Sarjassa kerrotaan bloggarin lempiluomiväreistä.
Noniin, tässäkin hyvin satunnaisesti ja hitaahkosti etenevässä sarjassa on päästy voidemaisiin luomiväreihin. Käytän niitä lähes yksinomaan pohjustukseen ja puuterimaisten luomivärien sävyintensiteetin lisäämiseen. Olen muuten tehnyt voidemaisten luomivärien käytöstä erikseen oman postauksenkin, joka löytyy täältä.
Yves Rocherin puikkoluomivärit eivät ole yhtä tahmeita kuin kynä/puikkomalliset luomivärit yleensä. Nämä eivät ole paenneet minulla luomivakoon silloinkaan, kun joinain harvoina kertoina olen käyttänyt näitä yksinään. Vihreä Vert Grimas on näistä useammin käyttämäni, ja se onkin minulla pohjustuksena melkein kaikissa vaaleanvihreää sisältävissä meikeissä. Vert Grimas tuo vaaleanvihreiden luomivärien sävyn todella upeasti esiin. Tämä helmi loppuu minulta pian, ja on sääli ettei näitä enää ole YR:n valikoimassa etten voi ostaa uutta. Laventelinsävyinen puikko taas toimii loistavasti sinisten ja sini-hopeiden meikkien pohjustuksena.
Clarinsin tuubiluomivärit jättävät metallisen pinnan ja pysyvät kuivuttuaan kuin tauti. Vaarana näiden luomivärien kanssa on yliannostus, sillä voidetta levittyy helposti liian paksu kerros joka kuivuttuaan rypyttyy vähemmän imartelevasti ja jää karheaksi. Ohut kerros on kutenkin täydellinen pohjustus, ja muuttaa päälle tulevan mattaluomivärin hohtavaksi. Käytän kullanvihreää Olive-sävyä samansävyisten vihreiden luomivärien alla, ja Violet-sävyä vaaleanvioleteissa meikeissä.
Shiseidon Violet Visions -luomiväri lupaa muuttua voidemaisesta puuterimaiseksi, ja niin se melkein tekeekin. Se ei kuitenkaan pysy yksinään, eikä myöskään häivyty kovin hyvin, joten käytän sitä pohjustuksena. Sinivioletti väri on aivan täydellinen, etsin pitkään juuri tämänsävyistä voidemaista violettia.
MACin Paint Pot Rubenesque on todella kaunis kultainen persikka, joka löytyy minulta myös Indeliblen halpisversiona (Apricot Frost). En oikeastaan pysty sanomaan kumpi on parempi, ovat aivan samanlaisia. Tämä on the perfect persikka, voisin käyttää yksinäänkin. Tuo hentopigmenttisten persikkaisten luomivärien sävyn todella kauniisti esiin.
Minulle tapahtui todella pitkästä aikaa luomivärihurahdus.
Muistelisin, että en ole ostanut viime kevään Naked-paletin ja kesäisen alesta bongatun Spiced Peachin jälkeen yhtäkään luomiväriä, tai liiemmin edes ollut kiinnostunut uusista. Nyt sitten yhtäkkiä löysin itseni tilaamasta Wet'n'Wild-paletteja Jenkeistä. Mitä ihm?
Välillä näköjään nettikauppojen sähköpostimainoksillakin on vaikutusta. Yleensä en koskaan edes lue tarjouspostia, mutta kun Nonpareil Boutiquelta oli tullut mainos -20% alesta, klikkasin sen jostain syystä auki. Ja pian olinkin laatimassa tilausta. Itse asiassa kuvittelin tilaavani NYXin luomivärejä, mutta Nonpareilin etusivulla huomioni kiinnittyi Wet'n'Wildin Dream Weavers -kokoelmaan. Myös blogimaailma oli tehnyt tehtävänsä, sillä alitajuntaani on etsautunut Nean hehkutuksia W'n'W-paleteista. Ja niin halvat NYXit vaihtuivat vieläkin halvempiin Wettiksiin! (Uargh, mä en kestä tuota nimeä! ^_^)
Meillä täällä Suomessa nähdään Wet'n'Wildista vain pieni murto-osa. En muista montako palettia Seppälöistä löytyy, mutta Suomen valikoima koostuu pelkästään rajatusta perusvalikoimasta, siinä missä Jenkkilän puolella W'n'W julkaisee kausikokoelmia ja suurempia erikoispaletteja. Tällainen kausikokoelma on Dream Weavers, josta tilasin kolme kuvassa näkyvää palettia.
Blue Had Me At Hello ja I Dream Of Greenie kuuluvat USAssa perusvalikoimaan. En tiedä myydäänkö näitä Suomessa. Noita kahdeksan sävyn paletteja ilmeisesti ei ainakaan. Nea oli tehnyt näillä niin ihania meikkejä blogiinsa että nämäkin sitten löysivät tiensä ostoskoriini....
