Mun piti viime kevään aikana tehdä teemaviikko vihreällä alarajauksella, mutta projekti jäi puolitiehen ja päätin nyt julkaista kansioon kertyneet kuvat yhdessä postauksessa.

Vihreä kuuluu violetin ohella lempparisävyihini luomiväreissä (sivupalkin tunnisteluettelon väritageistakin sen hyvin huomaa..! ^_^), mutta ikävä kyllä se on samalla minulle niitä vähiten sopivia sävyjä. Räikeän vihreät sävyt luomilla saavat kasvojen ihon näyttämään ihan sairaan kelmeän väriseltä.

Ratkaisu: käytän vihreää usein vain alaluomella. Näin meikki ei kokonaisuudessaan ole "liian" vihreä. Vihreän voi yhdistää melkein mihin väriin tahansa ylä/alaluomitekniikalla. Tässä viisi erilaista meikkiä vihreällä alarajauksella.

1. Vihreää & violettia. Tässä meikissä leikitään myös matta vs. kiiltävä -efektillä yläluomen sävyjen ollessa täysin matat ja alaluomen sävyn voimakkaan helmiäinen.

Yläluomella vaaleaa violettia IsaDoran Blooming Spring -paletista, Inglotin violettia (en muista numeroa) ja rajaus Indeliblen geelilainerilla, sävy Venomous. Alaluomella vihreää Blooming Spring -paletista.

2. Vihreää ja harmaata. Hyvin neutraali meikki.

Yläluomella platinan ja harmaan sävyjä muistaakseni Diorin Silver Goddess -paletista ja alaluomella vihreää Smashboxin Beauty To Go -paletista.

3. Vihreää ja kultaista. Simppeli meikki ilman varjostuksia.

Koko luomella YSL:n Golden Sands ja rajaus tehty Lumenen vihreällä kynällä (aivan ihana sävy, olen tästä aiemminkin blogissa maininnut ja harmi että sävy viimeisimmässä uudistuksessa vaihdettiin tylsemmäksi vihreäksi).

4. Vihreää ja korallia. Tästä meikistä oli kasvokuva Toukokuun meikkejä -postauksessa.

Yläluomella Coastal Scentsin Coral, Mad Mineralsin Big Apple ja L'orealin Natural Peach, alaluomella vihreää IsaDoran Delirious -paletista.

5. Vihreää, ruosteenruskeaa & luumuista violettia. Tämä meikki taisi olla sarjassamme "kokeilin vain yhdistää sävyt jotka sattuivat olemaan paletissa vierekkäin". Aika erikoinen yhdistelmä, ja näyttääpä syksyiseltä etenkin tuon raikkaan korallin alapuolella.

Yläluomella MACin Trax ja MACin Antiqued, alaluomella MACin Humid ja sisärajaus Indeliblen geelilainerilla, sävy Forest.

Mitäs mieltä vihreästä alaluomella tai meikissä ylipäänsä? Mikä meikeistä oli eniten mieleenne (tai miksei vähitenkin? ^_^)?

Kun tieni juhannuksen jälkeen vei vaelluksen merkeissä Lappiin, päätin lyödä kaksi ”kärpästä” yhdellä iskulla ja hyödyntää tilaisuuden vierailla eräässä kosmeettisesti varsin kiinnostavassa paikassa.

Kuinka moni tietää, että Suomen Torniossa valmistuu arvokkaita marjaöljyjä sellaisille kosmetiikkamerkeille kuin Estee Lauder, Gatineau, REN ja The Body Shop?

Näin on. Esimerkiksi The Body Shopin mansikkatuotteissa on suomalaista mansikansiemenöljyä ja Estee Lauderin anti age –voiteessa suomalaista mustikansiemenöljyä. Made in Finland.

