Olen tullut ulkonäkötietoisemmaksi.

Siksikö, että kirjoitan blogia jossa julkaisen kuvia kasvoistani?

En. Tai ehkä silläkin on ollut vaikutusta. Mikään ei nimittäin tee sinua tietoisemmaksi kasvojesi jokaisesta poimusta, kurtusta, läiskästä ja huokosesta kuin oman naamataulun tuijottaminen Photoshopissa päivästä toiseen. Helkkari, ennen blogin aloittamista en edes tiennyt että minulla on niin paljon verisuonia silmissä! Tai että vasen leukaperäni on kulmikkaampi kuin oikea.

Se ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy ulkonäköhuoliini. (Ja laittakaa tuo "huoliini" hyvin pehmeisiin lainausmerkkeihin.)

Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä.

Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä, joita useimmat meistä pitävät ensimmäisenä ikääntymisen merkkinä. Kurtistelen jatkuvasti otsaani, minkä ansiosta minulla on ollut otsassa ilmejuonteet jo teini-ikäisestä. Mutta ne eivät häiritse minua.

Minulla on myös silmien ympärillä pigmenttiläiskiä. Ne kertovat tarinaansa auringonpalvojan elämästäni. Huulteni ympäristö pigmentoituu nykyään samantien kun vilautan naamaani terassilla toukokuun auringossa. Nämä asiat vaivaavat minua jonkin verran. Mutta niitä voi vielä yrittää peittää.

Nyt olen huomannut jotain, mikä on saanut minut huolestumaan. Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, "Häivytä väsymyksen merkit - ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi." Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?

Tätä väsymystä en voi nukkua pois. Se on vain hyväksyttävä. Tummat varjot silmien ympärillä syvenevät. Iho ohenee. Ja eivätköhän ne harakanvarpaatkin ala pikkuhiljaa ilmestyä silmäkulmiin. Ennen pitkää pääsen omakohtaisesti testaamaan anti-wrinkle-voiteita, joihin niin skeptisesti suhtaudun. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin todella toivon niiden toimivan.

Tiedän hyvin, että kuulostan pinnalliselta ja huoleni mitättömiltä. Sitä ne varmasti ovatkin. Ja toki myönnän olevani pinnallinen. Mutta se, joka väittää, ettei kiinnitä huomiota ulkonäköönsä ja toivo edes joskus näyttävänsä paremmalta / pirteämmältä / hoikemmalta / muodokkaammalta / pidemmältä jne, ei puhu totta.

En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.

Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta.

* * *

Miten te suhtaudutte ulkonäköönne? Oletteko sujut kroppanne ja naamataulunne kanssa, vai aiheuttaako jokin piirre jatkuvasti huolia? Pyrittekö vaikuttamaan ongelmakohtiin meikin tai vaatteiden kautta?

Vai onko ulkonäöstä märehtiminen "so last season"?

Aihe on minusta sen verran kiinnostava, että tein siitä myös pienimuotoisen kyselyn. Käykää vastaamassa, käyn tulokset läpi blogissa n. kuukauden kuluttua.

Karkkipäivän ulkonäkökysely

P.S. Olen liian turhamainen jotta kykenisin julkaisemaan niitä pahinta väsymystä dokumentoivia kuviani. :( Sen voin rehellisesti sanoa. Blogissa voin edelleen pitää yllä itse määrittelemääni kuvaa itsestäni.

"Your friendly neighbourhood" kosmetiikkahörhönne on palannut. Aiheena tänään ryppyvoiteiden sokkotesti, ja kuvituksena - ihan vain kiusaksenne - Sannilaisen lomakuvia. Ei niitä purkkeja aina jaksa katsella. Samalta ne näyttää. :)

Minua kiinnosti testata leikkimielisesti miten koehenkilöt kokevat kolme eri tyyppistä ryppyvoidetta. Yksi voiteista maksaa lähemmäs 200 euroa, kaksi muuta taas ovat parin kympin kieppeillä mutta toinen on perus "markettikosmetiikkaa" ja toinen luonnonkosmetiikkaa. Tuntuuko kallis voide ylellisemmältä tai erottuuko luonnonkosmetiikan voide joukosta koostumukseltaan? En kertonut koehenkilöille voiteista mitään muuta kuin että ne ovat aikuiselle iholle tarkoitettuja.

A = L'oreal Age Perfect

B = Dior Capture Totale

C = Weleda Pomegranate

Koehenkilöinä toimivat anoppini, äitini sekä parhaan ystäväni äiti. Kaikki ikänsä puolesta voiteiden kohdeyleisöä.

Koehenkilö 1 (kuivahko, veltto ja pigmenttiläikikäs iho):

A - rasvaisin, ei imeytynyt yhtä hyvin kuin muut. Tuntui silti miellyttävimmältä kolmesta.

B - voimakas tuoksu joka ei haihtunut nopeasti. Koostumus tuntui jollain tapaa hieman rakeiselta.

C- voimakkain tuoksu, mutta haihtui nopeasti. Ei kommentteja koostumuksesta.

