Hei muruset! Aion nyt kirjoittaa tällaisen jutun ihan vain siksi, että en itse ennen tunturipatikalle lähtöä löytänyt netistä yhtäkään vähähiilihydraattiseen retkeilyruokaan liittyvää keskustelua ja olisin todella kaivannut apua vaellusruokien suunnitteluun. Nyt ehkä joku samassa tilanteessa oleva kasvissyöjä-karppaaja saa tästä postauksesta vinkkejä.

Kuvat kesäkuiselta vaellukseltamme Kilpisjärveltä Kalottireittiä Ruotsiin ja Norjaan.

Mitä ihmettä karppaaja siis syö retkieväänä? Olen tehnyt ruokavaliomuutokseni jälkeen vain yhden lyhyemmän patikkareissun, ja tällöin eväs oli lähes pelkkää tuoreruokaa joka säilyi hyvin kahden yön retken ajan. Nyt olisimme näreessä viisi päivää.

Mies hieman pyöritteli silmiään ja totesi että olen ihan naurettava jos en yhden vaelluksen ajaksi voi tinkiä ruokatottumuksistani ja sanoi, että tulen joka tapauksessa kuluttamaan niin paljon kaloreita että korkeahiilaripitoinen ravinto olisi välttämätöntä. Hän saattoi olla ihan oikeassa. Minä olen kuitenkin sen verran itsepäinen periaatteen ihminen että en ihan hevillä taivu tällaisissa asioissa :).

Kevyet, käytännölliset ja perinteiset retkeilyeinekset kuten pasta- & riisiruoat ja pussikeitot eivät kuuluisi minun vaelluseväisiini. Eivät myöskään suklaa- tai myslipatukat, keksit tai riisikakkuset. Minun ruokani tulisi painamaan ja viemään enemmän tilaa. Selkä ei ilahtunut, mutta se oli periaatteen hinta.

Ensin lähdin liikkeelle proteiinista. Sitä oli oltava joka päivän pääaterialla. Koska en syö lihaakaan, jäljelle jäi kala ja soijaproteiini. Tässä kohtaa päätin joustaa ruokavaliossani sen verran, että sisällytin ruokiin myös kikherneet ja linssit. Palkokasvit eivät kuulu alakarppaajan ruokalistalle. Kikherneissä ja linsseissä on kuitenkin runsaasti proteiinia, ja niiden sisältämä hiilihydraatti on hidasta. Katsoin niiden näin ollen olevan retkiruoaksi ehdottomasti parempi kompromissi kuin lähes ravintoarvottomat, lisäaineilla ryyditetyt pussipastat.

Mukaan lähti tonnikalaa, makrillia, kalapullia, soijarouhetta sekä tuoreruokana soijapyöryköitä ja soijamakkaraa jotka söin ensimmäisinä päivinä.

Viiden päivän eväät.

Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaattimurskan. Maustetut tomaattimurskat ovat maukkaita, säilyviä ja ruokaisia – vaikkakin tietysti tajuttoman painavia ja tilaavieviä. Pussikeittojen joukosta löysin yhden suhteellisen matalahiilarisen yksilön joka sopi juustokastikkeeksi - Knorrin Sveitsiläinen juustokeitto.

Kikherneitä, punaisia linssejä ja (kuivattua) sientä tomaattivalkosipulikastikkeessa.

Aamiaistarpeiksi valikoitui omatekoinen siemennäkkileipä, Karppis-ruispalat, sulatejuustotahna, omatekoinen viljaton mysli sekä kompromissi numero 2 - muutama kaurapuuropussi. Hiutalepuuro on ihan ok hyväkarppauksessa, mutta oma ruokavalioni on enemmän alakarppauslinjalla. Mies otti mukaan myös tuoreita kananmunia, ja oli aikamoista luksusta syödä parina aamuna munakasta.

Snacksien kohdalla tein kolmannen ja huomattavimman kompromissin – valitsin mukaan rusinoita ja kuivattua aprikoosia. Kuivatut hedelmät ovat erittäin sokeripitoisia (vaikkakin sisältävät tietysti fruktoosia mikä on aina sakkaroosia parempi) eivätkä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesin, että tulisin patikan uuvuttamana himoitsemaan jotain makeaa herkkua, ja nämä olisivat minun "karkkini".