Kyllä, omistan jo ennestään kaikkien näiden tilaamieni palettien sävyt. En usko että maailmassa on hurjan montaa sellaista luomivärinyanssia jota en jo omistaisi, sillä perusteella en siis luomivärejä hanki. Kyse on palettien muodostamista kokonaisuuksista ja värikombinaatioiden houkuttavuudesta... Kyllähän te tiedätte. :) Sellaista on kosmetiikkafriikkeys.
Näille paleteille tuli postikuluineen hintaa 4,90€/kpl. Eikös se ole suunnilleen saman verran kuin mitä ne Suomessa maksavat...?
Edit. Kommenttien perusteella Nean blogista leviää joku virus, joten linkki Nean W'n'W-postauksiin poistettu tekstistä. Minun koneeni palomuuri ei tosin sano mitään.... Blogiluettelossani on linkki Nean blogiin (Fashioned In Finland), joten uteliaat voivat omalla vastuullaan mennä sitä kautta ja klikata tunnisteluettelosta Wet'n'Wildia, jos meikkikuvat kiinnostavat.
Keskiviikkoinen postaukseni meikkauksesta ja itsetunnosta herätti paljon kommentteja. Näköjään myös äidissäni.
Torstai 22.9.2011 klo 17.49 Vastaanottaja: Sanni. Lähettäjä: Äiti.
"Sau muru, (äitini kutsuu minua Sauksi)
Käväisin päivän päätteeksi Karkkiblogissa - ja sielläpä olikin taas uusi ja kiinnostava postaus. Tässäpä suurten ikäluokkien nuoren kommenttia:
Minulle meikkaus on alun alkaen ollut asiaan kuuluva osa aikuisuutta. Aloin
meikata vasta Helsinkiin muutettuani, siis 19-20-vuotiaana, kun muutkin
ympärillä meikkasivat. Kotona asuessa se ei ikäänkuin kuulunut kuvioon,
silloinkaan kun olin jo jättänyt koulun ja kävin töissä Osuusliike Hämeen
konttorissa. Meikkaaminen, kun siihen ryhdyin, oli kulmien tehostamista
kulmakynällä, kakkumaskaraa + eyeliner-tussia, ehkä jotain helposti sottaavaa
voidemaista luomiväriä (puuterimaisia ei ollut), puuteria ja huulipunaa.
Kleopatra-look oli ensimmäinen tiedostamani meikkaustyyli, ja sitä sitten
yritettiin jäljitellä, sopi se omille kasvoille tai ei.
Koskaan en näinä vuosikymmeninä ole erityisemmin panostanut meikkaamiseen enkä ollut kiinnostunut sävyistä ja tyyleistä. "Vähän väriä naamaan" -pohjalta vain.
Siitä tuli tottumus, toimenpide joka tehtiin aina ihmisten ilmoille lähtiessä.
Töissä teatterilla ja tanssitunteja pitäessä minulla on aina vakimeikkini, siis
ei aina samat luomivärit mutta saman vahvuinen eli suht kevyt ehostus. Se
jotenkin kuuluu rooleihini teatterilla ja tanssinopettajana. Antaa huoliteltua
vaikutelmaa. Kyllä tuntuisi oudolta tulla töihin tai tanssioppilaiden eteen
paljain kasvoin, mutta ei siksi että nolottaisi näyttäytyä sillä lailla, vaan
koska oletan että muut ovat tottuneet näkemään minut tietyn näköisenä ja
ihmettelisivät mistä nyt tuulee... Vai onko tämä vain selittelyä? Ehkä
ammattiroolini vaatii tällaista "työasua".
Vasta sinun meikkiblogisi myötä olen oikeasti alkanut kiinnittää huomiota
siihen miten naiset meikkaavat ja mitä sillä viestivät. Omaa tyyliäni en
kuitenkaan ole ihmeemmin muuttanut, kuten tiedät. Värejä on tullut lisää, ja
poskipuna ja pensselit ja nyt viimeksi tämä hyvin toimiva meikkivoide.
Silloin kun en meikkaa, minullekin lähes riittää pelkkä vesipesu naamaan.
Paitsi jos on ollut erityisen hikinen/pölyinen/likainen päivä, jolloin saatan
käyttää vaikka vain tavallista saippuaa. Ja sitten ihovoidetta päälle, koska
saippua kuivattaa ihoa. Mutta varsinaista puhdistusvoidetta/geeliä vain
meikkejä pestessä.
Jotta näin... Eikö ole huvittavaa ja hämmästyttävää, että olet saanut yli
kuusikymppisen äitisi pohtimaan ja kirjoittelemaan tämmöisiä! (Kyllä, äiti, se on..!)
- Äiti"
