Olin viime viikonloppuna teatterissa äitini ja siskoni kanssa. Väliajalla seuralaiseni tilasivat isot viipaleet porkkanakakkua, joka sai kuolan valumaan muuan kahviin tyytyneen vähähiilihydraattisen neidon suupielistä.
Seuratessani noiden muhevien leivonnaisten katoamista lautasilta, päätin vakaasti kokeilla karppiystävällisen porkkanakakun valmistusta heti kotiin päästyäni. Damn it, mä todistaisin että ilman vehnäjauhoja ja sokeriakin voi tehdä yhtä herkullista kakku-unelmaa!
Ja niin mä teinkin! :) Perinteisten herkkujen karppiversioihin muuten niin skeptisesti suhtautuva hra Karkkipäiväkin joutui myöntämään, että kyllä oli pirun hyvää.
Saako olla sunnuntaikahvin seuraksi...?
.
Ohje on n. puolen litran pieneen kakkuvuokaan. Kakusta tulee n. neljä reilua viipaletta, hiilareita per viipale vain 2,3 g!
Vatkaa muna ja sokeri/muu makeutus vaahdoksi. Sulata voi. Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voi, kerma ja yhdistetyt kuiva-aineet sekä porkkanaraaste. Levitä taikina voideltuun ja korppu-(tai manteli)jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia.
Yhdistä kuorrutuksen aineet (laitoin silmämääräisesti sen verran kun arvioin kakun tarvitsevan, mitat viitteellisiä) ja levitä jäähtyneen kakun päälle.
.
...saattoi käydä niin, että söin kuvauksen aikana yli puolet kakusta.... Se oli vain niin hyvää. En voinut hillitä itseäni.
.
Ohjeen hasselpähkinäjauheen voi vaihtaa kookosjauhoonkin. Sekaan voi myös laittaa hyppysellisen kookoshiutaleita tai pähkinärouhetta.
Ensi kerralla taidan ottaa oman kakkuviipaleen teatteriin mukaan...! ;)
Minulla on pitkät hiukset. En osaa muotoilla niitä millään lailla, kuten olen blogissakin kertonut. En osaa tehdä yhtäkään kampausta, en lettiä, en tupeerata, en tehdä kunnollista nutturaakaan.
Haaveilin viime kesänä esimerkiksi tällaisesta Kalastajan Vaimon demonstroimasta lettikampauksesta, mutta videon helpon näköinen hiusten näpräys vaatisi minulta varmasti kymmenien tuntien yhtämittaisen harjoittelun. Myönnän, että hermot ja kärsivällisyys eivät vain riitä siihen.
Niinpä hiukseni näyttävät joka ikinen päivä tältä:
Haluaisin kovasti osata tehdä jotain hiuksilleni, mutta satunnaiset yritykseni jättävät minut entistä lannistuneemmaksi. Hiustenlaittoon verrattuna meikkauksen opettelu on kuin harjoittelisi keittämään spagettia. Ja hiukset ovat kuin soufflé.
Tämä juttu kertoo eräästä keväisestä iltapäivästä ystäväni Leenan luona ja yrityksestä oppia laittamaan hiuksiini jotain muuta kuin iänikuinen hainhammas. Ehtona oli, että kampaus ei vaadi tupeerausta tai letitystä. Leena otti haasteen vastaan.
Opettelisin tekemään kahdesta osiosta koostuvan kiepsutettavan "letin".
Hiuksiin tehtiin sivujakaus ja kaksi osiota kieputettiin "rullalle". Apua, mä en edes osaa näitä termejä!
Tämänkin über-helpon vaiheen Leena joutui näyttämään minulle monen monta kertaa peilin kautta ennenkuin osasin itse kieputtaa hiukset niin että ne pysyivät edes jotenkuten kasassa.
Kiepillä on!
Seuraavaksi hiusrullat kieputettiin yhteen. Rullat täytyy kieputtaa samansuuntaisesti, jotta ne solmiutuvat yhteen letiksi. Väärän suuntaisen kieputuksen seurauksena letti purkautuu samantien.