Välipala

Siinä missä miehen snack-varasto koostui karkkipusseista, perunalastuista ja salamipötköistä, minun napostelupussukkani oli täytetty rusinan ja aprikoosin lisäksi pähkinöillä, porkkanoilla, kukkakaalinpaloilla ja 70-prosenttisella tummalla suklaalla. (Suklaata tuli sitten loppujen lopuksi syötyä ehkä 5 palaa koko reissun aikana…) Ostin varuiksi myös muutaman Lo Carb –proteiinipatukan, mutta niillekään ei ollut lopulta tarvetta.

Soijamakkaraa chilitomaattimurskassa.

Ensimmäiset vaelluspäivät raskaan ruokataakan kanssa laittoivat selän koville, mutta pian rinkka siitä keveni enkä lopulta kokenut ruokarajoitteideni asettaneen suuriakaan haasteita retkiruokailuun. Lisäksi tein sellaisen havainnon, että vaikka epäilemättä kulutin huomattavasti enemmän kaloreita kuin normaaliarjessani, ei ravintoa oikeastaan kulunut sen enempää kuin kotioloissakaan enkä kokenut olevani sen nälkäisempi.

Tölkkikalapullia löytyi vasta Ruotsin puolelta - mmmmm mitä herkkua!

Lohipullia, kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia juustokastikkeessa - reissun paras ateria. (Etenkin kun se nautittiin kylmästä kohmeisena sateen ropistessa teltan ulkopuolella....)

Ainoastaan sokeroimatonta kaakaota jäin kaipaamaan. Seuraavalle vaellukselle valmistan itse sekoituksen tummasta kaakaojauheesta, maitojauheesta ja steviasta!

Jos lukijoille tulee mieleen jotain hyviä VHH-retkiruokaideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.

.

Pyörän voi keksiä vain kerran. Ja tietyt meikki- & kauneus”totuudet” eivät koskaan muutu. Oletteko huomanneet lukevanne lehdistä vuodesta toiseen samoja artikkeleita ihonhoidosta ja meikkinikseistä?

Tajuan kyllä, että joka vuosi jutut lukee myös joukko uutta kohdeyleisöä, ja olenhan itsekin joskus ollut 12-vuotias ja kuullut ensimmäistä kertaa että ihoa olisi hyvä kuoria säännöllisesti. Jollekulle tieto on aina uutta. Ja osa meistä kaipaa välillä muistutustakin perusasioista.

En siltikään voi välttää haukotusta kun naistenlehdet esittelevät jokakesäisiä nudemeikkiohjeitaan tai antavat vinkkejä kestävälle meikkipohjalle. ”Voit levittää ihon sävyistä luomiväriä koko luomelle ja harjata ripsiin yhden kerroksen maskaraa.” Aijaa? ”Huulimeikin kestoa voi lisätä rajaamalla huulet.” Ihanko totta?

Entäpä oletteko huomanneet vuodenaikojen vaihtumiseen liittyvät kauneudenhoidon standardiartikkelit? Jos ette, niin kiinnittäkääpä huomiota mitä lehdissä neuvotaan joka kevät ja syksy. Yllättäen ohjeet niin talven kuin kesänkin kuluttamalle iholle ovat lähes samat.

Talven jälkeen: ”Kirkasta pimeän vuodenajan ja pakkasten samentama ihosi kuorinnalla ja valmista hipiäsi kesään syväkosteuttavalla naamiokuurilla. Vaihda päivävoiteesi kevyempään ja meikkivoiteesi ohuempaan.” Kesän jälkeen: ”Uudista auringonpaahtaman ihosi pinta tehokkaalla kuorinnalla ja palauta ihon kosteus ravitsevilla kosteusnaamioilla. Valmista iho talveen päivittämällä kevyet kosteusemulsiot suojaavampaan, täyteläisempään voiteeseen ilmojen viilentyessä.”

Oli vuodenaika tai tilanne mikä hyvänsä, aina suositellaan kuorintaa ja naamioita. Kesälle sitten ne kevyemmät kosteusvoiteet ja talvelle tanakammat…. Olenkohan kuullut tämän joskus aiemminkin..? Ei mutta niinhän se vain on että ihonhoito ja perusehostus eivät ole niin kuin esimerkiksi vaatemuoti joka vaihtuu joka sesonki. Muotitoimittajien ei tarvitse kahtena syksynä peräjälkeen nostaa esiin samoja asusteita ja trendivärejä. Kaneusreporttereilla on tylsempää… Onneksi on sentään catwalkien inspiroimat trendimeikit ja eri merkkien kausilookit!