Koehenkilö 2 (ohut, kuiva ja paikoin erittäin kuiva iho):

A - mieto, puhdas tuoksu. Sopivan paksua, levittyi ja imeytyi helposti. Vaikutti riittoisalta ja kosteutti hyvin.

B - miellyttävä tuoksu, tuoksui joltain tutulta markettituotteelta. Aluksi kiristävä tunne, mutta imeytyi helposti. Ei kovin riittoisaa, piti laittaa enemmän kuin A:ta jotta kosteusteho olisi sama.

C - tuoksui kynttilänvahan ja lyijykynän sekoitukselta. Koostumus ohutta lirua. Imeytyi nopeasti, mutta kosteustehot eivät riittäneet.

Koehenkilö 3 (normaali iho, ryppyjä ja kimmoisuuden puutetta):

A - tuoksuton, koostumukseltaan paksuhko mutta hyvin levittyvä ja imeytyvä. Arkinen, persoonaton.

B - täyteläisempi, kosteuttavampi, miedosti tuoksuva. Miellyttävän tuntuinen. Haalean vaaleanpunainen väri tuo mieleen mummon alusvaatteet.

C - koostumukseltaan ohuin, lähes lirua. Imeytyi ihoon välittömästi, jätti sileän tunteen. Miedosti lääkeyrttinen tuoksu antoi tuotteelle luonnetta. Pidin tästä eniten.

Koehenkilö 3 teki myös oma-aloitteisesti arvion voiteiden hintaluokasta, ja veikkasi A:n olevan halvin ja B:n kallein. Niinkuin ovatkin.

Testi ei tietysti sinällään kerro paljoakaan, kun koehenkilöitä oli vain kolme, mutta oli minusta mielenkiintoinen ja tyydytti uteliaisuuttani. ^_^ Halvin eli L'oreal ei näyttänyt yhtään häviävän Diorin luksusvoiteelle. Odotin Weledan voiteen kirvoittavan kommentteja poikkeavuutensa perusteella (valitsin testiin tarkoituksella hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkavoiteen koostumuksen), mutta koehenkilöt tuntuivat lähinnä kiinnittävän huomiota sen ohuuteen.

Koehenkilöt saivat voiteista vain pienet näytteet jotka riittivät ehkä viikon käyttöön per voide. Olisi kyllä ollut erityisen mielenkiintoista kuulla heidän kommenttinsa voiteiden pitkäaikaisvaikutuksista täyden purkin jälkeen. Kiinteyttääkö parin sadan voide paremmin kuin parin kympin? Olisiko minunkin äitini iho selvästi heleämpi ja napakampi "kunnon" ryppyvoidekuurin jälkeen? (Hän käyttää normaalisti edullisia peruskosteuttavia päivävoiteita ilman mitään extra-tehoja.)

* * *

Sen voin muuten kertoa, vaikkei se tähän testiin liitykään, että anoppini huomasi  ihossaan eron käytettyään purkin Clarinsin Vital Light -seerumia. Normaalisti hän käyttää Lumenen tuotteita. Anoppi on hyvä testihenkilö kun hän ei (oman äitini tavoin) ole juuri lainkaan kiinnostunut kosmetiikasta eikä ymmärrä purkkien tai niiden sisältöjen päälle hölkäsen pöläystä. Annoin hänelle koulutuksesta saamani Vital Light -purkin, ja arvelin ettei hän välttämättä edes ymmärrä mitä seerumi on. Niinpä vain parin kuukauden kuluttua anoppi ilmoitti että haluaisi mielellään ostaa "täyden purkin sitä seerumiainetta". (Hän luuli 30 ml:n purkin olevan näytekoko, eikä ylipäätään ymmärtänyt että aine on huomattavasti Lumenea tyyriimpää.) Kuultuaan, että samankokoinen pullo maksaa itse asiassa 99 euroa, hän tuli toisiin ajatuksiin. ^_^ Mutta yhä vain kun tapaamme, hän muistaa mainita kuinka iho tuntui ihan erilaiselta kun hän käytti Vital Lightia. Mielenkiintoista!

.

Pyrähdin lomailemaan eteläisemmille leveysasteille, ja blogi päivittyy seuraavan kerran runsaan viikon päästä.

Loman jälkeen blogissa luvassa mm. viimeisimpien huulipunahankintojen ihailua (kyllä, sorruin taas puniin), uusien luonnonkosmetiikkameikkien esittelyä ja Acorelle-"ihokarvapaneelin" testitulokset. Tulokset eivät ehtineet helmikuulle niinkuin lupailin, sillä yksi panelisti sai testituotteensa runsaasti myöhässä. Odottelemme edelleen hänen raportointiaan.

Kuvituksena yhden sävyn liila lempparimeikkini, toteutettu MACin Beautiful Iris -luomivärillä ja IsaDoran Lilac Tulle -huulipunalla. Poskilla Cliniquen Iced Lotus -poskipuna. Aina ei tarvitse kikkailla sen kummemmilla varjostus- tai rajaustaidonnäytteillä, yhden sävyn meikkikin voi olla kaunis ja tehokas.

.

.

Pastellit kuuluvat kevääseen <3