Törmäsin Helsingin Ideaforumissa aivan ihastuttaviin postikortteihin, jotka saivat hymyn huulilleni.

Rakastan kuvia (tai laajemmin ilmaistuna taidetta, mutta nimenomaan kuvataide on todella lähellä sydäntäni), ja olen aina ostanut paljon postikortteja. Minulle on hyvin tärkeää, että ympärilläni on kuvia. Olen jo lapsesta saakka tehnyt pienistä kuvista kollaaseja huoneeni seinille, en voisi kuvitellakaan eläväni valkoseinäisessä ympäristössä.

Toiset ostavat valmiita maalauksia ja kehystävät ne seinilleen, minä ostan postikortteja ja taidejulisteita. Varmaan se on paremmin sopinut budjetilleni. ;)

Nämä löytämäni kortit ovat kuvataiteilija Reetta Isotupa-Siltasen käsialaa, ja minulle tuli niistä välittömästi aivan selkeä Karkkipäivä-fiilis. Olen lapsenmielinen "karkkimaaihminen", ja minuun vetoavat täysillä tällaiset hieman lapsekkaat, värikkäät ja kollaasimaiset työt. Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka pitkään, tulen niistä hyvälle mielelle. Vähän niinkuin Sika-sarjakuvista ja Tiheikön Väestä.

Ihme etten ole jo aiemmin löytänyt Isotupa-Siltasen töitä, sillä hänen postikortteja ja printtejä myyvä yrityksensä Joutomaa on ollut olemassa jo vuodesta 2006. Googlen kautta löysin myös Joutomaassa-blogin, jossa Isotupa-Siltanen esittelee töitään ja Joutomaa-lahjatavarakauppansa taivalta. Tuo kauppakin kuulostaa ihan Karkkipäivä-henkiseltä, kun taiteilija kutsuu sitä sanoilla "pieni hassu kauppa, joka on pullollaan ihania käsintehtyjä aarteita." :) Täytyykin käydä siellä seuraavan kerran kun vierailen Turussa.

Ja arvatkaas mitä, löytyyhän Isotupa-Siltaselta myös nimikkotyöni - Karkkipäivä. Se on tämän näköinen:

Tänään minua on ilahduttanut myös chihuahuojen pikkujoulut. Kuvakollaasi jouluista ilahdutti myös teitä vuosi sitten. Tällä kertaa laitan vain kolme kuvaa.

Tottia pelotti taas niin paljon että se ei voinut tulla ulos kopastaan. Se kuitenkin rohkaistui lopulta osallistumaan Mr. Karkkipäivän kanssa temppukilpailuun, ja vaikka tanssitemppu oli liikuttavan yksinkertainen, se sai paikallaolijoilta 9 ääntä silkasta reippaudesta. <3

Viivillä ei muuten oikeasti ollut tonttulakkia... ;)

"Kauhean pelottavia nuo muut pikkukoirat...."

Pyydän anteeksi että en ole vielä valinnut Acorelle-testipaneelin jäseniä. Lupaan tehdä sen huomenna.

Yritän puristaa suunnitellut tuotearvostelut kasaan vielä ennen itsenäisyyspäivää, ja sitten pidän blogilomaa. Kiitos tsempeistänne lukijat! Onneksi en kuitenkaan ole missään nimessä menettänyt intoani pitää blogia, olen vain ajanut itseni ylikuormituksen tilaan joka täytyy purkaa. Ensi vuonna sitten uusilla voimilla.

Olin tällä viikolla Clarinsin peruskoulutuksessa maahantuojan toimistolla. Se on ihan mukava asia.

Mutta sitten siellä oli lompakon ja mielen tyyneyden kannalta ikävämpi puoli; maahantuojan oma shop.

Kerronpa tähän pohjustukseksi, että olin tällä viikolla tekemässä blogiin postausta otsikolla "NAPSAHDUS". Siihen olisi tullut yksi ainoa kuva sekasorron vallassa olevasta meikkipöydästäni.

Minä nimittäin napsahdin ihan totaalisesti. Olin meikkaamassa, enkä löytänyt yhtä tiettyä luomiväriä. Pengoin kaikki laatikot ja pakit eikä sitä löytynyt. Ja yhtäkkiä päässä sumeni. "Minulla on ihan liikaa meikkejä herrajumala!!"

Ylitseni huokui niin kokonaisvaltainen väsymys ja ahdistus kosmetiikkaa kohtaan, että en olisi halunnut lähteä töihin enkä enää tehdä muutakaan sinä päivänä. Katselin kylpyhuoneen täyttäviä "testausta odottamassa" -putelikorejani ja olin vain niin väsynyt. Niin väsynyt.

Kosmetiikka on huomaamattani muuttunut ympärivuorokautiseksi työkseni. Blogin pitäisi olla harrastus, mutta se on yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntua työltä. Ja se ei ole hyvä asia. Tiedättekö, luulen että yksi syy spontaanien meikkikuvien vähenemiseen (no, lähes poisjäämiseen) blogissa on se, että ennen niin rentouttava meikkailu on muuttunut jollain tapaa suorittamiseksi. Huiman taidokkaita meikkiblogeja on jo Suomessakin läjäpäin, ja meikkikuvan postaus ei enää tunnukaan sellaiselta huolettomalta "katsokaa mitä kivaa tänään värkkäsin" -jutulta, vaan jotenkin koen, että meikkien pitäisi nykyään olla jotain pitkään hiottuja taideteoksia jotta niitä kehtaisi blogissa esitellä. Epäilen, että lukijat eivät välttämättä jaa tätä näkemystä, mutta minusta itsestäni tuntuu siltä. Ja se on epäilemättä vähentänyt meikkauksen iloa.

