Minä kuulun niihin, jotka vähän vieroksuvat itseruskettajia. (Edellisen postauksen kommenttien valossa monikaan lukija ei varmaan kykene keskittymään tähän tekstiin. Postaus on niin pitkä. Pahoitteluni.)
Menneisyyteni itseruskettajien kanssa sijoittuu niinkin kauas kuin 90-luvun alkuun, jolloin käytin 7- ja 8-luokilla Yves Rocherin Cap Soleil -itseruskettavaa taistelussa kalpeutta vastaan. Vartalolle en tuotetta koskaan käyttänyt, vaan pyrkimyksenä oli ainoastaan saada terveen väriset kasvot. Siihen aikaan itseruskettajat olivat vielä todella epätrendikkäitä, eikä niitä juuri kukaan tuntenut tai käyttänyt. Itse muistan Cap Soleil -purkeista paksun, täyteläisen koostumuksen ja voimakkaan tuoksun. Ja oranssit rajat silmien, kulmakarvojen ja huulten ympärillä. ^_^ Yhhyh.
En ole sen koommin itseruskettaviin kajonnut, ja oli aika hassu sattuma, että kun nyt 17 vuotta myöhemmin saan blogin kautta kokeiltavaksi itseruskettavia, ovat ne nimenomaan Yves Rocherin. :)
Mutta ennenkuin lähden kertomaan arvioitani Rocherin ruskettajista, kurkataan taannoisen blogikyselyni tulokset. Kysymyshän kuului: Käytätkö itseruskettavia? Ja tulokset jakautuivat näin:
En käytä 40% (683 kpl)
Joskus olen kokeillut 25% (429 kpl)
Silloin tällöin 19% (325 kpl)
Kyllä, kausiluonteisesti 12% (202 kpl)
Ympäri vuoden 4% (51 kpl)
Aika moni siis näyttäisi käyttävän itseruskettajia, oli se sitten säännöllistä tai vähemmän säännöllistä. Odotin jostain syystä vielä suurempaa "en käytä" -prosenttia. Päivettynyttä ihoa toisaalta ihannoidaan, ja kun UV-säteilyn riskit ja voimakkuus kasvavat vuosi vuodelta, ei toisaalta ole ihmekään että yhä useampi hankkii värinsä purkista. Kuten monet blogin lukijat tietävät, itsekin ihannoin päivettynyttä ihoa, mutta en ole liiemmin ihastunut ajatukseen keinotekoisesta väristä. Toisaalta myös rusketun niin nopeasti, että heti kesän tullen aurinko hoitaa itse homman.
No, nytpä sain tilaisuuden kokeilla, voisivatko itseruskettajat kuitenkin voittaa minut puolelleen. Sain Yves Rocherilta aimo satsin testattavaa, ja olin ihan ällikällä lyöty miten monta erilaista itseruskettajaa yhden merkin valikoimaan voikin kuulua. Kyllä on valikoima Cap Soleilin ajoista "vähän" kasvanut! ^_^
Rocherilla on tarjota purkkirusketuksen nälkäisille peräti näin monta tuotetta:
Etenkin viimeinen aiheutti lievän "whoooot?"-reaktion. :) Onko liftaaville itseruskettajille todella tilausta? Ilmeisesti.
Mikäli joku muuten ei tiedä, mistä itseruskettavissa tuotteissa on ylipäänsä kysymys, suosittelen lukemaan tämän (Itseruskettavien ABC) kirjoittamani artikkelin. Siellä selviää mm., millä lailla keinotekoinen rusketus oikein syntyy iholle.
* * *
Aloitin tuotteiden testaamisen asteittain ruskettavista. Näissä tuotteissahan on pienempi pitoisuus DHA:ta (päivettyneen sävyn tuova ainesosa) kuin varsinaisissa itseruskettajissa, ja ne ovat kosteuttavampia.Niitä voi käyttää kuin tavallista kosteusvoidetta, ja ne tuovat päivä päivältä lisää sävyä iholle.
Summer Glow Body -voide on nopeasti imeytyvää ja kevyeltä tuntuvaa. (Se tuntuu iholla tosi erilaiselta kun on tottunut viimeiset kaksi vuotta käyttämään luonnonkosmetiikan vartalovoiteita). Huomaan miedon sävyn ihollani jo samana iltana, ja kun käytän voidetta neljänä päivänä peräkkäin on ihollani jo selvä päivetys. Rajoja ei näy, ja sävy näyttää luonnolliselta ja kivalta. DHA:n epämiellyttävänä pidetty, makeahko tuoksu on aistittavissa tuotteessa hyvin mietona.