Olen havahtunut pohtimaan tätä vakioartikkelien toistumista kirjoittaessani silloin tällöin editorial-juttuja Indiedaysin etusivulle. ID:n päätoimittajan tilatessa minulta juttuja olen usein päätynyt vastaamaan, ”Mutta minähän olen jo kirjoittanut sellaisen viime vuonna…” johon päätoimittaja naurahtaa takaisin että ”Kuules Sanni, tällaista se journalismin maailma on.” Ja tiedänhän minä sen. Hän on tietysti ihan oikeassa ja minä en vain osaa nähdä asiaa ammattitoimittajan näkökulmasta. Minun täytyisi oppia sujahtamaan kirjoittajana eri rooliin kun teen editorial-materiaalia.

Tykkään hurjasti kirjoittamisesta, ja blogiympäristö on minulle se kaikkein luontevin ”media”. Tämähän on tosiaan vähän kuin oma lehteni jota toimitan, ja täällä kirjoittamistani ohjaa halu tehdä juttuja joista itse kokisin saavani hyötyä/kiinnostavaa tietoa/naurunpirskahduksen tai hymynkareen arjen keskelle. Jos olisin fiksu, kierrättäisin vanhoja suosituimpia postauksiani. Minun kannattaisi epäilemättä kirjoittaa aika ajoin uudelleen jutut vaikkapa eri muotoisten silmien meikkauksesta, klassisesta smoky-meikistä, vanhojen tansseihin sopivasta juhlameikistä tai silmien rajauksesta. Mutta en tee niin.

On tietysti melko lailla mahdotonta pitää monta vuotta kauneusblogia sivuamatta koskaan samaa asiaa useamman kerran, mutta punaisena lankana on koko ajan ollut pyrkimys välttää itsensä toistamista. Niinpä olen vähemmän fiksu ja linkkaan smoky- & juhlameikkien kyselijöille vanhoja postauksiani. Eikä Karkkipäivässä tulla koskaan neuvomaan kuinka ihon saa joka kevät kuulaaksi kuorinnalla. Siitä voitte lukea naistenlehdistä.

Erinäiset tahot tekevät hiustuotteiden vähennysprojektini mahdottomaksi.

Vähän aikaa sitten intoilin, että saan tämän vuoden aikana vihdoin shampoovarastoni loppuun ja voin ostaa uuden shampoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007 (!).

Cutrin pilasi nyt kuitenkin aikeeni. Firmalta on kopsahtanut minulle kaksikin eri hiustuotepakettia kevään aikana, ja nämä tuotteet ovat "ikävä kyllä" niin hyviä että ne jäävät omaan käyttöön.

Hiljattain minulle lähetettiin myös Kevin Murphyn Full.Again -muotoiluvoide. Tämän tuotteen taidan kyllä laittaa eteenpäin, saatattepa hyvinkin saada huutaa sen itsellenne syksyllä seuraavissa Kosmetiikkahuutajaisissa.

Mutta ensin Cutrin-arvioita. En ole koskaan aiemmin käyttänyt Cutrinin tuotteita, koska imago ei ole minua juuri vetänyt puoleensa. Mutta nämähän ovat, pirhana, tosi hyviä...!

Luontoystävällinen GREEN-linja ei sisällä parabeeneja, silikoneja, väriaineita, synteettisiä hajusteita tai mineraaliöljyjä. Tuotesarja on kehitetty ja valmistettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti raaka-aineista pakkauksiin asti.