Pieni Aromtech-tehdas Torniossa Pohjois-Suomessa valmistaa huippulaadukkaita öljyjä arktisista marjoista korkeateknologisella hiilidioksidiuuttomenetelmällä. Kokonaiselta nimeltään ’ylikriittinen hillidioksidiuutto’ on vielä kylmäpuristamistakin tehokkaampi menetelmä joka säilyttää öljyissä korkeimman ravintopitoisuuden. Systeemi on myös täysin ekologinen, hilidioksidia käytetään uudestaan eikä menetelmään sisälly kemikaaleja tai kuumennusta.

Kuulin Aromtechista aiemmin kesällä kun kävin hyvinkääläisen Flow Kosmetiikan tehtaalla tekemässä juttua. Flow on yksi Aromtechin asiakkaista. Kiinnostuin välittömästi ja otin yritykseen yhteyttä.

Torniossa paikan päällä minut otti vastaan Aromtechin markkinointipäällikkö Tiina Ulvinen.

Tehtaalla uutetaan öljyjä kymmenestä eri marjasta; mansikka, mustikka, puolukka, lakka, tyrni, mustaherukka, punaherukka, vadelma, karpalo ja arktinen karpalo. Tuotannosta noin kaksi kolmasosaa menee ravintolisiksi ja yksi kolmasosa kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin.

Yrityksen perustivat vuonna 1991 Veli-Markku Korteniemi ja Turun yliopiston elintarvikekemian professori Heikki Kallio. Idea lähti Korteniemen visiosta hyödyntää pohjoisia marjoja ja kasveja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kallio on tutkinut tyrnimarjaa Turun yliopistossa, ja Omega 7 -tyrniöljykapselit olivatkin yrityksen ensimmäinen tuote. Aromtechin Omega 7 –kapseli on pioneerituote ja maailmanlaajuinen markkinajohtaja, niitä on tänä päivänä myynnissä 20 maassa.

Lumene oli Aromtechin ensimmäinen kosmetiikka-alan asiakas kun yritys vuonna 2002 lanseerasi kosmetiikkavalmisteita markkinoivan ArctiCare-brändinsä. ArctiCaren tuotevalikoimaan kuuluu marjansiemenöljyjen lisäksi myös kasviuutteita kuten kauraa, turvetta, mesiangervoa ja katajanversoa. Lumene on edelleen tehtaan suurin asiakas. Muita asiakkaita ovat ylempänä mainittujen lisäksi mm. Dermosil, Nuxe, Logona, Aveda, Oriflame, Herbina ja Darphin.

Aromtech työllistää 17 henkilöä. Marjaöljyjä valmistuu tehtaalla vuosittain 15-20 tonnia josta n. 70% menee ulkomaille ja 30% Suomeen. Tuotekehittely pohjautuu aina tieteelliseen tutkimukseen ja tutkimusyhteistyötä tehdään paitsi Turun ja Kuopion yliopistojen myös lukuisten ulkomaisten yhteistyötahojen kanssa.

Marjoista osa hankitaan Suomesta ja osa ulkomailta. Esimerkiksi lakkaa, puolukkaa ja mustikkaa tulee Suomesta ja tyrniä puolestaan Venäjältä ja Himalajan vuoristoseuduilta, missä sillä on ihanteellisimmat kasvuolosuhteet.

Labratesteissä tyrnin pulppiöljyä.

Millainen on sitten marjan tie mättäältä voidepurkkiin tai ravintolisäksi? Välivaiheita ei ole ihan muutama. Kun marja on poimittu, se menee mehupuristamoon. Seuraavana on vuorossa puristusjäännöksen kuivaus, sitten siementen ja hedelmälihan erotus. Tässä vaiheessa marja saapuu Aromtechin tehtaalle vastaanottotarkastukseen. Marjaa saapuu kolmessa eri muodossa; siemeninä, ”pulppina” eli hedelmälihana sekä kokonaisena marjana.

Tehtaassa marja jauhetaan ennen uuttamista. Hiilidioksidiuutossa kuivatusta kasviraaka-aineesta saadaan irti rasvaliukoiset aineet. Raaka-aineesta maksimissaan vain n. 10% on öljyä, eli esimerkiksi 10 kilosta mustaherukansiemeniä saadaan n. kilo siemenöljyä. Öljypitoisuudet toki vaihtelevat ja joistain marjoista öljyä saa vielä paljon vähemmän.