Summer Glow Face -voiteessa on siinäkin kevyt, miellyttävä koostumus, mutta hätkähdän kun huomaan voiteessa pienenpieniä shimmer-hiukkasia. Niitä on hyvin vähän, mutta ne ovat siellä ja näkyvät kasvoilla (joskin lähes huomaamatomana) kimalluksena. En pidä kimalteesta kasvovoiteessani, joten Summer Glow Face saa tästä pienen miinuksen. Kimalle tuntuu myös todella tarpeettomalta, kun miettii, että itseruskettavia tuotteita käytetään lähes aina iltaisin nukkumaan mennessä.
Voiteen tuoma sävy kasvoilla on kuitenkin hymyn arvoinen. Tykkään tästä tuotteesta! Saan yhdellä käyttökerralla luonnollisen näköisen henkäyksen päivetystä, kuin olisin istunut edellispäivänä tunnin auringossa. Rajoista ei ole mitään pelkoa. En edes varo kulmakarvoja, mutta niidenkään kohdalle ei tule mitään läikikästä kerääntymää. En ole käyttänyt tätä peräkkäisinä päivinä, sillä arkailen edelleen liian näkyvää tulosta, ja minulle riittää käsittely tällä joka kolmas päivä. Olen nyt käytellyt voidetta runsaan kuukauden, ja kasvoni ovat selvästi päivettyneemmät kuin normaalisti tähän vuodenaikaan. Olen jo saanut siirtyä kesäisempiin meikkipohjasävyihinkin!
Käytettyäni Summer Glow Bodyn loppuun (yksi purkki ei loppujen lopuksi riitä säännöllisessä käytössä kovin pitkäksi aikaa, minulla purkki riitti runsaaseen kymmeneen kokovartalokäsittelyyn) siirryin varsinaiseen Self-Tanneriin. Tai siirryin ja siirryin, nyt täytyy tunnustaa että tämän kokeilu jäi yhteen kertaan. Tein sen virheen, että levitin voidetta aamulla. Voidetta laittaessa DHA:n tuoksu iski välittömästi, ja sehän ei ihan nopsaan iholta katoakaan. Tiedän varsin hyvin, että juuri tämän vuoksi itseruskettajat kannattaa laittaa illalla, ja pestä voide + haju aamusuihkussa pois, ja silti tein näin. Voiteen tuoksu leijui sieraimissani koko työpäivän, ja lopulta aloin melkein voida pahoin ja sain päänsäryn.
Sain DHA:n hajusta tarpeekseni moneksi viikoksi, enkä jotenkin vain enää pystynyt kokeilemaan voidetta uudelleen. Kertakäytöllä syntynyt rusketus oli näkyvä ja selvä, enkä välttynyt läikiltäkään. Unohdin nimittäin levittää alle tavallisen kosteusvoiteen. Tasaisimman tuloksen takaamiseksi iho kannattaa aina kosteuttaa vartaloemulsiolla ennen käsittelyä itseruskettajalla. D'ough! Jos läikkiä ei ota huomioon, päivetyksen sävy oli kuitenkin kauniin ruskea eikä yhtään oranssi.
Monen viikon jälkeen uskalsin sitten vihdoin kokeilla Self-Tanner Express Mist'iä, eli itseruskettavaa suihketta. Yllätyin positiivisesti. Suihke ei tuoksu läheskään niin voimakkaasti DHA:lle kuin voide, ja se levittyy todella näppärästi. Tulos ei ole yhtä ruskea kuin voiteella (tai ehkä olisin voinut suihkia ainetta enemmän?), mutta täysin tasainen. Nyt kun aletaan jo virallisesti lähestyä hamesäitä, olen käytellyt suihketta säännöllisesti n. viiden päivän välein. Tuotetta suositellaan käytettäväksi joka päivä (korkeintaan neljänä peräkkäisenä päivänä) kunnes saavuttaa halutun tuloksen, mutta minä käytän harvemmin sillä en halua selkeän näkyvää rusketusta. Tai siis haluanhan minä, mutta edelleen mieluummin auringosta. :)
Shimmer-tuotteita tai liftaavaa itseruskettajaa en innostunut kokeilemaan, ja voisinkin antaa ne mielelläni pois jos teitä kiinnostaisi kokeilla. :) Tehdään tällainen pika-arvonta, eli huikkaa kommenttilootassa mistä tuotteesta olet kiinnostunut (pronssin hehkuinen itseruskettava geeli, kullanhohtoinen itseruskettava voide säärille tai lifting-voide) ja arvon putelit tänä iltana klo 21.00. Ilmoitan voittajat tämän postauksen lopussa.
