Öiset terkut laivalta. Matkaan parhaillaan F/B Prevelis -aluksella kohti seuraavaa määränpäätäni eli Karpathosta. Anek Lines ei ainakaan rahasta netillä - kaksi tuntia maksaa 3 euroa. :)
Nyt kun on jo lokakuu ja useimmilla laivareiteillä todellinen low season, ei tilasta ole pulaa. Istun täällä reception-kerroksen aulassa ihan yksinäni ja sain vallata itselleni pienen sohvakompleksin. Kohta käynkin niille nukkumaan. Laiva saapuu Karpathokselle aamulla 06.30.
Santorini jäi taakse muistoineen, ja sain kuin sainkin vielä illalla ennen laivalle lähtöä ikuistettua sen kuuluisan aurigonlaskun - tosin en klassisesti kalderan reunalta vaan Draskon pihalta.
.
.
Toiset maksavat Santorinin auringonlaskuillallisestaan kalderan reunalla satoja euroja, toiset nauttivat sunsetista halvan take away -ruoan voimin isäntänsä puutarhassa. :)
Asetelma ei tosin ole yhtä luksus mutta kelpasi minulle loistavasti...!
Lautasella munakoisoa tomaattikastikkeessa, kesäkurpitsapihvejä, tsatsikia ja tietysti horatiki-(eli tuttavallisemmin kreikkalaista) salaattia.
Olen ollut matkalla kaksi viikkoa, joista en käytännössä yhtäkään päivää yksin. Mikä on hassua, kun tarkoitus oli lähteä nimenomaan yksin. Ateenassa tietysti halusin olla ystävieni seurassa, mutta kun viikko Naxoksella ja Santorinillakin kului jatkuvan sosiaalisen hengailun merkeissä, niin Karpathoksella odotan että pääsen viettämään aikaa omassa rauhassa omien ajatusten kanssa... :)
Vähän lisää Santorinia, tällä kertaa ilman efektejä! ^_^
Drasko (houstini) kertoi, että Santorinin kylien talot eivät aina ole olleet näin värikkäitä. Vaikka saaren uniikki idylli on aivan aitoa, ovat rakennukset kuitenkin olleet muinoin paljon vaatimattomamman värisiä. Niitä alettiin maalata kirjavimmiksi jotta näkymät olisivat matkailun kannalta vieläkin houkuttavammat.
Kiitos voimakkaan auringon, talot täytyy maalata uudelleen joka kevät.
Oian juurella, 220 portaan matkan päässä, on Ammoudin pieni kalastajakylä. Eilen oli niin mielettömän kuuma päivä että heittäydyin täällä laiturilta uimaan syötyäni ensin hikihelmeilevän lounaan yhdessä kalatavernoista. Vaikka Ammoudissa ei ole varsinaista rantaa, käyvät paikalliset täällä uimassa koska vedet ovat kirkkaat ja puhtaat.
.
Vähänkö taas harmitti kun kamerasta loppui akku juuri kun auringonlaskuspektaakkeli saavutti kliimaksinsa. (Lainakameran "harmeja" - eihän mukana tullut kuin yksi akku ja jos olisin ollut fiksu olisin tietty ostanut toisen mukaan...)
Auringonlaskujen upeus Santorinilla ei ole kyllä millään lailla liioiteltua. Kun oranssinpunainen pallo laskeutuu kraaterin taakse mereen värjäten kallion reunalla roikkuvan kyläidyllin kultaiseksi, on näkymä jotain niin huikeaa että enpä ole vastaavaa muualla kokenut. Taisi jäädä Brasilian Jericoacoaran sunsettikin toiseksi.
.
Siinä missä Naxos oli jo hiljentynyt, jatkuu turistisesonki vielä täydellä teholla Santorinilla. Auringonlaskun aikaan katujen reunat ja näköalapaikat täyttyvät ihmisistä jopa ruuhkaksi asti.
Draskolla on tänän syntymäpäivä, ja hän aloitti aamun naulaamalla pihakeinuun uuden taideteoksen (? :D).
Jack the one-eyed cat.
Okei. Nyt tulee tällainen impulsiivinen pikapostaus ilman sen kummempia tekstejä, mutta olen niin häkeltynyt Santorinin upeudesta että se on vain pakko päästä jakamaan jonkun tai mielellään jopa monen kanssa.
Kävelin tänään vain kamerani kanssa suu ammollaan. Olinhan kuullut että Santorini on kaunis, mutta tämä.... Miten tällaista on olemassakaan? Tänne jos minne sopii pienoismalliefekti....
.
.
.
.
.
.
.
Mykistävää.