Uuton jälkeen öljy menee jälkikäsittelyyn ja seuraavaksi laadunvalvontaan. Tämän jälkeen öljy pakataan ja välivarastoidaan.

Jos öljy on menossa kosmetiikan raaka-aineeksi, se on nyt valmis toimitettavaksi asiakkaalle. Se lähtee siis vaikkapa Lumenen tai Flow Kosmetiikan tehtaalle, jossa se jälleen varastoidaan ennen kuin sekoitetaan voidepohjaan, saippuaan tai muuhun kosmeettiseen valmisteeseen.

Aromtechin tuottamia marjaöljyjä on mm. näissä tuotteissa.

Jos öljy taas on menossa ravintolisäksi, se jatkaa matkaansa vielä ulkomaille kapseloitavaksi ennenkuin palaa Suomeen Aromtechin markkinointi- & jakelukumppanin Valioravinnon tehtaalle Pietarsaareen, jossa niille suoritetaan laadunvarmistus ja loppupakkaaminen.

Ei ole siis ihan nopea polku kasviöljyillä meidän terveys- ja ihonhoitotuotteisiimme. :)

Oli äärimmäisen kiinnostavaa saada tutustua tehtaaseen ja öljyjen prosessointiin. On se vain hassua miten ei ole koskaan tullut ajatelleeksikaan että tokihan Suomesta täytyy löytyä kosmetiikkatehtaiden lisäksi myös kosmetiikan raaka-aineiden tehtaita. Ja meidän oma maamme tarjoaa paljon hyödynnettäviä raaka-aineita! Seuraavan kerran kun sivelette vaikka jotain Body Shopin rasvaa kroppaanne, niin eikö vain olekin hauska ajatella että sen vaikuttava aine saattaa olla peräisin läheiseltä mättäältä? ^_^

Hei muruset! Aion nyt kirjoittaa tällaisen jutun ihan vain siksi, että en itse ennen tunturipatikalle lähtöä löytänyt netistä yhtäkään vähähiilihydraattiseen retkeilyruokaan liittyvää keskustelua ja olisin todella kaivannut apua vaellusruokien suunnitteluun. Nyt ehkä joku samassa tilanteessa oleva kasvissyöjä-karppaaja saa tästä postauksesta vinkkejä.

Kuvat kesäkuiselta vaellukseltamme Kilpisjärveltä Kalottireittiä Ruotsiin ja Norjaan.

Mitä ihmettä karppaaja siis syö retkieväänä? Olen tehnyt ruokavaliomuutokseni jälkeen vain yhden lyhyemmän patikkareissun, ja tällöin eväs oli lähes pelkkää tuoreruokaa joka säilyi hyvin kahden yön retken ajan. Nyt olisimme näreessä viisi päivää.

Mies hieman pyöritteli silmiään ja totesi että olen ihan naurettava jos en yhden vaelluksen ajaksi voi tinkiä ruokatottumuksistani ja sanoi, että tulen joka tapauksessa kuluttamaan niin paljon kaloreita että korkeahiilaripitoinen ravinto olisi välttämätöntä. Hän saattoi olla ihan oikeassa. Minä olen kuitenkin sen verran itsepäinen periaatteen ihminen että en ihan hevillä taivu tällaisissa asioissa :).

Kevyet, käytännölliset ja perinteiset retkeilyeinekset kuten pasta- & riisiruoat ja pussikeitot eivät kuuluisi minun vaelluseväisiini. Eivät myöskään suklaa- tai myslipatukat, keksit tai riisikakkuset. Minun ruokani tulisi painamaan ja viemään enemmän tilaa. Selkä ei ilahtunut, mutta se oli periaatteen hinta.