Ainiin, no voittivatko ne ruskettajat minut lopulta puolelleen? Ainakin Summer Glow Face jää säännölliseen käyttöön, ja vartalosuihkettakin saatan hyvinkin käyttää taas ensi keväänä! :) Entäs te? Millaisia purkkirusketustuotteita te käytätte?
ARVONTA SUORITETTU. Lifting-voide päätyi nimimerkille Minelli, geeli ~Annalle ja säärivoide Nanalle. Voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse.
....on nimimerkki pömppä. Onnittelut pömpälle! Oliv'in ihania tuotteita havitteli melkein 400 lukijaa, ja voittajan ratkaisi tuttuun tapaan random.org. Vastaushan oli maailman helpoin, eli antioksidanttivoide (tai Super Antioxidant Treatment, jos halusi käyttää pidempää nimeä). Sen tiesivät kaikki. :)
Oli muuten mielenkiintoista lukea, kuinka moni osallistujista mainitsi kommentissaan jo olevansa antioksidanttivoiteen tyytyväisiä käyttäjiä. :)
* * *
Arpaonneaan voi koettaa Karkkipäivä-blogissa tässä kuussa vielä kahdesti.
Seuraavan kerran jo tänään. :)
Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä kosmetiikan kanssa, joten pelkästään kosmetiikkajutuista kiinnostuneet voivat hypätä postauksen yli.
Minusta vain tuntui siltä, että tästä täytyy avautua.
Toukokuun Olivia-lehdessä oli juttu, joka kiteytti suoraan kaikki viimeaikaiset ajatukseni. Matkalla vapun viettoon mökille kommentoin miehekkeelle taas (teen sitä usein), kuinka koneen äärellä roikkuminen on varmasti pehmentänyt aivoni - ja kun sitten mökillä leväytin auki Olivian, oli siellä artikkeli juuri siitä asiasta. Voin samaistua jutun aloitusaukeaman viimeiseen lauseeseen täydellisesti.
Niin, jotakin omituista.
Onko teillekin?
Viime vuosina olen huomannut itsessäni varsin epämieluisia asioita. En pysty enää lukemaan kunnolla, en jaksa kirjoittaa kirjeystävilleni, en pysty keskittymään mieheni kertomaan juttuun päivän kuulumisista. Muistini on huonontunut hälyttävästi. Joudun kirjoittamaan ylös käytännössä kaikki asiat, jotka haluan saada hoidetuksi. Minun on vaikea priorisoida asioita. Päässäni laukkaa rataa 359 eri asiaa jotka kaikki tuntuvat vaativan huomiota välittömästi, ja koska fokuksen jakaminen niin moneen kohteeseen on mahdotonta, saatan unohtaa ne kaikki ja tajuta päivän päätteeksi että en ole saanut mitään aikaiseksi. Tämän tajuaminen saa minut ahdistumaan entisestään.
Mutta kaikkein voimakkain on tunne, että olen tyhmentynyt. En ole enää ihan viivalla. Voin melkein konkreettisesti tuntea, kuinka aivoni raksuttavat tyhjää. Mieheni yrittää keskustella kanssani eduskuntavaaleista, ja minä pystyn ajattelemaan vain jotain eilen ottamaani kivaa kuvaa koirista jota voisin nyt lähteä koneelle käsittelemään. Ja mitäpä minä osaisin eduskuntavaaleista keskustellakaan. Enhän minä mistään puolueista ja edustajien ajamista asioista mitään tajua. Enkä enää edes tiedä, milloin lempiyhtyeeni uusin levy on ilmestynyt. Tai onko kotikaupungissani meneillään taidefestivaali. Vaikka näiden asioiden pitäisi kiinnostaa minua.
