vastauksella.

Minusta tuollainen vastausvelvollisuus tuntuu hurjan stressaavalta. Vaikka haluaisikin vastata jokaiselle, ei siihen aina ole edes aikaa. Esimerkiksi edellisen postauksen kommenttien lukemiseen ajatuksella meni yhteensä varmaan toista tuntia, ja vastaamiseen kahden päivän aikana 3-4 tuntia. Itse asiassa enemmänkin, kun luin myös lukijoiden kommenteissaan linkittämiä sivuja. Jos olisin vastannut kirjaimellisesti joka ikiseen kommenttiin, siihen olisi mennyt kokonainen päivä.

En tietenkään aina saa yhtä paljon kommentteja kuin suojakerroinkeskustelussa, mutta en siltikään halua tuntea jotain bloggaajan kirjoittamatonta velvollisuutta heittää pakollinen reaktio jokaiseen kommenttiin. Tuntuu hurjan ikävältä ajatella, että ruudun takana on ihmisiä jotka sitten loukkaantuvat kun "hyppään heidän kommenttinsa yli". Tai että ylipäänsä ajatellaan, että bloggaaja on jotenkin "huono bloggaaja", jos hän ei vastaa jokaiseen kommenttiin.

En tietenkään halua kenenkään kokevan, että jotenkin "syrjin" heidän ajatuksiaan tai etten arvostaisi heidän osallistumistaan keskusteluun. Olen todella pahoillani, että olen aiheuttanut tällaisen tunteen joillekin lukijoille. Minulla vain on oma tyylini. Olen mielestäni empaattinen ja lukijoitani suuresti arvostava ihminen, mutta esimerkiksi P.S. I Love Fashion -blogin Lindan tyylistä superherttaista jokaisen kommentin huomioivaa bloggaajaa minusta ei tule. Linda on aivan mahtava, mutta ei hänen huomioonottavaisuutensa tee meistä muista suoraan "kommenttipahiksia". Me vain olemme eri tyylisiä.

Toivon, että ymmärrätte myös minun näkökantani.

Tulisikohan niistä lukijoista pitkäkin tilasto, jotka ovat lopettaneet Karkkipäivän lukemisen suivaantuneena siihen, että en reagoinut heidän kommenttiinsa...? :/