Ja sehän on ihan nurinkurista. Ensin perustaa blogin intoillakseen arjen karkkiaamuista --> "eye love mornings", ja sitten blogi itsessään tekee meikkauksesta ja puteleista "työtä". Minun pitää mietiskellä tätä. Jotain on muututtava.

Mistä pääsemmekin päivän postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli morkkikseen.

Tämänkö nyt sitten pitäisi vähentää sitä kosmetiikka-ahdistusta? :(

No, ainakin vierailu shopissa vahvisti sen, että väsymyskohtaukset ovat vain väliaikaisia (vaikkakin vakavasti otettavia viestejä). Mihinkäpä friikki himoistaan pääsee. Halusin ostaa vaikkkkkkka mitä, ja sain vaivoin hillittyä itseni että ostokset jäivät tähän. Varaahan minulla ei näihin olisi ollut, mutta tiedättehän sen tax free -myymälöistä tutun kavalan huuman tunteen.... "Kun halvalla saa niin pakkohan se on ostaa..." :/

Tästä läjästä ainoastaan Love, Chloé on oikeasti ollut ostoslistallani, ja sen olisin joka tapauksessa ostanut (tai toivonut) itselleni joululahjaksi.

Bernerin myymälästä saa ostaa myös avaamattomia, jo poistuneiden tuotteiden testereitä.

Jennifer Lopezin Deseo-tuoksuun liittyy sellainen tarina, että sillä on "kunnia" olla ainoa julkkistuoksu, josta oikeasti tykkään. Yleisesti karsastan näitä julkkisten nimillä myytäviä tuoksuja, koska en pidä niiden välittämästä mielikuvasta. (Ja yleensä tuoksut itsessäänkin ovat tympeitä.) Deseo kuitenkin hurmasi minut kesäisellä kookoksen tuoksullaan, ja harkitsin sen ostamista todella pitkään toissa kesänä. Lopulta olisin saanut sen poistuvien tuotteiden alesta -70% alennuksella, mutta en  siltikään ostanut sitä. "Kun minulla on näitä tuoksuja jo ihan liikaa...." Ja jäihän se sitten harmittamaan.

Kun bongasin Deseon Bernerin shopissa niin tiesin, että nyt minun on se ostettava. Näin oli tarkoitettu. Ja ensi kesänä tuoksun Jennifer Lopezilta. :)

...mutta ihan oikeasti; kuinka monta oranssia huulikiiltoa minä enää tarvitsen...? :( Voi Sanni, Sanni.

Nämä hankinnat tein vielä ystävälleni (joo, M, tässä sun satsi! :)), ja niistä sentään saan rahat takaisin.

Lähdenkin tästä nyt lakkaamaan kynsiäni. Tuolla uudella glitter-graffitilakalla (jota minun ei todellakaan pitänyt ostaa).

Haluaisitko päästä mukaan testaamaan luonnonmukaista ihokarvojen kasvua hidastavaa ja vähentävää voidetta tai deodoranttia?

Ecodealilta kysyttiin, haluaisinko emännöidä Acorelle Essentiel Epil -tuotteiden testipaneelin, ja sehän kuulosti niin kiinnostavalta että lähdin mukaan.

Testipaneeliin etsitään kuutta (6) henkilöä. Testaajien on sitouduttava käyttämään valitsemaansa tuotetta päivittäin kuuden viikon ajan.

Acorellen Essentiel Epil -valikoimaan kuuluu kolme tuotetta; voide kasvoille, voide vartalolle ja deodorantti kainaloille. Kaikki kolme lupaavat vähentää ihokarvojen uudelleenkasvua, ja voiteet lupaavat sen lisäksi kosteuttaa ja lisätä ihosolujen uusiutumista. Säännöllisesti käytettynä ihokarvojen kasvun pitäisi hidastua ja niitä pitäisi olla vähemmän ja harvemmassa.

Voiteet toimivat tehokkaimmin, jos ihokarvat on ennen käsittelyn alkamista poistettu juurineen (ei siis pelkästään sheivaamalla tai voiteella). Voiteiden päälle voi laittaa vielä tavallisen kosteusvoiteenkin, mikäli iho on kuiva.

Kiinnostuitko? Kerro siis kommenttilaatikossa, miksi juuri sinä haluaisit mukaan ja minkä tuotteen haluaisit testata; kasvovoiteen, vartalovoiteen tai deodorantin. Laita mukaan sähköpostiosoitteesi.

Ilmoittautumisaikaa on tämän viikon torstaihin 24.11. klo 21.00 saakka. Valitsen testaajat viikon loppuun mennessä.

Testaustulokset esitellään ensi vuoden helmikuussa. Lähetän testaajille kyselylomakkeen johon voitte täytellä käyttökokemuksianne. Valitsemanne tuotteen saatte suoraan maahantuojalta.

SELVENNYS. Kommenteista kävi ilmi, että tuotteiden toimintaperiaate ei selvinnyt kaikille. Kyseessä ei siis ole karvanpoistovoide (niinkuin Veet), eikä voide itsessään poista karvoja. Karvat täytyy poistaa ensin epiloimalla tai vahalla ennen Essentiel Epil -voiteen tai deodorantin käyttöä. Voiteet eivät myöskään korvaa vartalon tai kasvojen kosteusvoiteita, vaikka kosteuttavatkin itsessään jonkun verran.

Ja vielä lisäys - maahantuojalta viestiteltiin, että testaaja saa Essentiel Epil -tuotteen mukana halutessaan myös sopivan Acorelle-ihokarvanpoistotuotteen (esim. kylmävahaliuskat tai sokerivahan), niin ei tarvitse miettiä että milläs ne karvat nyt saa pois juurineen. :)