On se vain hauskaa kun pääsee täällä reissussakin meikkaamaan ihmisiä! ^_^ Saivan lisäksi myös ystäväni Marianna pyysi makeoveria, ja sehän toki järjestyi.
Mariannalla on ihan mukava perusmeikkiarsenaali, mutta mustaa tai muutakaan kovin tummaa luomiväriä hän ei omista. Halusin kuitenkin kokeilla hänelle simppeliä smokey eye'ta, ja avuksi otettiin musta rajauskynä. Tässä siis pieni tutorial savuiseen/tummaan silmämeikkiin mustan kynän + kahden vaaleamman luomivärin avulla. (Jälleen kerran on todettava, että kamera syö aivan hurjasti meikin/värien intensiteettiä, ja valmis meikki oli livenä todella paljon tummempi.)
Tässä meillä on taas mallina niin luonnonkaunis henkilö, että oikeasti hän ei juuri meikkiä kaipaa. (Kenelle muulle tulee mieleen Julia Roberts...? :))
Huomatkaa taustalla Marimekko-verhoiltu nojatuoli...! ^_^ Verhoilukangas oli häälahjani Mariannalle ja hänen miehelleen neljä vuotta sitten.
En valitettavasti muista juuri mitään meikkiin käytettyjen tuotteiden nimistä tai merkeistä koska valtaosa ei ollut omiani. Toinen silmiin käytetyistä luomiväreistä oli yönsininen sävy Lancômelta. Ja olikohan niin, että tein pohjan L'orealin BB-voiteella... Taisi olla... :) Kasvoille tuotiin väriä Estee Lauderin aurinkopuuterilla ja poskipuna oli joku mukava, hohtava persikkapinkki jota Marianna on itse käyttänyt luomivärinä.
Step 1: tein yläluomelle paksut rajaukset mustalla kajalilla. Nämä eivät tule toimimaan varsinaisina rajauksina vaan varjostuksena, luomassa tummaa pohjaa.
Step 2: suttasin rajauksen utuiseksi varjoksi pienellä, napakalla siveltimellä.
Step 3: levitin mustan kynävarjostuksen päälle yönsinistä luomiväriä (kuvan oikea puoli).
Step 4: levitin yönsinisen päälle ja luomen sisänurkkaan saakka hopeabeigeä luomiväriä (kuvan vasen puoli).
Step 5: otin vielä sinistä luomiväriä isoon häivytyssiveltimeen ja pyörittelin pehmeästi koko luomella saadakseni savuisen kokonaisuuden.
Step 6: levitin alaluomelle samoja sävyjä kuin ylös ja tein mustan sisärajauksen. Sipaisin kulmaluulle vaaleaa sävyä, lisäsin maskaran ja silmät olivat valmiit.
Voilá!
Meikistä saa helposti näyttävämmän ja kissamaisemman vain vetämällä kynävarjostuspohjan pidemmälle ulkonurkista. Tässä meikissä halusin seurata Mariannan omaa, luonnollista silmän muotoa ja pitää varjostuksen liikkuvalla luomella.
Olen todella iloinen että tulin Albaniaan.
En osaa kunnolla pukea sanoiksi miten erilaista ja erikoista täällä on mihinkään muuhun aiemmin vierailemaani maahan verrattuna, mutta tunne on todella virkistävä ja mielenkiintoinen.
Kreikka tuntuu Albaniaan verrattuna kuin tutulta mummolalta. Albania on niin lähellä, mutta tunnelmallisesti niin kaukana Kreikasta.
En pääse eroon tunteesta, että tipahdin tänne saapuessani läpi jostain universumin aukosta toiseen aikaan ja tilaan. Kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat kuin eläviä museoita kommunistiselta ajalta kymmenien vuosien takaa.
Kaikki on niin askeettista, mutta samalla täynnä sydäntä. Paikallisten kasvoilta eivät tunteet paista, palvelu on kohteliasta ja ilmeetöntä, mutta vilpitöntä. Rakastuin tähän koruttomaan ravintolaan, jonka omistaja ei hymyillyt minulle kertaakaan kahden vierailuni aikana, mutta toi ääneti pöytään herkullisinta ruokaa mitä olen koko matkan aikana syönyt. Ja kiitti minua kädestä puristaen kun tänään lähdin.
Kasvissyöjän unelmalounas.
Kun tänään aamulla heräsin, olin niin kohmeessa että tuskin sain kengännauhoja solmittua. Täällä on hyvin kylmä. Niin ulkona kuin sisällä hotellihuoneessani.
Lähdin aamiaiselle vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan hotelli Cajupin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan viehättävään näköalaravintolaan. Tilaamani kaksi kahvia lämmittivät minua kuin joku elämän eliksiiri.... En usko että kahvi on koskaan tuntunut niin hyvältä. Nimenomaan tuntunut, ei pelkästään maistunut.
Kuitenkin vasta ylhäällä Gjirokastran linnalla esiin tullut aurinko sai minut vihdoin lämpiämään. Maatessani muurin reunalla Kreikan aurinko tuntui hyvin kaukaiselta... Ajatella, että vasta runsas viikko sitten olin vielä hiekkarannalla bikineissä...
Minulle tuli tunne, että vasta nyt olen todella matkalla. Jätettyäni turvallisen "mummolan" taakseni ja tultuani tänne minulle aivan uuteen, vieraaseen maahan. Jossa kukaan ei oikein ymmärrä mitä sanon ja jossa ihmisten ilmeettömät kasvot kertovat tarinaa pitkään suljettuna olleesta valtiosta.
Kun hain illalla teetä hotellini aulasta, antoi hotellin omistajan vaimo minulle teen kanssa keitetyn kananmunan. Olin liikuttunut tästä eleestä. En ole varma, mutta ilmeisesti nainen oli aiemmasta keskustelustamme ymmärtänyt, että pidän kananmunista. Niinkuin pidänkin. :)
Selvisinhän mä tänne...! :)
Ja Korres-arvonta on nyt suoritettu. Onni suosi nimimerkki Tainaa, jolle lähtee siis Japanin Ruusu -vartalonhoitosetti. Onnittelut Tainalle!
Kolme ensivaikutelmaa Albaniasta:
1. Täällä ei puhuta englantia ja on hyvin vaikea tulla ymmärretyksi.
2. Täällä aika on pysähtynyt ja olo on kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa 50 vuotta sitten.
3. Täällä on hyvää ja halpaa ruokaa. (Söin lounaaksi runsaan salaatin, juustoiset pinaattikasvispyörykät sekä ison grillatun taimenen viinilasillisella alas huuhdeltuna - hintaan 7,20€. Mä tulen niiiiin syömään täällä paljon!!)
.
.
.
.
.
Kuvat ovat Gjirokastrasta jonne saavuin tänään. Ja yhä vain loitonnutaan kesästä... Istun tällä hetkellä paksuihin viltteihin kääriytyneenä hampaat kalisten jäisessä hotellissani.
Olen muuten hämmästynyt siitä miten paljon olenkin päivitellyt blogia matkan aikana. Luulin ja odotin ettei se tuntuisi täällä niin tärkeältä.... Mutta itse asiassa.... huomaan, että koska matkustan yksin, teistä on tullut vähän niinkuin matkakavereitani. Seuralaisen puutteessa juttelen teille ja jaan fiiliksiä.
Osa Karkkipäivän kosmetiikkalukijoista on varmasti ottanut hatkat blogin parista, mutta ehkäpä saan toivottaa heidät tervetulleiksi takaisin sitten joulukuussa...?
Joka tapauksessa, kiva että on teitäkin jotka kuljette mukanani! :)