Ensin lähdin liikkeelle proteiinista. Sitä oli oltava joka päivän pääaterialla. Koska en syö lihaakaan, jäljelle jäi kala ja soijaproteiini. Tässä kohtaa päätin joustaa ruokavaliossani sen verran, että sisällytin ruokiin myös kikherneet ja linssit. Palkokasvit eivät kuulu alakarppaajan ruokalistalle. Kikherneissä ja linsseissä on kuitenkin runsaasti proteiinia, ja niiden sisältämä hiilihydraatti on hidasta. Katsoin niiden näin ollen olevan retkiruoaksi ehdottomasti parempi kompromissi kuin lähes ravintoarvottomat, lisäaineilla ryyditetyt pussipastat.

Mukaan lähti tonnikalaa, makrillia, kalapullia, soijarouhetta sekä tuoreruokana soijapyöryköitä ja soijamakkaraa jotka söin ensimmäisinä päivinä.

Viiden päivän eväät.

Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaattimurskan. Maustetut tomaattimurskat ovat maukkaita, säilyviä ja ruokaisia – vaikkakin tietysti tajuttoman painavia ja tilaavieviä. Pussikeittojen joukosta löysin yhden suhteellisen matalahiilarisen yksilön joka sopi juustokastikkeeksi - Knorrin Sveitsiläinen juustokeitto.

Kikherneitä, punaisia linssejä ja (kuivattua) sientä tomaattivalkosipulikastikkeessa.

Aamiaistarpeiksi valikoitui omatekoinen siemennäkkileipä, Karppis-ruispalat, sulatejuustotahna, omatekoinen viljaton mysli sekä kompromissi numero 2 - muutama kaurapuuropussi. Hiutalepuuro on ihan ok hyväkarppauksessa, mutta oma ruokavalioni on enemmän alakarppauslinjalla. Mies otti mukaan myös tuoreita kananmunia, ja oli aikamoista luksusta syödä parina aamuna munakasta.

Snacksien kohdalla tein kolmannen ja huomattavimman kompromissin – valitsin mukaan rusinoita ja kuivattua aprikoosia. Kuivatut hedelmät ovat erittäin sokeripitoisia (vaikkakin sisältävät tietysti fruktoosia mikä on aina sakkaroosia parempi) eivätkä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesin, että tulisin patikan uuvuttamana himoitsemaan jotain makeaa herkkua, ja nämä olisivat minun "karkkini".

Välipala

Siinä missä miehen snack-varasto koostui karkkipusseista, perunalastuista ja salamipötköistä, minun napostelupussukkani oli täytetty rusinan ja aprikoosin lisäksi pähkinöillä, porkkanoilla, kukkakaalinpaloilla ja 70-prosenttisella tummalla suklaalla. (Suklaata tuli sitten loppujen lopuksi syötyä ehkä 5 palaa koko reissun aikana…) Ostin varuiksi myös muutaman Lo Carb –proteiinipatukan, mutta niillekään ei ollut lopulta tarvetta.

Soijamakkaraa chilitomaattimurskassa.

Ensimmäiset vaelluspäivät raskaan ruokataakan kanssa laittoivat selän koville, mutta pian rinkka siitä keveni enkä lopulta kokenut ruokarajoitteideni asettaneen suuriakaan haasteita retkiruokailuun. Lisäksi tein sellaisen havainnon, että vaikka epäilemättä kulutin huomattavasti enemmän kaloreita kuin normaaliarjessani, ei ravintoa oikeastaan kulunut sen enempää kuin kotioloissakaan enkä kokenut olevani sen nälkäisempi.

Tölkkikalapullia löytyi vasta Ruotsin puolelta - mmmmm mitä herkkua!

Lohipullia, kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia juustokastikkeessa - reissun paras ateria. (Etenkin kun se nautittiin kylmästä kohmeisena sateen ropistessa teltan ulkopuolella....)

Ainoastaan sokeroimatonta kaakaota jäin kaipaamaan. Seuraavalle vaellukselle valmistan itse sekoituksen tummasta kaakaojauheesta, maitojauheesta ja steviasta!

Jos lukijoille tulee mieleen jotain hyviä VHH-retkiruokaideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.

.