Olin ennen fiksumpi. Ihan oikeasti olin. Ja yleissivistyneempi. Tiesin asioista. Seurasin monia eri kulttuuri-ilmiöitä lehdistä ja tv:stä ja keskustelin niistä ystävieni kanssa maitokahvin äärellä jossain sopivan boheemissa kahvilassa. Olin kiinnostunut ja valveutunut, luin, luin ja luin. Tilasin monia lehtiä jotka kaikki ehdin lukea; Vogue, Kerrang, Condé Nast Traveller, Image. Lukiossa vedin ysejä ja kymppejä kokeisiin lukematta. Olinhan fiksu.
Rakastin kirjoittamista. Hankin kirjeystäviä ympäri maailmaa, ja kirjoitin joka päivä sivukaupalla tekstiä Meksikoon, Sloveniaan, Japaniin tai Norjaan. Suunnittelin matkoja ja uppouduin matkakirjallisuuteen.
Sitten tuli internet (tai Internet, siihen aikaan se kirjoitettiin vielä isolla). Meni vuosia ennenkuin sen vaikutukset minussa alkoivat kunnolla näkyä. Olin viimeisten joukossa jotka hankkivat liittymän kotiin. Se oli itse asiassa niinkin hiljattain kuin keväällä 2008. Se oli kai sitten menoa.
Nyt en juuri muuta tee kuin istun koneen äärellä. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet imeä itseeni yhä vain enemmän tietoa, mutta en tee sitä. En oikein edes tiedä mitä teen. Aika vain katoaa jonnekin.
En tiedä, mitä elokuvia lempinäyttelijäni Benicio Del Toro on tehnyt viime vuonna. En tiedä, miksi Libyassa soditaan. En ole soittanut yhdelle parhaimmista kavereistani vuoteen, koska en muista. En myöskään muista varata aikaa hammaslääkärille, jossa viimeksi kävin 2004. Jos kerrot minulle, mitä eroa on Kokoomuksella ja Vihreillä, olen kuukauden kuluttua unohtanut sen. Milloinkahan viimeksi kävin taidenäyttelyssä?
Olivian artikkelissa kerrotaan näin:
"(Tilastojen) mukaan keskittymishäiriöiden diagnoosit ovat lisääntyneet kymmenen viime vuoden aikana ainakin Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa.
Nicholas Carr uskoo, että syypää paisuneisiin lukuihin on internet. Netin logiikka perustuu siihen, että se hajauttaa huomiomme jatkuvasti eri kohteisiin. Klikkaamme linkkiä, katsomme kuvat, kommentoimme kaverin statusta, etsimme halvinta lentoa, kuuntelemme musiikkia, tarkistamme sähköpostit ja suljemme ärsyttävän mainosbannerin. Moni meistä räplää älypuhelintaan myös töiden jälkeen ja muiden ihmisten seurassa.
Tietysti netissäkin voisi keskittyä. Harva kuitenkaan tekee niin."
Artikkelissa pohditaan myös, onko kirjojen massalukemisen aika ohi, ja kutistuvatko kirjojen lukijat pieneksi eliitiksi, "lukevaksi luokaksi". Tai vaikuttaako uusi teknologia pysyvästi aivojemme rakenteisiin. Emme enää opettele asioita ulkoa, koska minkä tahansa tiedon voi koska tahansa tarkistaa netistä. Internetin keinotekoinen muisti on korvaamassa biologista muistia.
Jutun lopussa kerrotaan, että Yhdysvalloissa on nyt pinnalla "digitaalinen dieetti", jonka avulla voi hallita netin liikakäyttöä. Toimittaja on aloittanut oman dieetin, ja kertoo päättäneensä lukea joka päivä kirjaa tunnin verran. Ilman keskeytyksiä. Siitä minäkin haaveilen.
Lainasin kirjastosta toiveikkaana Harry Potterin ja kuoleman varjelukset. Kuukauden laina-ajan jälkeen olen uusinut lainan kerran, ja olen nyt sivulla 128. 16-vuotiaana olisin lukenut samassa ajassa 4-5 kirjaa. Sotaa ja rauhaa en taida enää tässä elämässä pystyä lukemaan. :(
Kuka tunnistaa itsessään samanlaisia vaikutuksia? Tai onko jollakulla hyviä vinkkejä itsensä asteittaiseen takaisin-sivistämiseen?
Vai oliko tämä vain hemmetin outo postaus?