Yritin ensin kieputtaa lettiä taakse, mutta sivulle kieputus osoittautui vähemmän haastavaksi.
..."mullahan menee kädet ihan solmuun....miten tää pitäisi pystyä tekemään yksin..?" ^_^
Lopulta monien naurujen jälkeen kieppiletti oli valmis. Olisiko tässä mulle uusi arkikampaus?
Hmmm... ei näytä kovin pro'lta... Lettihän lähti löystymään samantien.
...ja levisi sitten kokonaan... No mutta tämähän oli vasta ensimmäinen kerta..! Kyllä se siitä Sanni! (Who am I kidding? :D)
Leena päätti näyttää, miten homma oikeasti hoituu.
Tiukat ja napakat kiepit!
Miksi tämä näyttää nyt niin siistiltä...?
Näin.
Tykkäsin letistä, mutta kaipasin tyveen volyymia. Kieppi jätti päähäni kevyesti patamaisen vaikutelman.... Mutta miten tuoda nostetta kun en osaa tupeerata? :/
Vastaus: tietysti kuivashampoolla ja hiuspuuterilla. Jokaisen hiustenlaittotaidottoman ystävä!
Ja sitten vain harjoittelemaan kotona!
Tyvi nousikin kivasti kun hieroin juuriin hiuspuuteria ja kieppiletti pysyi paremmin näpeissä kun karhensin hiusten pintaa kuivashampoolla. Ensin sainkin aikaan samannäköisen letin kuin Leenan luona.
Mutta.....
Ei se pysynyt kasassa. :( Kiepitin mielestäni osiot samaan suuntaan ja tein kaiken niinkuin Leena oli näyttänyt, mutta kieppi vain purkautui kerta toisensa jälkeen.
Lopulta luovutin ja sidoin koko homman matalalle sivuponnarille. Ohimokieppi sentään kesti, ja töissä huomattiin heti että olin "laittanut" hiukset! Pomokin lausui kohteliaisuuden. Olin iloinen.
Tällä etenemisellä en selvästikään ihan heti ole luomassa päät kääntäviä bilehiuksistoja, mutta seuraavasta hiustenlaitto-oppitunnista Leenan luona on jo puhuttu.... Askel kerrallaan.
Tämä juttu valotti toivottavasti monelle kyselijälle syitä siihen, miksi tästä kauneusblogista puuttuvat hiustenlaittojutut kokonaan. Kun jonain päivänä etenen kiepistä seuraavalle tasolle, saatte asiasta varmasti raportin! :)
Siinä missä muissa blogeissa iloitaan eniten uusista tuotteista, on Karkkipäivässä aina jonkun tuotteen kuluminen juhlan arvoista! :D Karkkipäivä-maailmassa meikkituote saavuttaa arvokkaan aseman saapuessaan "pohjaikään".
Edellisten pohjien noteerauksista onkin jo kulunut vuosi. Tänä vuonna tähän harvojen joukkoon liittyvät Laveran aurinkopuuteri ja Rimmelin poskipuna. Huraa! Toivotamme kaksikon tervetulleeksi Pohjakerhoon.
Pitää olla erityisen friikki kosmetiikan kuluttaja, että tuntee suurta iloa pohjapannun pilkahtaessa.... ^_^ Mutta tiedän, että en ole ainoa!
Ei mulla muuta tänään. Jännityksellä odotamme, koska pääsen raportoimaan seuraavasta peräti loppuun kuluneesta meikkituotteesta. Ainiin - kuluihan mulla tänä vuonna jo yksi Lily Lolon mineraalipohja loppuun. Se siitä.
P.S. Olen aiemmin luullut, ettei tuota Rimmelin suosikkipunaani Santa Rosea enää myydä. (Muuten tykkäisin suositella sitä kaikille hyvän arkipunan etsijöille!) Hiljattain huomasin, että kuuluhan se edelleenkin Rimmelin valikoimaan, pakkaukset vaan on uudistuneet.