Minulle lähetettiin shampoo, hoitoaine ja tehohoito värjätyille ja kuiville hiuksille. Tuotteiden mieto tuoksu tuo minulle hassusti mieleen appelsiinisuklaan...! (Tuotekuvaus puhuu sitrus-mantelista... :p) Shampoo tuntuu hellävaraiselta ja hoitavalta, eikä pese hiuksia narskuviksi. Hoitoaineen koostumus on kevyen emulsiomainen, ja se selvittää hiukset tehokkaasti. Naamio on paksua ja muuttuu hiuksiin hieroessa kevyen moussemaiseksi. Hiukset tuntuvat huuhdellessa mukavan sileiltä ja jämäkiltä. Mitään megasilkkistä tulosta Green-tuotteet eivät tee, mutta hoitotehot ovat erittäin kiitettävät ja kokonaisfiilis hiuksissa aivan ihana. Tykkään todellakin!

SENSITIVE-linja vaikuttaa minusta hyvin samanlaiselta kuin Green, mutta hajusteettomana. Näissäkään tuotteissa ei ole parabeeneja, silikoneja, väriaineita, mineraaliöljyjä eikä myöskään alkoholia. Vaikuttavana aineena on hiuspohjaa rauhoittava orgaaninen pellavauute, sama aine jota käytetään myös Lumenen Sensitive Touch -linjassa.

Minulle lähetettiin värjättyjen hiusten shampoo, hoitoaine kaikille hiustyypeille sekä hoitosuihke kuiville ja käsitellyille hiuksille. Shampoon pesutulos on todella lempeä, muistuttaa hoitavuudessaan melkein Laveran Almond Milk -shampoota. Hiukset eivät mene yhtään takkuun vaan jäävät vaahdotuksen jälkeen jopa selviksi. Shampoon koostumus saisi tosin olla paksumpi, aine on niin nestemäistä että valuu helposti kämmeneltä lattialle.

Hoitoaine tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Green-hoitis, ehkä vähän miedommat hoitotehot. Tuoksuton tuoksu ei ole se kaikkein miellyttävin tässä tuotteessa. Mutta muuten ei mitään pahaa sanottavaa. :) Hoitosuihketta en ole ehtinyt kokeilla.

Sitten Kevin.Murphy-kokemus.

Kevin.Murphyn Full.Again-tuotteen lehdistötiedotteessa kerrotaan lupaavasti näin:

"Full.Again on kehitetty tekemään hiukset paksumman tuntuisiksi. Tuotekehityksessä on hyödynnetty uutta teknologiaa, jossa hiuksen pintaan kiinnittyy erittäin pieniä, muovista tehtyjä viskoosikuituja. Nämä pienen pienet kuidut kiinnittyvät hiuksen keratiinikuituihin ja näin ne todella paksuntavat hiusta. Full.Again -tuotteen ansiosta ohuet hiukset tuntuvat paksuilta ja ne myös käyttäytyvät paksujen hiusten tavoin."

Etenkin tuo viimeinen lause toi hymyn huulille...! Siis käyttäytyvät kuin paksut hiukset. Miten paksut hiukset käyttäytyvät...?

Koska hiukseni ovat hentoiset, olen aikamoinen "sucker" mitä tulee tuuhentaviin tuotteisiin. Odotukset Full.Againille olivat siis kovat.

Ikävä kyllä tuote osoittautui hiuksissani flopiksi. Ensin kokeilin sitä ilman föönausta, ja se tuntui hiuksissa kuin miltä tahansa kevyesti muotoilevalta voiteelta joka korostaa vähän kiharoita. Sitten luin että tuote on lämpöaktivoituva, ja kokeilin sitä pari kertaa föönin kanssa. Yllä olevassa kuvassa on Kevinillä buustatut, föönatut hiukset. Paksut? No ei. Allaolevassa verrokkikuvassa en ole föönannut hiuksiani, ja niihin on puristeltu toista muotoiluvoidetta.

"Kevyesti kosteuttavan vaikutuksensa ansiosta Full.Again sopii erinomaisesti myös värjätyille ja vahingoittuneille hiuksille. Se saa hiukset tuntumaan paksuilta, sileiltä ja kosteutetuilta."

Ei minulla. :( Hiukset tuntuvat lähmäisiltä ja karheilta. Juuri sellaisilta, miltä ne tuntuvat useimpien muotoilutuotteiden jäljiltä.

No, plussaa sentään siitä että kuidut ovat vesiliukoisia ja lähtevät pesussa helposti pois.

Ei tullut minusta ja Kevinistä rakastavaisia. Mutta toisten naisten kanssa hänellä on mennyt paremmin. Tsekkaa vaikka Colour Me -Ian upea tukka.